Oon tullu siihen tulokseen, että olen nirsouden takia sinkku ! Ja sekös pikkasen harmittaa. Tuntuu, että vielä ulkoisten asioiden takia nirso !! Muhun tässä lähiaikoina ihastunu muutama pullukka nainen. En oo kuitenkaan jatkanut suhdetta koska ovat olleet pullukoita. Vaikka muuten todella mukavia ja potenttiaalisia.
Miksi sitä on nirso ja "kituu" sitten sinkkuudessa ??? Miksi odottelen vieläkin sitä prinsessaa vaikka en itsekään ole prinssi ? Ihmekös sinkku olenkin.
Mutta jos ei ihastu niin ei ihastu. Pelkällä järkiajattelulla ei mielestäni voi tulla onnellista liittoa.
Miksi sitä on nirso ja "kituu" sitten sinkkuudessa ??? Miksi odottelen vieläkin sitä prinsessaa vaikka en itsekään ole prinssi ? Ihmekös sinkku olenkin.
Mutta jos ei ihastu niin ei ihastu. Pelkällä järkiajattelulla ei mielestäni voi tulla onnellista liittoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä kannattais yrittää pitää niitä "mukavia pullukoita" ystäväpiirissä. Tunteita saattaa ajan myötä syntyä, kun on toisen kans enemmän tekemisissä.
Mulla on vähän sama ongelma. Etsin suunnilleen täydellistä miestä (olen siis nainen) ja aina ku pieniki vika löytyy niin se on näkemiin... toisaalta peiliin vois kurkistaa ja miettiä onko itse niin täydellinen kuin olettaa toisen olevan. Mutta loppujen lopuksi sehän on niin ettei kannata "huolia" ihmistä jonka kanssa ei olis onnellinen. Lippu korkealla vaan kyllä se oikea löytyy...
Ensin asetin riman korkealle. Halusin miehen, joka oli korkeasti koulutettu, tummahiuksinen, supliikki ja omaa urheilullisen taustan, sekä ennen kaikkea hän ei ole perheen ainoa lapsi. Halusin että mies täyttää nuo kriteerit, koska itsekin täytän: Paitsi, olen vaalea.
Noh, seurustelin erään miehen kanssa pari vuotta, joka täytti kaikki nuo kriteerit. Asianajaja, yms... Ja kaiken kukkuraksi, hyväkäytöksinen ja kilttikin. Eli täydellinen mies, jos ajattelee perheen perustamista. Noh, kävipä niin, että seksi meidän välillä ei sujunut ollenkaan. Koin sen niin vastenmieliseksi hänen kanssaan, että teeskentelin nukkuvaa yms. Kunnes tajusin viheltää pelin poikki. Vähän aikaa mietin asioita, syyttelin itseäni pinnalliseksi yms. Olin itekseni reilun vuoden, kunnes päätin, että nyt en tuijota noihin omiin kriteereihin pätkääkään. Annoin itselle luvan tutustua ihan tavallisiin tallaajiin.
Pari kuukautta sitten tutustuin ihan tavalliseen tallaajaan, vaaleaan kouluttamattomaan suomalaiseen mieheen. Menin ja ihastuin. Ja nyt ihmettelen, että miten tässä näin kävikään. Mutta, niin kauan kuin mulla on hyvä olla, en murehdi muiden asioiden kanssa. Näutin hänen seurasta. Viihdyn hänen lähellä, seksikin sujuu. Noh, ainakin paremmin, kuin edellisen kanssa. Vaikkei se sitä tasoa ole, kuin mitä olen aikaisemmin kokenut.... Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen. Ja olisin valmis asettumaan aloillenikin. Mutta yritän olla hätiköimättä asioiden kanssa. Hänen kouluttamattomuus oli ehkä alkuun se, mitä mietin pitkään. Mutta, nyt olen oppinut hyväksymään senkin. Koska hieni ja herkkä ihminen hänkin on, kaikesta huolimatta.
Jos niiden suhteiden lopettamisen syy on ainoastaan ollut se että toinen on pullukka ni suosittelisin miettiä omat arvot ensiks kohdalleen ja ajatella tarkkaan millaisen ihmisen itsellesi haluat. Miksi sitä ei voi ihastua myös pyöreään ihmiseen onko siinä ny sitten jotain kamalaa. Näin jos on ni suosittelen et jatkat sinkkuna tästäkin eteenpäin ja mietit koko ajan millaista ihmistä haluat. Älä mieti ulkoisesti vaan millainen hänen täytyy olla sisäisesti !
Miksi miehen pitää olla ainoa lapsi? Siksikö että saatte enemmän perintöä?
Älä huoli, löydät varmaan kumppanin ja päädytte asumaan niihin kahteen asuntovaunuun, jotka peritte molemmilta vanhemmiltanne, kun he kupsahtavat syötyään liikaa lenkkimakkaraa...lol.
Ensiksikin vastauksesi taisi mennä väärälle kirjoittajalle. Toisekseen kukaan ei ole sanonut, että miehen pitää olla ainoa lapsi. Sen sijaan eräs kirjoittaja sanoi aiemmin vaatineensa, että mies EI ole ainoa lapsi. Syy, miksi hän vaati tuollaista, oli luultavasti se, että sisarusten kanssa elänyt on _todennäköisemmin_ tottunut tekemään kompromissejä ja siihen, ettei hän saa aina tahtoaan läpi.
Erosin hiljattain todella kauniista naisesta, hän oli pitkä ja hoikka. Hyvin koulutettu ja työssäkäyvä. Mulle ei vaan riittänyt tuo kaikki, koska kommunikointimme ei ollut ollenkaan samalla tasolla: Hän oli suorittaja tyyppi ja minä taas tunneihminen joka on tottunut keskustelemaan kaikista asioista maan päällä.
Nyt sitten kun etsii uutta kumppania niin panostan juuri tuohon henkiseen puoleen enemmän ts. siihen että kemiat kolahtavat. MUTTA, siltikin ajatuksissa on se niin hyvännäköinen ex ja pakostakin tulee uusia ehdokkaita verrattua häneen... Ei löydy sellaista jossa olisi molemmat puolet huippua! Pinnallista, tiedän.
Selviät kyllä helpolla jos ainoa este suhteelle on pullamaisuus. Ota nainen ja laihduta hänet. Siinähän sulle valioyksilö sitten.
Tuo on todella pientä. Omat vaatimuslistalla on ainakin 30 kohtaa täytettävänä, eikä siihen auta pelkät yhden sopivankin tuntuisen miehen fyysiset muutokset. Joten nirsoja riittää. Mutta joskus se kolahtaa... :-) Ja jos ei kolahda niin so what. Itse olen onnellinen sinkkuna, olenhan täydellinen näinkin. En tarvitse toista osapuolta täydentämään itseäni.
Elämä on... :)