Olen työkaverini kanssa suudellut ja halaillut useasti, tosin humalassa...
Haluan häntä (silti rakastan vaimoani) ajattelen häntä jatkuvasti, olemme tämän toisen kanssa kuitenkin sopineet että emme enää tapaa ollenkaan.
En vaan saa häntä mielestäni vaikka kotona on kaikki hyvin.
Mikä siis on pettämistä ja unohtuuko se toinen ikinä???????????
Haluan häntä (silti rakastan vaimoani) ajattelen häntä jatkuvasti, olemme tämän toisen kanssa kuitenkin sopineet että emme enää tapaa ollenkaan.
En vaan saa häntä mielestäni vaikka kotona on kaikki hyvin.
Mikä siis on pettämistä ja unohtuuko se toinen ikinä???????????
Vastaukset 17
Vanhimmat
No jos oma puolisoni toimisi noin, niin kai mä sen lähinnä sopimattomaksi käyttäytymiseksi lanseeraisin, mutten alkaisi huutelemaan vielä uskottomaksi.
Ja voin sanoa sulle, että kyllä tuollaisesta pääsee eroon, jos haluaa. Se on vain tahdon asia. Ihastuin taannoin vieraaseen mieheen, mutta varsinaista suhdetta meillä ei ollut. Pidimme yhteyttä viestitse ja tykkäsimme kovasti. Lopetimme höpsöttelyn lopullisesti elokuussa, "erokerta" oli viides.
Tutkiskele tahtoasi äläkä enää satuta viattomia ihmisiä enempää. Nyt on hyvä aika lopettaa mahdollisimman vähin haavoin.
Ihmiselle on halujen ja viettien lisäksi annettu mieli ja järki. Niitä saa käyttää. Ihastuksista, hullaannuksista ja vastaavista pääsee hyvinki eroon, kun vaan ihan oikeasti päättää niin. Päättää haluta omaa tylsää avioelämää niin paljon, ettei vaaranna sitä. Kaikki (normaalit) ihmiset ihastuvat muihin pitkien suhteiden aikana. Kaikki eivät silti petä. Jos aina vain juoksee himojensa perässä, saa niitä tyydyttää ihan yksin. Turha on muita moisella toiminnalla loukata.
...täälläkin esiin pukkaa tuo ihmiselle annettu mieli ja järki...kun yleisen mielipiteen mukaan ihmisille on sallittua kaikki, kunhan hän vain on aikuinen ja "vastaa teoistaan"(tarkoittaa nykyään yhteiskunnan harteille asian vierittämistä...abortit, elatusmaksujen välttely ym.ym). Naimattomilla saa olla suhteita ympäri maailmaa ja muut ympärillä "taputtavat käsiään"...kunnes mennään naimisiin. Sinä samana päivänä pitäisi ihmisen muuttua pirusta enkeliksi...noin verrannollisesti.
Tuon varttitunnin litanian aikana, minkä vihkiminen kestää ilman turhia liirumlaarumeita,
ihmisen pitäisi tehdä ihmeitä itselleen..vaikka ihan hyväksytysti vielä eilen vietettiin polttareita..hitto mikä perinne sekin..
JOSETTE TIIÄ MITÄ OIKEESTI HALUATTE...EI LIIAN KEVYT KENKÄSTÄ ELÄMÄÄ KIITOS
Aivan niin; ihmisellä on järki. Mutta rakkaudentunne (toiseen) vie sen aika nopeasti ja joskus aika pitkäksi ajaksi. En yhtään ihmettele miksi jotkut "sortuvat".
Ihmisellä on taipumus haluta kaikennäköistä. Huomenna jotain eri hommia kuin tänään. Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Naimisiin mennessä kannattaisi muistaa hyvä sanonta "se ei pelaa, joka pelkää".
Asiaa voi tietysti tarkastella toisestakin näkökulmasta.
Riskien ottaminen kuuluu elämään. Ilman niitä siitä tulisi tasapaksua pullaa. Onneksi tulevaisuutta ei voi ennustaa. Siinä olet oikeassa.
Mutta miksi ihminen haluaa kaikenlaista?
Miksi ne mielihalut muuttuvat?
Miksi se tasapaksu pulla ei kelpaa vaan pitää haluta kaikki ja sitten valittaa, kun asiat eivät suju niinkuin haluaisi ja kaikilla on paha olla.
Tähän kai pitäisi vastata, että: "Elämä on"
Silloin tietää pettävänsä toista, kun ei enää uskalla kerto mitä on tehnyt. Onhan toi nyt päivän selvä asia. Toki eri suhteissa ja eri ihmisten mielestä raja ei ole sama joidenkin mielestä suutelu pettämistä toisten ei. Varmaan olette puhuneet asiasta ja tiedät hyväksyisi vaimo tekosi!??! Tai vielä se HYVÄKSYISITKÖ SAMAN KÄYTÖKSEN HÄNELTÄ???????
jos vaimo on nämä pettämiset hoitanut jo ajat sitten , mutta sitten ilmoitetaan asiaa setviessä, että se ei sitten miehelle ole sallittua..ero tulee jos tämä jatkuu...mihinkään kostokierteeseen ei lähdetä..(järkevää tietysti..MUTTA KUITENKIN!!!)
Yksinkertaista. Itselleni suudelma on pettämistä. Nainen lentäisi pihalle hyvin äkkiä, jos hänet olisi nähty vastaavan jonkun suudelmaan.
Minulla oli suhde avioliittomme aikana, rakastin häntä paljon, ja kaipaan häntä vieläkin joskus . Mutta yhteisen hyvän takia, päätin lopettaa koko tapailun. Koska rakastan paljon myös miestäni, enkä häneltä olisi hyväksynyt mitään tämänlaista ikinä
joskus silloin tällöin mietin vielä kaikkia hänen sanojaan ja piirteitään , mutta en enään kaipaa häntä niin paljon , kun pystyin rehellisesti itselleni myöntämään että minulla on jo kaikkea ja onnea kun olen löytänyt hyvän miehen ja lapsiakin on jo tulossa, enkä tarvitse muuta.
Miehelleni en ole kertonut, enkä tiedä viitsinkö edes koskaan kertoakkaan, en halua pilata hänen elämäänsä ja luottamustaan .
Löysitkö hänet kenties netistä. Kiinnostaisi..
on määritellä mikä on pettämistä ja mikä ei? Jos sanon, että suutelu on pettämistä niin mitä eroa sillä on kenellekään kuin sanoessani, ettei suutelu ole pettämistä? Vähän huvittaa, kun ihmiset tällä palstalla vetelevät pettämisrajojaan ja luulevat niillä olevan suurtakin vaikutusta johonkin. Ei ole. Jokainen meistä noudattaa vain omia rajojaan eikä niitäkään aina.
kyllähän se näin on.. jokainen vuodattaa et ei saa pettää mut monikin on varmaan ihastunut/katellut muita ja sekin on joidenkin mielestä pettämistä.. Kyllä me kerran täällä vaan ollaan ja siitä pitää NAUTTIA.. no nyt moni aattelee et mikä sika toi on.. joo olen pettänyt.. ja mies on pettänyt minua.. anteeksi on annettu.. en halua tietää noista pettämis jutuista.. sillon asia on ok.. enkä kyllä itsekkään avoimesti kerro.. jos ei varmasti tiedä ei voi toista tuomita!!!!
ja jotkut pitävät jo ajatustakin toisesta pettämisenä! Jestas. Juuri tällaisille ihmisille suosittelisin yksinelämistä.
Pettämistä on se, että valehtelee toiselle osapuolelle ja salaa asioita. Suhdehan perustuu molemmin puoliseen luottamukseen ja jos se ei pelaa niin suhteestakaan ei tule mitään. Itse olen kokenut tämän valehtelun ja se sattuu kovasti. Petäjät menkää itseenne ja miettikää miksi teette sen ja onko viisainta lopettaa suhde toiseen ja olla rehellinen sille jonka kanssa jatkaa. Sananlaskukin sanoo; pilkka käy omaan nilkkaan. Joskus se pettäjäkin saa maistaa omaa lääkettään.
minä luotan siihen, että mieheni tietää mitä tekee. Vaikka tekisi mielestäni väärinkin.
Olen kokenut myös elämäni aikana sen verran kummia, että olisi paljon helpompaa olla petetty kuin pettäjä. On tuskallista, kun ajattelenkin jotain toista miestä niin omatunto on heti kolkuttamassa...