Huh... 2 viikkoa sitten mieheni leikattiin (sydänläppäleikkaus avoleikkauksena). No olen tietysti onnellinen, että kaikki meni hyvin ja hän toipuu hyvää vauhtia, mutta... se on niin saakelin raastavaa, kun hänellä on 3 kk sairasloma, eikä saa tehdä mitään raskasta eli ei kotonakaan mitään. Mun työpäivä matkoineen on 10 tuntia ja sen päälle teen AIVAN kaiken kotonakin. Potilaalla kipuja ei enään onneksi ole paljoa, mutta valitusta kyllä piisaa...
eilenkin pesin 2 konetta pyykkiä, jotka nyt kuivuvat. Mies sanoo, että kaikki paidat on likasena.... EI VAAN KUIVUMASSA. eilen töiden päälle laitoin ruokaa, siivosin ja pesin tosiaan sitä pyykkiä. Mitään ei arvosta... sydäntä puristaa ajatella, että näin on jouluun asti. Hän vaan saa makoilla.
Tämä kuulostaa varmaan itsekkäältä viestiltä. Ei ole tarkoitus... Rakastan miestäni yli kaiken, mutta painetta tulee nyt jotenkin aivan LIIKAA. onko kukaan täällä läpikäynyt samaa?
eilenkin pesin 2 konetta pyykkiä, jotka nyt kuivuvat. Mies sanoo, että kaikki paidat on likasena.... EI VAAN KUIVUMASSA. eilen töiden päälle laitoin ruokaa, siivosin ja pesin tosiaan sitä pyykkiä. Mitään ei arvosta... sydäntä puristaa ajatella, että näin on jouluun asti. Hän vaan saa makoilla.
Tämä kuulostaa varmaan itsekkäältä viestiltä. Ei ole tarkoitus... Rakastan miestäni yli kaiken, mutta painetta tulee nyt jotenkin aivan LIIKAA. onko kukaan täällä läpikäynyt samaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
en ole toipunut vieläkään. onneksi mieheni jaksaa ripustaa pyykin jne. en edes tiedä koska tulen toipumaan.
leikkaus on jotain muuta kuin suoritus. se on jotain aivan ylitse muiden asioiden.
jos miehesi on sinulle rakas, älä vain anna tämän toipumisjakson estää tulevaa elämäänne eli toipuminen ei ole suoritus josta selvitään kuukausissa. voi mennä vuosia ja sittenkään ei oikein meinaa toipua.
anna aikaa, eihän se pyykki voi olla pääasia elämässä. syöpäsairaat eivät toivu ehkä koskaan, ennenkuin menettävät sen lopullisenkin elämänsä ja tulevat haudatuiksi ennen toipumistaan.
joten pidä pintasi. jaksa ja lopeta liialliset vaateet elämältä.
lopeta turha pyykkäys ja pesu. lopeta turhat pakkosiivoukset, lopeta kaikki turha ja turhuus. jätä itsellesi vain ne pakkotoimet joista pitää suoriutua, joista yksi ihminen voi suoriutua, työnsä lisäksi.
hyvää jatkoa !
Kiitos sanoistasi... tottahan minä tiedän, että toipuminen kestää. ja sitähän minä pelkäänkin sisimmässäni. ehkä minä jotenkin uskottelen että paineet johtuu kaikesta työstä. Pelkään sitä, että toipuuko rakas ja kunnolla. enkä tietysti osaa kuvitellakaan miltä leikatun olo tuntuu. siitäkin olen vihainen... mitään ei voi tehdä ja pitää odottaa. kaikki auki... sekin pystyykö hän samoihin töihin. jne. Mutta mihin helvettiin minä nämä paineet puran. menenkö metsään huutamaan? hah...
edelleen jatkaa joskus elämääsi.
kukaan ei voi tietää millaisen puolison saa, saako terveen vaiko sairaan.
etkä tiedä edes itse milloin tarvitset apua, enemmän kuin tuo nyt leikattu puolisosi.
kauanko onnesi kestää ja ruutisi palaa kirkkaana ?
Jätä padat pesemättä, pese kun jaksat. Tee sama tiskeille ja pyykeille. Herraisä sentään, mitä likaiset padat tai muu vastaava merkitsee sen rinnalla, että puolisosi saa rauhassa toipua leikkauksestaan ja vain kolme kuukautta. Kuule maailma on täynnä miehiä, jotka "toipuvat" koko elämänsä vaikkei ole edes leikkausta. Hieman suhteellisuuden tajua kehiin...
kuuluuko perheeseenne lapsia, ja jos, niin minkä ikäisiä, vai elelettekö vain kaksistaan?
Kyllä ymmärrän, jos alkaa pinna palaan. Kyllä ite ainakin sinun tilanteessasi odottaisin mieheltäni vähän arvostusta että vaimo jaksaa vielä pitkä päivän jälkeen siivota toisen jälkiä, valittamatta. Hän on sairaana, eikä voi sille mitään, mutta ei sitä turhautuneisuutta tarvitsisi rakkaaseensa purkaa.
Olisiko ehkä mahdollista palkata kotiapulainen ihan vain muutamaksi tunniksi viikosa? Saisitte miehenne kanssa enemmän aikaa yhdessä, voisi piristää kummasti ;)