Luin muutaman rivin alempana olleita juttuja, missä kehoitettiin tunnustamaan petos heti alussa.
Itse olen sitä mieltä, että jos on tunteita tai on useasti käynyt, niin silloin kyllä tunnustaa kannattaa heti, kuin vasta monen kuukauden/vuoden jälkeen!
Mutta sitten yksittäistä pettämistä, mikä on ollu ns.vahinko, niin en kertoisi! Koska jos sillä ei ole itselle ollut mitn merkitystä, niin miksi pilata toisen elämä sillä tiedolla!
Toiselle voi jäädä koko elämäksi itsetunto/luottamusongelmia.
Itse olen sitä mieltä, että jos on tunteita tai on useasti käynyt, niin silloin kyllä tunnustaa kannattaa heti, kuin vasta monen kuukauden/vuoden jälkeen!
Mutta sitten yksittäistä pettämistä, mikä on ollu ns.vahinko, niin en kertoisi! Koska jos sillä ei ole itselle ollut mitn merkitystä, niin miksi pilata toisen elämä sillä tiedolla!
Toiselle voi jäädä koko elämäksi itsetunto/luottamusongelmia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
täällä ne ongelmat on salailun jälkeen ja paljastuttua. totuuden on tultava niin ajoissa esiin kuin se vain on mahdollista.
tuo on itsepetosta.
kyllä jos parhaan ystäväsi kumppani nussisi sun serkkua niin varmasti kertoisit ystävällesi. mutta sitten kun petetty on jo läheisin kuka planeetalta löytyy niin sitten on oikeus antaa hänen elää vääryydessä.
häpeä
(Samaa mieltä ja sama viesti uudelleen...)
..kannata ehkä kertoa; mutta jos suhde siitä kehittyy vakavammaksi ja pitkäkestoisemmaksi, niin silloin pitäisi kyetä kohtaamaan tilanne avoimesti. Ei todellakaan ole reilua kohdella "vaki"kumppaniaan niin huonosti.
Jos kuitenkin rakastaa vaki-kumppania, mutta silti tykkää myös salarakkaasta? Mitä tehdä, molempia ei voi saada ja kertoa ei voi/halua/uskalla? Jos salarakas hyväksyy tilanteen ja haluat itsekin jatkaa juttua, on vaikee luopua, jos suhde salarakkaan kanssa toimii erinomaisesti, mutta yhteistä tulevaisuutta ei kuitenkaan ole olemassa.
lähdenkin siitä olettamuksesta, ettei enää rakasta omaa vakikumppaniaan vaan on todella rakastunut/rakastaa tätä salaista kumppaniaan.
sitä tarkoitin vakavammaksi muuttuneelle..
sitä paitsi, kuka voi väittää tosissaan rakastavansa miestään/naistaan, jos kykenee noin julmaan petokseen? tunnevammaiset ainoastaan, ne jotka eivät tiedä rakkaudesta mitään.
mä olen kanssa sitä mieltä, että kahta ei voi RAKASTAA yhtäaikaa. Viisainta olisi varmaan kertoa sille osapuolelle, ketä ei rakasta enää, kaikki. Mutta se voi olla tosi vaikeeta jos suhde vakikumppanin kanssa on kestänyt kauan! Ei haluaisi loukata, mutta tietää kuitenkin loukkaavansa ja satuttavansa pahasti kertomalla salarakkaasta! tosi vaikeeta. Varsinkin jos salarakas haluaa pysyä vain salarakkaana. Kannattaako sitä enää jatkaa???
jos ei kerran rakasta enää omaa kumppaniaan niin,miksi ihmeesä pitää pettää?Eikö ole parempi ja reilumpaa sitten lopettaa koko suhde.Mielestäni myös sillä toisella on oikeus oikeaan rakkauteen.Ei voi pitää toista siinä varalla että jos ei suhde "sala rakkaan" kanssa johdakkaan mihinkään enempään niin onhan sitten se toinen hyväuskonen siinä.Tämä oli vain minun mielipiteeni.Hyvää syksyn jatkoa kaikille:)
Tuo tunnustus juttu pitäisi mennä sen mukaan mitä on suhteessa sovittu asioista.
se joka pettää kerran pettää toisenkin ja varsinkin jos ei ole missään vaiheessa kertonu kumppanilleen....
Miksi ihmeessä pitäisi tunnustaa pettäminen? Sehän tarkoittaa käytännössä ainoastaan sitä, että pettäjä ei kykene elämään pettämisen aiheuttaman itsesyytöksen kanssa. Mun mielestä on väärin kaataa skeida toisen niskaan. Jos on pakko pettää, niin parempi olla hiljaa ja niellä skeidansa tai lopettaa suhde ja olla kertomatta toiselle pettämisestä. Kannattaa miettiä, ennen kuin pettää!!
Olen samaa mieltä. Jos ei kestä pettämisen jälkeen mahdollisesti tulevaa mielipahaa ja itsesyytöstä, niin ei kannata sellaiseen edes ryhtyä.
Petin itse aikoinani kolmen vuoden ajan miestäni, jonka kanssa olin ollut yli 15 vuotta naimisissa. Erosimme tietenkin lopulta, koska sehän siitä yleensä seuraa. Jos on onnellinen suhteessa, niin ei silloin tule mieleen pettää toista. Itse ainakin uskon siihen. En koskaan kertonut miehelleni että olin häntä pettänyt. Miksi olisin turhaan pahoittanut hänen mielensä ja mahdollisesti pilannut hänen tulevat suhteensa sillä, että häneltä olisi mennyt usko ihmisiin ja onnistuneisiin suhteisiin. Itselleni jäi pettämisestä se, että minun on vaikea luottaa toiseen ihmiseen, mutta se on risti jonka minun pitää tekosistani kantaa. Pettäminen ei koskaan ole hyväksyttävä teko, mutta sellainen joka siihen ryhtyy, pitää kestää sauraamukset.