Olkaa muut viisaampia ja jättäkää alkoholisti ajoissa.. oma tilanteeni oli se, etten suhteen alussa tiennyt miehen alkoholismista. Viinan otto vaikutti siltä kuin muillakin. Sitten se alkoi - haukkumiset kännissä, valehtelu.. seuraavana päivänä mies on aina ollut katuvainen ja aluksi lupasi ryhtyä raittiiksi. Sitten kohtuu käyttäjäksi. Kohtuukäyttö kuitenkin johti liian usein siihen, että se lipesi käsistä. Tyypillinen tilanne; "en sammalla, en ole kännissä, voin minä vielä yhden ottaa"
Viime viikolla mies mokasi pahasti. Samana iltana sanoi, että ottaa vaan pari, ja pian olikin kännissä. Väitti vielä, ettei ole ottanut kuin pari kaljaa. Ihan niinkuin en huomaisi. Seuraavana päivänä tuli katumus; "olen päättänyt lopettaa juomisen kokonaan, olen ollut ääliö, en halua typeryyteni takia sinua menettää, kun sen voi korjata, haluan todellakin muuttaa asennettani" En uskaltanut innostua, kun arvasin sen mitä tänään sain kuulla; "moni ottaa paljon enemmän kuin minä, en ole montaa kertaa mokannut, mikä paha siinä on jos saunakaljan ottaa, voinhan minä kokeilla ykköskaljaa/raittiutta, mutta en tiedä miltä se sitten tuntuu, en tiedä.." Ja ei halua minua viinan takia menettää. Mutta mieluummin viinan valitsee. Luulin liian kauan että olisin tärkeämpi. Ihan helvetin vaikeaa tajuta, ettei tunne toista. Olen niin rikki. En jaksa katsoa hänen kokeiluaan raittiina, koska hän todennäköisesti huomaa ettei siihen pysty, kun kaveripiirikin on niin kovasti kaljoittelevaa. Ikinä en ole käskenyt enkä vaatinut, olen koko ajan sanonut että sen muutoksen pitää lähteä omasta halusta.. Mistä hitosta se johtuu, että seuraavana päivänä katuu, ja muutaman päivän päästä on toinen ääni kellossa? Miksi joku ihminen särkee suhteensa alkoholin takia? Eikö silloin rakasta toista tarpeeksi, vai onko alkoholistille viina aina tärkeämpää? Hän tuskin haluaa hoitoakaan enää. Ehkä se aina juopottelun jälkeisenä päivänä olisi ollut hänen mielestään hyvä ajatus, mutta nythän on taas asenne ennallaan. Ja halusi muka sitä muuttaa.
Luulin vielä äsken olevani hänelle tärkeintä ja että hän rakastaisi minua enemmän kuin mitään muuta. Mutta rakkaus kaljaan on suurempi. Nyt tiedän ainakin jatkossa etten ala ymmärtämään toisen juopottelua ja yritystä kohtuukäyttöön - ei alkoholisti näköjään oikeasti edes halua kohtuukäyttäjä olla.
Viime viikolla mies mokasi pahasti. Samana iltana sanoi, että ottaa vaan pari, ja pian olikin kännissä. Väitti vielä, ettei ole ottanut kuin pari kaljaa. Ihan niinkuin en huomaisi. Seuraavana päivänä tuli katumus; "olen päättänyt lopettaa juomisen kokonaan, olen ollut ääliö, en halua typeryyteni takia sinua menettää, kun sen voi korjata, haluan todellakin muuttaa asennettani" En uskaltanut innostua, kun arvasin sen mitä tänään sain kuulla; "moni ottaa paljon enemmän kuin minä, en ole montaa kertaa mokannut, mikä paha siinä on jos saunakaljan ottaa, voinhan minä kokeilla ykköskaljaa/raittiutta, mutta en tiedä miltä se sitten tuntuu, en tiedä.." Ja ei halua minua viinan takia menettää. Mutta mieluummin viinan valitsee. Luulin liian kauan että olisin tärkeämpi. Ihan helvetin vaikeaa tajuta, ettei tunne toista. Olen niin rikki. En jaksa katsoa hänen kokeiluaan raittiina, koska hän todennäköisesti huomaa ettei siihen pysty, kun kaveripiirikin on niin kovasti kaljoittelevaa. Ikinä en ole käskenyt enkä vaatinut, olen koko ajan sanonut että sen muutoksen pitää lähteä omasta halusta.. Mistä hitosta se johtuu, että seuraavana päivänä katuu, ja muutaman päivän päästä on toinen ääni kellossa? Miksi joku ihminen särkee suhteensa alkoholin takia? Eikö silloin rakasta toista tarpeeksi, vai onko alkoholistille viina aina tärkeämpää? Hän tuskin haluaa hoitoakaan enää. Ehkä se aina juopottelun jälkeisenä päivänä olisi ollut hänen mielestään hyvä ajatus, mutta nythän on taas asenne ennallaan. Ja halusi muka sitä muuttaa.
Luulin vielä äsken olevani hänelle tärkeintä ja että hän rakastaisi minua enemmän kuin mitään muuta. Mutta rakkaus kaljaan on suurempi. Nyt tiedän ainakin jatkossa etten ala ymmärtämään toisen juopottelua ja yritystä kohtuukäyttöön - ei alkoholisti näköjään oikeasti edes halua kohtuukäyttäjä olla.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen ollut samassa veneessä. Olen eronnut alkoholistimiehestä, meno ei tosiaankaan muuttunut. Ainaista selittelyä ja tosiasioiden vääristelyä. Alkoholistin kanssa on vaikea elää, todella vaikea, varsinkin jos on lapsia.
Ne joilla ei vielä ole lapsia, harkitkaa todella tarkkaan kannattaako niitä tehdäkkään jos puolisolla on alkoholin kanssa selviä ongelmia. Onhan niitä jotka viinasta eroonkin pääsevät, mutta harvemmalle näin hyvin käy.
miehelleni lahjan: pullon, jonka kylkeen olisin liimannut hääkuvan keskeltä halkaistuna ja viesti perään, että pullon kanssa olet naimisissa, et minun;) Jäi antamatta, ero tuli ja on rauha sielussa, kun ei tarvitse enää katsella ja kuunnella juopon örinöitä.
hänelle ihan samaa.. tuo ei ollutkaan hassumpi idea, taidanpa sen tässä toteuttaa. Saa nähdä herättääkö edes ajatuksia miehessä.
Alkoholistia ei kannata sääliä!!!Valhehtelu ei tule loppumaan!!Viina on tärkeämpää kuin perhe.Se on hänen valinta anna mennä!!!Toivon sulle voimia!!!
Minä katsoin juovaa alkoholistia kymmenen vuotta. En minäkään tiennyt hänen olevan alkoholisti suhteemme alussa. Itse asiassa en moneen vuoteen ymmärtänyt, mistä hommassa on kyse.
Vuodet kuluivat. Meille syntyi lapsi. Juominen lisääntyi. Minun piti lopulta lähteä hakemaan apua itselleni ammattiauttajilta, kun mieli meni ihan solmulle. Al-Anonkin tuli tutuksi, samoin Tommy Helsstenin kirja "Virtahepo olohuoneessa".
Vihdoin viimein pakkasin tärkeimmät tavarani ja lähdin lapsineni pois. Sitä päivää ennen olin menettänyt liian paljon. Rahani, henkisen ja fyysisen terveyteni... Tuosta päivästä on kohta seitsemän vuotta, enkä ole katunut lähtöäni päivääkään. Nyt rinnallani on raitis mies. Saan nukkua yöni rauhassa.
Alkoholismi on tunne-elämän sairaus. Juominen käy aina vaan pahemmaksi. Alkoholistin elämässä nuomero yksi on alkoholi. Ei suinkaan vaimo tai lapset.
On vaan niin vaikea uskoa tilannetta todeksi. Kun mies on vannonut raittiutta, ja sitten ei kuitenkaan käytännössä halua/pysty siihen. Ja apua ei kehtaa hakea. Suhde on ollut kuivumassa kasaan jo kauan, ja hän vaan jatkaa. Valehtelu ym varmasti vaan pahenee ajan myötä, ja kaikkea on aiemmin painettu liikaa villaisella.. kun olen ymmärtänyt, että opettelee ottamaan kohtuudella. Mutta tuntuu siltä, että se opettelu on ollut vaan sitä, että kun tuo muija kerta vielä sietää kerta toisensa jälkeen juomistani, niin voinhan minä juoda nytkin.
Onneksi meillä ei ole lapsia. Saa nähdä, kokeeko mies myöhemmin ikinä sitä, että olisi menettänyt jotain kun en ole enää hänen elämässään.
..millaisista määristä te puhutte? Onko siinä jotain pahaa jos ottaa viikonloppuisin... vai tissuttelee joka päivä vähän, vai joka vapaa päivä kännit, vai yhtenä päivänä viikossa vai jotain muuta?
Alkoholistin on pakko juoda. Pakko. Vielä siinäkin vaiheessa, kun se pitää tehdä samalla oksentaen ja itkien.
Ja kuulostaa sille, ettei miehesi ole vielä edes siinä vaiheessa?
Miehelläsi ei ole kertomasi perusteella mitään aikomusta lopettaa juomista. Hän on ihan liian hyvässä kunnossa (vielä) ja juominen voi olla (vielä) jopa hauskaa. Hänellä ei ole mitään syytä lopettaa. Siis, omasta mielestään. Hän rakastaa viinaa ja se on hänen lemmittynsä. Olet oikeassa, sinusta on tulossa hänen vihollisensa, kun haluat hänen lopettavan. Alkoholisti valitsee viinasn ensin...Tai oikeastaan, mitään todellista valintaa ei hänen tarvitse edes tehdä. Viina on jo valinnut hänet.
Kyse ei ole siitä, etteikö hän rakastaisi sinua. Varmasti rakastaakin. Mutta et voi koskaan kilpailla viinan kanssa. Se tulee AINA ensin; se on alkoholistille ystävä, rakastaja, lohduttaja. Se on kaikki, mitä alkoholisti voi ikinä tarvitä, eikä sitä ihminen voita. Koska ihminen on vajaa, viina ei alkoholistille ole muuta kuin täydellistä. Vielä silloinkin, kun pitää oksentaa ja itkeä, syyttää aloholisti siitä ennemmin jotain muuta kuin alkoholia.
Mieti tarkasti mitä teet. Luultavasti olet jo itsekkin aika sairastunut alkoholistin läheisenä. En sano, etteikö suhteenne voi onnistua; elämää alkoholistin kanssa voi olla. Mutta raittiinakin hän tulee AINA olemaan alkoholisti.
Että joku tarttuu tähän. Kyseessä siis ei ole mikään pari saunakaljaa = kohtuukäyttö olisi ok, itsekin käytän kohtuudella. Joskus itse saatan ottaa yhden tai kaksi liikaa, mutta se ei olennaisesti vaikuta minuun mitenkään. Tunnistan kun olen huppelissa ja osaan lopettaa enkä halua vetää lisää ja lisää.
Määrästä puhuttaessa yleisesti määritellyt riskirajat, esim. mieheni tapauksessa neljä alkoholiannosta, osuvat aika kohdilleen puhuttaessa liikaa ottamisesta; noitten määrien jälkeen alkaa kovempi humaltuminen. Eikä siinäkään mitään pahaa olisi jos joskus menee yli, mutta kun mieheni menee sekaisin tästä viinasta, jo vähän ylittäessään kohtuukäytön. Muuttuu eri ihmiseksi, hänen kanssaan ei pysty puhumaan - ei ymmärrä mitään, ei ole rehellinen ja valehtelee jne.
Käyttökerroista voisi puhua aina silloin, kun on joku tilanne missä otetaan. Eli ei välttämättä joka viikonloppu, mutta sitten voi tulla poikkeus ja sitä myöten putki, että joka viikko onkin näitä tilanteita ja kaikissa niissä menee yli.
Siinä ei ole mitään pahaa jos ottaa kohtuudella vaikka useammankin kerran viikossa, yhden tai muutaman. Mutta kun menee yli ja sen myötä sekoaa henkisesti, on kyseessä ongelma.
Luulen, että ne ihmiset, jotka alkavat tarttua tähän "onko siinä pahaa jos ottaa.." eivät ole nähneet todellista alkoholistia tai eivät vaan ymmärrä että tässä ei ole kyse mistään pikku tissuttelusta tai vastaavasta harmittomasta kupittelusta.
Suvituulesta tuli mieleen eräs tuttu kauppa vuosien takaa.
Meidänkin erosta on jo seitsämän vuotta, mutta vieressäni ei nuku minkäänlaista miestä. Olen täysin riippumaton miehistä.
Tällä viikolla väitteli tohtoriksi nainen Kuopiosta aiheena alkoholistiperheiden lapset.
Hän kritisoi läheisriippuvuustermiä ja sanoi sen aiheuttavan läheisissä syyllisyyttä. Tommyn kirja on saanut myös hieman huonoa aikaan alkoholismikeskustlussa. v. 1992 tieto on jo vanhaa ja yhden kirjan subjektiivista katsantoa.
Minäkin olen naureskellut tuolle läheisriippuvuustermille ja nyt nauran sitä makeammin.
Kyllä alkoholista pääsee eroon jo on halua ja ihminen voi toipua melko hyvälle tolalle.
Sain ex-aviomieheni ansiosta elämässäni tuhannen taalan paikan. Jouduin elämässäni lujille ja kasvoi henkisesti tuhannen mailin saappailla.
Toivottavasti kukaan ei sotke nimimerkki Suvituulta ja minua keskenään. Olen vuosia kirjoitellut elämästäni Soneraplazan Elleissä.
Jotkut eivät voi sietää juttujani yh-elämästäni.
Tästä asiasta on vain mustavalkoisia mielipiteitä. Harva suhtautuu asioihin täysin neutraalisti.
En kadu menneitä vuosia alkoholistin rinnalla.
Ihmettelen vain ihmisiä, jotka eivät tulleet minulle kertomaan asioiden oikeaa laitaa. En olisi ahdistunut niin pahasti elämässäni.
http://www.paihdelinkki.fi/tietopankki/200_palvelulinja/index.html
kylläpä on tutun kuuloista tekstiä.voin 20avioliitto vuoden kokemuksella sanoa että miehesi ei lopeta juomistaan ennenkuin tulee tosipaikka eteen.itsekin laitoin miehelleni kovan kovaa vastaan.kävimme a-klinikalla juttelemassa asiasta ,sielä annoin tulla täydeltä laidalta mitä ajattelin hänen juomisestaan ja avioliitostamme.hän kuunteli ihmeissään kun sanoin lopuksi että , voit jatkaa juomistasi,mutta minä muutan muualle ja meidän liitto loppuu siihen.sen jälkeen hän meni AA-kerhoon ja sai raittiuden ja on ollut 7 vuotta juomatta.raittiuden muötä hänestä tuli tosi v-mäinen nihilisti jota jaksoin katsoa 5 vuotta ja otin hänestä eron.olen löytänyt uuden raittiin miehen jonka kanssa on paljon helpompi elää kuin alkoholistin kanssa.
on minunkin ex-miehessäni. Kännissä sekoilee, maailma vääristyy ja kaikki esteet viinan ja hänen väliltään tallotaan pois tieltä. Selvinpäin matonhapsutkin pitää olla suorassa, kaapit ovat kuin intti-aikaan...
Eilen tapasin hänet pitkästä aikaa, kun satuin poikkeamaan muissa asioissa paikkakunnalla, missä hän asuu. Tunnin tapaaminen osoitti, ettei hän ole muuttunut kuin huonompaan päin. Olin onnellinen, kun iltapimeällä ajelin kotiin. Ei ole enää tuota kiviriippaa miehenä;)
Tuntuu, että alkoholisteilla on kaikilla tuo SAMA VIRSI. Exäni perusteli juomistaan TÄSMÄLLEEN samoilla sanoilla. Siis ihan juuri noilla samoilla sanoilla. Kaikki katumiset ja "mitä siinä jos pari saunakaljaa ottaa", ja että "en sammalla, voin pari vielä ottaa". Että tiedän ihan täsmälleen miltä susta tuntuu. Exäni meni myös ihan sekaisin jo mainitsemastasi neljästä annoksesta, muuttui ihan kamalaksi, ja kaikkea sattui ja tapahtui.
Vaikka nyt olet rikki, niin elämäsi tulee vielä muuttumaan. Alkoholista eroon pääseminen oli elämässäni parasta mitä minulle on tapahtunut, ja niin se on varmasti sinullekkin!! Pääset irti kaikista niistä viinanhuuruisista kuvioista!
Turha viinan kanssa on yrittää kilpailla, siihen ei kukaan pysty.
Voimia sulle!!!
Jotta koko juttu ei taas menisi pelkästään suomalaisen miehen haukkumiseksi niin on niitä alkkisnaisiakin.
Ex nainen ei voinut lopettaa juomista parin kaljan jälkeen vaan lisää piti saada. Humaltumisen alkaessa tuli mustasukkaisuus ja sen jälkeen alkoikin riidanhaasto ja raapimista, lyömisen yrityksiä ja kaikkea vastaavaa. Eipä siinä voinut kuin valita kahdesta, lyödä takaisin tai lähteä ulos joista minä valitsin sen jälkimmäisen.
Muutin pois, erosimme. Mutta koska paikkakunta oli pieni niin panettelu ja väkivalta jatkuivat aina kohdatessamme.
Ratkaisin asian vaihtamalla työpaikkaa muuttaen toiselle paikkakunnalle, salaisen numeronkin otin.
Onneksi emme kerenneet hankkia lapsia.
Kai hän minua rakasti mutta ehkä se oli sairaalloista rakkautta?
Erosin vihdoin tänä kesänä miehestäni, joka on alkoholisti. Ero ei ole helppo vaikka näin itselläni ja lapsillani on paljon rauhallisempaa ja turvallisempaa. Meillä on 19 vuotta yhteistä elämää takana johon on mahtunut kaikenlaista sekä hyvässä että pahassa. Ei alkoholisti pysty ajattelemaan muiden tunteita ja niin kauan kun hänen ei ole pakko ottaa vastuuta teoistaan ei mikään muutu kuin hetkeksi. Ex-mieheni on ollut parin vuoden aikana pari kertaa hoidossa ja yrittänyt kapseleita ja lääkkeitä. Hän on myöntänyt ongelmansa minulle monta kertaa ja katunut puheissaan ja minä olen aina antanut uuden mahdollisuuden. Nyt tein siitä lopun ja seuraus oli, että hän takertui heti uuteen naisystävään, jonka tapasi hoidossa. Itseni kannalta olen ehkä eniten pelännyt yksin jäämistä ja siksi sietänyt hänen taholtaan aivan liian paljon. Nyt olen vihdoin oivaltanut että oma elämäni on liian kallis hukattavaksi eikä ex-mieheni välttämättä koskaan muutu vaikka minä tekisin mitä tahansa tai minulle tapahtuisi jotakin. Toivon tässä tilanteessa, että hän todella raitistuu ja välittää lapsistaan ja voin ajan mittaan antaa heidän tavata isäänsä turvallisesti.
Kannustan vain olemaan rohkea ja tekemään ratkaisun joka tuntuu aluksi todella kipeältä. Ystäväni ja läheiseni pelkäsivät että sairastun ja murrun itse. Olen nyt ymmärtänyt hakea keskusteluapua ja ryhtynyt kuntoilemaan ja tekemään asioita, jotka ovat minusta mukavia. On tietysti suurenmoista, että on ystäviä, jotka tukevat ja auttavat myös silloin kun on vaikeaa. Vaikka mieheni edelleenkin aiheuttaa minulle paljon harmia ja huolta ja surutyöni on kesken, olen kuitenkin onnellisempi kuin parin viime vuoden aikana, jolloin sain aina olla huolissani lasten vuoksi enkä voinut koskaan luottaa hänen puheisiinsa.
Hups vaan, niin täälläkin. Kohta kuukauden olen asunut erillään alkoholistimiehestäni. Tosin sillä poikkeuksella että virallisia papereita en ole laittanut vetämään. En vain voi, sillä rakastan häntä ja jaksan aina vain toivoa parempaa tulevaisuutta.
Lähtöni jälkeen mies joi pari viikkoa niin että ihan jo luulin että siihen se kuolee. Mutta ei, jälleen käy AA;ssa ja pyrkii raittiuteen. Kulemma tosissaan ensimmäistä kertaa elämässään. Aika näyttää miten käy. Lasten kanssa käydään kotona viikonloppuja jos mies on selvinpäin. Mutta nyt tällä hetkellä ainakin on parempi että minulla ja lapsilla on oma asunto jossa saamme vermasti olla rauhassa vaikka mies joisikin.
Kaikkeen voi suhtautua niin eri tavalla, kaikkia suhteita on niin monenlaisia. Meillä on nyt tälläistä, rauhallista..;-)
Aika näyttää, kaikkea hyvää kaikille joilla on alkoholisti perheessään, voimia ja jaksamista!