exät kuuluu menneisyyteen

olen samaa mieltä että exien pitäisi kuulua menneisyyteen...
itse rupesin seurustelemaan miehen kanssa, joka oli eronnu lopullisesti vain pari kuukauttta aikasemmin ennen kuin me tapasimme.. hänellä oli neljän vuoden suhde takana josta olivat vuoden verran olleet kihloissa..
nyt me olemme vuoden verran seurusteleet ja yhdessä asuneet käytännössä katsoen koko ajan, ja kohta olemme muuttamassa virallisesti omaan asuntoon..
kokemuksesta voin sanoa että tämä vuosi ei todellakaan ole ollut helppoa..
epäilystä ja kaikenlaista on ollut, minun puolelta..
ei auta kun mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
ja päivä päivältä menee kyllä vain paremmin.. luottamuskin on kohta jo saavutettu.. ehkää
en enää ole läheskän niin epäileväinen kuin esim puoli vuotta takaperin..
miehelläni ja hänen exällään on yhteydenpito ollut lähinnä vain puhelimen välityksellä ja kännissä..tasan kerran ovat nähneet (täysin varmahan en voi kyseessä olevasta asiasta olla mutta olen 98% varma)..
useampi kuin yksi tappelu ja keskustelu ollaan asiasta käyty
mutta en usko että mieheni olisi suunnittelemassa kanssani tulevaisuutta ja perheen perustamista ellei hän olisi kokonaan entistään unohtanut..
enkä tunne olevani millään tavalla mikään korvike..
alussa tunne oli sellainen mutta ei enää pitkään aikaan mitään sellaista ole ollut..
alku epäilykset johtuivat siitä kun mieheni ei koskaan puhunut olleensa tekemisissä exänsä kanssa. ei se millään muuten minua haittaakaan mutta kun tiedän että exänsä haluaa vain ja ainoastaan mieheni sänkyynsä, käyttää vain hyväkseen. onneksi mieheni ei lankea häneen..
alkumme oli ns helppo koska en tuntenut miestäni entuudestaan, exänsä kyllä tiesin, maineensa lähinnä.. itse loin kuvan miehestäni.
eli päivä päivältä askeleita eteenpäin, sitkeästi!
itsekin olen monta kertaa meinannut luovuttaa mutta rakkaus on saanut jatkamaan...

... siitä kumpi on lähtenyt. Harvoinhan se on kompromissiratkaisu.

Olen itse kokenut ja kavereissani huomannut, että joskus jopä jätetty osapuoli onnistuu jättämään toisen taakseen helpommin...
Jättäjä on muutaman kerran tullut päätöksessään
katumapäälle...
Joten ehkä kun suurin järkytys toisen lähdöstä on mennyt ja suru on surtu, voi olla helpompaa jatkaa matkaa yksinkin..
Mut vaikka exien tulisikin kuulua menneisyyten, en ainakaan itse halua heitä täysin unohtaa..
Toista saa ajatella aina välillä.
ja onhan tuota muutaman kerran käynyt niinkin että vanha suhde on myöhemmin lämminnyt uudestaan :D

Niinpä, sehän se pelottaakin, josko nykyisellä olisi tunteita entistä kohtaan. Luulisin myös, että jättäjällä niitä varmasti on eri malliin kuin jätetyllä. Olin itse jättäjä enkä kaipaa edellistä suhdettani ollenkaan. Jätetylle paikka on taatusti kovempi (tiedän exästäni!)

Ja onhan niitäkin, jotka seurustelevat / asuvat yhdessä /ehtivät käydä aviossakin uuden kanssa, kunnes palaavat entisen luokse. Suhteet eivät ole aina niin mustavalkoisia..

Minä erosin suhteestani kuuden vuoden seurustelun jälkeen. Erosta on kohta viisi vuotta aikaa. Edelleen (ja varmasti aina) tämä exä tulee olemaan ystäväni ja minulle tärkeä ihminen. Olisi TODELLA rasittavaa, jos nykyinen kumppanini ei hyväksyisi ystävyyttäni exän kanssa. Kyllä sen verran luottamusta täytyy parisuhteesta löytyä, että ei tarvitse exiä kauhistella!