kertokaa kuinka voisin unohtaa kaiken.miehelläni ja minulla on takana pitkä suhde.melkein 10 vuotta ylä ja ala mäkiä..olemme olleet erossa ja yhdessä ja taas erossa ja taas yhdessä.tähän vaikuttavat varmasti yhteiset lapsemme.minun on todella vaikeaa luottaa häneen kaiken jälkeen vaikka olemme sopineet että aloitamme alusta emmekä muistele vanhoja.pettäminen on ollut molemmin puolista enkä väitä että olisin ollut mikään ihanne elämän kumppani.nyt olen muuttanut tapani,asenteeni ja koko elämäni panostaakseni vain tähän suhteeseen.tiedän että olen jo muuttunut parempaan päin ja olen todella tyytyväinen itseeni koska välillä meinasi usko loppua.ainut este täydelliselle onnelleni parisuhteessamme on mustasukkaisuuteni ja vaikeuteni luottaa ja unohtaa sekä antaa anteeksi.miten saisin mieheni ymmärtämään että en jankuta siksi niistä asoista että haluaisin huomautella ilkeyttäni vaan siksi että pelkään edelleen niiden toistuvan.kuinka voin olla varma että hän on muuttunut kanssa eikä toista samoja virheitään vaikka niin lupaa.sanathan ovat vain sanoja..miten te olette päässeet turhasta mustasukkaisuudesta eroon..apua tarvitaan koska rakastan miestäni ja perhettäni mutta yhdessä emme voi jatkaa jos itselläni on paha olla.
kun saisi aivot unohtamaan..
yksinkö?
3919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuten sanoit, sanat ovat sanoja eikä niihin aina voi luottaa. Mutta mä en tajua, että jos teillä ei luottamus pelaa (ja miksi pelaisikaan suhteessa jossa kumpikin hyppii vieraissa sängyissä, kiero suhde saisi olla jos pelaisi) niin miksi väkisin jatkaa yhdessä?
Te olette olleet on-off suhteessa, loukanneet ja satuttaneet toisianne, mutta samalla myös lapsianne. Kai te senkin tajuatte?
Minusta tuollanen touhu vaan on järjetöntä ja lapsellista joten.. Jo lastenkin takia, kasvakaa aikuisiksi ja alkakaa miettimään tekojenne seurauksia, lapset eivät oo tyhmiä, kyllä he tajuaa. Miksi siis jatkaa yhdessä jos tilanne on noin pohjalla? Lapset eivät oo se syy siihen vaikka niin sanoitkin, jokin muu. Itsekkyyss? Tottumus olla puolison lähellä..?
Melkein kuin meillä, olisi kiva kirjoitella enemmänkin kanssasi asiasta :)
Sä kuvaat aika selkeästi läheisriippuvaisen ongelmaa. Läheisriippuvaiseksi tulee juuri alkoholistin puoliso, ja siinä noi on-off-jutut on aikamoisen yleisiä. Musta tuntuu että sun mustasukkaisuus on seurausta suhteen NYKYISESTÄ TILASTA. Sulla on oikeus elää ja prosessoida tunteesi, mut olis varmaan hedelmällisempää käydä jossain terapeutilla. Et kai sä vaan ole kaiken syypää? Eli otatko liian herkästi syyllisyyden kantaaksesi? Onks sun miehesi taitava syyllistäjä?
Mä elin tollaisessa kuviossa monta vuotta. Mun piti muuttua, olla kiltimpi, tehdä niinku mies sanoi, olla näkymätön ja tahdoton.. Lopulta mä aloin oireilla just niinkun sinä. Onneks mä tajusin jättää mun mieheni, sillä sen jälkeen on itsetunto vahvistunnu ja elämä on muuttunut paremmaksi. Minäkin olen jälleen oma ihana itseni. Entinen mieheni sai minut melkein katoamaan maailmasta, koska ei koskaan hyväksynyt mitään. Nyt hän taistelee oman sallimattomuutenesa, jäykkyytensä ja vihansa kanssa.. ja tappaa muita ihmisiä ilkeydellään.