Kyllä, pettäminen on väärin. Mutta entäs sitten, kun toinen on jo pettänyt sinua? En näe siinä vaiheessa enää mitään väärää, jos itse tekisin samoin. Onhan mieskin jo osoittanut, ettei välitä minusta tai suhteestamme ja suunnitellusta yhteisestä elämästä. Joten miksi minäkään välittäisin hänestä.
Ainoa ongelma on se, etten ole 100% varma onko mieheni pettänyt minua. Kyllä ottaisi päähän, jos menisin sänkyyn toisen kanssa ja olisin suhteessa, jos mieheni olisikin vain ollut kertomansa mukaan känniääliö ja pelkästään valehdellut. Silloin olisin itse se pettäjä ja suhteen rikkoja. Tosin, hän valehteli minulle. Eli tilanne on ollut se, että hän on ollut kännissä, ja valehdellut minulle juomisensa määrästä, sanonut ottaneensa pari tuoppia, ja väittänyt ettei ole käynyt baarissa jne, ollut vastaamatta puhelimeen kun akku on ollut loppu (tosin sen tiesin kun olin nähnyt illalla kännykän ettei ole akkua), tosin soitin yli tunnin hänelle ja pistin varmaan 20 tekstiviestiä eikä hän vastannut yhteenkään, kun arveli ettei akku kestä. Aika paska selitys, eikö?
Tietysti huomasin että hän on juonut useamman, ja tajunnut että baarissa on käyty. Tarpeeksi kun jankuttaa, niin on kertonut jo siinä totuuden. Seuraavana päivänä pään selvittyä on tullut viimeisetkin rippeet. Mutta kun kerta jotain valehtelee, helppohan siihen päälle on pettääkin? Ja olla kertomatta, jos hän selittää sitä itselleen sillä, että oli humalassa.
Alkoholiongelmasta on menty siihen pisteeseen, että kun hän ei osaa kohtuudella ottaa, hänen pitäisi olla raitis tai ottaa vain ykköskaljaa. Jos ei siihen pysty, lähden. Ja minä uskon, ettei hän pysty siihen, niin erohan on melkein jo selvä.
Rehellisyys ja avoimuus on ollut aina suhteessamme pohja mihin tätä ollaan rakennettu. Tai minä olen rakentanut, hänestä en enää ole varma. Minä en ole hänelle valehdellut ikinä mistään, en ikinä. Ja uskon etten ole ainoa maailmassa. Miksi olla valehtelevan miehen kanssa, kun voisi etsiä vierelleen rehellisenkin?
Ymmärtäisin hänen logiikkansa epärehellisyyteen, jos olisin joku hirveä pirttihirmu. Mutta ikinä; en ole kieltänyt häntä menemästä, menen itsekin välillä. En ole kieltänyt edes seksiä muitten kanssa, on sovittu vaan että siitä kerrotaan toiselle jo etukäteen jos alkaa tehdä mieli. Ja hän on sanonut, että jos joku menee vieraisiin ensimmäisenä, se olisin kuulemma hänen mielestään minä. Ja hän tuli tässä äskettäin siihen tulokseen, että suhteemme ei olisikaan siltä osin avoin, vaan olisimme vain toistemme kanssa. Ok, sopii minulle, mutta olen korostanut että olen itse yhä sitä mieltä että sallin hänelle syrjähypyt, mutta sitten niistä tulisi puhua avoimesti, ja toki sitten käyttäisin itsekin oikeuden siihen. Ottaisi päähän olla 20 vuotta uskollinen ja huomata että toinen on nautiskellut muistakin samalla.
Nyt kun hän on minulle useamman kerran valehdellut, olen tässä suunnitellut kuinka voisin jättää hänet oikein veemäisesti. Toki haluaisin hänen kanssaan jatkaa, jos se olisi vain mahdollista. Ja itse en ole vielä valmis menemään vieraaseen sänkyyn. Käytännön syistä (raha) en kuitenkaan pysty samantien pakkaamaan kamppeitani ja muuttamaan. Sitä olenkin pohtinut, että on tämä rakkaus suhteessamme kuihtunut, kun mietin, että lähtisin heti jos tililläni olisi vuokratakuut uuteen asuntoon jne.
Olen hänelle itseasiassa tämän kaiken sanonut, mitä tähän kirjoitin. No, tosin en sitä että olen suunnitellut että jos jätän hänet, teen sen ihan yllättäen ja kylmästi. Sittenpähän hän kokisi, miltä se tuntuu kun joku vetää maton jalkojen alta.
Olemme olleet vuosia yhdessä, onneksi ei vielä lapsia, tosin jos meillä olisi lapsia, olisin lähtenyt jo aiemmin. Ei ole niin helppo vaan ymmärtää sitä että tämä on ohi. Ja toisaalta mietin, että pitäisi varmistaa tilanne, että hän on varmasti pettänyt minua. Mikään muu ei anna merkkejä siitä - päinvastoin - kuin pelkästään tuo kännisohlaus äskettäin.
Ainoa ongelma on se, etten ole 100% varma onko mieheni pettänyt minua. Kyllä ottaisi päähän, jos menisin sänkyyn toisen kanssa ja olisin suhteessa, jos mieheni olisikin vain ollut kertomansa mukaan känniääliö ja pelkästään valehdellut. Silloin olisin itse se pettäjä ja suhteen rikkoja. Tosin, hän valehteli minulle. Eli tilanne on ollut se, että hän on ollut kännissä, ja valehdellut minulle juomisensa määrästä, sanonut ottaneensa pari tuoppia, ja väittänyt ettei ole käynyt baarissa jne, ollut vastaamatta puhelimeen kun akku on ollut loppu (tosin sen tiesin kun olin nähnyt illalla kännykän ettei ole akkua), tosin soitin yli tunnin hänelle ja pistin varmaan 20 tekstiviestiä eikä hän vastannut yhteenkään, kun arveli ettei akku kestä. Aika paska selitys, eikö?
Tietysti huomasin että hän on juonut useamman, ja tajunnut että baarissa on käyty. Tarpeeksi kun jankuttaa, niin on kertonut jo siinä totuuden. Seuraavana päivänä pään selvittyä on tullut viimeisetkin rippeet. Mutta kun kerta jotain valehtelee, helppohan siihen päälle on pettääkin? Ja olla kertomatta, jos hän selittää sitä itselleen sillä, että oli humalassa.
Alkoholiongelmasta on menty siihen pisteeseen, että kun hän ei osaa kohtuudella ottaa, hänen pitäisi olla raitis tai ottaa vain ykköskaljaa. Jos ei siihen pysty, lähden. Ja minä uskon, ettei hän pysty siihen, niin erohan on melkein jo selvä.
Rehellisyys ja avoimuus on ollut aina suhteessamme pohja mihin tätä ollaan rakennettu. Tai minä olen rakentanut, hänestä en enää ole varma. Minä en ole hänelle valehdellut ikinä mistään, en ikinä. Ja uskon etten ole ainoa maailmassa. Miksi olla valehtelevan miehen kanssa, kun voisi etsiä vierelleen rehellisenkin?
Ymmärtäisin hänen logiikkansa epärehellisyyteen, jos olisin joku hirveä pirttihirmu. Mutta ikinä; en ole kieltänyt häntä menemästä, menen itsekin välillä. En ole kieltänyt edes seksiä muitten kanssa, on sovittu vaan että siitä kerrotaan toiselle jo etukäteen jos alkaa tehdä mieli. Ja hän on sanonut, että jos joku menee vieraisiin ensimmäisenä, se olisin kuulemma hänen mielestään minä. Ja hän tuli tässä äskettäin siihen tulokseen, että suhteemme ei olisikaan siltä osin avoin, vaan olisimme vain toistemme kanssa. Ok, sopii minulle, mutta olen korostanut että olen itse yhä sitä mieltä että sallin hänelle syrjähypyt, mutta sitten niistä tulisi puhua avoimesti, ja toki sitten käyttäisin itsekin oikeuden siihen. Ottaisi päähän olla 20 vuotta uskollinen ja huomata että toinen on nautiskellut muistakin samalla.
Nyt kun hän on minulle useamman kerran valehdellut, olen tässä suunnitellut kuinka voisin jättää hänet oikein veemäisesti. Toki haluaisin hänen kanssaan jatkaa, jos se olisi vain mahdollista. Ja itse en ole vielä valmis menemään vieraaseen sänkyyn. Käytännön syistä (raha) en kuitenkaan pysty samantien pakkaamaan kamppeitani ja muuttamaan. Sitä olenkin pohtinut, että on tämä rakkaus suhteessamme kuihtunut, kun mietin, että lähtisin heti jos tililläni olisi vuokratakuut uuteen asuntoon jne.
Olen hänelle itseasiassa tämän kaiken sanonut, mitä tähän kirjoitin. No, tosin en sitä että olen suunnitellut että jos jätän hänet, teen sen ihan yllättäen ja kylmästi. Sittenpähän hän kokisi, miltä se tuntuu kun joku vetää maton jalkojen alta.
Olemme olleet vuosia yhdessä, onneksi ei vielä lapsia, tosin jos meillä olisi lapsia, olisin lähtenyt jo aiemmin. Ei ole niin helppo vaan ymmärtää sitä että tämä on ohi. Ja toisaalta mietin, että pitäisi varmistaa tilanne, että hän on varmasti pettänyt minua. Mikään muu ei anna merkkejä siitä - päinvastoin - kuin pelkästään tuo kännisohlaus äskettäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niinpä niin... tuttu tarina! Minä jätin lähtemättä, koska meillä on lapsia. Menivät edelle kaikesta muusta, koska ovat syyttömiä ja ansaitsevat sekä isän, että äidin.
Mitä järkeä on, että lapsilla on onneton isä ja äiti, sen sijaan että olisi vaikka onnellinen äiti ja ajanmyötä isäpuoli, rakastavat huoltajat? En ymmärrä miksi jäädään lasten takia, jotta lapsistakin sitten kasvaa mahdollisesti tunnevammaisia kun eivät tiedä mitä rakkaus on, ainakaan eivät sitä ole kotona oppineet kun ovat olleet katsomassa äitiä ja isää jotka eivät toisiaan rakasta.
"Kyllä, pettäminen on väärin". Niin... Onkohan sen pettäneen mielestä? Moniko miettii: "Petän, koska se on väärin", vai liittyisikö uskottomuuden motiiveihin jotain paaljon syvällisempää? Tai sitten ehkä jotain paljon pinnallisempaa? Avainsana lienee "merkitys". Kukaan ei petä, ellei sillä on hänelle milloin-mitäkin merkitystä.
"lähtisin heti jos tililläni olisi vuokratakuut uuteen asuntoon jne." Tämä on aivan ilmiselvä todiste siitä, ettet todellakaan ole aivan rehellinen... Ja jos miehelläsi on alkoholiongelma niin mitä ihmeen merkitystä on hänen mahdollisella pettämisellään? Alkoholi on paljon suurempi ongelma.
Siis en todellakaan ole ollut rehellinen kaikissa ajatuksissani miehille. Olin siihen asti, kun luulin hänenkin olevan minulle. Sitten hän alkoi jäädä kiinni valheistaan. Eli oli oikeastaan sanonut jo suhteemme irti. Niin miksipä välittää enää hänestä, kun hänkään ei välitä minusta.
Kyllä ennemmin kestän alkoliongelman kuin pettämisen. Mutta kun tämä alko ongelma selvästi on, hän myöntää sen aina juomista seuraavana päivänä, mutta sitten ei mene montaa päivää kun alkaa selittelyt ja puolustelut ja tarinat, ties kuinka monennet kertomukset siitä että kyllä minä osaan kohtuudella ottaa, haluan olla raitis, pystyn siihen ilman apua, mutta jos en pysty, en hae apua vaan otan sitten kohtuudella, (mitä siis ei osaa tehdä ja on sen aiemmin itsekin myöntänyt) Tämän alko ongelman myötä on tullut kaikki.. en jaksa enää. En jaksa..
Anna äijän mennä. Pistät poikki välit kokonaan. Sitten voit jakaa ja löystyttää taas rasiaa ihan mielin määrin ilman tunnontuskia.