Olen toisessa pidempiaikaisessa suhteessani, näiden lisäksi on ollut joku epämääräisempi kaukoihastus ja muutaman kuukauden viritelmä. Kaikissa näissä olen ollut huomaavinani saman ilmiön: kun nainen (minä) sairastuu, miehen myötätuntoa ja tukea saa odottaa kuin lehmien lentoa!
En tarkoita että pitäisi yhdessä itkeä jos olen kipeä, särkee, tai milloin nyt mitäkin. Mutta täydellinen välinpitämättömyys ihmetyttää. Jos sanon että se ja se paikka on kipeä tai sattuu, miehet eivät sano yhtään mitään. Mutta auta armias jos heitä sattuu jonnekin, varsinkin tätä nykyistä miestäni! Silloin ollaan kuolemankielissä, tai ainakin vaiva on Erittäin Vakava.
Onko niin, että mies odottaa parisuhteessa naisen olevan kuin sairaanhoitaja tai äiti, jolta kyllä saa lohtua omiin vaivoihin, mutta joka ei itse saa ikinä osoittaa haavoittuvuutta?
Vai haluavatko miehet salaisesti että nainen olisi oikein ronski ukko-nainen, joka menee vaikka läpi harmaan kiven ilman että murehtii vaivojaan?
Voi tietysti olla että panen erityisesti merkille vähäisimmänkin myötätunnon puutteen, koska oma isäni oli sellainen että muiden olot eivät häntä kiinnostaneet, ja sitten hän itse itki päissään pelkästään sitä että joku musiikki oli kaunista. Yäk.
En tarkoita että pitäisi yhdessä itkeä jos olen kipeä, särkee, tai milloin nyt mitäkin. Mutta täydellinen välinpitämättömyys ihmetyttää. Jos sanon että se ja se paikka on kipeä tai sattuu, miehet eivät sano yhtään mitään. Mutta auta armias jos heitä sattuu jonnekin, varsinkin tätä nykyistä miestäni! Silloin ollaan kuolemankielissä, tai ainakin vaiva on Erittäin Vakava.
Onko niin, että mies odottaa parisuhteessa naisen olevan kuin sairaanhoitaja tai äiti, jolta kyllä saa lohtua omiin vaivoihin, mutta joka ei itse saa ikinä osoittaa haavoittuvuutta?
Vai haluavatko miehet salaisesti että nainen olisi oikein ronski ukko-nainen, joka menee vaikka läpi harmaan kiven ilman että murehtii vaivojaan?
Voi tietysti olla että panen erityisesti merkille vähäisimmänkin myötätunnon puutteen, koska oma isäni oli sellainen että muiden olot eivät häntä kiinnostaneet, ja sitten hän itse itki päissään pelkästään sitä että joku musiikki oli kaunista. Yäk.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eipä tunnu miehiltämyötätuntoa löytyvän. Olen itse huomannyt saman . Esim.mieheni tekee seuraavastai kun huomaa että minulle alkaa tulla esim flunssa ja kuume nousta.
Hän ilmoittaa lähtevänsä veljen /kaverin luo että ei vain tartu häneen . Jos pyydän häntä vaikka hakemaan kaupasta jotain hän sanoo että etkö voisi vaikka soittaa äidillesi jos hän kävisi.
Nukkumassa hän toki kotona käy mutta ei muuta .
Olenkin miettinyt että mitä jos sairastun vakavasti niin jäänkö silloin kokonaan yksin???
Onpa miehiä! Ei minunkaan mieheni ehkä unelmien täyttymys ole, mutta silittelee, jos olen kipeä ja yrittää piristää hassuilla jutuilla. Ei tuo tarjotinta sänkyyn, mutta on myötätuntoinen ja huomioi, minkä osaa.
on jollain tapaa myötätuntoinen. Ainoa vika mikä ilmenee on se että vaivoistaan ei saa valittaa useita kertoja päivässä. Hän sanoo usein että ei jaksa kuunnella kun valitan vaivojani sillä hänestä tuntuu pahalta kun ei voi auttaa mitenkään. Olen kyllä sanonut että en minä sitä varten kivuistani "valita". Sairaana sitä nyt vaan haluaa vähän huomiota (mutta sitä ei tarvitse mainita , se kun pitäisi olla itsestäänselvyys).Mieheni jaksaa kyllä myös itse valittaa kivuistaan, mutta ei kuitenkaan kirveelläkään suostu menemään lääkäriin.
Voi rassukkaa. Itse taas olen tätä hellijätyyppiä, eli esimerkiksi kun oma kultani on sairas, hellin Häntä niin usein kun vaan voin. Kaikkein vaikeinta on olla hyväilemättä, kun Hän nukkuu - tyttö on kuin viaton enkeli ja on pakko käydä silittämässä tai halaamassa omaa pikku ressukkaa. Onneksi rakkaani pitää hellimisestäni, sillä muuten meidän suhteemme ei kestäisi.