Ollaan oltu yhdessä vuosi. Juttu alkoi kaikkien kaavojen mukaan ehkä huonoista lähtökohdista. Mieheni oli juuri eronnut avokistaan, jonka kanssa oli yhteinen talo. Tavattiin sattumalta ja tutustuttiin, minä asuin tuolloin avokkini kanssa. Erosin, oli mennyt huonosti jo pidemmän aikaa ja tämä uuden ihmisen tapaaminen oli kai "viimeinen niitti" että sai aikaiseksi lähdettyä. En nyt erittele tarkeemin sitä asiaa.Molempien suhteet olivat pitkiä.
Alussa se oli sellasta toisen lohduttamista tai jotain, ei osattu kumpikaan olla yksin kun oli juuri erottu.Sitten se alkoi kehittyä muuksi.Muutimme yhteen nykyisen kanssa puolen vuoden jälkeen,minä olin siinä asiassa aktiivisempi osapuoli mutta asia sovittiin yhdessä. Tiedostan,että edellisen suhteen käsittely jäi hataraksi, vaikka olenkin tietoisesti yrittänyt sitä tehdä edelleen (?),samoin olemme puhuneet niistä asioista paljon.
Mikä tilanne on nyt, niin muuten menee hyvin ja olemme onnellisisa, mutta luottamus on molemminpuolin heikoissa kantismissa. Minun on äärettömän vaikea täysin luottaa mieheeni, epäilen häntä.On muutamia kertoja että olen tiennytkin asian muuta kautta ja hän on kiven kovaan väittänyt muuta. Olen tutkinut jokin aika sitten mieheni tekstiviestit, mikä oli miehelleni se syy miksi ei luota taas minuun. kadun sitä, enkä ole tehnyt sitä enää. Enkä aio tehdä.Ymmärrän että mieheni on vaikea uskoa tätä. Ja kuten itse sanoin, en täysin luota mieheni sanaan esim.missä hän on ollut tms.Olen ikäänkuin jatkuvasti varuillaan,että hän ei pääsisi satuttamaan.
Ed.suhteessani ei koskaan ollut luottamuksen kanssa mitään ongelmaa,suhde vain kuivui pois.Nyk.mieheni ex-puoliso taas petti häntä hyvinkin avoimesti,mutta mies itse ei ole sanojensa mukaan pettänyt koskaan.
Pattitilanne. Keskusteltu on ja paljon, mutta millä sen luottamuksen rakentaa? Mulla on keinot loppu. Emme halua erota, tiedostimme jo lähtiessämme tähän hommaan että vaikeuksia tulee olemaan lähtökohdat huomioon ottaen,mutta olemme molemmat sitä mieltä että meillä on jotain sellaista mistä emme halua luopua, erityinen suhde.
Alussa se oli sellasta toisen lohduttamista tai jotain, ei osattu kumpikaan olla yksin kun oli juuri erottu.Sitten se alkoi kehittyä muuksi.Muutimme yhteen nykyisen kanssa puolen vuoden jälkeen,minä olin siinä asiassa aktiivisempi osapuoli mutta asia sovittiin yhdessä. Tiedostan,että edellisen suhteen käsittely jäi hataraksi, vaikka olenkin tietoisesti yrittänyt sitä tehdä edelleen (?),samoin olemme puhuneet niistä asioista paljon.
Mikä tilanne on nyt, niin muuten menee hyvin ja olemme onnellisisa, mutta luottamus on molemminpuolin heikoissa kantismissa. Minun on äärettömän vaikea täysin luottaa mieheeni, epäilen häntä.On muutamia kertoja että olen tiennytkin asian muuta kautta ja hän on kiven kovaan väittänyt muuta. Olen tutkinut jokin aika sitten mieheni tekstiviestit, mikä oli miehelleni se syy miksi ei luota taas minuun. kadun sitä, enkä ole tehnyt sitä enää. Enkä aio tehdä.Ymmärrän että mieheni on vaikea uskoa tätä. Ja kuten itse sanoin, en täysin luota mieheni sanaan esim.missä hän on ollut tms.Olen ikäänkuin jatkuvasti varuillaan,että hän ei pääsisi satuttamaan.
Ed.suhteessani ei koskaan ollut luottamuksen kanssa mitään ongelmaa,suhde vain kuivui pois.Nyk.mieheni ex-puoliso taas petti häntä hyvinkin avoimesti,mutta mies itse ei ole sanojensa mukaan pettänyt koskaan.
Pattitilanne. Keskusteltu on ja paljon, mutta millä sen luottamuksen rakentaa? Mulla on keinot loppu. Emme halua erota, tiedostimme jo lähtiessämme tähän hommaan että vaikeuksia tulee olemaan lähtökohdat huomioon ottaen,mutta olemme molemmat sitä mieltä että meillä on jotain sellaista mistä emme halua luopua, erityinen suhde.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Kannattaa muistaa että luottamusta ei rakenneta sanoilla vaan teoilla!
Antamalla anteeksi menneet tekoset (itselle ja toiselle), keskittymällä tukemaan luottamusta eikä hankkimaan todisteita epäilyn tueksi, ja systemaattisesti vaan yrittämällä hellittää otettaan irti peloista. Pelkohan siellä epäilyn taustalla aina mylvii.
Aikansa sitä kestää ennen kuin ne menneisyyden haavat on niin ummessa, ettei ne enää hallitse nykyisyyttä.
Vaikka te vakuuttelisitte toisillenne mitä tahansa, ei se epäilys haihdu teistä mihinkään. AINA on syy epäillä, jos sille epäilyksen ja pelon tielle lähtee. Vainoharhaiseksikin tulee kyllä nopeesti, jos ei tietoisesti vaihda suuntaa.
Itse teidän on tehtävä töitä omien epäilystenne ja pelkojenne laannuttamiseksi, ei niitä kykene hälventämään kukaan ulkopuolinen sanoillaan eikä teoillaan.
Lähestyisin tuota ongelmaasi sanan "luottamus" kautta. Miten tällähetkellä käsität luottamuksen parisuhteessa? Epäiletkö siis miestäsi jostakin, esim. valehtelusta, vieraista naisista? Vai onko hänen jossain käytöksessä, esim sovittujen juttujen tekemisessä, muistamisessa luottamuspula. Eli mitä siis epäilet? No kyllä minä tajusin, siis et luota mieheesi, etteikö hän saattaisi hairahtua "salarakkaaseen".
Edellisessä suhteessa sinulla ei ollut tätä ongelmaa, joten jotainhan on erillä lailla tässä suhteessa sen luottamuksen suhteen. Yksi syy on tuo edellinen suhde, ilman kysymysmerkkiä. Sen käsittely on todellakin kesken ja sinun oma epävarmuutesi heijastuu myös tähän suhteeseen. Voi olla, että alitajunnassasi olet edelleen kiinni tuossa vanhassa suhteessa, ja sitä kautta koet itse "pettäjäksi". Ymmärrätkö mitä ajan takaa? Tietty epävarmuus on alitajunnassa ja se vaatii polttoaineeksi "vikojen" etsimistä nykyisestä miehestäsi. Miehesi on vielä sopivasti kertonut omasta menneisyydestä, jossa luottamusta on kokeiltu oikein kunnolla, tuhoisin seurauksin.
Ehdottaisin, että käsittelisit tuon aikaisemman suhteesi, ainakin siltä osin, että saisit selville miksi silloin luottamus pelasi, mutta nyt ei. Samoin miettisin, että mitä sinä menettäisit, vaikka nyt luottaisit täysin mieheesi. Mitä miehesi voisi sinussa satuttaa niin paljon, että sitä kannattaa pelätä kokoajan? Okei on todella masentavaa huomata luotettavan henkilön pettävän luottamus. Itse teko joka luottamuksen menetykseen johti saattoi olla hyvinkin pieni, mutta mielen sopukoihin jää sana "petturi", luottamus siis meni. Lapsena ja nuorena näitä asioita kesti ehkä paremmin ja ainakin ne sai käsiteltyä jotenkin aina taustalle, mutta aikuisena tämä prosessi on hieman vaikeampi. Mutta lopputulos pitäisi kuitenkin olla sama nytkin, asiat täytyy käsitellä ja siirtää ne sitten taustalle odottamaan. Täysin tässä maailmassa ei voi luottaa kuin itseensä ja se vaatiikin jo paljon töitä.
kiitos erittäin ajatuksia herätävistä kommenteista, ne todella aivan "ravistelivat" minut ajatelemaan asiaa ihan uudesta vinkkelistä. Ensimmäistä kertaa rauhallinen olo aikoihin.