SATUTTAA! Eli eikö ole parempi olla autaantietämätön jos toinen käypi vieraissa. Välttyy monelta riidalta ja kenties eroltakin.
MISTÄ EI TIEDÄ
EI VOI MYÖSKÄÄN
102008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Haluaako sitä oikeesti luoda pitempiaikasia suunnitelmia, ellei toinen ole tosissaan. Sinänsä en tarkota yksittäistä uskottomuutta, mutta jos mies/nainen pettää aina kun on tilaisuus, niin kyllä mun mielestä olis parempi olla sen verran rehellinen itselleen, että lopettaisi suhteen. Tai jos niin kovasti kumppaniaan rakastaa, niin laittaisi sitten kaikessa hiljaisuudessa pisteen pettämiselle.
Sen verran tarkennan ensimmäistä kirjoitustani että, tarkoitin lähinnä sellaista "satunnaista" pettämistä. En mitään säännöllistä rakastaja/rakastajatar tarinaa.
Sen toki tuomitsen.
Mutta entä jos pettäminen jää yhteen kertaan, jossa sattuu tilanne, aika ja paikka vain kohtaamaan.
Virheitä sattuu kaikille. Jokainen ei välttämättä petä, mutta useimmille sattuu joskus tilanteita, jotka satuttaisivat omaa kumppania. Miksi pilata kaikki kertomalla asiasta, jolla ei ole merkitystä ja jonka tajuaa myöhemmin niin vääräksi, ettei ikinä enää tekisi niin?
sun kirjoitukses, kunnes lopuksi ajattelit "ettei ikinä enää tekisi niin"....katsos kun ihmisen luontoon kuuluu tehdä se aina uudestaan, kun vain mahdollisuus tulee, jos ei jää kiinni..sen päättää sitten kukin kohdallaan, millainen on se "hyvä" tilanne.
Keskivertoihminenhän ei tee virheitä...ne ovat kokemuksia.
On enempi itsensä pettämistä ja turha tuhlata kummankin osapuolen aikaa harrastelemalla syrjähyppyjä ns. vahingossa. Ei kukaan vahingossa petikammarin puolelle hyppää.
Asia erikseen jos on alunperin ja molemmin puolin hyväksytty sellainen, tämmöisiäkin suhteita olen nähny, ei kyllä kovin pitkäikäisiä yleisesti ottaen.
Lisäksi tietysti vielä on vähältäpiti tapaukset, jotka eivät ihan petikammarin puolelle mene, niistä voi sitten olla jokainen monta mieltä. Yleensä kaikki vääriä, hehehe.
Itse olen kyllä sitä mieltä että jos mieli vaeltelee vakavissa mielin muissa henkilöissä kuin siinä kumppanissa niin turha sitä on kiduttaa ketään pitemmän päälle, vaan jatkaa sitä matkaa rohkeasti vaan omille teilleen. Monesti kituminen vain johtaa esim. alkoholin käyttöön ym. katkeroitumiseen. Parempi jos voi erota ystävinä ja olla hyvällä tuurilla vielä puheväleissäkin.
Tää mun mielipide perustuu ihan omaperäisiin kokemuksiin pitkästä (ja loppupeleissä ihan turhasta) suhteesta, sekä hyvin eri ikäisten ystävien ja sukulaisten tapausten seurailuun oman vähintäänkin sarkastisen maailmankatsomuksen saattelemana.
Ajatellaanpa että koto olot on "kuivat", eli mies/nainen pihtaa ja pitää toista "hulluuden partaalla". Jos toinen tekee sen ihan-termiäsi lainaten "vahingossa"-vain helpoottaakseen oloaan.
Itse en ole vielä pettänyt, mielessä on käynyt että jos sattuu "tilanne" niin miten käy???
Välillä on vaikeaa kotona, kun ei vain saa niin ei saa(ei johdu pihtaamisesta, teveys). Olen vaimolleni sanonut että pelkään tilannetta jos sattuu tilanne ja aika kohtaamaan. Sen takia en välitä käydä missään, koska todella pelottaa että hairahdan.
Vaimoni on kyllä sanonut että ymmärtäisi sen jos näin kävisi. Mutta kun itse en halua, ainakaan tieten tahtoen pettää.
Ja toiseksi jos vaimoni ei tietäisi teosta, niin mitä sitten???
Pystyisinkö itse olemaan asian kanssa???
Kun en tiedä niin en välitä kokeilla (vielä). Ja jos vaimoni pettäisi ja pystyisi olemaan asian kanssa, en ainakaan välittäisi tietää siitä. Eri asia on jos pettäminen on systemaattista. Sitä en sulata laisinkaan.
En nyt yllytä sinua mihinkään pettämispuuhiin, mutta itse olen nainen ja olen tässä sairastellut muutaman vuoden ja seksi on ollut aika nihkeää ja inhottaa sanoa miehelleni aina ettei nyt jaksa (siis kun EI OIKEESTI jaksa! sairastelu vie voimat) joskus tuntuu että olisi helpotus kun mies kävisi vieraissa :) Nyt kun alkaa taas aurinko paistamaan risukasaan ja halutkin pikkuhiljaa palailee, niin puutteessa (kerran kuussa) elämisestä on tullut meidän talossa jo elämäntapa. Mutta sanonpahan vain että jos petät otat myös sen riskin, että et sen jälkeen pysty enään elämään asian kanssa ja siitä tulee äkkiä tapa, kerran petturi aina petturi :) Se kun on aika helppoa hypätä vieraisiin lakanoihin.
Ylensä pettäjä-jos ei ole ihanpaatuntu, katuu tekoaan jälkeen päin. Se ei voi olla vaikuttamatta suhteeseen jatkossa. ( näin on käynyt) Silti ei kyllä voi sanoa mitään patentti ohjetta toiselle. Hienoa, että olet puhunut vaimosi kanssa asiasta. Voisin kyllä kuitenkin ajatella, että vaikka hän sanoo ymmärtäväns, jos pettäisit, hän saatatisi kuitenki todellisen tilanteen edessä katkeroitua. Kun sairaus vie voimat muutoinkin, ei kyllä ole voimia vielä parisuhteenn kriiseihin. Siinä tarvitaan toiselta osapuolelta sita TAHTOA rakastaa. Vaikka ei sitten ekrtoisi, voi sen joku muu ystävällisyyksissään tehdä ja saada aikaan pahankin kriisin vaimollesi. No, ehkei-kukaan ei osaa varmuudella sanoa. Yrittäisit jaksaa...
On viisasta oppia sulkemaan joskus silmänsä.
Eli pettäjä antaa itselleen oikeuden tehdä valintoja valintojen perään, saaden "oikeutuksen" tekemälleen tai tekemättä jättämiselleen erilaisilla kehittämillään selityksillä?! Onko kyse kuitenkin enemmän itsepetoksesta tai rohkeuden puutteesta kuin toisen suojelemisesta?