Mun tilanne on ainakin omasta mielestä mitä inhottavin; oon toivottoman rakastunut naiseen joka ei tällä hetkellä pysty tarjoamaan muuta kuin ystävyyttä. Kyllä hän tietää kuitenkin tunteeni, mutta tosiasiat on vastaan. Vaikka sanotaan että on parempi tuntea edes jotain, entä ei yhtään mitään, toivois että sydän vois muuttua kiveksi. Töistä ei tuu yhtään mitään, ja kipu raastaa koko ajan sisintä. Mua alkaa pian oikeestikkin pelottaa, että mä kuolen tähän onnettomaan rakkauteen.
Voiko rakkauteen kuolla?
Mies-24-
101688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse koin samaa n. 5 vuoden ajan. Rakastan tätä naista yhä edelleen tähän päivään saakka, ja rakastan vieläkin. Olemme nyt yhdessä, ja hänellä on edellisestä suhteesta lapsi.
Olen sinua kaksikymmentä kaksi vuotta vanhempi, minulla on ollut kolme rakkautta ja yksi avioliitto, jossa olen paraikaa.
Mutta nyt rauhaisaan ja pitkäaikaiseen avioelämääni on tullut järkyttävä asia; olen rakastunut, ja tuo toinen mies minuun. Niin valtavasti, kuin ei koskaan, ei koskaan, ei edes ensirakkaus ollut näin huumaavaa, kipeää, jokapaikkaa koskevaa, tuskallista ahdistusta.
Molemmat olemme naimisissa. Emme mitenkään voi rikkoa niin monen elämää, jotka elämiime liittyvät; me siis vain kärsimme, emme edes tapaa, koska se on niin vaikea kestää sen jälkeen monta päivää. Emme ole tehneet muuta kuin halanneet ja vähän suudelleet..
Koko elämämme täyttää tämä asia, joka ainut hetki ja joka ainut sekunti ajattelemme vain toisiamme.
Ymmärrän tunteesi, siksi halusin kertoa omani.
Todella, minäkin olen ajatellut, että sairastun tähän juttuun, joku sydäntauti varmaan iskee, kun välillä niin puristaa....
Ehkä kuitenkin joskus joskus joskus tämä voi mennä ohi.
Toivon sinulle hyvää, sinä olet vielä nuori ja elämää edessäpäin paljon enemmän oletettavasti kuin takana päin.
..kaikki menee vielä hyvin. Pelkään kuitenkin, että tästä rakkaudesta ei mitään tule, ja ennemmin tai myöhemmin menetän myös hänen ystävyyden; vaikka lupasin, niin enhän koskaan voi ajatella häntä pelkkänä ystävänä. Jotenkin vaikka raastaa pelkkä ystävyys, niin pelottaa ettei enää koskaan tapaa.
Pahinta tässä on että vaikka olen "jo" 24, niin en ole ennen vastaavaa tuntenut. Entä jos seuraavalla kerralla käy samoin, entä jos seuraavaa kertaa ei edes tule. Taitaa rakkaus olla vain jonkun viisaan hallitsijan keino pitää ihmiset nöyrinä ja sopivan rikkonaisina.
..entä jos seuraavaa kertaa ei edes tule....
Niin, oma kokemukseni on, että jokainen rakkaus on erilainen.
Tällä hetkellä elän sellaista rakkautta, jollaista en luullut olevankaan, niin kokonainen se on, - se peittää minut niinkuin meri peittää maan....
Voi olla, ettet koskaan enää koe samaa. En tiedä tilanteesi yksityiskohtia, mutta ymmärrän "yskäsi", toivon, että aika auttaa tuomaan ratkaisuja. Ystävänä oleminen varmaan onkin kaikkein vaikeinta, sinustahan näkyy kilometrien päähän rakkautesi ja haavoittuvuutesi.
Voisinpa halata sinua, ja toivoa kaikkea hyvää elämääsi!
Niinhän laulussakin sanotaan, että rakkauden takia Roopesta tuli kurja ryöväri. Enkä mä sitä hirveesti ihmettele. Kun on kertonut toiselle kaiken itsestään, mitä ei kukaan muu tiedä, on aivan alaston ja läkähtynyt olo. Tuntuu kuin olisi luovuttanut kaiken toisen käsiin; naamiaset on loppunut, ja naamarit riisuttu. Ja siltikin on yksin.
Pelottaa että sydän kovenee, ja tunteet on vieläkin suuremman lukona takana. Ja ehkä, toivottavasti ei, muutaman vuoden päästä seilaa muiden Rosvo-Roopejen kanssa satamasta toiseen, ilman kuitenkaan mitään pysyvää, tai haikeutta.
..koskaan ei voi tulevaisuuttaan tietää...
Mutta kun pelkäät tulevasi kovaksi ja kylmäksi, on se minusta positiivista siinä mielessä, että tiedostat, ja sitten voit valita suhtautumisesi tulevaisuuteen ja asenteisiisi.
Sanoisin, että on parempi olla aito ja tunteva ihminen, kuin joku Rosvo-Roope jolle elämä sitten on vain yhtä ja samaa merkityksettömyyttä.
Rakkaus haluaa aina antaa; kokonaisen kuvan itsestä,rehellisen; tunnustaa itsensä; tunnustaa tunteensa. Sitä ihan todella jää aivan paljaana toisen eteen kuin tuomiolle.
En usko että sinusta tulee Rosvo-Roope. Siksi, koska olet antautunut toisen käsiin.
Ei voi. Ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa!
Kaikki mikä ei tapa, sattuu aivan helvetisti!
Auts auts auts! Ei voi mitään. Toisaalta se voi olla jopa elämän suola!!!!!
Nii mä ainakin oon todennu et se vahvistaa ja sattuu. Mut tää on sitä suolaakin.. Asutaan mun mieheni kanssa 600 kilsan päässä toisistamme ja esim. yli kuukauden ero joskus sattuu siin helvetisti, mut voi sitä tunnetta, kun pääsee taas toisen luo.. Siinä se suola, mutta ei sitä suolaakaan loputtomiin jaksa. Syksyllä muutetaan yhteen..=)