Monesti yksin illalla ollessaini luen näitä juttuja ja olen todennut,ettei kemin alueelta taida löytyä enää ketään kenen kanssa voisi puhua ihan kaikenlaisista asioista...kaipaisin joskus sellaisia syvempiä keskusteluja ja kommentteja tunteista ja varsinkin,et miten selviää pahimman yli ku tuntuu välillä et maailma kaatuu päälle. Seuraa en ole vailla, vaan aitoja ihmisiä ja aitoja tunteita.
tylsistynyt
nainen...
91601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heips!
Ollaan aikalailla samoilla linjoilla, minäkin kaipaisin jutustelua ja ajatustenvaihtoa "oikeista" asiosta.. Eikä kavereitakaan koskaan liikaa ole..
kuhan vain auttaa naisia jos ymmärtää naisten päälle kun ajelee autoo innoissaan.
jutut menee yleensä täällä just tällasiks. Eikö asioihin voi ottaa kantaa ihan normaalisti, eikä kommentoida niitä tolla lapsellisella värkkäämisellä?
sitä saa mitä tilaaa
keskustelu seuraa vailla myös, kuten sinäkin, kemistä...
Niin, ehkä tämä ei ole oikea paikka kuitenkaan keskustella yksityisistä asioista. Vaikeat tunteet, kuten tuo seinien päälle kaatuminen jne. eivät oikein kuulu tällaiseen yleiseen keskusteluun. Aina on niitä joita ei sellainen kiinnosta ja kommentoivat sitten tyhjää siihen väliin. Ehkä chatin puolella löytyisi helpommin juttukaveri sellaisiin asioihin, jos ei kerran löydy livestä tuttua, jonka kanssa keskustella. Mutta niin, ainakin minusta voi kokeilla noita muitakin paikkoja...chatissa on eri huoneita. Ei se mitään ota jos ei annakkaan kun kokeilee!
Jeps, ehkä tää ei oo oikea paikka keskustella ”henkeviä”, kun kuitenkin vaan saa kuittailua, jos vaan jotenkin sais maili-osoitteen niin vois keskustella luottamuksellisesti
Jeps, ehkä tää ei oo oikea paikka keskustella ”henkeviä”, kun kuitenkin vaan saa kuittailua, jos vaan jotenkin sais maili-osoitteen niin vois keskustella luottamuksellisesti
Niin, onkohan tuo sillä lailla, että nykyään ihmiset eivät enää osaakaan keskustella. On kiire tai koetaan, että rauhallinen elämän asioihin keskittyminen on hukkaan heitettyä aikaa.
Aikoinaan, ennen kännyköitä ja sähköposteja muistan kuinka enemmän ihmiset juttelivat ihan oikeasti toistensa kanssa. Ei ollut niin kiirettä. Puhuttiin henkeviä tuntikausia, eikä se tuntunut kiusalliselta tai hukkaan heitetyltä ajalta. Vaikka sähköiset viestimet ja niiden mahdollisuudet paranevat, yksinäisyys lisääntyy yhteiskunnassamme. Oikeata ihmistä, jolla on halua kunnella ja aikaa jutella ei löydy kohta mistään.