Haluaisin ottaa esille petetyn ja pettäjän elämänkulun pettämisen jälkeen. Pettäjä tuntee syyllisyyttä pettämisestään, mutta jatkaa eloaan normaaliin tapaan, kunhan ensin on omantunnun tuskat on käyty läpi. Petetyllä kaikki romahtaa, itsetunto romahtaa, luottamus häviää. Tilalle tulee itsesyytökset, huonommuuden tunne, jatkuvat epäilykset. Vaikka uskottomuus johtaa eroon, niin pettäjä pystyy luomaan uuden ihmissuhteen, joka perustuu kaikkeen hyvään. Hänellä kun on kaikki perusteet tallella, luottamus, toisen kunnioittaminen, rehellisyys yms. Pettäjältä ei ole viety uskoa em. arvioihin. Petetyltä nämä arvot ovat romautettu maantasalle. Petetty ei pysty luomaan ihmissuhteita, ei luottamaan keneenkään, joten perusta uudelle ihmissuhteelle on olematon. Meillä ainakin kävi juuri näin. Mies joka petti, perusti hyvin nopeasti uuden parisuhteen. Minä taas petettynä en voisi kuvitella parisuhdetta. Koska kaikki perusta on pettämisen mukana vienyt pohjan pois uudesta parisuhteesta. Eli kaikki perusasiat normaaliin parisuhteen luomiseen ovat hävinneet.
Mitäs sanotte? Onko muiden mielestä petetyn elämä vaikeampaa kuin pettäjän?
Mitäs sanotte? Onko muiden mielestä petetyn elämä vaikeampaa kuin pettäjän?
Vastaukset 16
Vanhimmat
petetty. Naiset on minun mielestä itse syyllisisä, kun uskootte kaikkia miesten hölöpöloöjuttujan mihin theidän täyttyy ehdotttomasti mennä. Kyllä miehillä satua löytyy, jos nainen on niin sinisilmäinen ja uskoo kaikki mitä "rakas kulta kertoo". Käyttäää hyvät naiset järkeä, älkääkä uskoko kaikkea miesten hölynpölyä, koska toinen nainen /mies on taustalla. m. sivusta läheltä seurannut
Täällä sä vaan vetistelet huonoa oloasi.Ootko ihan varma että annoit parisuhteessasi kaiken?Hyvä kumppanuus vaatii paljon työtä toisen huomioon ottamista päivästä toiseen.Alku HUUMA ei kuitenkaan
kestä ikuisuutta joten SE todellinen elämä alkaa hyvin pian!Elämä on joka tapauksessa vaikeaa ajoittain olet sitten pettäjä tai et.Et voi verrata
uutta suhdetta vanhaan, olet jo karilla satamassa!
...jota on petetty. Miksi? Aika kyynistä touhua. Ihan sama juttu, jos joutuisi väkivallan kohteeksi ja moittisi uhria. Kyllä petetty on aina petetty ja pettäjä pettäjä. Minä ainakin annan myötätuntoni petetylle ja toivon, että hän löytää uuden rakastettavan kumppanin. Ja uskon myös, että se on mahdollista. Pitää vain muistaa, että petetty ei ole syyllinen ja hänellä on hyvät mahdollisuudet uuteen suhteeseen, kunhan selvittää itselleen, ettei hän ole mitään väärin tehnyt.
On se ihme että taas tulee tätä samaa omahyväistä vuodatusta siitä, miten petettäjällä on taas oikeuksia lähteä muihin suhteisiin, kun oma liitto ei oikein pelitä. Siitä vaan kaikki, joilla menee huonosti, pettämään!!!! Taas tuli oikein lupa. Tätä saarnaa, että alun jälkeen palaa arki, voisi enemmänkin suoltaa tuonne pettäjien suuntaan, taitavat he sitä alun huumaa etsiä uudelleen. Enkä usko kirjoittajan lähtevään suoraan vertaamaan uusia suhteita, hän vain on ymmärtääkseni TODELLA PETTYNYT JA SITÄ VOI NOILLA SAARNOILLA MUUKSI MUUTAA, TUNNE MIKÄ TUNNE, AIVAN OIKEUTETTU!
On se kyllä kumma kun vieraisiin pomppimista puolustellaan sillä kuin menee huonosti. Siitäpä se paranee entisestään! Pitäisi nyt ihmisellä sen verran selkäranka olla, että voisi sen oman puoliskonsa kanssa asiaoita ja ongelmista voida keskustella ennen hölmöilyjä. Toisaalta hölmöily voi olla myös jonkinsortin hätähuuto "näin paha minulla on" kun kotona kaikki on solmussa. On olemassa pettämistä ja pettämistä. Toisille se on itsekäs tapa, halutaan turvallinen arki ja säpinää siinä sivussa. Ja toisille vimeinen keino saada edes joku ratkaisu aikaiseksi. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin nuorempana luulin. Monetkohan kerrat uhosin, että jos joku minua pettää se on kengänkuva persuksiin. Ja juuri nyt elän tilanteessa, missä puheen ja kohtaamisen puuttuminen on johtanut pettämiseen. Parasta aikaa yritetään elää tämän asian kanssa ja saada joku tolkku siihen miten tästä jatketaan. Kävi niin tai näin, ehkä tämän asian voi joskus ajatella olleen uusi mahdollisuus ja vahvistava kokemus. Vielä on pitkä matka edessä.
Tiedätkö yhtään pitkää suhdetta ilman vaikeuksia? Jos parisuhteen vaikeudet oikeuttaisivat pettämään, kaikki voisivat pettää jossain vaiheessa ja sehän parisuhdetta piristäisikin.
Miehet ja jotkut naisetkin myös usein arvostelevat tietämiään petettyjä vaimoja (omia tai kavereiden) tyyliin "ylipainoista, meikitöntä nelikymppistä" saakin pettää. Onhan se tosi surkeaa, etteivät naiset pysy kaksikymppisen sinkun näköisinä ja sen lisäksi synnytä pari kolme lasta, hoida työtään (harva mies nykyään pystyy yksin elättämään perhettään), organisoi kodinhoitoa, meikkaa joka aamu ja vielä sen lisäksi hoida kuntoaan.
Häviät vielä taistosi, sillä ilmeisesti liiaksi olet ihmisiä jo pettänyt.
Kenenkään palkka ei ole joutua petetyksi. Aina voi jättää ennen kuin pettää.
Toinen mahdollisuus kaltaisillesi:
menkää narun jatkoksi.
Taidat olla just se nelikymppinen lihava joka ei huolehdi itsestään.Mulla ei oo tarvetta hakea mitään irtosuhteita muualta, kun kotoa saa ihan tarpeeks.Jos tulee hiljaisempia jaksoja,niin kyllä ne paineet voi purkaa ihan itekseenkin!Pystyisin kyllä elättämään lapseni yksin jos vaimo haluaisi lähteä nuoremman matkaan.Sitä paitsi lähipiirissäni on mies jonka vaimo lähti nuoremman miehen matkaan ja JÄTTI kolme lastaan ISÄLLE!Itse et ilmeisesti pystynyt keskustelemaan ongelmista miehesi kanssa,niinpä hän lähti sen kaksikymppisen sinkun kyytiin!!!
Aika nopeita (ja vääriä) johtopäätöksiä lyhyen kirjoituksen perusteella.
Kirjoitukseni pointti oli se, etten ainakaan minä halua elämän tehtäväkseni mieheni halujen tyydyttämistä, koska nykynaisella on muutakin tekemistä kuten työssäkäyminen. Voin myöntää rehellisesti sen, etten näytä nelikymppisenä enää kaksikymppiseltä, muttei kyllä näytä miehenikään. Minun mieheni ei pysty perheelle takaamaan yksin nykyistä elintasoa eli tienaan puolet perheen rahoista. Kokonaan toinen juttu on, pystyisimmekö yksinhuoltajina elättämään itsemme. (Vastaus on kyllä, mutta tietysti elintaso laskee)
Olisi aika stressaavaa ajatella, että aviomiehensä rakkauden säilyttääkseen, pitäisi mennä esimerkiksi kauneusleikkaukseen, koska mikään muu ei kyllä ryppyihin auta. Olet siis ihan yleisellä tasolla sitä mieltä, että miehellä on oikeus jättää vaimonsa, jos tämä on ylipainoinen ja/tai nelikymppinen. Viittaan lauseeseesi "Taidat olla just se nelikymppinen lihava joka ei huolehdi itsestään" Millään muulla ei merkitystä, vai?
Petetyksi tultuani (jo useammassa suhteessa) luottamus miehiin on kyllä tosiaan karissut. En pysty enää luottamaan nykyiseeni, mutta en kuvittele pystyväni luottamaan muihinkaan. Niin taitavasti tämä nykyinenkin pettämisensä minulta salasi - miksei siis vastaavaan pystyisi joku toinenkin - VARMASTI pystyy. :(
ymmärrän hyvin tunteesi, ja ne on ihan luonnollisia tuollaisen kokemuksen jälkeen! Siinä menee van aikansa että pääsee siitä yli. Loppujen lopuksi niitä on paljon sekä miehissä että naisissa jotka pettää, mutta uskon että kun tekee tarpeeksi töitä parisuhteensa eteen (siis molemmat osapuolet), niin niiltä varmasti voidaan välttyä. Odota kunnes olet saanut sydämesi jotenkuten taas kasaan ja ala rakentaa seuraavaa suhdetta vakaalle pohjalle.
Kirjoitit etä pettäjällä on arvot säilyneet mutta petetyltä on pohja viety... asiaa voisi ajatella toisinkinpäin, pettäjältä ne arvot on menneet kun hän itse on niitä rikkonut ja saattaa loppuelämänsä pelätä pettävänsä uudellen. Sinulla sen sijaan on kaikki arvot tallela, olet elänyt niiden mukaan ja ne kantavat sinua tulevaisuudessakin, loppujen lopuksi SINÄ olet se onnellisemmassa osapuolessa oleva! =) Koita selvitä tuskasta, ja sitten elämä jälleen jatkuu, iloisin mielin vain eteenpäin kohti talvea ja uutta rakkautta! =)
Kyllä minäkin pettäisin tuollaista naista, joka ei osaa luoda tekstiinsä edes kappalejakoa. Mene sivistymään!
On se vain sääli, ettet sinä osaa edes lukea. Joku sentää osaa kirjoittaa, mutta sinä et osaa edes lukea on vakava puute.
Samalla kun opettelet lukemaan opettele järjen käyttöä.
Menisitkö sivistymään....
itse olen sitä mieltä että pettäjän elämä tulee olemaan paljon helpompaa kuin petetyn.
varsinkin jos pettäjä ei mieti yhtään jälkeenpäin tekemisiään..itse olen aiemmassa pidemmässä suhteessa pettänyt joka ei tuntunut missään silloin. ei syyllisyydentunteita tai muita vastaavia..loppujen lopuksi en pystynyt oleman enää silloisen poikaystäväni kanssa lähekkäin ja halusin eroa, jolloin kerroin hänelle kaiken.
näin että häntä sattui, mutta minusta ei tuntunut miltään. pysyimme kuitenkin ystävinä ja puolen vuoden kuluttua mietin että mitä olenkaan menettänyt tyhmyyteni takia.
tällä hetkellä olen kihloissa aivan ihanan miehen kanssa eikä mieleeni tulisikaan pettäää häntä, koko ajatus ällöttää minua. joskus kun hän on töissä yöt ja itse olen vlopun juhlinnassa ystävieni kanssa niin suoraan kotiin sieltä baarista menen nukkumaan ja odottelen että hän aamulla tulee viereeni.. se on ihana tunne
Näin se asia todellakin on,petetyltä katoaa kaikki,pettäjä korkeintaan potee vähän aikaa huonoa omaatuntoa..
Toisaalta oon sitä mieltä että pettäjä vois pitää pettämisensä omana tietonaan,kärsikööt ite kun on niin mennyt tekemään,mutta taas toisaalta..ei olis kuitenkaa kiva,jos toinen vaan pettäs ja ite ei tietäs mitään,ainakii jos vasta vuosien jälkeen sais tietää..siinä tulis tyhmä olo että en ees aavistanu mitään..
Jos sinulla ikinä on ollut omia arvoja niin ei niitä kukaan pysty sinulta viemään! Itsetunto voi toki kokea pienen kolahduksen. Mikäli romahdat niin itsetuntosi on lähes olematon.
"Eli kaikki perusasiat normaaliin parisuhteen luomiseen ovat hävinneet." = Epäilen, ettei sinulla ole ollut hanskassa nämä asiat ennen päättynyttä parisuhdettakaan. Sori...