Täällä on aika selkeästi tullut ilmi, että yksinhuoltaja ei ole se kaikkein halutuin kumppaniehdokas. Tulipa siis mieleeni kysymys, että kuinka miehet suhtautuvat naiseen, jolla on lapsia, mutta he ovat isän hoivissa. Onko etä-äiti yhtä "kauhea" vaihtoehto, vai kenties vielä kauheampi?
Ihan uteliaisuudesta
kyselen
61010
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No jotenkin vaan tuntuu siltä että tuollainen
nainen on sitten varmaan kova bilettäjä.
Eihän se sitä tietenkään välttämättä ole,
mutta oisko se sitte jonkunlainen sisään-
rakennettu evankelis-luterilainen arvomaailma,
heh heh hee. Niinkus mulla meinaan, sori vaaan...
...olin vähän ihastunut yhteen eronneeseen nai-
seen ja näin sitten hänet kaupungilla lapsensa
kanssa. Lapsi oli yleensä isänsä hoivissa kuten
sullakin vissiin. Kysyin sitten myöhemmin että
oliko se sun poikas jonka kanssa olit, mutta hän
yllättäen kielsi koko lapsen, ihmetteli kukahan
se olisi voinut olla. Ei saanut hän lisäpisteitä
- outoa käytöstä vai mitä? Juu juu oli se hänen
lapsensa kuitenkin.
Mulle mun lapsi on maailman tärkein asia ja joskus olin jollain tavalla pettynyt kun lapsen äiti sanoi että minä olen hänelle tärkeämpi kuin hänen lapsensa. No kyllä mä ymmärrän että hän tavallaan halusi imarrella minua mutta sittenkin. Ihmisen biologinen tarkoitus on lisääntyö ja oma lapsi on kyllä ihan tärkein asia. Ainakin mulle. Olisin vaikka valmis kuolemaan hänen takiaan.
Varmaan ikä kysymys miten suhtautuu..
Luulen että alle 30 vuotiaita kiinnostaa lapsettomat eniten ja kun ikää tulee niin oppii hyväksymään toisen jälkikasvun..
Itse en 42 vuotiaana lapsetonta kumppani-ehdokasta pitäisi ykkös-vaihtoehtona..
Mitenkäs sitten etä-vanhempi..Se kuule riippuu paljon tapauksesta..
Enpä tyrmäisi vaihtoehtona tietämättä taustoja..
toivottavasti. Taistelen mun lapset huoltajuudesta. Olisin voinut mennä töihin pääkaupungille. Asuntokin oli tarjolla. Mutta päätin jäädä lasten lähellä, koska he tarvitsevat minua ja kaikilla olisi kova ikävää. Rakastan heitä kovasti ja haluan hoita ja kasvataa heitä. He ovat tärkeämpiä kun mies, siinä mielessä että äiti-lapsi suhde on niin erikoinen. Tutustuin ja ihastuin, ja kerroin hänelle vähän itsestäni. Hän oli minusta kiinnostunut ja luulisin että on vielä, mutta kun kerroin lapsistani ei ollut enää samanlaista. Sydämeni järkyi mutta lapseni ovat etusijalla. Minä olen nuori vielä, ja tiedän että tutustun joskus miestä joka rakasta minua ja lapset eivät sitten häntä häiritse.
Näillä yh-äideillä on valitettavasti jo aika pahoja vikoja. Synnyttäminen näkyy vartalossa eli paikat veltostuu. Lisäksi ikää alkaa usein olla jo liikaa. Luonne ja asenne muuttuu iän mukana myös hankalammaksi.