Pää hajoaa...

Pikkuhiljaa alkaa tuntua että minussa on fyysisesti jotain vikaa.
En minä niin läheisyyttäkään enempää halua. Sitä kuitenkin suhteeseemme kuuluu jo nyt, ja tokihan se on ihanaa! Jos meistä jompikumpi sitä enemmän halusisi niin mieheni.

Tiina24 kirjoitti:

Pikkuhiljaa alkaa tuntua että minussa on fyysisesti jotain vikaa.
En minä niin läheisyyttäkään enempää halua. Sitä kuitenkin suhteeseemme kuuluu jo nyt, ja tokihan se on ihanaa! Jos meistä jompikumpi sitä enemmän halusisi niin mieheni.

Lue lisää

Hei!

Olen nyt lukenut kaikki tähän mennessä kirjoitetut tekstit.

Minusta vaikutat empatiakykyiseltä (nuorelta) naiselta. Itse olen mies aviossa pian kaksikymmentä vuotta. Vaimolla on sama ongelma. Meillä siihen liittyy hänen stressaava työ, pitkät matkat (nyt koko viikon poissa) jne.

Mielestäni vastaukset ovat keskittyneet liikaa vain siihen yhteen. Sinä kyllä selvästi tiedät että seksi ei ole vain seksiä. Mitä muuta se on, on itsestä kiinni. Läheisyys on seksuaalisuuden kasvualusta. Voisiko siinnä tehdä jotain. Tunnetko ymmärtäväsi kumppaniasi. Hänen tunteitaan, ajatuksiaan.

Itselläni kävi tässä juuri niin, että tunnustin rakkaalleni sydämen syvyydestä erään tuntemuksen. Keskustelimme siitä. Ja yllättäen olimme molemmat väsymyksestä huolimatta virittyneitä.....

Minusta ei ole muuta tietä kuin teidän omanne. Sen te voitte löytää vain itse (sori kun tää kuullostaa näin pateettiselta, mutta se vain on niin). Hauskaa tutkimusmatkaa

itselläni oli 4 vuoden suhde mieheen jota rakastin ja joka oli minulle erittäin hyvä ja luotettava kumppani, pystyimme puhumaan kaikesta, ja päivääkään ei mennyt ettemme olisi kertonnet rakastavamme toisiamme, mutta.....
ne halut, jouduin käyttämään liukuvoiteita jo lähes kok yhdessäolo aikaimme, ja ajattelin sen olevan ihan normaalia, seksi oli kai ihan hyvää, mutta koskaan en halunnut häntä hullun lailla, ja kuvittelin että tälläinen on ihan normaalia, mutta ajan kanssa halut vähenivät ennestään, ja seksistä tuli vaan valvollisuus...no, tarina on pitkä, mutta sitten itse asiaan, meille tuli ero ja tapasin sen jälkeen uuden miehen, varauduin sitten ekoja kertoja varten vanhalla liukuvoide purkilla jne. MUTTA vaikka suhteemme on kestänyt nyt jo yli toun 4 vuotta, en ole enää koskaan joutunut kayttämään liukuvoiteita tms, ja haluan välillä miestäni niin paljon...ja rakastelu on yhä samanlaista kuin alussa jolloin suudelman alkaessa muu maailma katoaa...
tässä jutussa on ideana se ettei tuo ensimmäinen mies ollut sielunkumppanini, vaikka niin halusinkin luulla, halut ja rakastelu on alitajunnan/sielun kieltä jota ei voi mielellä huijata...voi käydä läpi kurssit ja seksioppaat mutta sieluanne ette voi huijata pitkään, se kertoo teille totuuden...

ja luulin kirjoitti:

itselläni oli 4 vuoden suhde mieheen jota rakastin ja joka oli minulle erittäin hyvä ja luotettava kumppani, pystyimme puhumaan kaikesta, ja päivääkään ei mennyt ettemme olisi kertonnet rakastavamme toisiamme, mutta.....
ne halut, jouduin käyttämään liukuvoiteita jo lähes kok yhdessäolo aikaimme, ja ajattelin sen olevan ihan normaalia, seksi oli kai ihan hyvää, mutta koskaan en halunnut häntä hullun lailla, ja kuvittelin että tälläinen on ihan normaalia, mutta ajan kanssa halut vähenivät ennestään, ja seksistä tuli vaan valvollisuus...no, tarina on pitkä, mutta sitten itse asiaan, meille tuli ero ja tapasin sen jälkeen uuden miehen, varauduin sitten ekoja kertoja varten vanhalla liukuvoide purkilla jne. MUTTA vaikka suhteemme on kestänyt nyt jo yli toun 4 vuotta, en ole enää koskaan joutunut kayttämään liukuvoiteita tms, ja haluan välillä miestäni niin paljon...ja rakastelu on yhä samanlaista kuin alussa jolloin suudelman alkaessa muu maailma katoaa...
tässä jutussa on ideana se ettei tuo ensimmäinen mies ollut sielunkumppanini, vaikka niin halusinkin luulla, halut ja rakastelu on alitajunnan/sielun kieltä jota ei voi mielellä huijata...voi käydä läpi kurssit ja seksioppaat mutta sieluanne ette voi huijata pitkään, se kertoo teille totuuden...

Lue lisää

Nimittäin näin ei ole ollut aina. On minulla ollut ennen tätä suhdetta muitakin, mutta tämä mies sai sukat pyörimään jalassa. Ei tarvinnut kuin katsoa häntä niin pikkarini olisi suurinpiirtein saanut kääntää kuiviksi:D

On hän edelleen minusta seksikäs. Minä vaan tympiinnyin. Tämän viimeisen vuoden, puolitoista aikana muutuin halukkaasta kylmäksi. Se mikä ennen sai himon syttymään, tuntuu nykyisin enimmillään ärsyttävältä useimmiten ei tunnu miltään. Haluttavasta seksistä tuli pakkopullaa.

Kävin vilkaisemassa, kiitos vinkistä!
Lukaisin niitä kysymyksiä ja vastauksia, muttei mikään tuntunut oikein omalle kohdalle sopivalta... syyt olivat erilaisia.

Tiina24 kirjoitti:

Kävin vilkaisemassa, kiitos vinkistä!
Lukaisin niitä kysymyksiä ja vastauksia, muttei mikään tuntunut oikein omalle kohdalle sopivalta... syyt olivat erilaisia.

Sexpoon omat huolesi ja kysymyksesi. Vastaukset saat halutessasi sähköpostiisi eikä juttuasi julkaista sivuilla. Mä olen itse aloittamassa seksuaaliterapian hyvin toiveikkaana.

Apua! kirjoitti:

Sexpoon omat huolesi ja kysymyksesi. Vastaukset saat halutessasi sähköpostiisi eikä juttuasi julkaista sivuilla. Mä olen itse aloittamassa seksuaaliterapian hyvin toiveikkaana.

Lue lisää

Terapia voisi olla hyväkin vaihtoehto. Vaan näyttäisi puhelinnumeroiden perusteella tuokin palvelu olevan vain pääkaupunkiseutulaisille:( Yksityinen taas taitaisi olla liian kallista lystiä. Vaikka toisaalta, tuskin mies sinne lähtisikään.

Tiina24 kirjoitti:

Kävin vilkaisemassa, kiitos vinkistä!
Lukaisin niitä kysymyksiä ja vastauksia, muttei mikään tuntunut oikein omalle kohdalle sopivalta... syyt olivat erilaisia.

Seurustelin joskus 2,5 v ja en saanut kertaakaan orgasmia hänen kanssa, ei minkäänlaista. Sitten erottiin ja kun löysin uuden niin hänen kannsa sain heti joka kerta, vaikka vielä oli vähän tunteita sitä edellistäkin kohtaan. Luulen että aika paljon miehestäkin kiinni, jotenkin, en tiedä miten.

Tiina24 kirjoitti:

Terapia voisi olla hyväkin vaihtoehto. Vaan näyttäisi puhelinnumeroiden perusteella tuokin palvelu olevan vain pääkaupunkiseutulaisille:( Yksityinen taas taitaisi olla liian kallista lystiä. Vaikka toisaalta, tuskin mies sinne lähtisikään.

Lue lisää

terapiaan yksinäsi. Terapiaa järjestetään myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kysele esim. terveyskeskuksesta. Vastaanottoja pitävät myös yksityisissä tiloissa seksuaaliterapeuttiopiskelijat. Kertahinta 50€. Minä osallistun terapiaan omassa terveyskeskuksessa, ei maksa mitään ja alustavan suunnitelman mukaan kävisin hoidossa useampia kertoja, jolloin tuloksia voisi tulla paremmin kuin vain yhden kerran jälkeen.

n29 kirjoitti:

Seurustelin joskus 2,5 v ja en saanut kertaakaan orgasmia hänen kanssa, ei minkäänlaista. Sitten erottiin ja kun löysin uuden niin hänen kannsa sain heti joka kerta, vaikka vielä oli vähän tunteita sitä edellistäkin kohtaan. Luulen että aika paljon miehestäkin kiinni, jotenkin, en tiedä miten.

Lue lisää

seurustellut ennenkin, enkä ole saanut yhdynnässä kenenkään kanssa. En todellakaan usko että vaihtamalla paranisi. Tämä mies on ainoa, jonka kanssa olen saanut orgasmin joskus edes suuseksillä, ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten.
Jos tämä suhde kaatuu, en usko että edes haluaisin kenenkään muunkaan kanssa seksiä harrastaa.

Apua! kirjoitti:

terapiaan yksinäsi. Terapiaa järjestetään myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kysele esim. terveyskeskuksesta. Vastaanottoja pitävät myös yksityisissä tiloissa seksuaaliterapeuttiopiskelijat. Kertahinta 50€. Minä osallistun terapiaan omassa terveyskeskuksessa, ei maksa mitään ja alustavan suunnitelman mukaan kävisin hoidossa useampia kertoja, jolloin tuloksia voisi tulla paremmin kuin vain yhden kerran jälkeen.

Lue lisää

Terveyskeskus ei tarjoa terapiaa tällaisessa tapauksessa. Joskus sitä kyselin.

Mistähän näitä seksuaaliterapeuttiopsikelijoita voisi löytää? ei varmaan ihan keltaisilla sivuille ole....

Tiina24 kirjoitti:

Terveyskeskus ei tarjoa terapiaa tällaisessa tapauksessa. Joskus sitä kyselin.

Mistähän näitä seksuaaliterapeuttiopsikelijoita voisi löytää? ei varmaan ihan keltaisilla sivuille ole....

Lue lisää

Pikaisella vilkaisulla Googlesta hakusanalla "seksuaaliterapia" löysin palveluita ympäri Suomea, osassa mainittu myös hinnat: Kotka, Hämeenlinna, Jyväskylä, Rovaniemi, Oulu, Joensuu, Tampere... :)

Apua! kirjoitti:

Pikaisella vilkaisulla Googlesta hakusanalla "seksuaaliterapia" löysin palveluita ympäri Suomea, osassa mainittu myös hinnat: Kotka, Hämeenlinna, Jyväskylä, Rovaniemi, Oulu, Joensuu, Tampere... :)

Lue lisää

Tutkailin itsekin... pitää ottaa asia puheeksi. Arvelisin että yhdessä olisi hyödyllisempää mennä

Tiina24 kirjoitti:

Nimittäin näin ei ole ollut aina. On minulla ollut ennen tätä suhdetta muitakin, mutta tämä mies sai sukat pyörimään jalassa. Ei tarvinnut kuin katsoa häntä niin pikkarini olisi suurinpiirtein saanut kääntää kuiviksi:D

On hän edelleen minusta seksikäs. Minä vaan tympiinnyin. Tämän viimeisen vuoden, puolitoista aikana muutuin halukkaasta kylmäksi. Se mikä ennen sai himon syttymään, tuntuu nykyisin enimmillään ärsyttävältä useimmiten ei tunnu miltään. Haluttavasta seksistä tuli pakkopullaa.

Lue lisää

Anna miehellesi mahdollisuus.

Miehesi taitaa olla pienimunainen

Nuittenkin vaikuttava aine on mielikuvitus.

Tiina24 kirjoitti:

Nuittenkin vaikuttava aine on mielikuvitus.

niinkö tosiaan?

Pulmallista tosiaan, jos harrastaa seksiä vaikkei siitä innostu, pahoittaa mies mielensä. Jos kieltäytyyy, sama juttu. Pitäisi varmaan teeskennellä kiinnostunutta, mutten oikein osaa enkä halua teeskennellä....

Mielikuvitus loppui joskus ajat sitten...

Olen tarjonnut sellaistakin ratkaisua, että mies hakisi seksin muualta. Mutta eipä sekään käynyt. Tavallaan olen tuosta otettu, mutta toisaalta olen siltikin umpikujassa....

Onko siinä sitten muita vaihtoehtoja jos ei seksi maistu?
joko toinen juoksee vieraissa ja haluton tyytyy siihen
tai sitten eroatte mikä se kuulostaisi reilummalta

Mutta tiedän - rakkaus kestää PALJON ja siksi allekirjoittanutkin nukahtaa illalla kyyneleet silmäkulmissa

halukas - puutteessa kirjoitti:

Onko siinä sitten muita vaihtoehtoja jos ei seksi maistu?
joko toinen juoksee vieraissa ja haluton tyytyy siihen
tai sitten eroatte mikä se kuulostaisi reilummalta

Mutta tiedän - rakkaus kestää PALJON ja siksi allekirjoittanutkin nukahtaa illalla kyyneleet silmäkulmissa

Lue lisää

Haluttomiakin on paria sorttia, niitä jotka haluaisivat haluta ja niitä jotka eivät haluakaan haluta. Minä haluaisin haluta, mutten tiedä miten siihen tilanteeseen pääsisin.

Tiedän peilin kääntöpuolenkin, on mieskin joskus ollut haluton. Hänen syynsä kuitenkin ovat olleet erilaisia kuin minun ja no... hänetkin yleensä sai ajanmittaa houkuteltua hommiin. Mutta tiedän kyllä kokemuksesta, miten jatkuva torjutuksi tulo sattuu.

Miksei kukaan vielä ole keksinyt sitä himopilleriä, perskuta...:(

Tosiaankin, olen ihan yllättynyt miten mukavia vastauksia olen saanut. Pelkäsin että suurin osa olisi vittuilua....

Pornosta tuli mieleeni... että ennen sitä katsoin, miehenkin kanssa ja koin sen kiihottavaksi Toki riippui siitäkin, mitä katsoi...;) mutta nykyään se vain haukotuttaa. Aivankuin päässäni olisi "halukatkaisin" joka on kääntynyt off-asentoon.... Kun on näitä asioita, mitkä ennen herätti halun ja nykyään taas ei tunnu miltään.

Tosiaankin, olen ihan yllättynyt miten mukavia vastauksia olen saanut. Pelkäsin että suurin osa olisi vittuilua....

Pornosta tuli mieleeni... että ennen sitä katsoin, miehenkin kanssa ja koin sen kiihottavaksi Toki riippui siitäkin, mitä katsoi...;) mutta nykyään se vain haukotuttaa. Aivankuin päässäni olisi "halukatkaisin" joka on kääntynyt off-asentoon.... Kun on näitä asioita, mitkä ennen herätti halun ja nykyään taas ei tunnu miltään.

Tiina24 kirjoitti:

Haluttomiakin on paria sorttia, niitä jotka haluaisivat haluta ja niitä jotka eivät haluakaan haluta. Minä haluaisin haluta, mutten tiedä miten siihen tilanteeseen pääsisin.

Tiedän peilin kääntöpuolenkin, on mieskin joskus ollut haluton. Hänen syynsä kuitenkin ovat olleet erilaisia kuin minun ja no... hänetkin yleensä sai ajanmittaa houkuteltua hommiin. Mutta tiedän kyllä kokemuksesta, miten jatkuva torjutuksi tulo sattuu.

Miksei kukaan vielä ole keksinyt sitä himopilleriä, perskuta...:(

Lue lisää

olisi ihanaa jos naiseni edes joskus tekisi sen aloitteen, kävisi minuun kiinni ja "ottaisi" minut..

olisi ihanaa..jos naiseni kerrankin innostuisi spontaanista seksistä jossain muualla kuin hämärässä makuuhuoneessa

olisi ihanaa..kun voisin ehdotella seksiä ilman että tarvitsisi pelätä riitaa tai ahdistumista

olisi myös ihanaa jos edes yhden kerran seksiä olisi kaksi kertaa saman päivän aikana


huonostippa menee
-- -- jos elämä olisi edes joskus ihanaa -- --

Minusta nyt suhtaudut suotta alentuvasti.

Missä olen sanonut, että seksi olisi inhaa? Eikös inha ole inhottava? Ihan niin en tunne kuitenkaan.

"Elä sitten sinkkuna" ilmeisesti et itse ole elänyt parisuhteessa? Kyllä, seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta kuuluu parisuhteeseen muutakin. Jos en rakastaisi miestäni, en kai hänen kanssaan olisi riippumatta haluanko seksiä vai en?

Ja jos olisit viitsinyt lukea kaiken mitä olen kirjoittanut, olisit myös huomannut että olen tarjonnut mahdollisuutta miehelle hakea seksiä muualta.

"Saisit olla iloinen, kun sinun ei tarvitse rasiaa antaa ja mies on tyytyväinen, koska saa sitä rasiaa naisilta jotka haluaa."
Jaa rasiaa... :DD suoraan ala-asteelta ilmeisesti:D

Tiina24 kirjoitti:

Minusta nyt suhtaudut suotta alentuvasti.

Missä olen sanonut, että seksi olisi inhaa? Eikös inha ole inhottava? Ihan niin en tunne kuitenkaan.

"Elä sitten sinkkuna" ilmeisesti et itse ole elänyt parisuhteessa? Kyllä, seksi on tärkeä osa parisuhdetta, mutta kuuluu parisuhteeseen muutakin. Jos en rakastaisi miestäni, en kai hänen kanssaan olisi riippumatta haluanko seksiä vai en?

Ja jos olisit viitsinyt lukea kaiken mitä olen kirjoittanut, olisit myös huomannut että olen tarjonnut mahdollisuutta miehelle hakea seksiä muualta.

"Saisit olla iloinen, kun sinun ei tarvitse rasiaa antaa ja mies on tyytyväinen, koska saa sitä rasiaa naisilta jotka haluaa."
Jaa rasiaa... :DD suoraan ala-asteelta ilmeisesti:D

Lue lisää

Eli millainen elämäntilanteesi muuten on? Työt, opiskelu, muut ihmissuhteet? Sanotaan, että niin kauan kuin suhteessa on hellyyttä, ei seksin puuttuminen ole niin hälyttävää.

Itselläni oli melkoinen haluttomuusongelma, mutta se johtui ihan vaan stressistä joka mm. e-pillereiden myötävaikutuksella kuivatti limakalvot, eikä semmoisten kanssa seksi suju. Päivät pitkät ajattelin kaikkia ei-seksuaalisia asioita ja toin töitä kotiin. Innostu siinä seksistä sitten. Mies onneksi ymmärsi.

Mutta tuo mitä ekassa viestissäsi kirjoitit, että muutaman kerran viikossa kierrätte tuota samaa kehää. Olisiko aika ottaa pieni aikalisä ja unohtaa koko seksistä tuleva paine vähäksi aikaa, vaikka 2 viikoksi, ja tehdä sinä aikana kaikenlaista muuta mistä nautitte? Ja miehesi voisi harrastaa vaikka sooloseksiä sinä aikana.

Mikä seksin merkitys suhteessanne ylipäätään on? Auttaisiko e-pillerin/ehkäisymenetelmän vaihto?

Miten on henkisen yhteyden laita suhteessanne? Sanotaan, että mies tarvitsee seksiä voidakseen hyvin ja naisen täytyy voida hyvin halutakseen seksiä. Oletko lukenut kirjan Seksielämän seitsemän vaihetta? En muista kirjoittajia. Itselleni oli siitä apua. Mutta asian kanssa loputtomasta pähkäilystä ei ollut kyllä mitään apua. Lykkyä tykö. Ja muista että seksuaalisuus ei onneksi ole muuttumaton, vaan jatkuvasti elävä kapiitteli. Halutonta kautta voi seurata hyvinkin halukas kausi.

nuori lääkäri kirjoitti:

Eli millainen elämäntilanteesi muuten on? Työt, opiskelu, muut ihmissuhteet? Sanotaan, että niin kauan kuin suhteessa on hellyyttä, ei seksin puuttuminen ole niin hälyttävää.

Itselläni oli melkoinen haluttomuusongelma, mutta se johtui ihan vaan stressistä joka mm. e-pillereiden myötävaikutuksella kuivatti limakalvot, eikä semmoisten kanssa seksi suju. Päivät pitkät ajattelin kaikkia ei-seksuaalisia asioita ja toin töitä kotiin. Innostu siinä seksistä sitten. Mies onneksi ymmärsi.

Mutta tuo mitä ekassa viestissäsi kirjoitit, että muutaman kerran viikossa kierrätte tuota samaa kehää. Olisiko aika ottaa pieni aikalisä ja unohtaa koko seksistä tuleva paine vähäksi aikaa, vaikka 2 viikoksi, ja tehdä sinä aikana kaikenlaista muuta mistä nautitte? Ja miehesi voisi harrastaa vaikka sooloseksiä sinä aikana.

Mikä seksin merkitys suhteessanne ylipäätään on? Auttaisiko e-pillerin/ehkäisymenetelmän vaihto?

Miten on henkisen yhteyden laita suhteessanne? Sanotaan, että mies tarvitsee seksiä voidakseen hyvin ja naisen täytyy voida hyvin halutakseen seksiä. Oletko lukenut kirjan Seksielämän seitsemän vaihetta? En muista kirjoittajia. Itselleni oli siitä apua. Mutta asian kanssa loputtomasta pähkäilystä ei ollut kyllä mitään apua. Lykkyä tykö. Ja muista että seksuaalisuus ei onneksi ole muuttumaton, vaan jatkuvasti elävä kapiitteli. Halutonta kautta voi seurata hyvinkin halukas kausi.

Lue lisää

Eipä ole stressiä... tai kaipa kaikilla joskus jotain on, mutta en koe olevani stressaantunut. En väsynyt tms. Ja aiemmin elämässä jos stressiä on ollutkin on seksi pikemminkin ollut keino vähentää stressiä.

Ehkäisynä on hormonikierukka. Minusta tämä haluttomuus ei siihen ole liitoksissa, paha sitä nyt varmaksi on tietenkään sanoa. Mutta en kyllä olisi tästä kierukasta valmis luopumaan mistään hinnasta, kärsin nimittäin hirvittävistä menkkakivuista ja mielialanheilahteluista ennen kierukkaa. Limakalvot ei ole kuivat, siis kostun. Tai no, kostuisin jos kiihottuisin jostakin:D

Olen ehdottanut miehelle ihan selkeää taukoa, viikkoa tai paria ilamn seksiä että pääsisi tästä kierteestä pois. No, ei kelvannut. Kyllä hän sooloseksiä harrastelee nykyäänkin, jos seksi jää vähiin. Mutta haluaa minua.

Seksin merkitys... kuin jonkinlainen sidosaine meidän välillä. Lähentää meitä, "sulattaa yhteen". Hankala asia sanoin kuvata. Ja kuten aina, kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun seksi takkuaa se tuntuu meidän väleissämme muutenkin. Jos seksin/yrityksen jälkeen menee äkäisenä nukkumaan, ei aamullakaan ole kivaa seuraa toiselle. Jos välttelen seksialttiita tilanteita, välttelen samalla koko miehen seuraa tiettyinä hetkinä.

Minusta meillä on ollut aina hyvä henkinen yhteys. Olemme myös hyvin rehellisiä toisillemme. Siis kun esimerkiksi vertaan tuttavapareihin minusta meillä homma on paremmassa kunnossa. Varmaksihan en sitä voi sanoa, mutta arvelen niin. Seksin alueella ei ole mitään ongelmia ehdottaa toiselle jotain uutta tms.

Tuota kirjaa en ole lukenut, otan heti selvää onko sitä kirjastossa. Ja tosiaan tämä asian miettiminen ei juurikaan auta. Mutta toisaalta tämä on asia mitä on todella vaikea pitää pois mielestä. Ja se etten keksi mitään ratkaisua mitä kohti pyrkiä tekee tästä vielä enemmän pään seinään takomista. Toisaalta taas tilanne tuskin itsekseenkään paranee... hankalaa.

Tiina24 kirjoitti:

Eipä ole stressiä... tai kaipa kaikilla joskus jotain on, mutta en koe olevani stressaantunut. En väsynyt tms. Ja aiemmin elämässä jos stressiä on ollutkin on seksi pikemminkin ollut keino vähentää stressiä.

Ehkäisynä on hormonikierukka. Minusta tämä haluttomuus ei siihen ole liitoksissa, paha sitä nyt varmaksi on tietenkään sanoa. Mutta en kyllä olisi tästä kierukasta valmis luopumaan mistään hinnasta, kärsin nimittäin hirvittävistä menkkakivuista ja mielialanheilahteluista ennen kierukkaa. Limakalvot ei ole kuivat, siis kostun. Tai no, kostuisin jos kiihottuisin jostakin:D

Olen ehdottanut miehelle ihan selkeää taukoa, viikkoa tai paria ilamn seksiä että pääsisi tästä kierteestä pois. No, ei kelvannut. Kyllä hän sooloseksiä harrastelee nykyäänkin, jos seksi jää vähiin. Mutta haluaa minua.

Seksin merkitys... kuin jonkinlainen sidosaine meidän välillä. Lähentää meitä, "sulattaa yhteen". Hankala asia sanoin kuvata. Ja kuten aina, kaikki vaikuttaa kaikkeen, kun seksi takkuaa se tuntuu meidän väleissämme muutenkin. Jos seksin/yrityksen jälkeen menee äkäisenä nukkumaan, ei aamullakaan ole kivaa seuraa toiselle. Jos välttelen seksialttiita tilanteita, välttelen samalla koko miehen seuraa tiettyinä hetkinä.

Minusta meillä on ollut aina hyvä henkinen yhteys. Olemme myös hyvin rehellisiä toisillemme. Siis kun esimerkiksi vertaan tuttavapareihin minusta meillä homma on paremmassa kunnossa. Varmaksihan en sitä voi sanoa, mutta arvelen niin. Seksin alueella ei ole mitään ongelmia ehdottaa toiselle jotain uutta tms.

Tuota kirjaa en ole lukenut, otan heti selvää onko sitä kirjastossa. Ja tosiaan tämä asian miettiminen ei juurikaan auta. Mutta toisaalta tämä on asia mitä on todella vaikea pitää pois mielestä. Ja se etten keksi mitään ratkaisua mitä kohti pyrkiä tekee tästä vielä enemmän pään seinään takomista. Toisaalta taas tilanne tuskin itsekseenkään paranee... hankalaa.

Lue lisää

Minusta tuo miehesi käytös kyllä vaikuttaa hivenen itsekkäältä. Antaako hän sinulle tilaa? Meinaan, minusta fiksu mies kyllä suostuisi parin viikon taukoon jos haluton osapuoli sen hyväksi näkisi. Vaikutatte olevan hienoisessa kierteessä.

Äkäisenä nukkumaan meneminen ei ole hyvä juttu. Ja tosiaan, halulle pitäisi mielestäni ja oman kokemukseni mukaan antaa aikaa. Ei se kukkokaan käskien laula, ja kukas kissan hännän nostaa.

Miettiminen ja toistuva yrittäminen ilman halua harvemmin johtavat hyvään lopputulokseen, olen huomannut. Onko miehelläsi siis muita vaihtoehtoja kuin suostua taukoon? Painostaako hän sinua? Se vähän kuultaa tekstistä läpi. Kyllä seksuaalisiin ihmisoikeuksiin kuuluu, ettei tarvitse harrastaa seksiä ilman halua. (Tuo StillLife muuten on ihan kamala.)

Enpä tosiaan osaa sanoa mitä teidän pitäisi tehdä. Mutta jos toisistanne tosissaan tykkäätte, eiköhän se ratkaisu löydy jossain vaiheessa. Perheneuvola?

Lues muuten tämä jos aihe jaksaa kiinnostaa. Itse sain tästä artikkelista omaan pulmaani paljon apua. Öitä!

-------------------------------------------------


Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt
Duodecim
2003;119(3):219-227
Marita Räsänen

* Seksuaalihäiriöiden yleisyys
* Seksuaalihäiriöiden luokittelu
* Mikä on halu?
* Naisen vaihtoehtoinen seksuaalivasteen malli
* Seksuaalisykliä häiritsevät tekijät
* Kiihottumisvaikeus–kun ei tunnu miltään
* Orgasmin puuttuminen
* Onko kipu seksuaalista vai seksi kivuliasta?
* Hormonien merkitys
* Seksuaalitoimintojen häiriöiden hoito
* Lopuksi
* Kirjallisuutta

Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt ovat monimutkaisia ja vähän tutkittuja. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta on tärkeää perehtyä naisen seksuaalivastesykliin, jossa läheisyydentunne on alkuun paneva voima. Seksuaalinen kiihottuminen ja halu, joka kehittyy seksuaalikokemuksen myötä, ovat yhteydessä toisiinsa. Heikentyneen seksuaalisen halun luokitus auttaa ymmärtämään sitä, onko kyseessä haluttomuusongelma vai normaaliin elämänkulkuun liittyvä tilanne. Naisen kiihottumishäiriön monimuotoisuus selviää parhaiden tarkastelemalla eri alatyyppejä, jotka eroavat toisistaan etiologialtaan ja hoitomahdollisuuksiltaan. Orgasmihäiriö on usein osa kiihottumisvaikeutta. Yhdyntäkipu ja vaginismi vaativat tarkempaa tutkimusta ennen lopullista hoitoa.

Yleisesti seksuaalitoimintojen häiriöillä tarkoitetaan sukupuolisen halun, kiihottumisen ja sukupuolielinten toiminnan häiriöitä, jotka voivat johtua elimellisistä tai muista syistä. Näiden häiriöiden syyt naisilla ovat moniulotteisia. Tyypillistä on, että fyysiset, psyykkiset ja ihmissuhdeongelmat kietoutuvat toisiinsa.

Tietämyksemme naisen seksuaalivasteen fysiologiasta ja seksuaalitoimintojen häiriöistä on rajallista. Verrattuna miesten seksuaalihäiriöiden viimeaikaiseen laajaan tutkimukseen naisten ongelmia on selvitetty vähän. Miesten seksuaalihäiriöiden patofysiologian tutkimus on kuitenkin osaltaan edistänyt myös naisten tukimusta. Toisaalta yritys yhtenäistää miehen ja naisen seksuaalihäiriöitä on usein keinotekoista ja vaikeaa. Esimerkiksi miehen kiihottumishäiriö erektion puute on selvästi määriteltävissä toisin kuin naisen kiihottumishäiriö, joka on hyvin monimutkainen ongelma. Yhtenä esteenä naisen seksuaalihäiriöiden kliinisen tutkimuksen ja hoitokäytäntöjen kehittymiselle on ollut ongelman kirjava määrittely ja yleisesti hyväksytyn diagnostisen luokittelun puuttuminen.
Seksuaalihäiriöiden yleisyys

Seksuaalitoimintojen häiriöistä on tehty vain vähän epidemiologisia tutkimuksia. Erityyppisiä seksuaalihäiriöitä esiintyy tutkimusten mukaan 30–50 %:lla naisista. Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa väestötutkimuksessa (Laumann ym. 1999), johon osallistui 1 749 naista ja 1 410 miestä, 43 % naisista ja 31 % miehistä ilmoitti kärsivänsä seksuaalihäiriöistä. Tutkittavat olivat iältään alle 60-vuotiaita. Seksuaalista haluttomuutta valitti 22 % naisista, kiihottumisvaikeutta 14 % ja kipua seksuaalisessa kanssakäymisessä 7 %.

Talakoubin ym. (2002) tutkimuksessa selvitettiin 250:n seksuaaliklinikkaan hakeutuneen naisen ongelmia. Naisista 70 % valitti haluttomuutta ja kiihottumisvaikeutta, joka yhdistyi orgasmiongelmaan. Pelkästään haluttomuutta valitti vain 16,3 % ja seksuaalista kipua oli ilmennyt 12,6 %:lla. Orgasmia ei ollut koskaan kokenut 3,5 %. Naiset olivat terveitä ja normaalipainoisia. Heillä ei ollut verenkiertosairauksia. Useiden tutkimusten mukaan sydän- ja verisuonitaudit liittyvät miehillä läheisesti seksuaalihäiriöiden patofysiologiaan. Toisaalta tutkittavat naiset olivat keskimäärin viisitoista vuotta nuorempia kuin saman klinikan miesasiakkaat. Useimmat käyttivät hormonikorvaushoitoa tai ehkäisypillereitä ja moni sai lääkehoitoa masennukseen. Sukupuolien välistä eroa seksuaalihäiriöiden patofysiologiassa vahvistaa se, että naisten valitukset olivat monitahoisia (halu, kiihottuminen, orgasmin puuttuminen); miehet valittavat useimmiten vain kiihottumisongelmasta, joka ilmenee erektiohäiriönä.

Suomalainen seksi -tutkimuksessa kartoitettiin yli kahdentuhannen 17–75-vuotiaan suomalaisen naisen ja miehen sukupuolielämää (Kontula ja Haavio-Mannila 1993). Avioliitossa olevista haastatelluista joka kolmas nainen ja joka viides mies oli kokenut haluttomuutta. Emättimen kostumisongelmaa esiintyi ajoittain joka toisella naisella. Puolet naisista ja suurin osa miehistä ilmoitti kokevansa orgasmin useimmissa yhdynnöissä. Jokaisessa yhdynnässä orgasmin sai 6–7 % naisista.
Seksuaalihäiriöiden luokittelu

Naisten seksuaaliset toimintahäiriöt ovat vaikeasti määriteltäviä. Sitä mukaa kuin seksuaalikulttuuri muuttuu, muuttuvat myös diagnostinen luokitus ja käsitys siitä, mikä on ns. normaalia ja mitä pidetään häiriönä. Luokittelun tarkoituksena on auttaa terveydenhoitohenkilökuntaa päättämään, minkätyyppisestä hoidosta tai lääkityksestä voisi olla apua. Seksuaalisten toimintahäiriöiden monitahoisia syitä on käsitelty kattavasti tuoreessa kliinisen seksologian oppikirjassa (Virtanen 2002).

Naisen seksuaalihäiriöiden luokitus perustuu vuonna 1998 pidetyn konsensuskokouksen julkilausumaan (Basson ym. 2000). Luokittelun pohjana ovat ICD-10- ja DSM-IV-luokituksissa mainitut neljä ryhmää: halun, kiihottumisen, orgasmin ja seksuaalisen kivun häiriöt. Nykyisessä luokituksessa kiinnitetään huomiota erityisesti häiriöiden sekä orgaaniseen että psykogeeniseen luonteeseen ja korostetaan naisen oman kokemuksen merkitystä.

Seksuaalitoiminnan häiriö on voinut esiintyä koko elinajan tai ilmaantua tietyssä elämänvaiheessa. Olennaista on, että se koetaan henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Taulukossa on esitetty seksuaalihäiriöiden luokitus.

Taulukko. Naisten seksuaalitoimintojen häiriöt.

Seksuaalisen halun häiriöt heikentynyt seksuaalinen halu seksuaalinen aversio

Kiihottumishäiriö

Orgasmihäiriö

Seksuaalinen kipu yhdyntäkipu vaginismi muu seksuaalinen kipu

Seksuaalinen haluttomuus. Heikentyneellä seksuaalisella halulla tarkoitetaan seksuaalisten fantasioiden, ajatusten tai seksuaalisen kanssakäymishalun pysyvää tai tilapäistä puuttumista. Kaksi tärkeää tekijää nykyisessä määrittelyssä ovat pysyvyys ja haluttomuuden kokeminen henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Siten määritelmä ei koske esimerkiksi naisia, joilla haluttomuutta esiintyy vain tietyissä tilanteissa (esim. parisuhdeongelmat) tai tiettynä aikana (esim. ennen kuukautisia tai niiden aikana). Kyseessä ei ole haluttomuushäiriö myöskään silloin, jos naisen seksuaalinen halu on heikompi kuin kumppanin, ellei hän itse koe sitä ongelmaksi.

Seksuaalinen aversio tarkoittaa sukupuolista vastenmielisyyttä ja sukupuolitoiminnan välttämistä sen aiheuttaman pelon vuoksi.

Seksuaalinen kiihottumisvaikeus merkitsee kyvyttömyyttä saavuttaa tai ylläpitää riittävää seksuaalista kiihottumista. Tämä kyvyttömyys voi ilmentyä kiihottumisen tunteen puuttumisena tai sukupuolielinten vasteen (kostuminen ja turvotus) tai muun somaattisen vasteen puuttumisena.

Orgasmihäiriössä on kyse ongelmaksi koetusta orgasmin saavuttamisen vaikeudesta tai hitaudesta tai orgasmin puuttumisesta riittävän seksuaalisen ärsykkeen ja kiihottumisen jälkeen. Jos mies on tyytymätön naisen orgasmikyvyttömyyteen, tämä voi tuottaa naiselle murhetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole naisen seksuaalitoiminnan häiriö, ellei nainen itse ei koe sitä ongelmaksi.

Seksuaalinen kipu. Yhdyntäkivulla tarkoitetaan toistuvaa tai tilapäistä yhdyntään liittyvää kipua. Vaginismissa tahdosta riippumattomat kouristukset emättimen lihaksissa estävät yhdynnän. Synnytinelimissä voi esiintyä kipua myös muun seksuaalisen kiihotuksen kuin yhdynnän yhteydessä. Seksuaalisen kivun laajentaminen koskemaan muutakin sukupuolitoimintaa kuin penis-vaginayhdyntää tuo tämän käsitteen piiriin myös muiden kuin heteroseksuaalisten naisten ongelmat.
Mikä on halu?

Mikä on "normaali halu" ja mitä on "haluttomuus"? Haluun kuuluvat seksuaaliset ajatukset ja mielikuvat ja myötäsyntyinen tarve kokea seksuaalista jännitystä ja sen laukeamista joko yksin tai kumppanin kanssa. Halun (libido) pohjana lienee jonkinasteinen keskushermoston viritystila, joka mahdollistaa reagoinnin ympäristöstä tuleviin viesteihin.

Hormonit vaikuttavat seksuaalisuuteen säätelemällä halukkuutta keskushermoston kautta. Monilla lääkkeillä ja alkoholilla on libidoon kohdistuvia vaikutuksia. Kyseessä voi olla alun alkaen heikko sukupuolivietti (primaarinen haluttomuus) tai entiseen tilanteeseen verrattuna heikentynyt halu (sekundaarinen haluttomuus).

Huomattava osa haluttomuusongelmasta johtuu psykologisista ristiriidoista. Todellinen haluttomuus on erotettava huonosta parisuhteesta ja vaatimusten stressistä. Seksuaalisen halun puute on naisilla usein yhteydessä kumppaniin. Kaplanin (1995) laajassa tutkimuksessa seksuaalisesta haluttomuudesta todettiin, että kahdella kolmasosalla ongelma liittyi tiettyyn kumppaniin. Yleinen väsymys ja elämänmuutokset voivat myös vähentää tilapäisesti seksuaalista halua.

Viime aikoina on esitetty ajatus, että totunnainen Mastersin ja Johnsonin (1966) sekä Kaplanin (1979) esittämä seksuaalireaktioiden malli ei olisi riittävä kuvaamaan naisen seksuaalisykliä (Basson 2002a). Masters ja Johnson tutkivat vapaaehtoisia pareja, ja heidän päätelmänsä perustuivat 10 000 yhdynnän havainnointiin ja mittauksiin. He lähtivät oletuksesta, että riittävää sukupuolista kiinnostusta ja halua seuraa seksuaalinen reaktiosarja, jonka muodostavat kiihottuminen, tasannevaihe, orgasmi ja laukeaminen. Kaplan on erotellut vain kolme vaihetta: halun, kiihottumisen ja orgasmin. Lähtökohtana on siis tietoinen seksuaalinen ajattelu ja spontaani tarve, joka aloittaa reaktiosarjan.

Monet naiset kertovat kokevansa vain harvoin "spontaania" seksuaalista halua. Spontaanin halun kokeminen ei ole välttämätöntä, eikä sen puuttuminen näin ollen ole seksuaalitoiminnan häiriö (Leiblum 2000). Halun määritelmä onkin laajentunut käsittämään vastaanottavuuden seksuaalisille ärsykkeille ja "lämpenemisen" seksuaalisille mielikuville ja toiminnalle (Basson ym. 2000a).

Kysyttäessä naisilta perusteita seksuaaliseen kanssakäymiseen kumppaninsa kanssa esille on noussut suuri joukko syitä: läheisyyden tunne, rakkauden ja kiintymyksen osoittaminen, ilo fyysisen kokemuksen jakamisesta, halu olla haluttu ja sitoutumisen vahvistaminen. Nämä läheisyyden kokemukseen perustuvat syyt ovat erityisen tärkeitä pitkäaikaisessa parisuhteessa. Vain harvoin mainitaan fyysisen "seksuaalisen tarpeen" tyydyttäminen (Regan ym. 1996). Niin ikään naisten masturbaation lähtökohtana on harvoin ensisijaisesti seksuaalisen jännitteen laukaiseminen, vaan syynä voi olla lohduttautuminen, rentoutuminen ja unen saaminen (Basson 2002).
Naisen vaihtoehtoinen seksuaalivasteen malli

Läheisyyteen perustuvassa seksuaalisyklissä (kuva) viitataan monien naisten vaikeuteen erottaa halu kiihottumisesta, ja usein ongelmana onkin molempien puute (Basson 2002a). Naisen seksikokemus alkaa usein sukupuolisen neutraaliuden tilasta, olemassa olevasta seksuaalisuudesta. Suhteessa koettu läheisyys saa naisen lämpenemään seksuaaliselle virikkeelle ja kiihottumiselle. Monet psykologiset ja biologiset tekijät voivat estää kiihottumista, mutta jos nainen kokee aistielämyksen limbisessä ja paralimbisessä keskuksessa riittävän voimakkaaksi, hän pystyy keskittymään virikkeeseen. Kiihottuminen lisääntyy, ja läheisyydestä riippuvan motivaation lisäksi nainen saavuttaa varsinaisen halun jatkaa kokemusta seksuaalisen jännityksen ja nautinnon vuoksi. Verrattuna totunnaiseen seksuaalisykliin seksuaaliset virikkeet ovat tässä syklissä olennaisia. Kiihottuminen koetaan ennen halua, eikä orgasmi ole välttämätön normaalissa tai terveessä seksuaalivasteessa. Seksuaalisen syklin alulle paneva voima on parin läheisyys, ja seksikokemus itsessään voi lisätä tai vähentää tätä voimaa.

Toki naiset voivat kokea spontaanisti, syklisesti tai pääasiallisestikin totunnaisen syklin mukaista "seksuaalista nälkää" ja halua. Tällöin totunnainen ja vaihtoehtoinen seksuaalisykli sekoittuvat ja "spontaani" halu johtaa suoraan kiihottumiseen kuten totunnaisessa mallissa (kuva). Erityisesti näin tapahtuu uuden suhteen alkuvaiheessa, jolloin uutuuden viehätys ja arvaamattomuus ovat voimakkaita seksuaalisia ärsykkeitä. Kuukautiskierron puolivälissä esiintyvä spontaani halu voi liittyä suvunjatkamiselle otolliseen ajankohtaan ja keskikierron testosteronihuippuun.
Seksuaalisykliä häiritsevät tekijät

Läheisyyden puute estää naista motivoitumasta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Monesti seksuaaliset ärsykkeet puuttuvat kokonaan. Päivä täyttyy ei-seksuaalisilla toiminnoilla. Naiselle kumppanin yleinen käyttäytyminen on usein merkittävämpi seksuaalinen virike kun itse fyysinen kanssakäymisen hetki.

Lääkärin on vaikea puuttua parin läheisyysongelmaan sinänsä, mutta hän voi auttaa naista ymmärtämään, että tällaisessa tilanteessa kysymys ei ole seksuaalitoiminnan häiriöstä vaan normaalista reagoinnista tilanteeseen.

Monet psykologiset tekijät estävät seksuaalisia vasteita limbisissä keskuksissa. Niihin kuuluvat yleinen jännittyneisyys, seksuaalinen alemmuudentunto ja naisen seksuaalisuuden aiempi arvostelu, syyllisyys ja väärät käsitykset. Myös aiemmat negatiiviset ja kivuliaat kokemukset, viha kumppania kohtaan, hedelmättömyyden, raskauden tai sukupuolitautien pelko ja psyykkinen tai fyysinen turvattomuus voivat estää seksuaalisuudelle lämpenemistä (Basson 2002a).

Biologisten tekijöiden osuus seksuaalitoiminnoissa on vasta selvittelyn kohteena. Tietyt hermovälittäjäaineet aktivoivat sukupuolitoimintoja. Niitä ovat dopamiini, oksitosiini, noradrenaliini ja serotoniini 5HT1A-reseptorin kautta. Seksuaalitoimintoja estävät serotoniini 5HT1A- ja 5HT3-reseptoreiden kautta prolaktiini ja gamma-aminovoihappo. Masennus sekä masennus- ja psykoosilääkkeet häiritsevät välittäjäaineiden toimintaa. Hypotyreoosi ja hyperprolaktinemia ovat harvinaisia limbistä järjestelmää ja kiihottumista estäviä syitä.

Tunteet vaikuttavat joka hetki henkiseen ja fyysiseen kiihottumiskokemukseen. Positiivinen palaute (nautittavuus, hyvä mieli, myönteisyys) vahvistaa ja negatiivinen (nolostuminen, häpeä, syyllisyys) häiritsee seksuaalisyklin reaktioita. Seksuaalireaktioiden todellinen syklisyys koostuu siis elimellisten, kognitiivisten ja tunnetekijöiden palautteesta.

Jos lopputuloksena on pettymys kiihottumisesta ja sitä seuraavasta halusta huolimatta, sykli häiriytyy eikä läheisyys kumppanin kanssa kasva. Tällaisia syitä voivat olla toistuva kivulias yhdyntä, partnerin seksuaalitoiminnan häiriö ja lääkityksen vaikutus (esimerkiksi SSRI- lääkkeiden käyttöön liittyvä orgasmihäiriö).
Kiihottumisvaikeus–kun ei tunnu miltään

Mies tunnistaa yleensä seksuaalisen reaktionsa ja nauttii siitä. Naiset puolestaan valittavat usein "etteivät tunne mitään". Monet naiset aliarvioivat fyysisen genitaalivasteensa eivätkä havaitse kiihottumisreaktiotaan. Usein naiset tarvitsevat vulvan suoraa stimulaatiota kiihottumistunteen saavuttamiseksi, eikä tämä aina toteudu yhdyntäkeskeisessä seksissä.

Seksuaalinen kiihottuminen edellyttää, että mieli on seksuaalisesti altis ja että seksuaalinen heräte huomataan, kiihottumisen tunne sallitaan ja tästä tunteesta nautitaan. Kiihottumishäiriöisillä naisilla tehdyt psykofysiologiset tutkimukset osoittavat, että eroottinen ärsyke ei saa heillä aikaan samanaikaista seksuaalista tunnetilaa. Siitä huolimatta tämän limbisen tapahtuman seurauksena hermovälitys muuttuu selkäytimessä ja aiheuttaa verentungoksen lantion elimissä. Emättimen pletysmografiset mittaukset ovat toistuvasti osoittaneet kiihottumisen tunteen huonon korrelaation sukuelintuntemuksiin, esimerkiksi emättimen kostumiseen ja turpoamiseen. Useat tutkimukset vahvistavat, että seksuaalihäiriötä valittavilla naisilla verenvirtaus lisääntyy selvästi eroottisen näkökokemuksen jälkeen (Laan ym. 1995). Ongelma ei siis ole verentungoksen puuttuminen vaan se, että naiset eivät havaitse kiihottumistaan.

Kiihottumisvaikeus voidaan jakaa ainakin viiteen eri alatyyppiin, jotka on syytä tunnistaa harkittaessa esimerkiksi verenkiertoa parantavien lääkkeiden käyttöä naisen kiihottumishäiriön hoidossa (Basson 2002a).

Yleistynyt kiihottumisvaikeus tarkoittaa, että nainen ei koe henkistä kiihottumista ja sukupuolielinten turpoamista. Sykkivää tunneta ei kehity eikä sukupuolielinten koskettelu tuota mielihyvää. Objektiivisesti ei todeta verenkierron lisääntymistä sukupuolielimissä. Ei ole tiedossa, kuinka suurta ryhmää naisista tämä koskee.

Sukupuolielinten kiihottumisongelma. Psyykkinen kiihottuminen koetaan, mutta objektiivisesti ei ole havaittavissa sukupuolielinten verentungosta. Tällainen tilanne voi liittyä menopaussiin, ulkosynnyttimien sairauksiin tai sukupuolielinten verenkierron ja hermotuksen häiriöihin. Tämän ryhmän ongelmasta kärsivät saattaisivat teoriassa hyötyä verenkiertoon vaikuttavista lääkkeistä.

Kiihottumiskokemuksen puuttuessa nainen ei havaitse kiihottumisreaktioita sukupuolielimissään, vaikka ne tapahtuvat. Tämä on yleinen ongelma. Verenkiertoa lisäävillä lääkkeillä ei voida ajatella saatavan hyötyä tällaisessa tilanteessa, jossa naisen pitäisi pysyä tulkitsemaan fyysistä vastettaan eri tavalla.

Dysforinen kiihottuminen tarkoittaa, että sukupuolielinten reaktiot koetaan epämiellyttäviksi.

Anhedonisessa kiihottumisessa virike ja sukupuolielinten turvotus tulkitaan tietoisesti seksuaalisiksi, mutta ne eivät aiheuta mielihyvää.

Totunnainen käsitys siitä, että emättimen kostuminen on kiihottumisen merkki, on kiihottumishäiriöstä puhuttaessa rajoittunut ja harhaanjohtava. Kiihottuminen on naiselle kokonaisvaltainen kokemus, jossa on tärkeää se, kuinka henkisesti kiihottavaksi seksuaalinen heräte koetaan. Ilman henkistä seksuaalista viritystä sukupuolielinten reaktiot koetaan vain fyysisiksi tuntemuksiksi.
Orgasmin puuttuminen

Naisen orgasmihäiriön diagnoosi voidaan tehdä vain, jos kiihottumishäiriötä ei todeta. Orgasmiongelma kehittyy usein kiihottumisvaikeuden myötä. Kliinisesti orgasmin hitaus tai kyvyttömyys saavuttaa orgasmi liittyvät kaikkiin kiihottumisen alatyyppeihin. Elinikäinen orgasmin puute liittyy myös usein elinikäiseen kiihottumisvaikeuteen (kiihotuskokemuksen puuttuminen, dysforinen tai anhedoninen kiihottumishäiriö) (Basson 2002a). Monien orgasmihäiriöistä kärsivien naisten on vaikea hyväksyä kiihottumisen ja orgasmin edellyttämää regressiivistä tilaa. Ikääntymisen tiliin orgasmiongelmaa ei voi lukea, sillä naisen kyky saavuttaa orgasmi parantuu iän myötä.

Klitoriksen, häpyhuulien ja emättimen aukon (introitus) hermotuksella ja verenkierrolla on tärkeä merkitys naisen orgasmin muodostumisessa. Lantion lihasten, etenkin musculus pubococcygeuksen, oletetaan osallistuvan vaginaalisen yhdynnän tuottamaan mielihyvän kokemukseen ja orgasmin laukeamiseen. Orgasmihäiriö voi kehittyä näissä mekanismeissa esiintyvien rakenteellisten tai toiminnallisten poikkeavuuksien ja vikojen vuoksi (Leiblum ja Rosen 2000). Moniin lääketieteellisiin tiloihin (esim. neurologiset sairaudet, syövän hoidot, kirurginen menopaussi) saattaa liittyä orgasmin vaimeneminen.

Jotkut naiset valittavat, että voimakas kiihottumisen tunne katoaa usein ennenaikaisesti. Tätä kuvataan esimerkiksi ilmauksilla "meni turraksi" tai "muuttui tunnottomaksi". Tilanteeseen voi liittyä myös tietoisia kielteisiä ajatuksia, esimerkiksi ajatus siitä, että partneri väsyy. Tämäntyyppinen orgasmikyvyttömyys liittyy usein SSRI-lääkkeiden käyttöön.
Onko kipu seksuaalista vai seksi kivuliasta?

Vaginisessa emätinkouristuksessa yhdyntä ei onnistu emättimen lihasten jännityksen vuoksi. Usein ei onnistu myöskään muunlainen emättimeen työntyminen, kuten tamponin asettaminen tai gynekologinen tutkimus. Varsinaista emättimen lihaksen kouristusta ei ole pystytty osoittamaan (Van der Velde ym. 1999). Sen sijaan lantion lihastonus on todettu voimistuneeksi vaginismista kärsivillä naisilla verrattuna emättimen eteisen (vestibulum vaginae) tulehdusta sairastaviin (Binik ym. 2002). Sekä vaginismista että vestibuliittista kärsivät naiset ilmoittivat tuntevansa kipua pumpulipuikkotestissä, eikä ryhmien välillä ollut eroa kivun kokemuksessa. Tämä viittaa siihen, että alun perin yhdyntäkipu tai kivun pelko saa aikaan lantion lihasten kouristuksen ja jatkuvan lihasjännityksen. Vaginismin aiheuttavat fyysiset tekijät, kuten kireä immenkalvo pitää kuitenkin muistaa erotusdiagnostiikassa.

Vaginismin taustalla on kuvattu olevan vaikeita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia traumaattisia kokemuksia, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, seksikielteistä kasvuympäristöä, raiskauksia, parisuhdeongelmia ja vaikeaksi koettuja gynekologisia tutkimuksia. Tällaisessa ongelmassa psykoterapia on totuttautumishoidon ohella hyödyksi.

Yhdyntäkipu on syytä jakaa alatyyppeihin kivun ajoittumisen, fyysisten löydösten ja sen suhteen, onko kipu pinnallista vai syvää ja tapahtuuko kiihottumista vai ei. Emättimen kuivuudesta johtuvaa yhdyntäkipua esiintyy vanhemmilla naisilla. Emätintulehdukset, kuten hiiva- tai papilloomavirustulehdukset voivat aiheuttaa yhdyntäkipua. Myös hormonaaliset muutokset, jotka liittyvät synnytykseen, imetykseen, ehkäisypillereiden käyttöön tai menopaussiin, vaikuttavat emättimen limakalvoon altistaen yhdyntäkivulle. Syvä kipu yhdynnän aikana voi liittyä endometrioosiin ja lähes kaikkiin muihinkin gynekologisiin tauteihin.

Vulvodynia ja vestibuliitti. Vulvodynia eli ulkosynnyttimissä esiintyvä kipu, polte, arkuus ja ärtyneisyys on tavallinen oire. Sitä voi aiheuttaa esimerkiksi emättimen aukon syklinen dermatiitti, hiivainfektio ja lichen sclerosus. Harvinainen syy on vulvan dysestesia, joka johtuu hermopäätteiden paikallisesta vauriosta ja muuttuneesta kosketus- ja kipuaistista.

Vestibuliitin aiheuttaja on monitekijäinen. Emättimen eteisen tulehdukselle ovat ominaisia eteisrauhasten aristus ja kosketusherkkyys, niiden ympäristön punoitus ja yhdyntäkivut. Vaivaa esiintyy tyypillisesti nuorilla seksuaalisesti aktiivisilla naisilla. Oireen syntyyn voivat vaikuttaa bakteeritulehdukset, krooninen hiivatulehdus, ulkosynnyttimien laserhoito, ärsyttävät kemikaalit ja emättimen muuttunut happo-emästasapaino. Papilloomaviruksen osuutta on tutkittu paljon, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan virus ei näytä aiheuttavan oiretta. Sen sijaan vähäestrogeenisilla ja runsasprogestiinisilla ja -androgeenisilla ehkäisypillereillä näyttää olevan yhteyttä vestibuliitin esiintymiseen (Bouchard ym. 2002).
Hormonien merkitys

Seksuaalinen halu ja reaktioherkkyys lisääntyvät kuukautiskierron alussa ja ovat riippuvaisia estrogeenista. Luteaalivaiheessa herkkyys seksuaalisille ärsykkeille vähenee, minkä oletetaan liittyvän progesteronivaikutukseen. Vaihdevuosissa heikentynyt seksuaalinen halu ja vähentynyt herkkyys eroottisille ärsykkeille riippuvat androgeenien muutoksesta. Mieliala ja yleisen hyvinvoinnin tunne riippuvat sekä estrogeeneista että androgeeneista (Sarrel 1999).

Estrogeenit toimivat keskushermoston virittäjänä ja lisäävät serotonergista, noradrenegista ja opiaattiaktiivisuutta. Estrogeenit ja androgeenit vaikuttavat myös niihin avainentsyymeihin, jotka muuttavat emättimen ja klitoriksen sileän lihaksen supistustoimintaa typpioksidi–syklinen guanosiinimonofosfaatti (NO-cGMP) -tien kautta. Estrogeenin puute johtaa typpioksidin vähenemiseen ulkosynnyttimien, klitoriksen ja emättimen sileässä lihaksessa ja paisuvaiskudoksissa. Vasoaktiivinen peptidi (VIP), jonka toimintaa myös estrogeenit säätelevät, on todennäköisesti yksi tärkeimmistä emättimen ja klitoriksen seksuaalivastetta välittävistä aineista. Emättimen, klitoriksen ja virtsaputken verenvirtaus paranee estrogeenihoidon vaikutuksesta, samoin emättimen tuntoherkkyys.

Testosteronin vaikutuksesta seksuaalisykliin on vähän tietoa. Munasarjojen poiston yhteydessä veren androgeenipitoisuus pienenee puoleen. Rhodesin ym. (1999) tutkimuksessa todettiin kohdunpoiston vaikuttaneen myönteisesti seksuaalielämään, mutta ne naiset joilta oli poistettu myös munasarjat, kärsivät 2,7-kertaa useammin orgasmihäiriöstä. Nathorst-Boosin ym. (1993) tutkimuksessa haastateltiin sataa naista kohdunpoistoleikkauksen jälkeen. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, oliko munasarjat poistettu vai ei ja saivatko he estrogeenihoitoa vai ei. Ryhmien välillä ei todettu eroja yhdyntätaajuudessa, yhdyntäkivun kokemisessa tai kiihottumisessa. Naiset, joilta oli poistettu munasarjat, kokivat enemmän yleisen hyvinvoinnin huononemista, haluttomuutta ja masennusta.

Useat tutkimukset, joissa on käytetty fysiologisen annoksen ylittäviä androgeeniannoksia, ovat osoittaneet seksuaalitoiminnan parantuneen.

Fysiologisella testosteronikorvauksella on havaittu olevan selvä vaikutus estrogeenihoitoa käyttävien naisten seksuaalitoimintaan. Shifrenin ym. (2000) tutkimuksessa hoidettiin kohdun ja munasarjojen poiston jälkeen seksuaalihäiriöistä kärsineitä naisia testosteronilla (150 tai 300 µg/vrk) tai lumelääkkeellä. Suurin testosteroniannoksin hoidetuilla seksuaalinen toiminta, mielihyvä ja orgasmikokemukset lisääntyivät. Lisäksi yleinen hyvinvointi ja mieliala kohenivat.

Luonnolliseen ikääntymiseen liittyvä androgeenien puute on huomattavasti vaikeampi osoittaa. Naisen androgeeninpuuteoireyhtymään (Bachmann ym. 2002) liittyvät oireet eli seksuaalisen halun ja mielihyvän väheneminen sekä selittämätön väsymys ovat epämääräisiä ja voivat viitata muihinkin häiriöihin, esimerkiksi masennukseen. Ei ole riittävää näyttöä siitä, että seksuaalinen halu ja vastaanottavuus korreloisivat testosteronin tai muiden androgeenien pitoisuuksiin.
Seksuaalitoimintojen häiriöiden hoito

Naiset kertovat usein lääkärille, että tunne (seksuaalinen halu), joka heillä joskus oli tai joka heillä pitäisi olla, puuttuu. Naisen seksuaalivastesykliin perehtynyt lääkäri pystyy tunnistamaan haluongelmaan liittyvät biologiset ja psykologiset tekijät. Seksuaalisyklin ymmärtäminen auttaa naista huomaamaan, että vaikeudet voivat johtua hänen yleisistä elämänoloistaan, kumppanistaan tai aiemmista kokemuksistaan. Samalla selviävät myös virhekäsitykset siitä, että jokin pilleri tai hormoni olisi ratkaisu ongelmaan. Usein auttavat jo gynekologisen tutkimuksen tekeminen, elimellisen ja hormonaalisen syyn (hyperprolaktinemia, hypotyreoosi, estrogeenin puute) pois sulkeminen ja tieto anatomisesta normaaliudesta.

Voiko halua hoitaa? Seksuaalisen haluttomuuden selvittelyssä tarvitaan seksologian perustietoja sekä taitoa keskustella potilaan kanssa ja kuunnella häntä. Pitää selvittää, onko taustalla jokin muu seksuaalisen toiminnan häiriö, ja missä määrin kysymys on kumppaneiden seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta tai halun määrällisistä eroista. Monilla naisilla haluttomuus yhdistyy kumppaniin ja yleiseen elämäntilanteeseen (Kaplan 1995). Seksuaali- tai pariterapiaan ohjaaminen voi auttaa tilanteen selvittelyssä.

Hormonitutkimuksista on harvoin hyötyä. Androgeenien määritys voi tulla joskus kyseeseen. Naisille sopivaa androgeenivalmistetta ei toistaiseksi ole markkinoilla. Miehille tarkoitettuja testosteronivalmisteita on kokeiltu pieninä annoksina. Tieteellisiä tutkimuksia naisten androgeenikorvaushoidosta on vähän, ja näyttöön perustuvaa tietoa hoidon turvallisuudesta tai tehosta ei ole.

Estrogeenihoidolla vaikutetaan ensisijaisesti emättimen ja limakalvojen toimintaan. Tibolonin androgeenisen vaikutuksen on arvioitu vaikuttavan positiivisesti seksuaaliseen haluun menopaussin ohittaneilla naisilla (Albertazzi ym. 2000). Seksuaaliseen haluun vaikuttavien lääkeaineiden (dopamiinireseptoriagonistit, apomorfiini, melanokortiini- ja oksitosiiniagonistit) soveltuvuutta naisten toiminnallisten häiriöiden hoitoon tutkitaan.

Kiihottumis- ja orgasmiongelman hoito. Sildenafiilista naisten kiihottumishäiriön hoidossa on julkaistu useita tutkimuksia mutta vain kuusi kontrolloitua kliinistä tutkimusta. Puolessa näistä tutkimuksista on todettu positiivinen vaste (esim. Caruso ym. 2001) ja puolessa ei (esim. Basson ym. 2002). Verenkiertoa parantavat lääkkeet lisäävät klitoriksen ja emättimen verenvirtausta. Jotkut naiset kokevat sen miellyttäväksi. Yleisesti lääkkeillä on ilmeisen rajallinen rooli naisten kiihottumishäiriöiden hoidossa. Vasoaktiivisten lääkkeiden käytöstä niillä naisilla, joilla kiihottumisvaikeus liittyy sukupuolielinten fysiologiseen vasteeseen, kaivataan lisätutkimuksia. Kiihottumis- ja orgasmiongelmaiset naiset hyötyvät usein seksuaaliterapiasta.

Yhdyntäkivun hoito. Kirjallisuudesta ei löydy satunnaistettuja tutkimuksia yhdyntäkivun hoidosta. Bergeronin ym. (2001) satunnaistetussa tutkimuksessa, jonka aineistona oli 78 vestibuliittipotilasta, todettiin puolen vuoden jälkeen paras hoitotulos niillä, joille oli tehty vestibulektomia. Biopalautemenetelmän ja kognitiivisen käyttäytymisterapian teho oli huonompi.

Vaginismi ja yhdyntäkipu on tyypillisesti luokiteltu seksuaalitoimintojen häiriöiksi. Tutkimuksissa ja myös käytännön työssä tämä on suunnannut huomion psykoseksuaalisiin syihin sen jälkeen, kun biologiset tekijät on suljettu pois. Nykykäsityksen mukaan vaginismissa keskeinen tekijä on usein kipuongelma tai muuttunut kivun kokemus, joka johtaa lihasjännitykseen (Binik ym. 2002). Yhdyntäkivun ja vaginismin hoidossa on saatu hyviä tuloksia moniammatillisella yhteistyöllä.
Lopuksi

Seksuaalitoimintojen häiriöistä keskusteltaessa on muistettava, että elämäntilanteisiin liittyvät seksuaaliset ongelmat eivät välttämättä tarkoita toimintahäiriötä. Asioiden turhaa lääketieteellistämistä pitää varoa. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin kuitenkin keskushermostossa tapahtuvien seksuaalireaktioiden heijastumisesta sukupuolielinten tasolle. Seksuaalihäiriöiden tutkimuksessa ja hoidossa olisi hyödyllistä yhdistää psykoseksuaalinen ja biologinen tietämys.

MARITA RÄSÄNEN, LT, apulaisopettaja [email protected] KYS:n naistentautien ja synnytysklinikka PL 1777, 70211 Kuopio
Kirjallisuutta

Albertazzi P, Natale V, Barbolini C, Teglio L, Di Micco R. The effect of tibolone versus continuous combined noretisterone acetate and oestradiol to memory, libido and mood of postmenopausal women: a pilot study. Maturitas 2000;36:223–9.

Bachmann G, Bancroft J, Braunstaein G, ym. Female androgen insufficiency: the Princeton consensus statement on definition, classification, and assessment. Fertil Steril 2002;77:660–5.

Basson R. A model of woman's sexual arousal. J Sex Marital Ther 2002(b); 28:1–10.

Basson R. Are our definitions of women's desire, arousal and sexual pain disorder too broad and our definition of orgasmic disorder too narrow? J Sex Marital Ther 2002(b);28:289–300.

Basson R. Rethinking low sexual desire in women. BJOG 2002(a);109:357–63.

Basson R, Berman J, Burnett A, ym. Report of the international consensus development conference on female sexual dysfunction: definitions and classifications. J Urol 2000;163:888–93.

Basson R, McInnes R, Smith M, Hodgson G, Spain T, Koppiker N. Efficacy and safety of sildenafil in women with sexual dysfunction associated with female sexual arousal disorder. J Women's Health Gender Based Med 2002;11:339–49.

Bergeron S, Binik YM, Khalife S, Padigas K, Glazer HI. Vulvar vestibulitis syndrome. Reliability of diagnosis and evaluation of current diagnostic criteria. Obstet Gynecol 2001;98:45–51.

Binik YM, Reissing E, Pukall C, Flory N, Payne KA, Khalife S. The female sexual pain disorde: genital pain or sexual dysfunction. Arch Sex Behav 2002;31(5):425–9.

Bouchard C, Brisson J, Fortier M, Morin C, Blachette C. Use of contraceptive pills and vulvar vestibulitis: a case-controlled study. Am J Epidemiol 2002;156(3):254–61.

Caruso S, Instelisano G, Lupo L, Agnello C. Premenopausal women affected by sexual arousal disorder treated with Sildenafil: a double blind cross-over, placebo-controlled study. Br J Obstet Gynaecol 2001;108:623–8.

Kaplan HS. Hypoactive sexual desire. J Sex Marital Ther 1979;3:3–9.

Kaplan H. The sexual desire disorder. Bristol: Brunner Mazel, 1995.

Kontula O, Haavio-Mannila E. Suomalainen seksi: tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksista. Juva: WSOY, 1993.

Laan E, Everraerd W, van der Velde J, Geer JH. Psychophysiology 1995;32: 444–51.

Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual dysfunction in the United States: prevalence and predictors. JAMA 1999;10:281–537.

Leiblum S. Redefining female sexual response. Contemporary Ob/Gyn 2000;45:120–6.

Leiblum S, Rosen R. Principles and practice of sex therapy. New York: Guilford, 2000.

Masters WH, Johnson VE. Human sexual response. Boston: Little Brown, 1966.

Nathorst-Boos J, von Schoultz B, Carlstrom K. Elective ovarian removal and estrogen replacement therapy–effects on sexual life, psychological well-being and androgen status. J Psychosom Obstet Gynaecol 1993;14:283–93.

Regan P, Berccheid E. Beliefe on the states goals and objects of sexual desire. J Sex Marital Ther 1996;110:120.

Rhodes JC, Kjeruff HK, Langenberg PW, Guzinski GM. Hysterectomy and sexual functioning. JAMA 1999;282:1934–41.

Sarrel P. Psychosexual effect on menopause: role of androgens. Am J Obstet Gynecol 1999;180:S3 19–24.

Shifren J, Braumstein G, Simon J, ym. Transdermal testosterone treatment in women with impaired sexual function after oophorectomy. N Engl J Med 2000;343:682–8.

Talakoub L, Munarriz, Hoag L, Gioia M, Flaherty E, Goldstein I. Epidemilogical characteristics of 250 women with sexual dysfunction who presented for initial evaluation. J Sex Marital Ther 2002;28:217–24.

Van der Velde J, Everaerd W. Voluntary control over pelvic floor muscles in women with and without vaginistic reactions. Int Urogynecol J 1999;10:230–6.

Virtanen J. Kliininen seksologia, Helsinki: WSOY, 2002.
Artikkelin tunnus: duo93408 (A3030219)
© 2005 Kustannus Oy Duodecim

nuori lääkäri kirjoitti:

Minusta tuo miehesi käytös kyllä vaikuttaa hivenen itsekkäältä. Antaako hän sinulle tilaa? Meinaan, minusta fiksu mies kyllä suostuisi parin viikon taukoon jos haluton osapuoli sen hyväksi näkisi. Vaikutatte olevan hienoisessa kierteessä.

Äkäisenä nukkumaan meneminen ei ole hyvä juttu. Ja tosiaan, halulle pitäisi mielestäni ja oman kokemukseni mukaan antaa aikaa. Ei se kukkokaan käskien laula, ja kukas kissan hännän nostaa.

Miettiminen ja toistuva yrittäminen ilman halua harvemmin johtavat hyvään lopputulokseen, olen huomannut. Onko miehelläsi siis muita vaihtoehtoja kuin suostua taukoon? Painostaako hän sinua? Se vähän kuultaa tekstistä läpi. Kyllä seksuaalisiin ihmisoikeuksiin kuuluu, ettei tarvitse harrastaa seksiä ilman halua. (Tuo StillLife muuten on ihan kamala.)

Enpä tosiaan osaa sanoa mitä teidän pitäisi tehdä. Mutta jos toisistanne tosissaan tykkäätte, eiköhän se ratkaisu löydy jossain vaiheessa. Perheneuvola?

Lues muuten tämä jos aihe jaksaa kiinnostaa. Itse sain tästä artikkelista omaan pulmaani paljon apua. Öitä!

-------------------------------------------------


Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt
Duodecim
2003;119(3):219-227
Marita Räsänen

* Seksuaalihäiriöiden yleisyys
* Seksuaalihäiriöiden luokittelu
* Mikä on halu?
* Naisen vaihtoehtoinen seksuaalivasteen malli
* Seksuaalisykliä häiritsevät tekijät
* Kiihottumisvaikeus–kun ei tunnu miltään
* Orgasmin puuttuminen
* Onko kipu seksuaalista vai seksi kivuliasta?
* Hormonien merkitys
* Seksuaalitoimintojen häiriöiden hoito
* Lopuksi
* Kirjallisuutta

Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt ovat monimutkaisia ja vähän tutkittuja. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta on tärkeää perehtyä naisen seksuaalivastesykliin, jossa läheisyydentunne on alkuun paneva voima. Seksuaalinen kiihottuminen ja halu, joka kehittyy seksuaalikokemuksen myötä, ovat yhteydessä toisiinsa. Heikentyneen seksuaalisen halun luokitus auttaa ymmärtämään sitä, onko kyseessä haluttomuusongelma vai normaaliin elämänkulkuun liittyvä tilanne. Naisen kiihottumishäiriön monimuotoisuus selviää parhaiden tarkastelemalla eri alatyyppejä, jotka eroavat toisistaan etiologialtaan ja hoitomahdollisuuksiltaan. Orgasmihäiriö on usein osa kiihottumisvaikeutta. Yhdyntäkipu ja vaginismi vaativat tarkempaa tutkimusta ennen lopullista hoitoa.

Yleisesti seksuaalitoimintojen häiriöillä tarkoitetaan sukupuolisen halun, kiihottumisen ja sukupuolielinten toiminnan häiriöitä, jotka voivat johtua elimellisistä tai muista syistä. Näiden häiriöiden syyt naisilla ovat moniulotteisia. Tyypillistä on, että fyysiset, psyykkiset ja ihmissuhdeongelmat kietoutuvat toisiinsa.

Tietämyksemme naisen seksuaalivasteen fysiologiasta ja seksuaalitoimintojen häiriöistä on rajallista. Verrattuna miesten seksuaalihäiriöiden viimeaikaiseen laajaan tutkimukseen naisten ongelmia on selvitetty vähän. Miesten seksuaalihäiriöiden patofysiologian tutkimus on kuitenkin osaltaan edistänyt myös naisten tukimusta. Toisaalta yritys yhtenäistää miehen ja naisen seksuaalihäiriöitä on usein keinotekoista ja vaikeaa. Esimerkiksi miehen kiihottumishäiriö erektion puute on selvästi määriteltävissä toisin kuin naisen kiihottumishäiriö, joka on hyvin monimutkainen ongelma. Yhtenä esteenä naisen seksuaalihäiriöiden kliinisen tutkimuksen ja hoitokäytäntöjen kehittymiselle on ollut ongelman kirjava määrittely ja yleisesti hyväksytyn diagnostisen luokittelun puuttuminen.
Seksuaalihäiriöiden yleisyys

Seksuaalitoimintojen häiriöistä on tehty vain vähän epidemiologisia tutkimuksia. Erityyppisiä seksuaalihäiriöitä esiintyy tutkimusten mukaan 30–50 %:lla naisista. Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa väestötutkimuksessa (Laumann ym. 1999), johon osallistui 1 749 naista ja 1 410 miestä, 43 % naisista ja 31 % miehistä ilmoitti kärsivänsä seksuaalihäiriöistä. Tutkittavat olivat iältään alle 60-vuotiaita. Seksuaalista haluttomuutta valitti 22 % naisista, kiihottumisvaikeutta 14 % ja kipua seksuaalisessa kanssakäymisessä 7 %.

Talakoubin ym. (2002) tutkimuksessa selvitettiin 250:n seksuaaliklinikkaan hakeutuneen naisen ongelmia. Naisista 70 % valitti haluttomuutta ja kiihottumisvaikeutta, joka yhdistyi orgasmiongelmaan. Pelkästään haluttomuutta valitti vain 16,3 % ja seksuaalista kipua oli ilmennyt 12,6 %:lla. Orgasmia ei ollut koskaan kokenut 3,5 %. Naiset olivat terveitä ja normaalipainoisia. Heillä ei ollut verenkiertosairauksia. Useiden tutkimusten mukaan sydän- ja verisuonitaudit liittyvät miehillä läheisesti seksuaalihäiriöiden patofysiologiaan. Toisaalta tutkittavat naiset olivat keskimäärin viisitoista vuotta nuorempia kuin saman klinikan miesasiakkaat. Useimmat käyttivät hormonikorvaushoitoa tai ehkäisypillereitä ja moni sai lääkehoitoa masennukseen. Sukupuolien välistä eroa seksuaalihäiriöiden patofysiologiassa vahvistaa se, että naisten valitukset olivat monitahoisia (halu, kiihottuminen, orgasmin puuttuminen); miehet valittavat useimmiten vain kiihottumisongelmasta, joka ilmenee erektiohäiriönä.

Suomalainen seksi -tutkimuksessa kartoitettiin yli kahdentuhannen 17–75-vuotiaan suomalaisen naisen ja miehen sukupuolielämää (Kontula ja Haavio-Mannila 1993). Avioliitossa olevista haastatelluista joka kolmas nainen ja joka viides mies oli kokenut haluttomuutta. Emättimen kostumisongelmaa esiintyi ajoittain joka toisella naisella. Puolet naisista ja suurin osa miehistä ilmoitti kokevansa orgasmin useimmissa yhdynnöissä. Jokaisessa yhdynnässä orgasmin sai 6–7 % naisista.
Seksuaalihäiriöiden luokittelu

Naisten seksuaaliset toimintahäiriöt ovat vaikeasti määriteltäviä. Sitä mukaa kuin seksuaalikulttuuri muuttuu, muuttuvat myös diagnostinen luokitus ja käsitys siitä, mikä on ns. normaalia ja mitä pidetään häiriönä. Luokittelun tarkoituksena on auttaa terveydenhoitohenkilökuntaa päättämään, minkätyyppisestä hoidosta tai lääkityksestä voisi olla apua. Seksuaalisten toimintahäiriöiden monitahoisia syitä on käsitelty kattavasti tuoreessa kliinisen seksologian oppikirjassa (Virtanen 2002).

Naisen seksuaalihäiriöiden luokitus perustuu vuonna 1998 pidetyn konsensuskokouksen julkilausumaan (Basson ym. 2000). Luokittelun pohjana ovat ICD-10- ja DSM-IV-luokituksissa mainitut neljä ryhmää: halun, kiihottumisen, orgasmin ja seksuaalisen kivun häiriöt. Nykyisessä luokituksessa kiinnitetään huomiota erityisesti häiriöiden sekä orgaaniseen että psykogeeniseen luonteeseen ja korostetaan naisen oman kokemuksen merkitystä.

Seksuaalitoiminnan häiriö on voinut esiintyä koko elinajan tai ilmaantua tietyssä elämänvaiheessa. Olennaista on, että se koetaan henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Taulukossa on esitetty seksuaalihäiriöiden luokitus.

Taulukko. Naisten seksuaalitoimintojen häiriöt.

Seksuaalisen halun häiriöt heikentynyt seksuaalinen halu seksuaalinen aversio

Kiihottumishäiriö

Orgasmihäiriö

Seksuaalinen kipu yhdyntäkipu vaginismi muu seksuaalinen kipu

Seksuaalinen haluttomuus. Heikentyneellä seksuaalisella halulla tarkoitetaan seksuaalisten fantasioiden, ajatusten tai seksuaalisen kanssakäymishalun pysyvää tai tilapäistä puuttumista. Kaksi tärkeää tekijää nykyisessä määrittelyssä ovat pysyvyys ja haluttomuuden kokeminen henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Siten määritelmä ei koske esimerkiksi naisia, joilla haluttomuutta esiintyy vain tietyissä tilanteissa (esim. parisuhdeongelmat) tai tiettynä aikana (esim. ennen kuukautisia tai niiden aikana). Kyseessä ei ole haluttomuushäiriö myöskään silloin, jos naisen seksuaalinen halu on heikompi kuin kumppanin, ellei hän itse koe sitä ongelmaksi.

Seksuaalinen aversio tarkoittaa sukupuolista vastenmielisyyttä ja sukupuolitoiminnan välttämistä sen aiheuttaman pelon vuoksi.

Seksuaalinen kiihottumisvaikeus merkitsee kyvyttömyyttä saavuttaa tai ylläpitää riittävää seksuaalista kiihottumista. Tämä kyvyttömyys voi ilmentyä kiihottumisen tunteen puuttumisena tai sukupuolielinten vasteen (kostuminen ja turvotus) tai muun somaattisen vasteen puuttumisena.

Orgasmihäiriössä on kyse ongelmaksi koetusta orgasmin saavuttamisen vaikeudesta tai hitaudesta tai orgasmin puuttumisesta riittävän seksuaalisen ärsykkeen ja kiihottumisen jälkeen. Jos mies on tyytymätön naisen orgasmikyvyttömyyteen, tämä voi tuottaa naiselle murhetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole naisen seksuaalitoiminnan häiriö, ellei nainen itse ei koe sitä ongelmaksi.

Seksuaalinen kipu. Yhdyntäkivulla tarkoitetaan toistuvaa tai tilapäistä yhdyntään liittyvää kipua. Vaginismissa tahdosta riippumattomat kouristukset emättimen lihaksissa estävät yhdynnän. Synnytinelimissä voi esiintyä kipua myös muun seksuaalisen kiihotuksen kuin yhdynnän yhteydessä. Seksuaalisen kivun laajentaminen koskemaan muutakin sukupuolitoimintaa kuin penis-vaginayhdyntää tuo tämän käsitteen piiriin myös muiden kuin heteroseksuaalisten naisten ongelmat.
Mikä on halu?

Mikä on "normaali halu" ja mitä on "haluttomuus"? Haluun kuuluvat seksuaaliset ajatukset ja mielikuvat ja myötäsyntyinen tarve kokea seksuaalista jännitystä ja sen laukeamista joko yksin tai kumppanin kanssa. Halun (libido) pohjana lienee jonkinasteinen keskushermoston viritystila, joka mahdollistaa reagoinnin ympäristöstä tuleviin viesteihin.

Hormonit vaikuttavat seksuaalisuuteen säätelemällä halukkuutta keskushermoston kautta. Monilla lääkkeillä ja alkoholilla on libidoon kohdistuvia vaikutuksia. Kyseessä voi olla alun alkaen heikko sukupuolivietti (primaarinen haluttomuus) tai entiseen tilanteeseen verrattuna heikentynyt halu (sekundaarinen haluttomuus).

Huomattava osa haluttomuusongelmasta johtuu psykologisista ristiriidoista. Todellinen haluttomuus on erotettava huonosta parisuhteesta ja vaatimusten stressistä. Seksuaalisen halun puute on naisilla usein yhteydessä kumppaniin. Kaplanin (1995) laajassa tutkimuksessa seksuaalisesta haluttomuudesta todettiin, että kahdella kolmasosalla ongelma liittyi tiettyyn kumppaniin. Yleinen väsymys ja elämänmuutokset voivat myös vähentää tilapäisesti seksuaalista halua.

Viime aikoina on esitetty ajatus, että totunnainen Mastersin ja Johnsonin (1966) sekä Kaplanin (1979) esittämä seksuaalireaktioiden malli ei olisi riittävä kuvaamaan naisen seksuaalisykliä (Basson 2002a). Masters ja Johnson tutkivat vapaaehtoisia pareja, ja heidän päätelmänsä perustuivat 10 000 yhdynnän havainnointiin ja mittauksiin. He lähtivät oletuksesta, että riittävää sukupuolista kiinnostusta ja halua seuraa seksuaalinen reaktiosarja, jonka muodostavat kiihottuminen, tasannevaihe, orgasmi ja laukeaminen. Kaplan on erotellut vain kolme vaihetta: halun, kiihottumisen ja orgasmin. Lähtökohtana on siis tietoinen seksuaalinen ajattelu ja spontaani tarve, joka aloittaa reaktiosarjan.

Monet naiset kertovat kokevansa vain harvoin "spontaania" seksuaalista halua. Spontaanin halun kokeminen ei ole välttämätöntä, eikä sen puuttuminen näin ollen ole seksuaalitoiminnan häiriö (Leiblum 2000). Halun määritelmä onkin laajentunut käsittämään vastaanottavuuden seksuaalisille ärsykkeille ja "lämpenemisen" seksuaalisille mielikuville ja toiminnalle (Basson ym. 2000a).

Kysyttäessä naisilta perusteita seksuaaliseen kanssakäymiseen kumppaninsa kanssa esille on noussut suuri joukko syitä: läheisyyden tunne, rakkauden ja kiintymyksen osoittaminen, ilo fyysisen kokemuksen jakamisesta, halu olla haluttu ja sitoutumisen vahvistaminen. Nämä läheisyyden kokemukseen perustuvat syyt ovat erityisen tärkeitä pitkäaikaisessa parisuhteessa. Vain harvoin mainitaan fyysisen "seksuaalisen tarpeen" tyydyttäminen (Regan ym. 1996). Niin ikään naisten masturbaation lähtökohtana on harvoin ensisijaisesti seksuaalisen jännitteen laukaiseminen, vaan syynä voi olla lohduttautuminen, rentoutuminen ja unen saaminen (Basson 2002).
Naisen vaihtoehtoinen seksuaalivasteen malli

Läheisyyteen perustuvassa seksuaalisyklissä (kuva) viitataan monien naisten vaikeuteen erottaa halu kiihottumisesta, ja usein ongelmana onkin molempien puute (Basson 2002a). Naisen seksikokemus alkaa usein sukupuolisen neutraaliuden tilasta, olemassa olevasta seksuaalisuudesta. Suhteessa koettu läheisyys saa naisen lämpenemään seksuaaliselle virikkeelle ja kiihottumiselle. Monet psykologiset ja biologiset tekijät voivat estää kiihottumista, mutta jos nainen kokee aistielämyksen limbisessä ja paralimbisessä keskuksessa riittävän voimakkaaksi, hän pystyy keskittymään virikkeeseen. Kiihottuminen lisääntyy, ja läheisyydestä riippuvan motivaation lisäksi nainen saavuttaa varsinaisen halun jatkaa kokemusta seksuaalisen jännityksen ja nautinnon vuoksi. Verrattuna totunnaiseen seksuaalisykliin seksuaaliset virikkeet ovat tässä syklissä olennaisia. Kiihottuminen koetaan ennen halua, eikä orgasmi ole välttämätön normaalissa tai terveessä seksuaalivasteessa. Seksuaalisen syklin alulle paneva voima on parin läheisyys, ja seksikokemus itsessään voi lisätä tai vähentää tätä voimaa.

Toki naiset voivat kokea spontaanisti, syklisesti tai pääasiallisestikin totunnaisen syklin mukaista "seksuaalista nälkää" ja halua. Tällöin totunnainen ja vaihtoehtoinen seksuaalisykli sekoittuvat ja "spontaani" halu johtaa suoraan kiihottumiseen kuten totunnaisessa mallissa (kuva). Erityisesti näin tapahtuu uuden suhteen alkuvaiheessa, jolloin uutuuden viehätys ja arvaamattomuus ovat voimakkaita seksuaalisia ärsykkeitä. Kuukautiskierron puolivälissä esiintyvä spontaani halu voi liittyä suvunjatkamiselle otolliseen ajankohtaan ja keskikierron testosteronihuippuun.
Seksuaalisykliä häiritsevät tekijät

Läheisyyden puute estää naista motivoitumasta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Monesti seksuaaliset ärsykkeet puuttuvat kokonaan. Päivä täyttyy ei-seksuaalisilla toiminnoilla. Naiselle kumppanin yleinen käyttäytyminen on usein merkittävämpi seksuaalinen virike kun itse fyysinen kanssakäymisen hetki.

Lääkärin on vaikea puuttua parin läheisyysongelmaan sinänsä, mutta hän voi auttaa naista ymmärtämään, että tällaisessa tilanteessa kysymys ei ole seksuaalitoiminnan häiriöstä vaan normaalista reagoinnista tilanteeseen.

Monet psykologiset tekijät estävät seksuaalisia vasteita limbisissä keskuksissa. Niihin kuuluvat yleinen jännittyneisyys, seksuaalinen alemmuudentunto ja naisen seksuaalisuuden aiempi arvostelu, syyllisyys ja väärät käsitykset. Myös aiemmat negatiiviset ja kivuliaat kokemukset, viha kumppania kohtaan, hedelmättömyyden, raskauden tai sukupuolitautien pelko ja psyykkinen tai fyysinen turvattomuus voivat estää seksuaalisuudelle lämpenemistä (Basson 2002a).

Biologisten tekijöiden osuus seksuaalitoiminnoissa on vasta selvittelyn kohteena. Tietyt hermovälittäjäaineet aktivoivat sukupuolitoimintoja. Niitä ovat dopamiini, oksitosiini, noradrenaliini ja serotoniini 5HT1A-reseptorin kautta. Seksuaalitoimintoja estävät serotoniini 5HT1A- ja 5HT3-reseptoreiden kautta prolaktiini ja gamma-aminovoihappo. Masennus sekä masennus- ja psykoosilääkkeet häiritsevät välittäjäaineiden toimintaa. Hypotyreoosi ja hyperprolaktinemia ovat harvinaisia limbistä järjestelmää ja kiihottumista estäviä syitä.

Tunteet vaikuttavat joka hetki henkiseen ja fyysiseen kiihottumiskokemukseen. Positiivinen palaute (nautittavuus, hyvä mieli, myönteisyys) vahvistaa ja negatiivinen (nolostuminen, häpeä, syyllisyys) häiritsee seksuaalisyklin reaktioita. Seksuaalireaktioiden todellinen syklisyys koostuu siis elimellisten, kognitiivisten ja tunnetekijöiden palautteesta.

Jos lopputuloksena on pettymys kiihottumisesta ja sitä seuraavasta halusta huolimatta, sykli häiriytyy eikä läheisyys kumppanin kanssa kasva. Tällaisia syitä voivat olla toistuva kivulias yhdyntä, partnerin seksuaalitoiminnan häiriö ja lääkityksen vaikutus (esimerkiksi SSRI- lääkkeiden käyttöön liittyvä orgasmihäiriö).
Kiihottumisvaikeus–kun ei tunnu miltään

Mies tunnistaa yleensä seksuaalisen reaktionsa ja nauttii siitä. Naiset puolestaan valittavat usein "etteivät tunne mitään". Monet naiset aliarvioivat fyysisen genitaalivasteensa eivätkä havaitse kiihottumisreaktiotaan. Usein naiset tarvitsevat vulvan suoraa stimulaatiota kiihottumistunteen saavuttamiseksi, eikä tämä aina toteudu yhdyntäkeskeisessä seksissä.

Seksuaalinen kiihottuminen edellyttää, että mieli on seksuaalisesti altis ja että seksuaalinen heräte huomataan, kiihottumisen tunne sallitaan ja tästä tunteesta nautitaan. Kiihottumishäiriöisillä naisilla tehdyt psykofysiologiset tutkimukset osoittavat, että eroottinen ärsyke ei saa heillä aikaan samanaikaista seksuaalista tunnetilaa. Siitä huolimatta tämän limbisen tapahtuman seurauksena hermovälitys muuttuu selkäytimessä ja aiheuttaa verentungoksen lantion elimissä. Emättimen pletysmografiset mittaukset ovat toistuvasti osoittaneet kiihottumisen tunteen huonon korrelaation sukuelintuntemuksiin, esimerkiksi emättimen kostumiseen ja turpoamiseen. Useat tutkimukset vahvistavat, että seksuaalihäiriötä valittavilla naisilla verenvirtaus lisääntyy selvästi eroottisen näkökokemuksen jälkeen (Laan ym. 1995). Ongelma ei siis ole verentungoksen puuttuminen vaan se, että naiset eivät havaitse kiihottumistaan.

Kiihottumisvaikeus voidaan jakaa ainakin viiteen eri alatyyppiin, jotka on syytä tunnistaa harkittaessa esimerkiksi verenkiertoa parantavien lääkkeiden käyttöä naisen kiihottumishäiriön hoidossa (Basson 2002a).

Yleistynyt kiihottumisvaikeus tarkoittaa, että nainen ei koe henkistä kiihottumista ja sukupuolielinten turpoamista. Sykkivää tunneta ei kehity eikä sukupuolielinten koskettelu tuota mielihyvää. Objektiivisesti ei todeta verenkierron lisääntymistä sukupuolielimissä. Ei ole tiedossa, kuinka suurta ryhmää naisista tämä koskee.

Sukupuolielinten kiihottumisongelma. Psyykkinen kiihottuminen koetaan, mutta objektiivisesti ei ole havaittavissa sukupuolielinten verentungosta. Tällainen tilanne voi liittyä menopaussiin, ulkosynnyttimien sairauksiin tai sukupuolielinten verenkierron ja hermotuksen häiriöihin. Tämän ryhmän ongelmasta kärsivät saattaisivat teoriassa hyötyä verenkiertoon vaikuttavista lääkkeistä.

Kiihottumiskokemuksen puuttuessa nainen ei havaitse kiihottumisreaktioita sukupuolielimissään, vaikka ne tapahtuvat. Tämä on yleinen ongelma. Verenkiertoa lisäävillä lääkkeillä ei voida ajatella saatavan hyötyä tällaisessa tilanteessa, jossa naisen pitäisi pysyä tulkitsemaan fyysistä vastettaan eri tavalla.

Dysforinen kiihottuminen tarkoittaa, että sukupuolielinten reaktiot koetaan epämiellyttäviksi.

Anhedonisessa kiihottumisessa virike ja sukupuolielinten turvotus tulkitaan tietoisesti seksuaalisiksi, mutta ne eivät aiheuta mielihyvää.

Totunnainen käsitys siitä, että emättimen kostuminen on kiihottumisen merkki, on kiihottumishäiriöstä puhuttaessa rajoittunut ja harhaanjohtava. Kiihottuminen on naiselle kokonaisvaltainen kokemus, jossa on tärkeää se, kuinka henkisesti kiihottavaksi seksuaalinen heräte koetaan. Ilman henkistä seksuaalista viritystä sukupuolielinten reaktiot koetaan vain fyysisiksi tuntemuksiksi.
Orgasmin puuttuminen

Naisen orgasmihäiriön diagnoosi voidaan tehdä vain, jos kiihottumishäiriötä ei todeta. Orgasmiongelma kehittyy usein kiihottumisvaikeuden myötä. Kliinisesti orgasmin hitaus tai kyvyttömyys saavuttaa orgasmi liittyvät kaikkiin kiihottumisen alatyyppeihin. Elinikäinen orgasmin puute liittyy myös usein elinikäiseen kiihottumisvaikeuteen (kiihotuskokemuksen puuttuminen, dysforinen tai anhedoninen kiihottumishäiriö) (Basson 2002a). Monien orgasmihäiriöistä kärsivien naisten on vaikea hyväksyä kiihottumisen ja orgasmin edellyttämää regressiivistä tilaa. Ikääntymisen tiliin orgasmiongelmaa ei voi lukea, sillä naisen kyky saavuttaa orgasmi parantuu iän myötä.

Klitoriksen, häpyhuulien ja emättimen aukon (introitus) hermotuksella ja verenkierrolla on tärkeä merkitys naisen orgasmin muodostumisessa. Lantion lihasten, etenkin musculus pubococcygeuksen, oletetaan osallistuvan vaginaalisen yhdynnän tuottamaan mielihyvän kokemukseen ja orgasmin laukeamiseen. Orgasmihäiriö voi kehittyä näissä mekanismeissa esiintyvien rakenteellisten tai toiminnallisten poikkeavuuksien ja vikojen vuoksi (Leiblum ja Rosen 2000). Moniin lääketieteellisiin tiloihin (esim. neurologiset sairaudet, syövän hoidot, kirurginen menopaussi) saattaa liittyä orgasmin vaimeneminen.

Jotkut naiset valittavat, että voimakas kiihottumisen tunne katoaa usein ennenaikaisesti. Tätä kuvataan esimerkiksi ilmauksilla "meni turraksi" tai "muuttui tunnottomaksi". Tilanteeseen voi liittyä myös tietoisia kielteisiä ajatuksia, esimerkiksi ajatus siitä, että partneri väsyy. Tämäntyyppinen orgasmikyvyttömyys liittyy usein SSRI-lääkkeiden käyttöön.
Onko kipu seksuaalista vai seksi kivuliasta?

Vaginisessa emätinkouristuksessa yhdyntä ei onnistu emättimen lihasten jännityksen vuoksi. Usein ei onnistu myöskään muunlainen emättimeen työntyminen, kuten tamponin asettaminen tai gynekologinen tutkimus. Varsinaista emättimen lihaksen kouristusta ei ole pystytty osoittamaan (Van der Velde ym. 1999). Sen sijaan lantion lihastonus on todettu voimistuneeksi vaginismista kärsivillä naisilla verrattuna emättimen eteisen (vestibulum vaginae) tulehdusta sairastaviin (Binik ym. 2002). Sekä vaginismista että vestibuliittista kärsivät naiset ilmoittivat tuntevansa kipua pumpulipuikkotestissä, eikä ryhmien välillä ollut eroa kivun kokemuksessa. Tämä viittaa siihen, että alun perin yhdyntäkipu tai kivun pelko saa aikaan lantion lihasten kouristuksen ja jatkuvan lihasjännityksen. Vaginismin aiheuttavat fyysiset tekijät, kuten kireä immenkalvo pitää kuitenkin muistaa erotusdiagnostiikassa.

Vaginismin taustalla on kuvattu olevan vaikeita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia traumaattisia kokemuksia, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, seksikielteistä kasvuympäristöä, raiskauksia, parisuhdeongelmia ja vaikeaksi koettuja gynekologisia tutkimuksia. Tällaisessa ongelmassa psykoterapia on totuttautumishoidon ohella hyödyksi.

Yhdyntäkipu on syytä jakaa alatyyppeihin kivun ajoittumisen, fyysisten löydösten ja sen suhteen, onko kipu pinnallista vai syvää ja tapahtuuko kiihottumista vai ei. Emättimen kuivuudesta johtuvaa yhdyntäkipua esiintyy vanhemmilla naisilla. Emätintulehdukset, kuten hiiva- tai papilloomavirustulehdukset voivat aiheuttaa yhdyntäkipua. Myös hormonaaliset muutokset, jotka liittyvät synnytykseen, imetykseen, ehkäisypillereiden käyttöön tai menopaussiin, vaikuttavat emättimen limakalvoon altistaen yhdyntäkivulle. Syvä kipu yhdynnän aikana voi liittyä endometrioosiin ja lähes kaikkiin muihinkin gynekologisiin tauteihin.

Vulvodynia ja vestibuliitti. Vulvodynia eli ulkosynnyttimissä esiintyvä kipu, polte, arkuus ja ärtyneisyys on tavallinen oire. Sitä voi aiheuttaa esimerkiksi emättimen aukon syklinen dermatiitti, hiivainfektio ja lichen sclerosus. Harvinainen syy on vulvan dysestesia, joka johtuu hermopäätteiden paikallisesta vauriosta ja muuttuneesta kosketus- ja kipuaistista.

Vestibuliitin aiheuttaja on monitekijäinen. Emättimen eteisen tulehdukselle ovat ominaisia eteisrauhasten aristus ja kosketusherkkyys, niiden ympäristön punoitus ja yhdyntäkivut. Vaivaa esiintyy tyypillisesti nuorilla seksuaalisesti aktiivisilla naisilla. Oireen syntyyn voivat vaikuttaa bakteeritulehdukset, krooninen hiivatulehdus, ulkosynnyttimien laserhoito, ärsyttävät kemikaalit ja emättimen muuttunut happo-emästasapaino. Papilloomaviruksen osuutta on tutkittu paljon, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan virus ei näytä aiheuttavan oiretta. Sen sijaan vähäestrogeenisilla ja runsasprogestiinisilla ja -androgeenisilla ehkäisypillereillä näyttää olevan yhteyttä vestibuliitin esiintymiseen (Bouchard ym. 2002).
Hormonien merkitys

Seksuaalinen halu ja reaktioherkkyys lisääntyvät kuukautiskierron alussa ja ovat riippuvaisia estrogeenista. Luteaalivaiheessa herkkyys seksuaalisille ärsykkeille vähenee, minkä oletetaan liittyvän progesteronivaikutukseen. Vaihdevuosissa heikentynyt seksuaalinen halu ja vähentynyt herkkyys eroottisille ärsykkeille riippuvat androgeenien muutoksesta. Mieliala ja yleisen hyvinvoinnin tunne riippuvat sekä estrogeeneista että androgeeneista (Sarrel 1999).

Estrogeenit toimivat keskushermoston virittäjänä ja lisäävät serotonergista, noradrenegista ja opiaattiaktiivisuutta. Estrogeenit ja androgeenit vaikuttavat myös niihin avainentsyymeihin, jotka muuttavat emättimen ja klitoriksen sileän lihaksen supistustoimintaa typpioksidi–syklinen guanosiinimonofosfaatti (NO-cGMP) -tien kautta. Estrogeenin puute johtaa typpioksidin vähenemiseen ulkosynnyttimien, klitoriksen ja emättimen sileässä lihaksessa ja paisuvaiskudoksissa. Vasoaktiivinen peptidi (VIP), jonka toimintaa myös estrogeenit säätelevät, on todennäköisesti yksi tärkeimmistä emättimen ja klitoriksen seksuaalivastetta välittävistä aineista. Emättimen, klitoriksen ja virtsaputken verenvirtaus paranee estrogeenihoidon vaikutuksesta, samoin emättimen tuntoherkkyys.

Testosteronin vaikutuksesta seksuaalisykliin on vähän tietoa. Munasarjojen poiston yhteydessä veren androgeenipitoisuus pienenee puoleen. Rhodesin ym. (1999) tutkimuksessa todettiin kohdunpoiston vaikuttaneen myönteisesti seksuaalielämään, mutta ne naiset joilta oli poistettu myös munasarjat, kärsivät 2,7-kertaa useammin orgasmihäiriöstä. Nathorst-Boosin ym. (1993) tutkimuksessa haastateltiin sataa naista kohdunpoistoleikkauksen jälkeen. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, oliko munasarjat poistettu vai ei ja saivatko he estrogeenihoitoa vai ei. Ryhmien välillä ei todettu eroja yhdyntätaajuudessa, yhdyntäkivun kokemisessa tai kiihottumisessa. Naiset, joilta oli poistettu munasarjat, kokivat enemmän yleisen hyvinvoinnin huononemista, haluttomuutta ja masennusta.

Useat tutkimukset, joissa on käytetty fysiologisen annoksen ylittäviä androgeeniannoksia, ovat osoittaneet seksuaalitoiminnan parantuneen.

Fysiologisella testosteronikorvauksella on havaittu olevan selvä vaikutus estrogeenihoitoa käyttävien naisten seksuaalitoimintaan. Shifrenin ym. (2000) tutkimuksessa hoidettiin kohdun ja munasarjojen poiston jälkeen seksuaalihäiriöistä kärsineitä naisia testosteronilla (150 tai 300 µg/vrk) tai lumelääkkeellä. Suurin testosteroniannoksin hoidetuilla seksuaalinen toiminta, mielihyvä ja orgasmikokemukset lisääntyivät. Lisäksi yleinen hyvinvointi ja mieliala kohenivat.

Luonnolliseen ikääntymiseen liittyvä androgeenien puute on huomattavasti vaikeampi osoittaa. Naisen androgeeninpuuteoireyhtymään (Bachmann ym. 2002) liittyvät oireet eli seksuaalisen halun ja mielihyvän väheneminen sekä selittämätön väsymys ovat epämääräisiä ja voivat viitata muihinkin häiriöihin, esimerkiksi masennukseen. Ei ole riittävää näyttöä siitä, että seksuaalinen halu ja vastaanottavuus korreloisivat testosteronin tai muiden androgeenien pitoisuuksiin.
Seksuaalitoimintojen häiriöiden hoito

Naiset kertovat usein lääkärille, että tunne (seksuaalinen halu), joka heillä joskus oli tai joka heillä pitäisi olla, puuttuu. Naisen seksuaalivastesykliin perehtynyt lääkäri pystyy tunnistamaan haluongelmaan liittyvät biologiset ja psykologiset tekijät. Seksuaalisyklin ymmärtäminen auttaa naista huomaamaan, että vaikeudet voivat johtua hänen yleisistä elämänoloistaan, kumppanistaan tai aiemmista kokemuksistaan. Samalla selviävät myös virhekäsitykset siitä, että jokin pilleri tai hormoni olisi ratkaisu ongelmaan. Usein auttavat jo gynekologisen tutkimuksen tekeminen, elimellisen ja hormonaalisen syyn (hyperprolaktinemia, hypotyreoosi, estrogeenin puute) pois sulkeminen ja tieto anatomisesta normaaliudesta.

Voiko halua hoitaa? Seksuaalisen haluttomuuden selvittelyssä tarvitaan seksologian perustietoja sekä taitoa keskustella potilaan kanssa ja kuunnella häntä. Pitää selvittää, onko taustalla jokin muu seksuaalisen toiminnan häiriö, ja missä määrin kysymys on kumppaneiden seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta tai halun määrällisistä eroista. Monilla naisilla haluttomuus yhdistyy kumppaniin ja yleiseen elämäntilanteeseen (Kaplan 1995). Seksuaali- tai pariterapiaan ohjaaminen voi auttaa tilanteen selvittelyssä.

Hormonitutkimuksista on harvoin hyötyä. Androgeenien määritys voi tulla joskus kyseeseen. Naisille sopivaa androgeenivalmistetta ei toistaiseksi ole markkinoilla. Miehille tarkoitettuja testosteronivalmisteita on kokeiltu pieninä annoksina. Tieteellisiä tutkimuksia naisten androgeenikorvaushoidosta on vähän, ja näyttöön perustuvaa tietoa hoidon turvallisuudesta tai tehosta ei ole.

Estrogeenihoidolla vaikutetaan ensisijaisesti emättimen ja limakalvojen toimintaan. Tibolonin androgeenisen vaikutuksen on arvioitu vaikuttavan positiivisesti seksuaaliseen haluun menopaussin ohittaneilla naisilla (Albertazzi ym. 2000). Seksuaaliseen haluun vaikuttavien lääkeaineiden (dopamiinireseptoriagonistit, apomorfiini, melanokortiini- ja oksitosiiniagonistit) soveltuvuutta naisten toiminnallisten häiriöiden hoitoon tutkitaan.

Kiihottumis- ja orgasmiongelman hoito. Sildenafiilista naisten kiihottumishäiriön hoidossa on julkaistu useita tutkimuksia mutta vain kuusi kontrolloitua kliinistä tutkimusta. Puolessa näistä tutkimuksista on todettu positiivinen vaste (esim. Caruso ym. 2001) ja puolessa ei (esim. Basson ym. 2002). Verenkiertoa parantavat lääkkeet lisäävät klitoriksen ja emättimen verenvirtausta. Jotkut naiset kokevat sen miellyttäväksi. Yleisesti lääkkeillä on ilmeisen rajallinen rooli naisten kiihottumishäiriöiden hoidossa. Vasoaktiivisten lääkkeiden käytöstä niillä naisilla, joilla kiihottumisvaikeus liittyy sukupuolielinten fysiologiseen vasteeseen, kaivataan lisätutkimuksia. Kiihottumis- ja orgasmiongelmaiset naiset hyötyvät usein seksuaaliterapiasta.

Yhdyntäkivun hoito. Kirjallisuudesta ei löydy satunnaistettuja tutkimuksia yhdyntäkivun hoidosta. Bergeronin ym. (2001) satunnaistetussa tutkimuksessa, jonka aineistona oli 78 vestibuliittipotilasta, todettiin puolen vuoden jälkeen paras hoitotulos niillä, joille oli tehty vestibulektomia. Biopalautemenetelmän ja kognitiivisen käyttäytymisterapian teho oli huonompi.

Vaginismi ja yhdyntäkipu on tyypillisesti luokiteltu seksuaalitoimintojen häiriöiksi. Tutkimuksissa ja myös käytännön työssä tämä on suunnannut huomion psykoseksuaalisiin syihin sen jälkeen, kun biologiset tekijät on suljettu pois. Nykykäsityksen mukaan vaginismissa keskeinen tekijä on usein kipuongelma tai muuttunut kivun kokemus, joka johtaa lihasjännitykseen (Binik ym. 2002). Yhdyntäkivun ja vaginismin hoidossa on saatu hyviä tuloksia moniammatillisella yhteistyöllä.
Lopuksi

Seksuaalitoimintojen häiriöistä keskusteltaessa on muistettava, että elämäntilanteisiin liittyvät seksuaaliset ongelmat eivät välttämättä tarkoita toimintahäiriötä. Asioiden turhaa lääketieteellistämistä pitää varoa. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin kuitenkin keskushermostossa tapahtuvien seksuaalireaktioiden heijastumisesta sukupuolielinten tasolle. Seksuaalihäiriöiden tutkimuksessa ja hoidossa olisi hyödyllistä yhdistää psykoseksuaalinen ja biologinen tietämys.

MARITA RÄSÄNEN, LT, apulaisopettaja [email protected] KYS:n naistentautien ja synnytysklinikka PL 1777, 70211 Kuopio
Kirjallisuutta

Albertazzi P, Natale V, Barbolini C, Teglio L, Di Micco R. The effect of tibolone versus continuous combined noretisterone acetate and oestradiol to memory, libido and mood of postmenopausal women: a pilot study. Maturitas 2000;36:223–9.

Bachmann G, Bancroft J, Braunstaein G, ym. Female androgen insufficiency: the Princeton consensus statement on definition, classification, and assessment. Fertil Steril 2002;77:660–5.

Basson R. A model of woman's sexual arousal. J Sex Marital Ther 2002(b); 28:1–10.

Basson R. Are our definitions of women's desire, arousal and sexual pain disorder too broad and our definition of orgasmic disorder too narrow? J Sex Marital Ther 2002(b);28:289–300.

Basson R. Rethinking low sexual desire in women. BJOG 2002(a);109:357–63.

Basson R, Berman J, Burnett A, ym. Report of the international consensus development conference on female sexual dysfunction: definitions and classifications. J Urol 2000;163:888–93.

Basson R, McInnes R, Smith M, Hodgson G, Spain T, Koppiker N. Efficacy and safety of sildenafil in women with sexual dysfunction associated with female sexual arousal disorder. J Women's Health Gender Based Med 2002;11:339–49.

Bergeron S, Binik YM, Khalife S, Padigas K, Glazer HI. Vulvar vestibulitis syndrome. Reliability of diagnosis and evaluation of current diagnostic criteria. Obstet Gynecol 2001;98:45–51.

Binik YM, Reissing E, Pukall C, Flory N, Payne KA, Khalife S. The female sexual pain disorde: genital pain or sexual dysfunction. Arch Sex Behav 2002;31(5):425–9.

Bouchard C, Brisson J, Fortier M, Morin C, Blachette C. Use of contraceptive pills and vulvar vestibulitis: a case-controlled study. Am J Epidemiol 2002;156(3):254–61.

Caruso S, Instelisano G, Lupo L, Agnello C. Premenopausal women affected by sexual arousal disorder treated with Sildenafil: a double blind cross-over, placebo-controlled study. Br J Obstet Gynaecol 2001;108:623–8.

Kaplan HS. Hypoactive sexual desire. J Sex Marital Ther 1979;3:3–9.

Kaplan H. The sexual desire disorder. Bristol: Brunner Mazel, 1995.

Kontula O, Haavio-Mannila E. Suomalainen seksi: tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksista. Juva: WSOY, 1993.

Laan E, Everraerd W, van der Velde J, Geer JH. Psychophysiology 1995;32: 444–51.

Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual dysfunction in the United States: prevalence and predictors. JAMA 1999;10:281–537.

Leiblum S. Redefining female sexual response. Contemporary Ob/Gyn 2000;45:120–6.

Leiblum S, Rosen R. Principles and practice of sex therapy. New York: Guilford, 2000.

Masters WH, Johnson VE. Human sexual response. Boston: Little Brown, 1966.

Nathorst-Boos J, von Schoultz B, Carlstrom K. Elective ovarian removal and estrogen replacement therapy–effects on sexual life, psychological well-being and androgen status. J Psychosom Obstet Gynaecol 1993;14:283–93.

Regan P, Berccheid E. Beliefe on the states goals and objects of sexual desire. J Sex Marital Ther 1996;110:120.

Rhodes JC, Kjeruff HK, Langenberg PW, Guzinski GM. Hysterectomy and sexual functioning. JAMA 1999;282:1934–41.

Sarrel P. Psychosexual effect on menopause: role of androgens. Am J Obstet Gynecol 1999;180:S3 19–24.

Shifren J, Braumstein G, Simon J, ym. Transdermal testosterone treatment in women with impaired sexual function after oophorectomy. N Engl J Med 2000;343:682–8.

Talakoub L, Munarriz, Hoag L, Gioia M, Flaherty E, Goldstein I. Epidemilogical characteristics of 250 women with sexual dysfunction who presented for initial evaluation. J Sex Marital Ther 2002;28:217–24.

Van der Velde J, Everaerd W. Voluntary control over pelvic floor muscles in women with and without vaginistic reactions. Int Urogynecol J 1999;10:230–6.

Virtanen J. Kliininen seksologia, Helsinki: WSOY, 2002.
Artikkelin tunnus: duo93408 (A3030219)
© 2005 Kustannus Oy Duodecim

Lue lisää

Kierteessä nimenomaan...!

Minusta tuntuu, että hän pelkää taukoon suostumista koska arvelee sen sitten jatkuvan iäisyyksiä. En sitä ole ehdottanut kuin kerran, voisin ehdottaa toistamiseen.

Ei hän sinänsä painosta minua. Mutta, jos minun on valittava "pakko"seksi tai sitten valitusvirsi siitä miten en koskaan halua, en koskaan tee aloitetta ja miten huono olo hänellä on kun ei saa minua innostumaan ja tyydytettyä... niin mieluummin se pakkopullaseksi. Tiedän, että tuo valitus ei ole sillä että hän painostaisi tai kiristäisi henkisesti, vaan hänkin on aikasen turhautunut tähän. Ja hänen itsetuntonsa päälle käy sekin, ettei juurikaan saa minua tyydytettyä, vaikka minulle haluja ilmaantuisikin. Parisuhdeterapiaa aion ehdottaa, taas, samoin vaadin taukoa.

Ja kiitokset artikkelista, lukeisen sen huomenna kun olen senverran hereillä että tajuan jotain:)

Tiina24 kirjoitti:

Kierteessä nimenomaan...!

Minusta tuntuu, että hän pelkää taukoon suostumista koska arvelee sen sitten jatkuvan iäisyyksiä. En sitä ole ehdottanut kuin kerran, voisin ehdottaa toistamiseen.

Ei hän sinänsä painosta minua. Mutta, jos minun on valittava "pakko"seksi tai sitten valitusvirsi siitä miten en koskaan halua, en koskaan tee aloitetta ja miten huono olo hänellä on kun ei saa minua innostumaan ja tyydytettyä... niin mieluummin se pakkopullaseksi. Tiedän, että tuo valitus ei ole sillä että hän painostaisi tai kiristäisi henkisesti, vaan hänkin on aikasen turhautunut tähän. Ja hänen itsetuntonsa päälle käy sekin, ettei juurikaan saa minua tyydytettyä, vaikka minulle haluja ilmaantuisikin. Parisuhdeterapiaa aion ehdottaa, taas, samoin vaadin taukoa.

Ja kiitokset artikkelista, lukeisen sen huomenna kun olen senverran hereillä että tajuan jotain:)

Lue lisää

Nousee selkeästi mieleen eräs seikka, joka aivan taatusti edesauttaa haluttomuutta, nimittäin varmasti sinä Tiina24 odotat joka päivä jos et niin tietoisesti, niin ainakin jollakin tasolla, että milloin "se" taas alkaa. Eli pelkäät niitä tilanteita, jos miehesi antaa pienenkin merkin, että haluaa seksiä. Tunnet myös syyllisyyttä ja huonommuutta siitä, että et pysty täyttämään miehesi tarpeita.

Yksi asia on hyvä muistaa, että sinä et ole yksin syypää mihinkään, eikä syyllistä tilanteelle kannata hakeakaan. Mietippä itsekin, että kuinka voikaan haluta, jos on alitajuinen pelko muodostunut seksiä kohtaan, koska tilanne on huono kumminkin päin, oli seksiä tai ei.

Vähän tiivistettynä asia on siinä, että miehellesi ei voi sanoa "ei".

Jollakin konstilla olisi hyvä saada miehesi ymmärtämään, että seksi on seurausta monien asioiden summasta. Miehesi tulisi ymmärtää, että jättää koko ajatuksen seksistä ja ketaa/viikossa laskemiset pois.

Voisi veikata, että molemmin puolin halukas seksi vastaa parin kuukauden seksitarpeet tuota teidän tämän hetkistä seksitilannetta ajatellen tai jopa vuoden, sillä ellei seksissä ole molemmat mukana, niin se ei koskaan voi olla tyydyttävää.

Itse sanoisin, että tauko on hyväksi, vaikka pakkotauko ja pakkotauon aikana sinä voisit spontaanisti "pakottaa" itsesi haluamaan juuri silloin kun haluat itsesi "pakottaa". Miehesi joko yllättyy positiivisesti tai sitten antaa pakit "kostoksi", mutta niitä pakkeja ei ehdottomasti saa ottaa henkilökohtaisesti, vaan siinä tilanteessa on hyvä asettautua täysin miehesi asemaan, niin pystyy vähän aistimaan, miltä toisesta tilanteet voi tuntua. Vakuuta miehellesi, että tauko ei ole pysyvää ja pyydä pieni hetki aikaa itsellesi ja jos miehesi tämän hyväksyy, niin käytä aika niin tehokkaasti itsesi hyväksi, että tauon katakisemiseksi SINÄ ehdotat rajua ja intohimiosita seksiä. Pakota itsesi siihen. Näin miehesi saa aistimuksen ja tunteen siitkin, että tauko ei ole todellakaan pahasta, vaan siitähän tuo nainen oikein innostuukin.

Seksi ei saa olla missään tapauksessa mikään suoritus, koska silloin siitä katoaa se hohto, että seksi on aina seurausta jostakin. Itsestäni tuntuu, että teillä täytyisi saada seksi asetettua jonnekin vähemmän tärkeään lokeroon hetkeksi, niin kyllä se jossakin vaiheessa lähtee hakemaan oikeita uomia.

nuori lääkäri kirjoitti:

Minusta tuo miehesi käytös kyllä vaikuttaa hivenen itsekkäältä. Antaako hän sinulle tilaa? Meinaan, minusta fiksu mies kyllä suostuisi parin viikon taukoon jos haluton osapuoli sen hyväksi näkisi. Vaikutatte olevan hienoisessa kierteessä.

Äkäisenä nukkumaan meneminen ei ole hyvä juttu. Ja tosiaan, halulle pitäisi mielestäni ja oman kokemukseni mukaan antaa aikaa. Ei se kukkokaan käskien laula, ja kukas kissan hännän nostaa.

Miettiminen ja toistuva yrittäminen ilman halua harvemmin johtavat hyvään lopputulokseen, olen huomannut. Onko miehelläsi siis muita vaihtoehtoja kuin suostua taukoon? Painostaako hän sinua? Se vähän kuultaa tekstistä läpi. Kyllä seksuaalisiin ihmisoikeuksiin kuuluu, ettei tarvitse harrastaa seksiä ilman halua. (Tuo StillLife muuten on ihan kamala.)

Enpä tosiaan osaa sanoa mitä teidän pitäisi tehdä. Mutta jos toisistanne tosissaan tykkäätte, eiköhän se ratkaisu löydy jossain vaiheessa. Perheneuvola?

Lues muuten tämä jos aihe jaksaa kiinnostaa. Itse sain tästä artikkelista omaan pulmaani paljon apua. Öitä!

-------------------------------------------------


Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt
Duodecim
2003;119(3):219-227
Marita Räsänen

* Seksuaalihäiriöiden yleisyys
* Seksuaalihäiriöiden luokittelu
* Mikä on halu?
* Naisen vaihtoehtoinen seksuaalivasteen malli
* Seksuaalisykliä häiritsevät tekijät
* Kiihottumisvaikeus–kun ei tunnu miltään
* Orgasmin puuttuminen
* Onko kipu seksuaalista vai seksi kivuliasta?
* Hormonien merkitys
* Seksuaalitoimintojen häiriöiden hoito
* Lopuksi
* Kirjallisuutta

Naisen seksuaalitoimintojen häiriöt ovat monimutkaisia ja vähän tutkittuja. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta on tärkeää perehtyä naisen seksuaalivastesykliin, jossa läheisyydentunne on alkuun paneva voima. Seksuaalinen kiihottuminen ja halu, joka kehittyy seksuaalikokemuksen myötä, ovat yhteydessä toisiinsa. Heikentyneen seksuaalisen halun luokitus auttaa ymmärtämään sitä, onko kyseessä haluttomuusongelma vai normaaliin elämänkulkuun liittyvä tilanne. Naisen kiihottumishäiriön monimuotoisuus selviää parhaiden tarkastelemalla eri alatyyppejä, jotka eroavat toisistaan etiologialtaan ja hoitomahdollisuuksiltaan. Orgasmihäiriö on usein osa kiihottumisvaikeutta. Yhdyntäkipu ja vaginismi vaativat tarkempaa tutkimusta ennen lopullista hoitoa.

Yleisesti seksuaalitoimintojen häiriöillä tarkoitetaan sukupuolisen halun, kiihottumisen ja sukupuolielinten toiminnan häiriöitä, jotka voivat johtua elimellisistä tai muista syistä. Näiden häiriöiden syyt naisilla ovat moniulotteisia. Tyypillistä on, että fyysiset, psyykkiset ja ihmissuhdeongelmat kietoutuvat toisiinsa.

Tietämyksemme naisen seksuaalivasteen fysiologiasta ja seksuaalitoimintojen häiriöistä on rajallista. Verrattuna miesten seksuaalihäiriöiden viimeaikaiseen laajaan tutkimukseen naisten ongelmia on selvitetty vähän. Miesten seksuaalihäiriöiden patofysiologian tutkimus on kuitenkin osaltaan edistänyt myös naisten tukimusta. Toisaalta yritys yhtenäistää miehen ja naisen seksuaalihäiriöitä on usein keinotekoista ja vaikeaa. Esimerkiksi miehen kiihottumishäiriö erektion puute on selvästi määriteltävissä toisin kuin naisen kiihottumishäiriö, joka on hyvin monimutkainen ongelma. Yhtenä esteenä naisen seksuaalihäiriöiden kliinisen tutkimuksen ja hoitokäytäntöjen kehittymiselle on ollut ongelman kirjava määrittely ja yleisesti hyväksytyn diagnostisen luokittelun puuttuminen.
Seksuaalihäiriöiden yleisyys

Seksuaalitoimintojen häiriöistä on tehty vain vähän epidemiologisia tutkimuksia. Erityyppisiä seksuaalihäiriöitä esiintyy tutkimusten mukaan 30–50 %:lla naisista. Yhdysvalloissa tehdyssä laajassa väestötutkimuksessa (Laumann ym. 1999), johon osallistui 1 749 naista ja 1 410 miestä, 43 % naisista ja 31 % miehistä ilmoitti kärsivänsä seksuaalihäiriöistä. Tutkittavat olivat iältään alle 60-vuotiaita. Seksuaalista haluttomuutta valitti 22 % naisista, kiihottumisvaikeutta 14 % ja kipua seksuaalisessa kanssakäymisessä 7 %.

Talakoubin ym. (2002) tutkimuksessa selvitettiin 250:n seksuaaliklinikkaan hakeutuneen naisen ongelmia. Naisista 70 % valitti haluttomuutta ja kiihottumisvaikeutta, joka yhdistyi orgasmiongelmaan. Pelkästään haluttomuutta valitti vain 16,3 % ja seksuaalista kipua oli ilmennyt 12,6 %:lla. Orgasmia ei ollut koskaan kokenut 3,5 %. Naiset olivat terveitä ja normaalipainoisia. Heillä ei ollut verenkiertosairauksia. Useiden tutkimusten mukaan sydän- ja verisuonitaudit liittyvät miehillä läheisesti seksuaalihäiriöiden patofysiologiaan. Toisaalta tutkittavat naiset olivat keskimäärin viisitoista vuotta nuorempia kuin saman klinikan miesasiakkaat. Useimmat käyttivät hormonikorvaushoitoa tai ehkäisypillereitä ja moni sai lääkehoitoa masennukseen. Sukupuolien välistä eroa seksuaalihäiriöiden patofysiologiassa vahvistaa se, että naisten valitukset olivat monitahoisia (halu, kiihottuminen, orgasmin puuttuminen); miehet valittavat useimmiten vain kiihottumisongelmasta, joka ilmenee erektiohäiriönä.

Suomalainen seksi -tutkimuksessa kartoitettiin yli kahdentuhannen 17–75-vuotiaan suomalaisen naisen ja miehen sukupuolielämää (Kontula ja Haavio-Mannila 1993). Avioliitossa olevista haastatelluista joka kolmas nainen ja joka viides mies oli kokenut haluttomuutta. Emättimen kostumisongelmaa esiintyi ajoittain joka toisella naisella. Puolet naisista ja suurin osa miehistä ilmoitti kokevansa orgasmin useimmissa yhdynnöissä. Jokaisessa yhdynnässä orgasmin sai 6–7 % naisista.
Seksuaalihäiriöiden luokittelu

Naisten seksuaaliset toimintahäiriöt ovat vaikeasti määriteltäviä. Sitä mukaa kuin seksuaalikulttuuri muuttuu, muuttuvat myös diagnostinen luokitus ja käsitys siitä, mikä on ns. normaalia ja mitä pidetään häiriönä. Luokittelun tarkoituksena on auttaa terveydenhoitohenkilökuntaa päättämään, minkätyyppisestä hoidosta tai lääkityksestä voisi olla apua. Seksuaalisten toimintahäiriöiden monitahoisia syitä on käsitelty kattavasti tuoreessa kliinisen seksologian oppikirjassa (Virtanen 2002).

Naisen seksuaalihäiriöiden luokitus perustuu vuonna 1998 pidetyn konsensuskokouksen julkilausumaan (Basson ym. 2000). Luokittelun pohjana ovat ICD-10- ja DSM-IV-luokituksissa mainitut neljä ryhmää: halun, kiihottumisen, orgasmin ja seksuaalisen kivun häiriöt. Nykyisessä luokituksessa kiinnitetään huomiota erityisesti häiriöiden sekä orgaaniseen että psykogeeniseen luonteeseen ja korostetaan naisen oman kokemuksen merkitystä.

Seksuaalitoiminnan häiriö on voinut esiintyä koko elinajan tai ilmaantua tietyssä elämänvaiheessa. Olennaista on, että se koetaan henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Taulukossa on esitetty seksuaalihäiriöiden luokitus.

Taulukko. Naisten seksuaalitoimintojen häiriöt.

Seksuaalisen halun häiriöt heikentynyt seksuaalinen halu seksuaalinen aversio

Kiihottumishäiriö

Orgasmihäiriö

Seksuaalinen kipu yhdyntäkipu vaginismi muu seksuaalinen kipu

Seksuaalinen haluttomuus. Heikentyneellä seksuaalisella halulla tarkoitetaan seksuaalisten fantasioiden, ajatusten tai seksuaalisen kanssakäymishalun pysyvää tai tilapäistä puuttumista. Kaksi tärkeää tekijää nykyisessä määrittelyssä ovat pysyvyys ja haluttomuuden kokeminen henkilökohtaiseksi ongelmaksi. Siten määritelmä ei koske esimerkiksi naisia, joilla haluttomuutta esiintyy vain tietyissä tilanteissa (esim. parisuhdeongelmat) tai tiettynä aikana (esim. ennen kuukautisia tai niiden aikana). Kyseessä ei ole haluttomuushäiriö myöskään silloin, jos naisen seksuaalinen halu on heikompi kuin kumppanin, ellei hän itse koe sitä ongelmaksi.

Seksuaalinen aversio tarkoittaa sukupuolista vastenmielisyyttä ja sukupuolitoiminnan välttämistä sen aiheuttaman pelon vuoksi.

Seksuaalinen kiihottumisvaikeus merkitsee kyvyttömyyttä saavuttaa tai ylläpitää riittävää seksuaalista kiihottumista. Tämä kyvyttömyys voi ilmentyä kiihottumisen tunteen puuttumisena tai sukupuolielinten vasteen (kostuminen ja turvotus) tai muun somaattisen vasteen puuttumisena.

Orgasmihäiriössä on kyse ongelmaksi koetusta orgasmin saavuttamisen vaikeudesta tai hitaudesta tai orgasmin puuttumisesta riittävän seksuaalisen ärsykkeen ja kiihottumisen jälkeen. Jos mies on tyytymätön naisen orgasmikyvyttömyyteen, tämä voi tuottaa naiselle murhetta. Kyseessä ei kuitenkaan ole naisen seksuaalitoiminnan häiriö, ellei nainen itse ei koe sitä ongelmaksi.

Seksuaalinen kipu. Yhdyntäkivulla tarkoitetaan toistuvaa tai tilapäistä yhdyntään liittyvää kipua. Vaginismissa tahdosta riippumattomat kouristukset emättimen lihaksissa estävät yhdynnän. Synnytinelimissä voi esiintyä kipua myös muun seksuaalisen kiihotuksen kuin yhdynnän yhteydessä. Seksuaalisen kivun laajentaminen koskemaan muutakin sukupuolitoimintaa kuin penis-vaginayhdyntää tuo tämän käsitteen piiriin myös muiden kuin heteroseksuaalisten naisten ongelmat.
Mikä on halu?

Mikä on "normaali halu" ja mitä on "haluttomuus"? Haluun kuuluvat seksuaaliset ajatukset ja mielikuvat ja myötäsyntyinen tarve kokea seksuaalista jännitystä ja sen laukeamista joko yksin tai kumppanin kanssa. Halun (libido) pohjana lienee jonkinasteinen keskushermoston viritystila, joka mahdollistaa reagoinnin ympäristöstä tuleviin viesteihin.

Hormonit vaikuttavat seksuaalisuuteen säätelemällä halukkuutta keskushermoston kautta. Monilla lääkkeillä ja alkoholilla on libidoon kohdistuvia vaikutuksia. Kyseessä voi olla alun alkaen heikko sukupuolivietti (primaarinen haluttomuus) tai entiseen tilanteeseen verrattuna heikentynyt halu (sekundaarinen haluttomuus).

Huomattava osa haluttomuusongelmasta johtuu psykologisista ristiriidoista. Todellinen haluttomuus on erotettava huonosta parisuhteesta ja vaatimusten stressistä. Seksuaalisen halun puute on naisilla usein yhteydessä kumppaniin. Kaplanin (1995) laajassa tutkimuksessa seksuaalisesta haluttomuudesta todettiin, että kahdella kolmasosalla ongelma liittyi tiettyyn kumppaniin. Yleinen väsymys ja elämänmuutokset voivat myös vähentää tilapäisesti seksuaalista halua.

Viime aikoina on esitetty ajatus, että totunnainen Mastersin ja Johnsonin (1966) sekä Kaplanin (1979) esittämä seksuaalireaktioiden malli ei olisi riittävä kuvaamaan naisen seksuaalisykliä (Basson 2002a). Masters ja Johnson tutkivat vapaaehtoisia pareja, ja heidän päätelmänsä perustuivat 10 000 yhdynnän havainnointiin ja mittauksiin. He lähtivät oletuksesta, että riittävää sukupuolista kiinnostusta ja halua seuraa seksuaalinen reaktiosarja, jonka muodostavat kiihottuminen, tasannevaihe, orgasmi ja laukeaminen. Kaplan on erotellut vain kolme vaihetta: halun, kiihottumisen ja orgasmin. Lähtökohtana on siis tietoinen seksuaalinen ajattelu ja spontaani tarve, joka aloittaa reaktiosarjan.

Monet naiset kertovat kokevansa vain harvoin "spontaania" seksuaalista halua. Spontaanin halun kokeminen ei ole välttämätöntä, eikä sen puuttuminen näin ollen ole seksuaalitoiminnan häiriö (Leiblum 2000). Halun määritelmä onkin laajentunut käsittämään vastaanottavuuden seksuaalisille ärsykkeille ja "lämpenemisen" seksuaalisille mielikuville ja toiminnalle (Basson ym. 2000a).

Kysyttäessä naisilta perusteita seksuaaliseen kanssakäymiseen kumppaninsa kanssa esille on noussut suuri joukko syitä: läheisyyden tunne, rakkauden ja kiintymyksen osoittaminen, ilo fyysisen kokemuksen jakamisesta, halu olla haluttu ja sitoutumisen vahvistaminen. Nämä läheisyyden kokemukseen perustuvat syyt ovat erityisen tärkeitä pitkäaikaisessa parisuhteessa. Vain harvoin mainitaan fyysisen "seksuaalisen tarpeen" tyydyttäminen (Regan ym. 1996). Niin ikään naisten masturbaation lähtökohtana on harvoin ensisijaisesti seksuaalisen jännitteen laukaiseminen, vaan syynä voi olla lohduttautuminen, rentoutuminen ja unen saaminen (Basson 2002).
Naisen vaihtoehtoinen seksuaalivasteen malli

Läheisyyteen perustuvassa seksuaalisyklissä (kuva) viitataan monien naisten vaikeuteen erottaa halu kiihottumisesta, ja usein ongelmana onkin molempien puute (Basson 2002a). Naisen seksikokemus alkaa usein sukupuolisen neutraaliuden tilasta, olemassa olevasta seksuaalisuudesta. Suhteessa koettu läheisyys saa naisen lämpenemään seksuaaliselle virikkeelle ja kiihottumiselle. Monet psykologiset ja biologiset tekijät voivat estää kiihottumista, mutta jos nainen kokee aistielämyksen limbisessä ja paralimbisessä keskuksessa riittävän voimakkaaksi, hän pystyy keskittymään virikkeeseen. Kiihottuminen lisääntyy, ja läheisyydestä riippuvan motivaation lisäksi nainen saavuttaa varsinaisen halun jatkaa kokemusta seksuaalisen jännityksen ja nautinnon vuoksi. Verrattuna totunnaiseen seksuaalisykliin seksuaaliset virikkeet ovat tässä syklissä olennaisia. Kiihottuminen koetaan ennen halua, eikä orgasmi ole välttämätön normaalissa tai terveessä seksuaalivasteessa. Seksuaalisen syklin alulle paneva voima on parin läheisyys, ja seksikokemus itsessään voi lisätä tai vähentää tätä voimaa.

Toki naiset voivat kokea spontaanisti, syklisesti tai pääasiallisestikin totunnaisen syklin mukaista "seksuaalista nälkää" ja halua. Tällöin totunnainen ja vaihtoehtoinen seksuaalisykli sekoittuvat ja "spontaani" halu johtaa suoraan kiihottumiseen kuten totunnaisessa mallissa (kuva). Erityisesti näin tapahtuu uuden suhteen alkuvaiheessa, jolloin uutuuden viehätys ja arvaamattomuus ovat voimakkaita seksuaalisia ärsykkeitä. Kuukautiskierron puolivälissä esiintyvä spontaani halu voi liittyä suvunjatkamiselle otolliseen ajankohtaan ja keskikierron testosteronihuippuun.
Seksuaalisykliä häiritsevät tekijät

Läheisyyden puute estää naista motivoitumasta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Monesti seksuaaliset ärsykkeet puuttuvat kokonaan. Päivä täyttyy ei-seksuaalisilla toiminnoilla. Naiselle kumppanin yleinen käyttäytyminen on usein merkittävämpi seksuaalinen virike kun itse fyysinen kanssakäymisen hetki.

Lääkärin on vaikea puuttua parin läheisyysongelmaan sinänsä, mutta hän voi auttaa naista ymmärtämään, että tällaisessa tilanteessa kysymys ei ole seksuaalitoiminnan häiriöstä vaan normaalista reagoinnista tilanteeseen.

Monet psykologiset tekijät estävät seksuaalisia vasteita limbisissä keskuksissa. Niihin kuuluvat yleinen jännittyneisyys, seksuaalinen alemmuudentunto ja naisen seksuaalisuuden aiempi arvostelu, syyllisyys ja väärät käsitykset. Myös aiemmat negatiiviset ja kivuliaat kokemukset, viha kumppania kohtaan, hedelmättömyyden, raskauden tai sukupuolitautien pelko ja psyykkinen tai fyysinen turvattomuus voivat estää seksuaalisuudelle lämpenemistä (Basson 2002a).

Biologisten tekijöiden osuus seksuaalitoiminnoissa on vasta selvittelyn kohteena. Tietyt hermovälittäjäaineet aktivoivat sukupuolitoimintoja. Niitä ovat dopamiini, oksitosiini, noradrenaliini ja serotoniini 5HT1A-reseptorin kautta. Seksuaalitoimintoja estävät serotoniini 5HT1A- ja 5HT3-reseptoreiden kautta prolaktiini ja gamma-aminovoihappo. Masennus sekä masennus- ja psykoosilääkkeet häiritsevät välittäjäaineiden toimintaa. Hypotyreoosi ja hyperprolaktinemia ovat harvinaisia limbistä järjestelmää ja kiihottumista estäviä syitä.

Tunteet vaikuttavat joka hetki henkiseen ja fyysiseen kiihottumiskokemukseen. Positiivinen palaute (nautittavuus, hyvä mieli, myönteisyys) vahvistaa ja negatiivinen (nolostuminen, häpeä, syyllisyys) häiritsee seksuaalisyklin reaktioita. Seksuaalireaktioiden todellinen syklisyys koostuu siis elimellisten, kognitiivisten ja tunnetekijöiden palautteesta.

Jos lopputuloksena on pettymys kiihottumisesta ja sitä seuraavasta halusta huolimatta, sykli häiriytyy eikä läheisyys kumppanin kanssa kasva. Tällaisia syitä voivat olla toistuva kivulias yhdyntä, partnerin seksuaalitoiminnan häiriö ja lääkityksen vaikutus (esimerkiksi SSRI- lääkkeiden käyttöön liittyvä orgasmihäiriö).
Kiihottumisvaikeus–kun ei tunnu miltään

Mies tunnistaa yleensä seksuaalisen reaktionsa ja nauttii siitä. Naiset puolestaan valittavat usein "etteivät tunne mitään". Monet naiset aliarvioivat fyysisen genitaalivasteensa eivätkä havaitse kiihottumisreaktiotaan. Usein naiset tarvitsevat vulvan suoraa stimulaatiota kiihottumistunteen saavuttamiseksi, eikä tämä aina toteudu yhdyntäkeskeisessä seksissä.

Seksuaalinen kiihottuminen edellyttää, että mieli on seksuaalisesti altis ja että seksuaalinen heräte huomataan, kiihottumisen tunne sallitaan ja tästä tunteesta nautitaan. Kiihottumishäiriöisillä naisilla tehdyt psykofysiologiset tutkimukset osoittavat, että eroottinen ärsyke ei saa heillä aikaan samanaikaista seksuaalista tunnetilaa. Siitä huolimatta tämän limbisen tapahtuman seurauksena hermovälitys muuttuu selkäytimessä ja aiheuttaa verentungoksen lantion elimissä. Emättimen pletysmografiset mittaukset ovat toistuvasti osoittaneet kiihottumisen tunteen huonon korrelaation sukuelintuntemuksiin, esimerkiksi emättimen kostumiseen ja turpoamiseen. Useat tutkimukset vahvistavat, että seksuaalihäiriötä valittavilla naisilla verenvirtaus lisääntyy selvästi eroottisen näkökokemuksen jälkeen (Laan ym. 1995). Ongelma ei siis ole verentungoksen puuttuminen vaan se, että naiset eivät havaitse kiihottumistaan.

Kiihottumisvaikeus voidaan jakaa ainakin viiteen eri alatyyppiin, jotka on syytä tunnistaa harkittaessa esimerkiksi verenkiertoa parantavien lääkkeiden käyttöä naisen kiihottumishäiriön hoidossa (Basson 2002a).

Yleistynyt kiihottumisvaikeus tarkoittaa, että nainen ei koe henkistä kiihottumista ja sukupuolielinten turpoamista. Sykkivää tunneta ei kehity eikä sukupuolielinten koskettelu tuota mielihyvää. Objektiivisesti ei todeta verenkierron lisääntymistä sukupuolielimissä. Ei ole tiedossa, kuinka suurta ryhmää naisista tämä koskee.

Sukupuolielinten kiihottumisongelma. Psyykkinen kiihottuminen koetaan, mutta objektiivisesti ei ole havaittavissa sukupuolielinten verentungosta. Tällainen tilanne voi liittyä menopaussiin, ulkosynnyttimien sairauksiin tai sukupuolielinten verenkierron ja hermotuksen häiriöihin. Tämän ryhmän ongelmasta kärsivät saattaisivat teoriassa hyötyä verenkiertoon vaikuttavista lääkkeistä.

Kiihottumiskokemuksen puuttuessa nainen ei havaitse kiihottumisreaktioita sukupuolielimissään, vaikka ne tapahtuvat. Tämä on yleinen ongelma. Verenkiertoa lisäävillä lääkkeillä ei voida ajatella saatavan hyötyä tällaisessa tilanteessa, jossa naisen pitäisi pysyä tulkitsemaan fyysistä vastettaan eri tavalla.

Dysforinen kiihottuminen tarkoittaa, että sukupuolielinten reaktiot koetaan epämiellyttäviksi.

Anhedonisessa kiihottumisessa virike ja sukupuolielinten turvotus tulkitaan tietoisesti seksuaalisiksi, mutta ne eivät aiheuta mielihyvää.

Totunnainen käsitys siitä, että emättimen kostuminen on kiihottumisen merkki, on kiihottumishäiriöstä puhuttaessa rajoittunut ja harhaanjohtava. Kiihottuminen on naiselle kokonaisvaltainen kokemus, jossa on tärkeää se, kuinka henkisesti kiihottavaksi seksuaalinen heräte koetaan. Ilman henkistä seksuaalista viritystä sukupuolielinten reaktiot koetaan vain fyysisiksi tuntemuksiksi.
Orgasmin puuttuminen

Naisen orgasmihäiriön diagnoosi voidaan tehdä vain, jos kiihottumishäiriötä ei todeta. Orgasmiongelma kehittyy usein kiihottumisvaikeuden myötä. Kliinisesti orgasmin hitaus tai kyvyttömyys saavuttaa orgasmi liittyvät kaikkiin kiihottumisen alatyyppeihin. Elinikäinen orgasmin puute liittyy myös usein elinikäiseen kiihottumisvaikeuteen (kiihotuskokemuksen puuttuminen, dysforinen tai anhedoninen kiihottumishäiriö) (Basson 2002a). Monien orgasmihäiriöistä kärsivien naisten on vaikea hyväksyä kiihottumisen ja orgasmin edellyttämää regressiivistä tilaa. Ikääntymisen tiliin orgasmiongelmaa ei voi lukea, sillä naisen kyky saavuttaa orgasmi parantuu iän myötä.

Klitoriksen, häpyhuulien ja emättimen aukon (introitus) hermotuksella ja verenkierrolla on tärkeä merkitys naisen orgasmin muodostumisessa. Lantion lihasten, etenkin musculus pubococcygeuksen, oletetaan osallistuvan vaginaalisen yhdynnän tuottamaan mielihyvän kokemukseen ja orgasmin laukeamiseen. Orgasmihäiriö voi kehittyä näissä mekanismeissa esiintyvien rakenteellisten tai toiminnallisten poikkeavuuksien ja vikojen vuoksi (Leiblum ja Rosen 2000). Moniin lääketieteellisiin tiloihin (esim. neurologiset sairaudet, syövän hoidot, kirurginen menopaussi) saattaa liittyä orgasmin vaimeneminen.

Jotkut naiset valittavat, että voimakas kiihottumisen tunne katoaa usein ennenaikaisesti. Tätä kuvataan esimerkiksi ilmauksilla "meni turraksi" tai "muuttui tunnottomaksi". Tilanteeseen voi liittyä myös tietoisia kielteisiä ajatuksia, esimerkiksi ajatus siitä, että partneri väsyy. Tämäntyyppinen orgasmikyvyttömyys liittyy usein SSRI-lääkkeiden käyttöön.
Onko kipu seksuaalista vai seksi kivuliasta?

Vaginisessa emätinkouristuksessa yhdyntä ei onnistu emättimen lihasten jännityksen vuoksi. Usein ei onnistu myöskään muunlainen emättimeen työntyminen, kuten tamponin asettaminen tai gynekologinen tutkimus. Varsinaista emättimen lihaksen kouristusta ei ole pystytty osoittamaan (Van der Velde ym. 1999). Sen sijaan lantion lihastonus on todettu voimistuneeksi vaginismista kärsivillä naisilla verrattuna emättimen eteisen (vestibulum vaginae) tulehdusta sairastaviin (Binik ym. 2002). Sekä vaginismista että vestibuliittista kärsivät naiset ilmoittivat tuntevansa kipua pumpulipuikkotestissä, eikä ryhmien välillä ollut eroa kivun kokemuksessa. Tämä viittaa siihen, että alun perin yhdyntäkipu tai kivun pelko saa aikaan lantion lihasten kouristuksen ja jatkuvan lihasjännityksen. Vaginismin aiheuttavat fyysiset tekijät, kuten kireä immenkalvo pitää kuitenkin muistaa erotusdiagnostiikassa.

Vaginismin taustalla on kuvattu olevan vaikeita lapsuuden ja nuoruuden aikaisia traumaattisia kokemuksia, kuten seksuaalista hyväksikäyttöä, seksikielteistä kasvuympäristöä, raiskauksia, parisuhdeongelmia ja vaikeaksi koettuja gynekologisia tutkimuksia. Tällaisessa ongelmassa psykoterapia on totuttautumishoidon ohella hyödyksi.

Yhdyntäkipu on syytä jakaa alatyyppeihin kivun ajoittumisen, fyysisten löydösten ja sen suhteen, onko kipu pinnallista vai syvää ja tapahtuuko kiihottumista vai ei. Emättimen kuivuudesta johtuvaa yhdyntäkipua esiintyy vanhemmilla naisilla. Emätintulehdukset, kuten hiiva- tai papilloomavirustulehdukset voivat aiheuttaa yhdyntäkipua. Myös hormonaaliset muutokset, jotka liittyvät synnytykseen, imetykseen, ehkäisypillereiden käyttöön tai menopaussiin, vaikuttavat emättimen limakalvoon altistaen yhdyntäkivulle. Syvä kipu yhdynnän aikana voi liittyä endometrioosiin ja lähes kaikkiin muihinkin gynekologisiin tauteihin.

Vulvodynia ja vestibuliitti. Vulvodynia eli ulkosynnyttimissä esiintyvä kipu, polte, arkuus ja ärtyneisyys on tavallinen oire. Sitä voi aiheuttaa esimerkiksi emättimen aukon syklinen dermatiitti, hiivainfektio ja lichen sclerosus. Harvinainen syy on vulvan dysestesia, joka johtuu hermopäätteiden paikallisesta vauriosta ja muuttuneesta kosketus- ja kipuaistista.

Vestibuliitin aiheuttaja on monitekijäinen. Emättimen eteisen tulehdukselle ovat ominaisia eteisrauhasten aristus ja kosketusherkkyys, niiden ympäristön punoitus ja yhdyntäkivut. Vaivaa esiintyy tyypillisesti nuorilla seksuaalisesti aktiivisilla naisilla. Oireen syntyyn voivat vaikuttaa bakteeritulehdukset, krooninen hiivatulehdus, ulkosynnyttimien laserhoito, ärsyttävät kemikaalit ja emättimen muuttunut happo-emästasapaino. Papilloomaviruksen osuutta on tutkittu paljon, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan virus ei näytä aiheuttavan oiretta. Sen sijaan vähäestrogeenisilla ja runsasprogestiinisilla ja -androgeenisilla ehkäisypillereillä näyttää olevan yhteyttä vestibuliitin esiintymiseen (Bouchard ym. 2002).
Hormonien merkitys

Seksuaalinen halu ja reaktioherkkyys lisääntyvät kuukautiskierron alussa ja ovat riippuvaisia estrogeenista. Luteaalivaiheessa herkkyys seksuaalisille ärsykkeille vähenee, minkä oletetaan liittyvän progesteronivaikutukseen. Vaihdevuosissa heikentynyt seksuaalinen halu ja vähentynyt herkkyys eroottisille ärsykkeille riippuvat androgeenien muutoksesta. Mieliala ja yleisen hyvinvoinnin tunne riippuvat sekä estrogeeneista että androgeeneista (Sarrel 1999).

Estrogeenit toimivat keskushermoston virittäjänä ja lisäävät serotonergista, noradrenegista ja opiaattiaktiivisuutta. Estrogeenit ja androgeenit vaikuttavat myös niihin avainentsyymeihin, jotka muuttavat emättimen ja klitoriksen sileän lihaksen supistustoimintaa typpioksidi–syklinen guanosiinimonofosfaatti (NO-cGMP) -tien kautta. Estrogeenin puute johtaa typpioksidin vähenemiseen ulkosynnyttimien, klitoriksen ja emättimen sileässä lihaksessa ja paisuvaiskudoksissa. Vasoaktiivinen peptidi (VIP), jonka toimintaa myös estrogeenit säätelevät, on todennäköisesti yksi tärkeimmistä emättimen ja klitoriksen seksuaalivastetta välittävistä aineista. Emättimen, klitoriksen ja virtsaputken verenvirtaus paranee estrogeenihoidon vaikutuksesta, samoin emättimen tuntoherkkyys.

Testosteronin vaikutuksesta seksuaalisykliin on vähän tietoa. Munasarjojen poiston yhteydessä veren androgeenipitoisuus pienenee puoleen. Rhodesin ym. (1999) tutkimuksessa todettiin kohdunpoiston vaikuttaneen myönteisesti seksuaalielämään, mutta ne naiset joilta oli poistettu myös munasarjat, kärsivät 2,7-kertaa useammin orgasmihäiriöstä. Nathorst-Boosin ym. (1993) tutkimuksessa haastateltiin sataa naista kohdunpoistoleikkauksen jälkeen. Tutkittavat jaettiin kolmeen ryhmään sen mukaan, oliko munasarjat poistettu vai ei ja saivatko he estrogeenihoitoa vai ei. Ryhmien välillä ei todettu eroja yhdyntätaajuudessa, yhdyntäkivun kokemisessa tai kiihottumisessa. Naiset, joilta oli poistettu munasarjat, kokivat enemmän yleisen hyvinvoinnin huononemista, haluttomuutta ja masennusta.

Useat tutkimukset, joissa on käytetty fysiologisen annoksen ylittäviä androgeeniannoksia, ovat osoittaneet seksuaalitoiminnan parantuneen.

Fysiologisella testosteronikorvauksella on havaittu olevan selvä vaikutus estrogeenihoitoa käyttävien naisten seksuaalitoimintaan. Shifrenin ym. (2000) tutkimuksessa hoidettiin kohdun ja munasarjojen poiston jälkeen seksuaalihäiriöistä kärsineitä naisia testosteronilla (150 tai 300 µg/vrk) tai lumelääkkeellä. Suurin testosteroniannoksin hoidetuilla seksuaalinen toiminta, mielihyvä ja orgasmikokemukset lisääntyivät. Lisäksi yleinen hyvinvointi ja mieliala kohenivat.

Luonnolliseen ikääntymiseen liittyvä androgeenien puute on huomattavasti vaikeampi osoittaa. Naisen androgeeninpuuteoireyhtymään (Bachmann ym. 2002) liittyvät oireet eli seksuaalisen halun ja mielihyvän väheneminen sekä selittämätön väsymys ovat epämääräisiä ja voivat viitata muihinkin häiriöihin, esimerkiksi masennukseen. Ei ole riittävää näyttöä siitä, että seksuaalinen halu ja vastaanottavuus korreloisivat testosteronin tai muiden androgeenien pitoisuuksiin.
Seksuaalitoimintojen häiriöiden hoito

Naiset kertovat usein lääkärille, että tunne (seksuaalinen halu), joka heillä joskus oli tai joka heillä pitäisi olla, puuttuu. Naisen seksuaalivastesykliin perehtynyt lääkäri pystyy tunnistamaan haluongelmaan liittyvät biologiset ja psykologiset tekijät. Seksuaalisyklin ymmärtäminen auttaa naista huomaamaan, että vaikeudet voivat johtua hänen yleisistä elämänoloistaan, kumppanistaan tai aiemmista kokemuksistaan. Samalla selviävät myös virhekäsitykset siitä, että jokin pilleri tai hormoni olisi ratkaisu ongelmaan. Usein auttavat jo gynekologisen tutkimuksen tekeminen, elimellisen ja hormonaalisen syyn (hyperprolaktinemia, hypotyreoosi, estrogeenin puute) pois sulkeminen ja tieto anatomisesta normaaliudesta.

Voiko halua hoitaa? Seksuaalisen haluttomuuden selvittelyssä tarvitaan seksologian perustietoja sekä taitoa keskustella potilaan kanssa ja kuunnella häntä. Pitää selvittää, onko taustalla jokin muu seksuaalisen toiminnan häiriö, ja missä määrin kysymys on kumppaneiden seksuaalisesta yhteensopimattomuudesta tai halun määrällisistä eroista. Monilla naisilla haluttomuus yhdistyy kumppaniin ja yleiseen elämäntilanteeseen (Kaplan 1995). Seksuaali- tai pariterapiaan ohjaaminen voi auttaa tilanteen selvittelyssä.

Hormonitutkimuksista on harvoin hyötyä. Androgeenien määritys voi tulla joskus kyseeseen. Naisille sopivaa androgeenivalmistetta ei toistaiseksi ole markkinoilla. Miehille tarkoitettuja testosteronivalmisteita on kokeiltu pieninä annoksina. Tieteellisiä tutkimuksia naisten androgeenikorvaushoidosta on vähän, ja näyttöön perustuvaa tietoa hoidon turvallisuudesta tai tehosta ei ole.

Estrogeenihoidolla vaikutetaan ensisijaisesti emättimen ja limakalvojen toimintaan. Tibolonin androgeenisen vaikutuksen on arvioitu vaikuttavan positiivisesti seksuaaliseen haluun menopaussin ohittaneilla naisilla (Albertazzi ym. 2000). Seksuaaliseen haluun vaikuttavien lääkeaineiden (dopamiinireseptoriagonistit, apomorfiini, melanokortiini- ja oksitosiiniagonistit) soveltuvuutta naisten toiminnallisten häiriöiden hoitoon tutkitaan.

Kiihottumis- ja orgasmiongelman hoito. Sildenafiilista naisten kiihottumishäiriön hoidossa on julkaistu useita tutkimuksia mutta vain kuusi kontrolloitua kliinistä tutkimusta. Puolessa näistä tutkimuksista on todettu positiivinen vaste (esim. Caruso ym. 2001) ja puolessa ei (esim. Basson ym. 2002). Verenkiertoa parantavat lääkkeet lisäävät klitoriksen ja emättimen verenvirtausta. Jotkut naiset kokevat sen miellyttäväksi. Yleisesti lääkkeillä on ilmeisen rajallinen rooli naisten kiihottumishäiriöiden hoidossa. Vasoaktiivisten lääkkeiden käytöstä niillä naisilla, joilla kiihottumisvaikeus liittyy sukupuolielinten fysiologiseen vasteeseen, kaivataan lisätutkimuksia. Kiihottumis- ja orgasmiongelmaiset naiset hyötyvät usein seksuaaliterapiasta.

Yhdyntäkivun hoito. Kirjallisuudesta ei löydy satunnaistettuja tutkimuksia yhdyntäkivun hoidosta. Bergeronin ym. (2001) satunnaistetussa tutkimuksessa, jonka aineistona oli 78 vestibuliittipotilasta, todettiin puolen vuoden jälkeen paras hoitotulos niillä, joille oli tehty vestibulektomia. Biopalautemenetelmän ja kognitiivisen käyttäytymisterapian teho oli huonompi.

Vaginismi ja yhdyntäkipu on tyypillisesti luokiteltu seksuaalitoimintojen häiriöiksi. Tutkimuksissa ja myös käytännön työssä tämä on suunnannut huomion psykoseksuaalisiin syihin sen jälkeen, kun biologiset tekijät on suljettu pois. Nykykäsityksen mukaan vaginismissa keskeinen tekijä on usein kipuongelma tai muuttunut kivun kokemus, joka johtaa lihasjännitykseen (Binik ym. 2002). Yhdyntäkivun ja vaginismin hoidossa on saatu hyviä tuloksia moniammatillisella yhteistyöllä.
Lopuksi

Seksuaalitoimintojen häiriöistä keskusteltaessa on muistettava, että elämäntilanteisiin liittyvät seksuaaliset ongelmat eivät välttämättä tarkoita toimintahäiriötä. Asioiden turhaa lääketieteellistämistä pitää varoa. Lisää tutkimustietoa tarvittaisiin kuitenkin keskushermostossa tapahtuvien seksuaalireaktioiden heijastumisesta sukupuolielinten tasolle. Seksuaalihäiriöiden tutkimuksessa ja hoidossa olisi hyödyllistä yhdistää psykoseksuaalinen ja biologinen tietämys.

MARITA RÄSÄNEN, LT, apulaisopettaja [email protected] KYS:n naistentautien ja synnytysklinikka PL 1777, 70211 Kuopio
Kirjallisuutta

Albertazzi P, Natale V, Barbolini C, Teglio L, Di Micco R. The effect of tibolone versus continuous combined noretisterone acetate and oestradiol to memory, libido and mood of postmenopausal women: a pilot study. Maturitas 2000;36:223–9.

Bachmann G, Bancroft J, Braunstaein G, ym. Female androgen insufficiency: the Princeton consensus statement on definition, classification, and assessment. Fertil Steril 2002;77:660–5.

Basson R. A model of woman's sexual arousal. J Sex Marital Ther 2002(b); 28:1–10.

Basson R. Are our definitions of women's desire, arousal and sexual pain disorder too broad and our definition of orgasmic disorder too narrow? J Sex Marital Ther 2002(b);28:289–300.

Basson R. Rethinking low sexual desire in women. BJOG 2002(a);109:357–63.

Basson R, Berman J, Burnett A, ym. Report of the international consensus development conference on female sexual dysfunction: definitions and classifications. J Urol 2000;163:888–93.

Basson R, McInnes R, Smith M, Hodgson G, Spain T, Koppiker N. Efficacy and safety of sildenafil in women with sexual dysfunction associated with female sexual arousal disorder. J Women's Health Gender Based Med 2002;11:339–49.

Bergeron S, Binik YM, Khalife S, Padigas K, Glazer HI. Vulvar vestibulitis syndrome. Reliability of diagnosis and evaluation of current diagnostic criteria. Obstet Gynecol 2001;98:45–51.

Binik YM, Reissing E, Pukall C, Flory N, Payne KA, Khalife S. The female sexual pain disorde: genital pain or sexual dysfunction. Arch Sex Behav 2002;31(5):425–9.

Bouchard C, Brisson J, Fortier M, Morin C, Blachette C. Use of contraceptive pills and vulvar vestibulitis: a case-controlled study. Am J Epidemiol 2002;156(3):254–61.

Caruso S, Instelisano G, Lupo L, Agnello C. Premenopausal women affected by sexual arousal disorder treated with Sildenafil: a double blind cross-over, placebo-controlled study. Br J Obstet Gynaecol 2001;108:623–8.

Kaplan HS. Hypoactive sexual desire. J Sex Marital Ther 1979;3:3–9.

Kaplan H. The sexual desire disorder. Bristol: Brunner Mazel, 1995.

Kontula O, Haavio-Mannila E. Suomalainen seksi: tietoa suomalaisten sukupuolielämän muutoksista. Juva: WSOY, 1993.

Laan E, Everraerd W, van der Velde J, Geer JH. Psychophysiology 1995;32: 444–51.

Laumann EO, Paik A, Rosen RC. Sexual dysfunction in the United States: prevalence and predictors. JAMA 1999;10:281–537.

Leiblum S. Redefining female sexual response. Contemporary Ob/Gyn 2000;45:120–6.

Leiblum S, Rosen R. Principles and practice of sex therapy. New York: Guilford, 2000.

Masters WH, Johnson VE. Human sexual response. Boston: Little Brown, 1966.

Nathorst-Boos J, von Schoultz B, Carlstrom K. Elective ovarian removal and estrogen replacement therapy–effects on sexual life, psychological well-being and androgen status. J Psychosom Obstet Gynaecol 1993;14:283–93.

Regan P, Berccheid E. Beliefe on the states goals and objects of sexual desire. J Sex Marital Ther 1996;110:120.

Rhodes JC, Kjeruff HK, Langenberg PW, Guzinski GM. Hysterectomy and sexual functioning. JAMA 1999;282:1934–41.

Sarrel P. Psychosexual effect on menopause: role of androgens. Am J Obstet Gynecol 1999;180:S3 19–24.

Shifren J, Braumstein G, Simon J, ym. Transdermal testosterone treatment in women with impaired sexual function after oophorectomy. N Engl J Med 2000;343:682–8.

Talakoub L, Munarriz, Hoag L, Gioia M, Flaherty E, Goldstein I. Epidemilogical characteristics of 250 women with sexual dysfunction who presented for initial evaluation. J Sex Marital Ther 2002;28:217–24.

Van der Velde J, Everaerd W. Voluntary control over pelvic floor muscles in women with and without vaginistic reactions. Int Urogynecol J 1999;10:230–6.

Virtanen J. Kliininen seksologia, Helsinki: WSOY, 2002.
Artikkelin tunnus: duo93408 (A3030219)
© 2005 Kustannus Oy Duodecim

Lue lisää

kiitos tiedon jakamisesta!

Mies 33 wee kirjoitti:

Nousee selkeästi mieleen eräs seikka, joka aivan taatusti edesauttaa haluttomuutta, nimittäin varmasti sinä Tiina24 odotat joka päivä jos et niin tietoisesti, niin ainakin jollakin tasolla, että milloin "se" taas alkaa. Eli pelkäät niitä tilanteita, jos miehesi antaa pienenkin merkin, että haluaa seksiä. Tunnet myös syyllisyyttä ja huonommuutta siitä, että et pysty täyttämään miehesi tarpeita.

Yksi asia on hyvä muistaa, että sinä et ole yksin syypää mihinkään, eikä syyllistä tilanteelle kannata hakeakaan. Mietippä itsekin, että kuinka voikaan haluta, jos on alitajuinen pelko muodostunut seksiä kohtaan, koska tilanne on huono kumminkin päin, oli seksiä tai ei.

Vähän tiivistettynä asia on siinä, että miehellesi ei voi sanoa "ei".

Jollakin konstilla olisi hyvä saada miehesi ymmärtämään, että seksi on seurausta monien asioiden summasta. Miehesi tulisi ymmärtää, että jättää koko ajatuksen seksistä ja ketaa/viikossa laskemiset pois.

Voisi veikata, että molemmin puolin halukas seksi vastaa parin kuukauden seksitarpeet tuota teidän tämän hetkistä seksitilannetta ajatellen tai jopa vuoden, sillä ellei seksissä ole molemmat mukana, niin se ei koskaan voi olla tyydyttävää.

Itse sanoisin, että tauko on hyväksi, vaikka pakkotauko ja pakkotauon aikana sinä voisit spontaanisti "pakottaa" itsesi haluamaan juuri silloin kun haluat itsesi "pakottaa". Miehesi joko yllättyy positiivisesti tai sitten antaa pakit "kostoksi", mutta niitä pakkeja ei ehdottomasti saa ottaa henkilökohtaisesti, vaan siinä tilanteessa on hyvä asettautua täysin miehesi asemaan, niin pystyy vähän aistimaan, miltä toisesta tilanteet voi tuntua. Vakuuta miehellesi, että tauko ei ole pysyvää ja pyydä pieni hetki aikaa itsellesi ja jos miehesi tämän hyväksyy, niin käytä aika niin tehokkaasti itsesi hyväksi, että tauon katakisemiseksi SINÄ ehdotat rajua ja intohimiosita seksiä. Pakota itsesi siihen. Näin miehesi saa aistimuksen ja tunteen siitkin, että tauko ei ole todellakaan pahasta, vaan siitähän tuo nainen oikein innostuukin.

Seksi ei saa olla missään tapauksessa mikään suoritus, koska silloin siitä katoaa se hohto, että seksi on aina seurausta jostakin. Itsestäni tuntuu, että teillä täytyisi saada seksi asetettua jonnekin vähemmän tärkeään lokeroon hetkeksi, niin kyllä se jossakin vaiheessa lähtee hakemaan oikeita uomia.

Lue lisää

On se hyvä että jollain on sana hallussa! Yhdyn edelliseen puhujaan. Jee!

Jaa miksen voi vaan antaa? jos olisit viitsinyt lukea mitä olen aiemmin kirjoittanut, tietäisit tuohonkin vastauksen. Jos et viitsi lukea koko asiaa, niin pakkoko on kommentoidakaan?

Tämä on tuosta avauksestani :"Hänelle ei myöskään riitä että vain "antaisin", minun pitäisi innostua seksistä oikeasti. Teeskennelläkään en oikein osaa...:/ ".

paljon asiaa. suurin osa vielä hyvää.
Jos mies näkisi nää niin ehkä ymmärtäisi jotain.

suunnittelen itse näyttäväni nämä puolisolleni jos se siitä jotain tajuaisi

Fiksumpi huomaa kyllä ettei tämä viesti koske vain tiinan ongelmia. meitä on muitakin ja myös asialliset miehet ottavat fiksusti kantaa, etenkin jos on itse ollut naisensa kanssa samassa tilanteessa(ks. ed. killisilmä).
Tämä on siis ihan laaja ongelma, jota on syytä selvitellä.