Hei!
Tällä palstalla on paljon puhuttu ikäerosta. Itse olen 21-vuotias ja mieheni lähemmäs 50. Olemme seurustelleet jonkin aikaa ja nyt kesän asumme yhdessä. Menee hyvin.
Tiedän, etteivät kaikki voi ymmärtää meitä. Mutta te, jotka olette itse samassa tilanteessa, haluaisin vaihtaa kanssanne ajatuksia. Minua on aina viehättänyt iso ikäero mm. Rautavaaran Einojuhanin ja Sinin tarina.
Siispä kirjoittakaa!
Ann-Mari
Tällä palstalla on paljon puhuttu ikäerosta. Itse olen 21-vuotias ja mieheni lähemmäs 50. Olemme seurustelleet jonkin aikaa ja nyt kesän asumme yhdessä. Menee hyvin.
Tiedän, etteivät kaikki voi ymmärtää meitä. Mutta te, jotka olette itse samassa tilanteessa, haluaisin vaihtaa kanssanne ajatuksia. Minua on aina viehättänyt iso ikäero mm. Rautavaaran Einojuhanin ja Sinin tarina.
Siispä kirjoittakaa!
Ann-Mari
Vastaukset 10
Vanhimmat
Et ole saanut varmaan tarpeeksi rakkautta omalta isältäsi kun hakeudut vaarin kainaloon...
Jos haluat vaihtaa ajatuksia niin laita maili osoite, niin palaillaan!=)
osoitteeni on [email protected]
kirjoittelemisiin!
Ann-Mari
tuli mullakin mieleen heti ensimmäisenä. Kotona ollaan puhuttu monesti että jos vaimo menisikin oman isänsä ikäisen kanssa naimisiin Lipposilmiön tavoin. Ikäero ei estä liittoa, mutta taipumuksensa kullakin. Onhan muitakin taipumuksia vaikka vielä lehmän ja ihmisen liittoa ei voida rekisteröidäkään.
Kuitenkin tuollainen liitto on miehelle näytön paikka, että pystyn vielä saamaan noin nuoren naisen (=en kai voi sitten ollakaan vanha). Minua itseäni ihmetyttää ne nuoret tytöt, jotka hakevat helpon elämän isähahmon kainalosta ja alistuvat sellaiseen. Onhan nuori aina nuori, ja 50-vuotias on todenteollakin jo hyvin vanhenemassa. Vanheneminen kun alkaa täytettyään 30.
Nuoret tytöt hakevat "helpon (?!) elämän" isähahmon kainalosta ja "alistuvat siihen" - siis mihin? Ei ole mitenkään sanottu, etteivät suhteen dominointiasemat voisi olla miten päin tahansa, sukupuolesta ja iästä riippumatta. Meillä (n21-m42) sovitaan kaikesta yhdessä ja talouskin hoidetaan puoliksi mahdollisuuksien mukaan.
Helposta elämästä en tiedä, samanlaista parisuhteen ylä- ja alamäkeä se on kuin muillakin. Vaikeinta varmaan on kestää vähämielisten typerät kommentit ikäerosta, ja siitä, miten se a priori tekee suhteen mahdottomaksi.
Teillä ei ole "kuin" 20v ikäeroa, mutta jos ikäeroa alkaa olla huomattavasti enemmän kuin naisella omaa ikää voi ajatella hiukkasen tulevaisuuttaan.
Jos seurustelee 20-vuotiaana 50-vuotiaan kanssa, tekee lapsen, vaikkapa viiden vuoden aikana, niin isä on jo eläkkeellä lapsen rippikouluiässä. Vaikka kukaan ei nykyisin myönnä vanhenevansa niin tosiasia on, että mieskin vanhenee! Nuorella vaimolla on myöhemmin hoidettavana murrosikäinen nuori ja "vanha pappa".
Parisuhteessa on kaikilla omat erimielisyytensä eikä niitä ikäero ainakaan vähennä. Itse aloin vasta yli kolmikymppisenä (lapset saatuani) nauttia bailaamisesta: Jos mieheni olisi minua 30 v vanhempi hän ei taatusti innostuisi lähtemään kanssani discoon tanssimaan (Mick Jagger lähtisi?) nuorempien kavereideni kanssa eikä myöskään haluaisi hoitaa lapsia kotosalla.
Tilastollinen tosiasia on, että miehen keskimääräinen elinikä on 74 v. On TODENNÄKÖISTÄ, että vaimo jää leskeksi nuorena.
- voi kuka tahansa kuolla milloin tahansa katua ylittäessä. Yhteistä elämää/rakkautta ei voi perustaa tai jättää perustamatta ainakaan sillä perusteella, kuinka monta vuotta kenelläkin on jäljellä. Ei suhteen tai rakkauden syvyyttä ja "hyvyyttä" voi mitata potentiaalisissa kestovuosissa. Kuinka moni suhde muutenkaan nykyisin kestää paria vuotta pidempään? Ehkä ei kannattaisi huolehtia niin kauheasti, vaan mieluummin elää.
moi...olen sitä mieltä että jos rakastuu ja tunne vie molemmin puolista niin ei se kato ikää..ite seurustelin vanhemman miehen kans aikoinaan, ikäeroa oli 17v..hyvin synkkas ja samal aalto pituudel oltiin,suhde ois varmaan jatkunu mutta tässä tapauxes miehen lapset vastusti niin kovaa että uhkas isää etteivät koskaan halu olla tekemises meidän kans,joten lapset vei voiton, onko se nyt sitt oikein vai ei en tiedä mutta tämä iskä elelee yksin onnettomana aina välil soittelee ja kaipailee,mutta ei tee asialle mitään..lapset ovat tyytyväisiä...minä jatkan elämääni eteenpäin en enää jaksa...
Iän takiahan teillä loppui!
moi...ei suhteen loppuminen todellakaan johtunut iästä,vaan..tässä tapauxessa lapsilla hiukan enemmän sananvaltaa oli, mies rakastaa lapsiansa eikä kestä sitä että lapset hylkäävät,ehkä olis asiat loppujen lopux mennykkin hyvin,jos oltais otettu riski,mutta ite en jaksa olla keskellä "sotaa" joten minä luovutin ite, rakastamme vielä toisiamme,mutta elämä jatkuu ja etiäpäin katselen toivekkaana...