Tämä aihe ei suoranaisesti kuulu tälle palstalle, mutta en oikein keksinyt muutakaan paikkaa tälle. Suhde appivanhempiin ja puolison sisaruksiin kuuluu kuitenkin jollain tapaa samaan kategoriaan.
Eli tilanne on seuraavanlainen: Olen ollut yksissä avopuolisoni kanssa kolmisen vuotta. Koko tämän ajan on mieheni sisko perheineen ollut puuttumassa elämäämme tavalla jos toisella. Mieheni sisko jakelee neuvojaan kaiken aikaa siitä, miten minun tulisi kotiamme sisustaa ja puutarhaa hoitaa. Sanomisista huolimatta hän ei voi käsittää, ettei minulla ole tarvetta näyttää ulospäin yhtään sen paremmalta kuin mitä todellisuudessa olen. Mielestäni meillä on siisti ja mukava koti, mutta hänen mielestään koti ei ole koti, ellei sitä ole sisustettu Ikean kalusteilla ja elleivät kaikki ole aina uutta.
Toisekseen he ovat ottaneet tavakseen yrittää sysätä lastensa (heillä 3 lasta) hoitoa meille. Minä opiskelen ja avopuolisoni on vakituisessa päivätyössä. Lasten hoito on siis koskenut viikonloppuja tai minun vapaa-aikaani koulupäivieni jälkeen. Kun asiasta on hienovaraisesti huomautettu minun ja avopuolisoni lukuisien riitojen jälkeen, ovat he ymmärtäneet pysyä lapsineen hetken poissa, kunnes sama ahdistelu on alkanut uudelleen muutaman kuukauden päästä.
Ja vielä, mikä tuntuu minusta kaikkein ahdistavimmalta ja pahimmalta, mieheni sisko on ottanut tavakseen tulla meille viikonloppuyökylään vähintään kerran kuukaudessa, kun hänen miehensä on lähtenyt työmatkoilleen. En ole kertaakaan kieltänyt ketään tulemasta meille kylään tai yökylään, mutta mielestäni jossain täytyy rajan mennä. Eivät aikuiset ihmiset hyppää toistensa luona yökylässä jatkuvasti. Toisekseen hyväksyisin jopa jatkuvat kyläilyt, mikäli hän tulisi meille ns. vieraana kyläpaikkaan. Mutta hänen tyylinsä on tulla meille kuin kotiinsa ja alkaa laittaa ruokaa keittiössämme lapsilleen. Tavaroita hän vetää hyllyistä ja pöydiltä, mutta ei saa näitä juuri koskaan paikoilleen. Lapset juoksevat sisällä kengät jalassa jne. Minun tehtäväni on ollut alistella ja nöyristellä häntä tähän viikonloppuun saakka. Eilen kyllästyin tilanteeseen siinä määrin, että pakkasin laukkuni ja menin omien vanhempieni luokse yöpymään hänen jäädessä lapsineen ja avopuolisoni kanssa meille. Mielenkiinnolla jäänkin nyt odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi, menikö asia jakeluun vai ei.
Avopuolisoni on alusta alkaen antanut minun ymmärtää, että minä valitan turhasta ja minun täytyisi vain sopeutua tilanteeseen, koska hän ei halua rikkoa välejään siskoonsa ja omiin vanhempiinsa (Appivanhempani ovat aina tyttärensä puolella, hänhän on niin sivistynyt ja lukenut ihminen - sairaanhoitaja.:D) Olen tehnyt selväksi hänelle, ettei kyse ole siitä, että hänen pitäisi laittaa välejään poikki kenenkään kanssa. Avopuolisoni suku vain tuntuu olevan niin ylimielistä ja ylpeää porukkaa, ettei heitä ilmeisesti saisi koskaan mistään kieltää, huomauttaa tai moittia.
Onko kenelläkään palstaa lukevalla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta? Olisi mukavaa lukea myös muiden tarinoita, sillä välillä tunnen olevani hyvin yksin tämän asian kanssa.
Eli tilanne on seuraavanlainen: Olen ollut yksissä avopuolisoni kanssa kolmisen vuotta. Koko tämän ajan on mieheni sisko perheineen ollut puuttumassa elämäämme tavalla jos toisella. Mieheni sisko jakelee neuvojaan kaiken aikaa siitä, miten minun tulisi kotiamme sisustaa ja puutarhaa hoitaa. Sanomisista huolimatta hän ei voi käsittää, ettei minulla ole tarvetta näyttää ulospäin yhtään sen paremmalta kuin mitä todellisuudessa olen. Mielestäni meillä on siisti ja mukava koti, mutta hänen mielestään koti ei ole koti, ellei sitä ole sisustettu Ikean kalusteilla ja elleivät kaikki ole aina uutta.
Toisekseen he ovat ottaneet tavakseen yrittää sysätä lastensa (heillä 3 lasta) hoitoa meille. Minä opiskelen ja avopuolisoni on vakituisessa päivätyössä. Lasten hoito on siis koskenut viikonloppuja tai minun vapaa-aikaani koulupäivieni jälkeen. Kun asiasta on hienovaraisesti huomautettu minun ja avopuolisoni lukuisien riitojen jälkeen, ovat he ymmärtäneet pysyä lapsineen hetken poissa, kunnes sama ahdistelu on alkanut uudelleen muutaman kuukauden päästä.
Ja vielä, mikä tuntuu minusta kaikkein ahdistavimmalta ja pahimmalta, mieheni sisko on ottanut tavakseen tulla meille viikonloppuyökylään vähintään kerran kuukaudessa, kun hänen miehensä on lähtenyt työmatkoilleen. En ole kertaakaan kieltänyt ketään tulemasta meille kylään tai yökylään, mutta mielestäni jossain täytyy rajan mennä. Eivät aikuiset ihmiset hyppää toistensa luona yökylässä jatkuvasti. Toisekseen hyväksyisin jopa jatkuvat kyläilyt, mikäli hän tulisi meille ns. vieraana kyläpaikkaan. Mutta hänen tyylinsä on tulla meille kuin kotiinsa ja alkaa laittaa ruokaa keittiössämme lapsilleen. Tavaroita hän vetää hyllyistä ja pöydiltä, mutta ei saa näitä juuri koskaan paikoilleen. Lapset juoksevat sisällä kengät jalassa jne. Minun tehtäväni on ollut alistella ja nöyristellä häntä tähän viikonloppuun saakka. Eilen kyllästyin tilanteeseen siinä määrin, että pakkasin laukkuni ja menin omien vanhempieni luokse yöpymään hänen jäädessä lapsineen ja avopuolisoni kanssa meille. Mielenkiinnolla jäänkin nyt odottamaan mitä tapahtuu seuraavaksi, menikö asia jakeluun vai ei.
Avopuolisoni on alusta alkaen antanut minun ymmärtää, että minä valitan turhasta ja minun täytyisi vain sopeutua tilanteeseen, koska hän ei halua rikkoa välejään siskoonsa ja omiin vanhempiinsa (Appivanhempani ovat aina tyttärensä puolella, hänhän on niin sivistynyt ja lukenut ihminen - sairaanhoitaja.:D) Olen tehnyt selväksi hänelle, ettei kyse ole siitä, että hänen pitäisi laittaa välejään poikki kenenkään kanssa. Avopuolisoni suku vain tuntuu olevan niin ylimielistä ja ylpeää porukkaa, ettei heitä ilmeisesti saisi koskaan mistään kieltää, huomauttaa tai moittia.
Onko kenelläkään palstaa lukevalla kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta? Olisi mukavaa lukea myös muiden tarinoita, sillä välillä tunnen olevani hyvin yksin tämän asian kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt miehellesi selvät sävelet: ota tai jätä.
Ei ole itselläni vastaavaa kokemusta, enkä moisesta röyhkeydestä ole tuttavapiirissäni kuullutkaan.
Jos mies laittaa noin härskisti sisarensa ja vanhempansa sinun mukavuutesi ja reviirisi edelle, niin olisi aika tehdä suhteessa kunnon tuuletus.
Et sinä kauan tuollaista jaksa.
Vihellä peli poikki, ja mies valitsemaan kenen kanssa hän haluaa elää...
Minun miehelläni on sisko, 35v., joka osaa neuvoa miestäni joka asiassa. Hän nauttii koko perheen suurta arvostusta ja häntä pidetään kauneuden ja viisauden ylijumalattarena. Hänellä käy kodinhoitaja 3 kertaa viikossa, sillä hän rasittuu tehdessään 12 tuntia työtä (vastaanottovirkailija) viikossa.
Kun olimme juuri tavanneet ja sisko oli kuullut, että olen mennossa hänen veljelleen kylään, niin hän kysyi veljeltään tietääkö tämä, että kuukautisia voi siirtää e-pillereillä. Jos ne vaikka juuri osuisivat siksi ajankohdaksi.
Hän saattaa kysyä minulta, mitä tahansa vastaavaa ja kun menen hieman hämilleni, niin he vain anoppini kanssa toteavat, että minun kanssani olisi helpompi keskutella, jos en esittäisi niin kirjanoppinutta. Ja sen jälkeen he alkavat keskustelemaan minun aikanani omista suosikkiehdokkaistaan miniäksi. Vaikka olemme jo olleet muutaman vuoden naimisissa.
He eivät voi ymmärtää, että minä käyn töissä ja yritän siinä sivussa opiskella lisää. He ovat aina olleet itse kotona ja mies on maksanut kaiken.
Minä olen heidän mielestään itsekäs, kun en ole jo hankkinut lapsia.
Yhä enemmän minua ällistyttää se, ettei mieheni reagoi näihin keskusteluihin ja keskustelunaiheisiin mitenkään. Hän vain sanoo minulle, että sisko ja äiti (jolla ei myöskään ole ongelmia itsetunnon kanssa) ovat aina olleet tuollaisia.
Hän on oppinut sulkemaan korvansa kuin hylje. Sinulta siihen menee aikaa, sillä olet vasta alkanut opetella. Mies on oppinut tavan jo lapsena.
Vaivu vaan omiin ajatuksiisi, kiekaiset aha, ja niinkö, silloin tällöin. Älä kuuntele, yhdestä korvasta sisään, toisesta ulos.
Joskus sitten sanot, kun naiset ovat paasanneet sinulle aikansa, että et nyt ole ollenkaan kuunnellut, mistähän siis on kysymys.
Mielestäni maailma menee kummalliseksi, kun halutaan käpertyä omaan pesään sulkien ovet muilta. Miksei lapsuudenperhe ja muukin suku saisi olla läheistä? Kerran kuussa yökylässä ei kuulosta kyllä pahalta. Minä ainakin tykkään veljestäni niin paljon, että voi kun olisikin mahdollisuus tuollaiseen.. Ja se, että ollaan kuin kotonaan ja laitetaan sinun keittiössäsi lapsille ruoat, sehän on vain huomaavaista. Ajatella miten paljon täällä kirjoittelisit, jos he tulisivat luoksenne täysin passattaviksi, ja sinä joutuisit lapsille ruoatkin laittamaan.. No luulisi että jos on näin läheiset välit, että voi olla toisen kotona kuin omassaan, voisi myös puhua avoimesti asioista. Voisi puhua mikä vaivaa päätä. Joskus ihmiset ottavat kaiken itseensä, vaikka toiset ihan keskustelun takia puhuisivat esim. sisustamisesta.
Enkä ymmärrä miksi toisen sukulaisia pitäisi pystyä moittimaan ja huomauttelemaan heille?
Ei kai jatkuva tungettelu näin paljoa ahdistaisikaan, jos olisimme läheisiä toisillemme. Mutta emme ole. Vaikka ihmiset ovat sukua toisilleen - jopa lähiomaisia, ei se aina automaattisesti tarkoita sitä, että he tulisivat toimeen keskenään ja välittäisivät toisistaan aidosti. Ei todellakaan.
Ongelma onkin siinä, ettemme ole läheisiä ja mieheni sisko vain olettaa minun olevan juuri samankaltainen ihminen kuin hän ja pitävän samoista asioista kuin hän. Hän antaa ymmärtää, että hän on aina oikeassa ja että hän tietää oikeanlaiset tavat, miten toimia eri tilanteissa.
Minun mielestäni ihminen käyttäytyy ylimielisesti silloin, kun hän ei edes vaivaudu kysymään toiselta aikuiselta (kaiken järjen mukaan tasavertaiselta) mitään. Ja ellei tämä ihminen itse ymmärrä käyttäytyvänsä tökerösti, en ainakaan minä viitsi alkaa hänelle rautalangasta vääntämään.
Mutta vaikeinta on varmasti analysoida mitään yksittäistä ihmisuhdetta tai tapausta, kun ei tunne ihmisiä. Me ihmiset kun olemme niin erilaisia persoonia. :) Jollekin toiselle jokin asia saattaa tuntua todella pahalta, kun taas toinen ei välttämättä ole moksiskaan tapahtuneesta.
Moikka,
ymmärrän sua tosi hyvin! Olen hyvä emäntä ja vaikutan tosi seuralliselta, mutten halua jatkuvia vierailuja. Vieras on kodissani vain ja ainoastaan vieras, ei mee järjestämään mitään ilman lupaa. Miehen suku on ihan erilainen ja sen äiti ei vieläkään käsitä miten niin meille ei saa tulla sivoamaan kun ollaan poissa ja miksei saa avainta ;)
Mutta kunnioituksella pääsee pitkälle. Ja mies näkee, että sisko käyttäytyy tyhmästi jos alat pitää puoles ja puhut suoraan asioista. Sano että tämä kuulostaa loukkaavalta, miksi arvostelet tätä, sano ettei lasten vierailu sovikaan, koska ollaan kotona ja nautitaan illasta ihan kahdestaan. Pidä etäisyyttä rohkeasti. Sano että minusta tuntuu, että voisit pyytää lupaa laittaa keittiössäni ruokaa/ kaivaa kaappia/siirtää kalusteita jne :PPP Ole ystävällinen mutta jämäkkä! Vaikuttaa silti epäystävälliseltä? Ei se ole ja toimii tosi hyvin. Jos sisko loukantuu, saa vähäsen miettiä asioita yksinään.
Vaikka se sisko ei ymmärtäis miksi haluat etäisyyttä jne mutta tämä on sinun koti ja sulla ei saa missään tapauksessa olla siellä ahdistunut/epämukava olo.
Ei ole väliä, ymmärtääkö se vai ei. Vaikka hän tarkoittais hyvää, ymmärrän, että tunkeileva käytös aiheuttaa ahdistusta ja lasten vierailu alkaa tuntua pakkopulalta...
Ja miehen pitää olla sun puolella ja vähentää vierailut tai puhua siskonsa kanssa. Ehkä hänestä huolestut turhasta, mutta kuten itse sanoit ollaan kaikki erilaisia ja sun huolet ovat yhtä suuria kuin hänen riippumatta siitä mitä hän tästä ajattelee.
Hyvää syksyä sulle ja toivottavasti kaikki järjestyy!
Juu ja ymmärsinkin jäklkikäteen, että on helppo olla jotain mieltä kun itse ei maantieteellisistä syistä voi nähdä sukulaisia, omia eikä miehen liian usein. Sitä voisi mieli muuttua, jos toisin olisi.. Niin ja sain kirjoituksestasi sellaisen kuvan, että miehesi tykkää siskon visiiteistä, ja näin ollen ajattelin, että kyllä sen verran pitää joustaa toisen eteen.
Asiahan on niin että miehesi sisko on miehesi sisko. Ja kotinne on sinun ja miehesi koti. Ja sinun ja miehesi suhde on sinun ja miehesi suhde.
Miehesi ja hänen siskonsa suhde on varmasti tärkeä heille kummallekin, ja jos nyt kumpikin kaipaa toistensa seuraa siinä määrin niin kaipa sitä on syytä varjella. Ehkä tästä asenteesta lähtien voisit neuvotella miehesi kanssa todeten että sinusta on mukavaa kun mies on siskonsa kanssa niin hyvissä väleissä, mutta itseäsi vähän kyseinen sisko välillä väsyttää. Että josko voisimme neuvotella siitä kuinka usein sinun pitää olla mukana heidän keskinäisissä tapaamisissaan, kuinka usein mies ajattelee että lähdet kotoasi sitten pois ja järjestät muuta ohjelmaa itsellesi siskon tullessa kylään, ja voisiko tätä sisarusidylliä vaalia ehkä muuallakin kuin teidän yhteisessä kodissa esim niin että mies sitten vuorollaan kyläilee siskonsa kodissa...
Älä missään nimessä ole liian omistava. Asetat vain ystävällisesti omat rajasi.
olen! Kaikkialla muualla vaan en omassa kodissani! Laita se veli meneen siskolleen. En minä ainakaan haluaisi että kotiani tultaisiin sotkemaan ja käyttämään noin vaan mun tavaroitani!
Veli voi olla siskollaan yökylässä silloin kun hänen mies on matkoillaan. Työnnä hänet sinne..pääset paljon helpommalla ja sinä voit hyvin. Ne 3 kakaraa saavat paljon sotkua ja sekavuutta aikaiseksi. Heillä on oma koti elämistä varten!