Jostain rohkeutta

Sama ilmiö on kaikilla esiintyvillä ihmisillä ensikertalaisista ammattilaisiin. Luulen että jos tuota adrenaliinin erittymistä ei tapahtuisi niin suoritukset olisivat heikompia/hengettömämpiä.
Siitä vaan laulamaan ja koeta näytellä sen verran että on kuin olisit tehnyt tämän jo sata kertaa! Aplodit kruunaavat esityksen.
Itse olen käynyt soittamassa varmaan jo tuhat kertaa eikä tunne katoa. Bändikaraokeen lupauduin ensimmäistä kertaa ja nyt jo jännittää.
Lavalle!

Upeaa, että olet uskaltautunut. Äläkä anna periksi!

En osaa muuta neuvoa antaa, kuin esiintymistä ja laulamista vain aina uudelleen ja uudelleen. Se on varmasti ainoa konsti, jolla voi päästä "jännittämisen herraksi". Jännittämisestä ei välttämättä pääse täysin koskaan eroon, mutta sitä pystyy hallitsemaan, kun saa kokemusta lisää.

Todellakin hyvin tuttua on tuo mitä kuvailit.

Kotona laulattaa ja laulu sujuukin -ellei erinomaisesti niin ainakin hyvin- mutta kun karaokebaariin päästään niin on piru merrassa ja ääni häipyy, poukkoilee ja tekee vaikka mitä ihmeellisyyksiä.

Kuten aiemmissa vastauksissa tulikin jo ilmi, ei jännityksen tunteesta koskaan pääse kunnolla eroon - en minä ainakaan. Mutta kun pääsee jännityksensä herraksi (ja sekin kyllä tapahtuu, usko pois), niin sitä tunnetta oikein odottaa. Olen varma, että jos joku päivä karaokea laulaessani en enää jännityksen perhosia vatsassani tunne, saa laulaminen jäädä siihen - siitä on silloin tunne ja sielu pois.

Itse pääsin pahimmasta jännityksestäni ystävän avulla. Mentiin yhdessä karaokebaariin ja vedettiin yhdessä joitain biisejä - Päivänsäde ja Menninkäinen, Kotiviini, jne kaksinlaulettavia kappaleita. Ainakin itsellä jännitys hellitti huomattavasti kun joku tuttu seisoi vieressä samassa tilanteessa. Kaveri kantoin niin sanotusti puolet taakasta!

Kannattaa myös muistaa se, että se illan ensimmäinen laulu on aina vaikein. Tämän kappaleen vedän yleensä vieläkin kaverin kanssa jos vain mahdollista. Sen jälkeen helpottaa. Kun alkujännityksestä/kankeudesta on päässyt niin minä ainakin oikein innostun ja vaikka seuraava laulu jännittääkin, niin se on ihan pakko päästä laulamaan! ;)

...jännityksesi.Kun menet lavalle, ole "pieni",nöyrä yleisön edessä.Ajattele jo etukäteen, että hyväksyt itsesi sillä hetkellä,kun jännittää.Muista olla rauhallinen(mitä varmaan oletkin).Koeta keskittyä kuuntelemaan omaa ääntäsi(tässä kohdin vähän tahdonlujuutta)varovasti, miltä se kuulostaa tai miten sävel menee.Älävälitä siitä, onko sinulla yleisöä yksi vai sata...aivan sama.Kaikki ovat vain ihmisiä!!! Keskity lauluun.Tutuistakin lauluista kumpua aina jotakin uutta sanomaa-sillä hetkellä, sillä tunnelma on aina eri.Ei kannata esittää sellaista, mitä ei ole.Oma tulkinta on aina paras ja persoonallinen, rohkeutta vain tuoda se esiin!Olen kokeillut ja toimii.
Olisi hyvä jos voisit liittyä johonkin karaoke-viihdelaulajien kerhoon.Ota laulutunteja,jos mahdollista.Uskon, että onnistut, kun et anna periksi :) ILOA PÄIVIISI !!

jos teillä on kerran karaokelaiteet kotonakin niin harjoittele sitä laulua vaik vanhempien kanssa jos ne vaan tukkää laulaa ja siitä se sitten lähtee niin mä ainakin oon tehnyt et laulenen yleensä viikonloppuisin vanhempien kanssa karaokee

..mulla on semmonen juttu,että vaikka rakastan laulamista,ja paikallisessa baarissa olen usein laulanutkin nykyään ja mielestäni myös osaan laulaa,niin kertaakaan en ole (vielä)täysin selvinpäin laulanut..
Onhan se laulu hyvin sujunut mulla vaikka vähän ois viinaakin päässä,mut olis tietysti kiva joskus kokeilla ihan selvinpäin laulamista:)
No,kyllä sekin päivä varmaan koittaa,et menen baariin vain pelkästään laulamisen takia.
Vaikka itselle ei nyt ainakaan tässä vaiheessa ole mitään väliä,olenko täysin selvä vai en,aplodeja on tullut aina,osaan hallita ääntäni nyt (onneksi)paljon paremmin kuin ennen,että en enää laula liian korkealta tai matalalta,jos vain on joku niin tuttu biisi jonka varmasti osaan laulaa,
Ja on muuten kerennyt jo yksi tuttu houkutella minua mukaan hänen johonkin omaan lauluryhmäänsä(tai mikä nyt onkaan):)Ja sinne ehkä myös menenkin,kun eihän sitä koskaan tiedä,mihin tässä elämässä joutuu,vaikka pääsis joskus esiintymään isommalle yleisölle:)
Mun kohdalla se on vain siitä rohkeudesta kiinni,ei mistään muusta,sitä mä kyllä vielä vähän tarvitsisin,mut onneksi on sentään ihmisiä,jotka jaksaa mua kannustaa eteenpäin:) Ja sulla on sentään kotona ne karaokelaitteet,itse en pysty semmosia hankkimaan varmaan viel aikoihin(köyhä opiskelija kun olen) Mut toivotan sulle onnea ja menestystä! Ja rohkeutta vaan peliin:)