Käy niin, että kaverisi häissä törmäät yön pikkutunneilla tanssilattialla mukavaa mieheen, jonka kanssa juttu synkkaa heti. Juttelette mukavia, tanssitte ja käytte yhdessä boolimaljalla. Humalatila nousee ja tunnelma nousee kattoon. Juhlat loppuvat. Istutte hääpaikan rappusilla, mies puristaa sinut kainaloonsa ja toteaa " voi, kumpa me oltaisiin tavattu jo kauan aiemmin".
Totean siihen, että niinpä niin, silloin, kun et ollut vielä naimisissa... Hyvänyönsuukko vaihdettiin (noh, saattoihan tuosta tulla vähän kiihkeämpikin) ja sain tuupattua kaverin taksiin. Sadan metrin päästä taksi pysähtyi ja mies könysi takaisin...
Lopulta lähti saattamaan minua ja ystävääni samaan taksiin. Olisi kovasti halunnut herätä aamulla vierestäni, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Jotenkin saimme miehen kammettua autosta ulos (ihan omaksikin parhaakseen). Juttu jäi kuitenkin kaivelemaan. Mies olisi ollut aikas täykkis minulle *huoh*.
Elän itsekin parisuhteessa, tosin kuollutta on ollut jo varmaan vuoden. Ei saa vaan aikaiseksi = ei riitä rohkeutta lähteä.
Joskus sitä vaan jää miettimään, että elämä ei ole reilua. Kun löytää täykkismiehen, niin se onkin sitten varattu.
Totean siihen, että niinpä niin, silloin, kun et ollut vielä naimisissa... Hyvänyönsuukko vaihdettiin (noh, saattoihan tuosta tulla vähän kiihkeämpikin) ja sain tuupattua kaverin taksiin. Sadan metrin päästä taksi pysähtyi ja mies könysi takaisin...
Lopulta lähti saattamaan minua ja ystävääni samaan taksiin. Olisi kovasti halunnut herätä aamulla vierestäni, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Jotenkin saimme miehen kammettua autosta ulos (ihan omaksikin parhaakseen). Juttu jäi kuitenkin kaivelemaan. Mies olisi ollut aikas täykkis minulle *huoh*.
Elän itsekin parisuhteessa, tosin kuollutta on ollut jo varmaan vuoden. Ei saa vaan aikaiseksi = ei riitä rohkeutta lähteä.
Joskus sitä vaan jää miettimään, että elämä ei ole reilua. Kun löytää täykkismiehen, niin se onkin sitten varattu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Just just. Boolipäissään, YHDEN yön pikkutunneilla sitä selviääkin, millainen on tämä "sielunkumppani".
Saahan sitä haaveilla, mutta kyllä se on sellainen juttu, että ei se vaihtamalla parane. Seuraavana aamuna tämä "sielunkumppani" olisi saattanut olla vaikka miten inhottava krapuloissaan ja omantunnontuskissaan. Ja sinäkö olisit heti valmis lähtemään sellaisen miehen kelkkaan, jopa parisuhteeseen(?), joka tuosta vain boolimaljalta iskee ensimmäisen vastaantulevan naisen (sinut)?
Kirjoititkin, että omassa parisuhteessasi on "kuollutta". Sellaisia aikoja tulee välillä, ainakin jos parisuhde jatkuu pitkään.
Tasaisen tappavaa se on täälläkin 12 vuoden jälkeen, mutta rakastan miestäni, luotettavaa kumppaniani ja elämäni ARJESSA kanssani elävää parasta ystävääni. Niitä "sielunkumppaneita", joille olen lämmennyt, on niitäkin ilmestynyt silloin tällöin ja jättänyt ihon ikävän. Kertaakaan en kuitenkaan ole toteuttanut fantasioitani näitten "sielunkumppaneiden" mukaan lähtemisestä. Olen sydän verta vuotaen kieltäytynyt kaikenlaisesta fyysisestä läheisyydestä, sillä tiedän, että niin tylsältä kuin elämäni joskus vaikuttaakin "tutun ja tylsän", mutta turvallisen mieheni kanssa, en koskaan saisi parempaa kumppania elämäni arkeen. Ja kun tylsää tulee, niin parisuhteessa täytyy tehdä työtäkin sen estämiseksi.
Niin, enhän tiedä, minkälaisesta suhteesta sinun kohdallasi on kyse. Ehkä et ole vielä sitoutunut mieheesi pitkäaikaisesti, ja olet tosissasi lähtemässä tuosta suhteesta. Ehkä olet ihminen, joka uskaltaa lähteä tuosta vain intohimon perään, niin mikäs siinä, kunhan vanhat suhteet on ensin selvitetty ja lopetettu. Näitten intohimojen ja "sielunkumppaneiden" kanssa harvemmin kuitenkaan vanhetaan yhdessä. Jos nyt edes sitä haluat.
Muuten olen vanhanaikaisesti sitä mieltä, että ihmiset eroavat liian helposti, varsinkin näiden uusien "sielunkumppaneiden" ilmestyessä kuvioihin.
Todella hieno kirjoitus! Tämä pitäisi kaikkien elämäänsä ja parisuhteeseensa kyllästyneiden lukea :)
Itsellä sama tilanne, elämänmeno ja parisuhde on muuttunut ns. arkiseksi. Tottakai kipinää on edelleenkin mutta sen eteen on todella tehty työtä. Ainahan näitä kyllästymisiä ja OFF-tilanteita tulee parisuhteessa eteen. No, toiset vaihtaa kumppania ja taas vuosien päästä huomaavat että sama tilanne toistuu...huomaa samat kyllästymisen tunteet kuten aikaisemmissa liitoissaan...ja sama kierre jatkuu.
Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, ehkä alkuun muutaman innokkaan vuoden ajan uuden kumppanin kanssa, mutta sitten alkaa sama rumba uudelleen...
Kannattaa aina miettiä mitä elämältään haluaa todellisuudessa. Miten haluaa elää ja millaisen ihmisen kanssa. Jos parisuhteessa on enemmän plussaa kuin miinusta niin silloin kannattaa sen puolesta taistella.
Puolensa ja puolensa.. 27 vuotta yhteistä avioliittoa, 30 vuotta taivalta. Melkein kaksikymmentä vuotta ollaan eletty "arjessa ja tylsyydessä". Sitä kuvitteli, että se on jotenkin viisasta kitua :) Nyt sitten erotaan, kumpikin on ihan rikki tämän liiton takia. Luultavasti molemmat olemme hylänneet ihmisen, jota olisi sittenkin kannattanut kokeilla, jos nyt noin voi sanoa.
Joskus on hyvä olla niin viisas, että kuuntelee sisintään, todella. Että on näillä asioilla puolensakin. Minä en ole ylpeä omalla kohdallani siitä, että takana on näin pitkä liitto.. tätä olisi pitänyt aiemmin "korjailla", kummankin olisi aiemmin pitänyt olla "itsekäs".
Siispä jokaisen on syytä kohdallaan harkita, todella.. aina ei ole niin, että väkisin kannattaa pysyä yhdessä.
Kommenttini ei ollut alkuperäiseen tekstiin sopiva.
Tuollainen "sielunkumppani" tuskin kestäisi kriittisempää tutkiskelua. Mutta jos vaivaa, ehkä sitä kannattaa käydä vielä katsomassa, toteamassa selvinpäin, että eihän se sittenkään niin kumma ollut. Sielunkumppaneita kyllä voi olla, mutta eivät ne ehkä noin vaan tule tunnistetuksi. Alkuviehätystä lähinnä...
Jep, olet varmasti ihan oikeassa. Ja totta on, ettei kukaan voi toisten suhteesta sanoa mitään, ainakaan tällaisen forumkirjoituksen perusteella.
Kitumisesta en toki puhunut ainakaan omasta puolestani. Jos arjessa on joskus tylsää, ei se tarkoita sitä, että tylsää olisi aina! Toisinaan vain näitä ihanuuksia ilmestyy lirkuttelemaan. Ei kuitenkaan kannata sen takia lähteä niitten matkaan, kun se Pertti perkele aina jättää ne likaiset sukkansa makkarin lattialle ;), kun taas tämä Carlo tässä on niin ihana ja kohtelias, ja tuoksuukin niin hyvälle... Ja mitkä makuukammarisilmät, eipä ole Pertti pitkään aikaan vannonut rakkauttaan näin tulisesti...
Puhut asiaa siinä, että itseään kannattaa kuunnella. Onhan meillä vain tämä yksi elämä. Väkisin ei todellakaan kannata yhdessä pysyä, vaan kuten aikaisempi nimim. kirjoittikin, todella punnita oman parisuhteensa plussat ja miinukset. Välinpitämättömyyttä, kylmyyttä, ilkeilyä, väkivaltaa ei tarvitse kenenkään katsella vain sen takia, että saisi "kehuskella" liittonsa pituudella.
Tervettä itsekkyyttä myös parisuhteeseen! Itseni kohdalla sopivat omat ystävät ja omat menot aina silloin tällöin. Mutta aina yhtä kivaa on tulla sen oman turvallisen rakkaan viereen, vaikka se sitten unissaan vähän kuorsaakin, ja t-paitakin on se sama vanha kulunut hirvitys, jota olen yrittänyt heittää pois jo pidemmän aikaa...
Onnea sinulle tulevaisuuteesi! Enhän minäkään voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan omassa parisuhteessani, mutta nyt menee hyvin, enkä kaikkiin houkutuksiin lähde, vaikka välillä mieli tekisikin! ;)
Täytyy olla aika pieni sielu, jos ehdit tutkimaan muutaman puolihumalaisen tunnin aikana kaikki sen sopukat. ;) Ikävää realismia taitaa kuitenkin olla että kyseessä oli pelkkä pikaihastus, jota on helppo paisuttaa mielessään varsinkin jos elää kuolleessa parisuhteessa.
Kannattaako tuollaisen alkoholistin perään paljon porata . Ota sellainen mies joka viinasta, naisesta ja laulusta valitsee naisen.
Kyllä tullainen puhuu kuin Ruuneberi ja kähmii muta lopullinen kiinnostuksen kohde on sillä viinapullo. Jos miestä täytyy nostella taksiin ja taksista pois ei sitä kannata miehenä tuollaisessa mielessä pitää. Naisilla on tuo hoivaamisen vietti ja tuollainen sontasäkki on vain iso vauvva jolle naisen on kiva vaidella vaippoja tryydytellä hoivaviettiä. Tosiaan kyllä meitä kunnollisiakin miehiä tarjolla ja meidät on helppo tunnistaa siitä ettemme haise viinalle.
Ainahan sitä kännipäissään luulee sielunkumpanin löytäneensä.Kummaltakaan kun ei tule suusta mitään järkevää.Kusipäältähän toi mies vaikutti ja mitä ilmeisemmin saatte vielä toisenne vaikka hän naimisiin menisikin.Eikun lycka till och samma på svenska
Niin kauan kun käytät sanaa 'täykkis', et ansaitse kunnon suhdetta.
mutta, oon sitä mieltä, että annoitte tuolle hetken huumalle liian suuren huomion.
Pitkä liitto on ilmeisesti aloittajan suhteen täysin mahdoton ajatus, mutta positiivisena seikkana voidaan nähdä, että aloittajan seksielämää elähdyttää vielä "pitkään" tää boolimaljalla tavattu "sielunkumppani".
Jos oma suhteesi on jo kuolleessa tilassa, olet erittäin helppo kenelle vaan ja se näkyy naamasta!
Toi äijä näki sen kaipauksen susta jo siellä boolimaljan luona ja tiesi heti mistä naruista vedellä.
Ja saavuttihan se tavallaan tarkoituksensa: se sai itsensä jäämään sun mielees!
Jossain vaihessa kun sen treffaat, se tulee taas sun luo testaamaan vieläks sillä on vaikutusta suhun. Saat kuunnellaa tarinaa kuolleesta avioliitosta ja siitä, kuinka mies eroaisi heti kun vain löytyisi se oikea nainen. Sitten ujoa arkaa hymyä naamalle ja vieno kysymys: "Oletko se nainen sinä?"
Ikinä en ole sortunut tuollaisiin, enkä sorru! Ykskään nainen ei ainakaan minun takiani joudu miehensä perään itkemään.
Ja sitäpaitsi: hönössä ei sielunkumppaneita löydy jos ei molemmat sitten oo alkkikseja.