Mitenkäs te muut monikulttuurisessa suhteessa elävät vietätte lomanne? Omassa tuttavapiirissämme on erittäin yleistä, että Suomessa asuva pariskunta viettää joka vuosi kuukauden lomansa ulkomaalaisen puolison kotimaassa.
Minusta se on monestakin syystä ajan ja rahan haaskausta. Ei sillä, etteikö sukulaisia olisi mukava tavata tai ettenkö pitäsi vaimoni kotimaasta. Maailmassa vain on niin paljon muitakin mielenkiintosia paikkoja, jotka haluan nähdä.
Ainakin minun vaimoni haluaa lomaillessaan kotimaassaan tavata sukulaisiaan, ystäviään ja puhua omaa äidinkieltään. Mitä mistään näistä tulee, jos minua pitää roikottaa mukana? Ensinnäkin kaikkien pitäisi puhua englantia, että minäkin ymmärtäisin. Toisekseen tuntuisi hullulta roikkua kolmantena pyöränä jossain kahvilassa, jossa vaimo vaihtaa kuulumisia omien lapsuudenystäviensä kanssa.
Niinpä olemme päätyneet ratkaisuun, että vietämme osan lomasta yhdessä ja osan lomaa vaimoni vierailee kotimaassaan ja minä teen sitten omia juttujani. Mitenkäs te muut?
Minusta se on monestakin syystä ajan ja rahan haaskausta. Ei sillä, etteikö sukulaisia olisi mukava tavata tai ettenkö pitäsi vaimoni kotimaasta. Maailmassa vain on niin paljon muitakin mielenkiintosia paikkoja, jotka haluan nähdä.
Ainakin minun vaimoni haluaa lomaillessaan kotimaassaan tavata sukulaisiaan, ystäviään ja puhua omaa äidinkieltään. Mitä mistään näistä tulee, jos minua pitää roikottaa mukana? Ensinnäkin kaikkien pitäisi puhua englantia, että minäkin ymmärtäisin. Toisekseen tuntuisi hullulta roikkua kolmantena pyöränä jossain kahvilassa, jossa vaimo vaihtaa kuulumisia omien lapsuudenystäviensä kanssa.
Niinpä olemme päätyneet ratkaisuun, että vietämme osan lomasta yhdessä ja osan lomaa vaimoni vierailee kotimaassaan ja minä teen sitten omia juttujani. Mitenkäs te muut?
Vastaukset 22
Vanhimmat
jatkuvasti koko loman aikana kun mieheni on hänen toisen vaimonsa luona
ihan pimeen hyvä :) !!!!!!!!
kyllä suomalaisilla miehillä on hyvä itsetunto kertakaikkiaan.. ja vielä taito nauraa itselleen sekä kaltaisilleen!
Itse pidin lomani ajan seuraa vaimoni sukulaisille kun hän oli töissä. Mielenkiintoinen ratkaisu kaikin tavoin. (^_^)/
Mutta olen samaa mieltä siitä että on parempi yrittää lomailla muuallakin kuin kotimaissa. itse ratkaisimme asian matkustamalla kolmanteen maahan.
ratkasu, mutta ymmärrän kyllä, että toinen haluaa mennä kotimaahan katsomaan sukulaisia ja ystäviään. Ja kyllä mä ainakin haluaisin tutustua parini sukulaisiin.
Alkuvuosina oli ns. mukana roikkumista, mutta opettelin puolisoni äidinkielen ja nyt nautin kovasti noista matkoista. Minut on otettu ystävällisesti vastaan ja minulla on siellä ikään kuin toinen perhe. Puolisoni tapaa myös lapsuusystäviään ja minä olen joskus heidän & heidän puolisoidensa mukana sekä joskus vietän tuota aikaa "muiden sukulaisteni" kanssa. Lisäksi teemme yhteisiä matkoja myös muihin maihin, mutta pääosin vietämme lomamme puolisoni kotimaassa ihan yhteisestä halustamme.
Me emme käy joka vuosi mieheni kotimaassa - ja juuri siitä syystä, että maailmassa on niin paljon muitakin paikkoja, joihin haluamme tutustua. Mieheni kotimaassa käymme suunnilleen joka 3. vuosi ja taas vastaavasti joka 3. vuosi käymme maassa, jossa tapasimme ja jossa osa sukulaisistamme asuu. Jäljelle jäävänä kolmantena vuonna sitten tutustumme niihin tuntemattomiin maihin ja kaupunkeihin... Joskus myös mieheni käy kotimaassaan yksin, kuten tänä vuonna ja jouluna sitten lähdemme koko perhe aurinkoon aivan toisaalle... Lopulta kun ajattelee, niin lomailemme vähän kuten sattuu - aina kun emme lähde minnekään koko kesänä. ;o)
"Pitää" vastata, vaikka vähän on sekava olo... kerrankin asiallinen keskustelu. Pitää vaan sanoa, että työttömällä on lomaa aina.. toista se on miehelläni kun ei ole lomaa juuri koskaan... Jotain hän puhui, että olisi mukava mennä minun mummoni ja ukkini luokse sitten kun työt loppuu pariksi päiväksi, että siinä se....
Kyllä aktiivinen työnhaku työstä käy, älä suotta mustamaalaa itseäsi.
Varmaan isovanhemmat kiljuvat riemusta kun lapsenlapsi tulee näytille jonkun kumihuulen kanssa. :-D
Näytille? Kyllä minä nyt ihan ekana siellä häntä käytin ennen kuin tapasin hänen vanhempansa ja aika kaukana on hänen huulensa mistään kumihuulista. (vrt. joku somali, Angelina Jolie, muu typy tai mies joka on pistänyt pepustaan huuleen lisää pehmeyttä=D)
Ohkaiset ovat ja iho on sama kuin isällänikin joka mös on tummatukkainen ja -partainen suomalainen mies.)
He itse toivoisivat, että minä ja mieheni kävisimme usein siellä ja mies tykkää mummoni ruuasta ja voisi muuten kokata mummollekin jotain intialaista, jos tämä vain haluaisi. Ukki nyt on niin kasvi, että se ei osaa kuin öristä sängynpohjalta ja kusta kuikkaan, että se sen mieli piteestä. Isäni sanoi joskus tässä, että mieheni on hyvä jätkä ja minun kannattaa pitää siitä kiinni, eikä olla sille ilkeä. (höh, minäkö ilkeä=D)
Ei muutenkaan ole suomessa tapana kiljua riemusta paitsi jos voittaa rahaa arvalla... enemmän amerikkalaisnaisten tapa se hysteerinen kiljunnan kailotus=D
Samoalla lomailu sopii meille molemmille, koska meillä on molemmilla siellä perhettä ja näin tulee sitten sukuloitua puolin ja toisin. Havaijilla on vain miehen perhettä, mutta toistaiseksi paikka on ollut riittävän kiinnostava meidän kaikkien käydä.
Molemmille on omaa menoa ja tekemistä, joten siinä mielessä lomat sujuvat hyvin. Tosin ensi vuonna olisi tarkoituksena uhkarohkeasti kutsua anoppi tänne lomailemaan.
"Molemmille on omaa menoa ja tekemistä"
Ukko harrastaa yöjuoksua ja sinä teet kotona lihapullia?
Mainitsemistasi syistä johtuen mieheni käy toistaiseksi itse kotimaassaan.Se järjestely sopii meille.Myöhemmin kun opin paikallista kieltä enemmän,voin ajatella mennä mukaan.Kolmantena pyöränä on pitkästyttävää olla,vaikka vieraanvaraisuutta on puolin ja toisin.Ilman kieltä ei ole mitään.
Tunnistan ongelmasi. Ensimmäisen vaimoni kanssa vietimme yleensä kuukauden loman hänen kotimaassaan, noin vuoden tai kahden välein. Se oli kieltämättä tylsää minulle, koska en osannut kieltä, enkä voinut kommunikoida itse juuri kenenkään kanssa. Loppuaikoina siksi vaimoni meni yleensä lasten kanssa ja minä suuntasin sillä aikaa Lappiin tms.
Nykyisen vaimoni kanssa käymme hänen kotimaassaan rahavarojen ja lomien yms. salliessa, yleensä 1-2 vuoden välein. Maa (Filippiinit) on kaksikielinen ja siksi voin kommunikoida lähes kaikkien ihmisten kanssa. 7000 saaressa riittää nähtävää useaksi vuodeksi ja samoin sukkellus yms. kohteita, joten ainakaan vielä minulla ei ole ollut mitään ongelmaa vaan haluan seuraavallakin lomalla mennä sinne.
Asia siis riippuu minusta lähinnä kahdesta seikasta, eli maasta ja sen kiinnostavuudesta ja toisaalta kielestä ja sen osaamisesta puolin ja toisin.
Mukavahan siellä on käydä ,vaikka kielitaito on vajavainen .Aina oppii jotain uutta kulttuurista ja pääsee kokeileen saako itsensä ymmärretyksi paikallisten keskuudessa..Ja pääsee pois täältä eteenkin talviaikaan.....
ja usein miehen kotimaassa. Siellä on rakkaita ihmisiä, joten mielellämme heitä näemme. En ole koskaan tuntenut itseäni kolmanneksi pyöräksi ja miehen äidinkielikin sujuu minulta kohtalaisesti, joka kerta aina vain paremmin.
Me on vuosien varrella kuljettu miten milloinkin. Monesti asiaan on vaikuttanut se miten on lomia saatu ja moneenko lippuun on ollut varaa. Kieliongelmia minullakaan ei miehen kotimaassa ole ja siksi on ollut helppo lähteä yksin, kaksin tai lasten kanssa.
Ymmärrän mieheni tarpeen tavata omia sukulaisiaan, mutta joskus se on kyllä rasittavaakin. Siksipä on tehty matkoja eri aikoina ja eri porukoilla. Toimii meillä hyvin.
me asumme kolmannessa maassa, siis emme suomessa tai mieheni kotimaassa, joten nama lomanvietot ovat todellinen ongelma, varsinkin kun taalla pain maailmaa lomaa on vain 15 paivaa vuodessa.
Mina olen henkilokohtaisesti sita mielta etta tulen mieluiten suomeen tapaamaan ystaviani ja perhetta, ja ehka mieluiten myos yksin, ettei tarvitse koko ajan olla kaantamassa ja niin kuin sanoit onhan se kolmas naissa tilanteissa vahan ylimaarainen. Minun perheeni ymmartaa taman hyvin, eika odota etta mieheni tulisi aina mukanani suomeen, mutta miehen perhe onkin sitten eri juttu. Nytkin oli minulle jouluksi varattu lentoliput mieheni kotimaahan kysymatta, vaikka olin sanonut etta en viela tieda mihin haluan menna, jos mihinkaan. on kuulemma joustavat liput etta voin vaihdella paivia mieleni mukaan kunhan ilmestyn paikalle. Uskomatonta holhousta ja naurattaa kun wille satuitkin juuri nyt aloittamaan ketjun tasta aiheesta.
no ilmoitin tanailtana miehelleni etta jos saan jarkattya yli viikon lomaa menen suomeen, jos ei onnistu niin jaan tanne atlantin toiselle puolelle ;)
mietityttaa vaan koska tama tilannehan meilla on edessa joka vuosi ja lomatkaan ei ole talla nakymin lisaantymassa....
onko muilla tallaisia ongelmia???
Suomessa asuessamme meillä oli tapana käydä Englannissa esim. pidemmillä viikonloppuvapailla, emmekä tainneet viettää siellä yhtäjaksoisesti viikkoa pidempää aikaa. Näitä matkoja teimme suhteellisen usein, noin parin kuukauden välein, joskin mieheni matkusti kotimaahansa aina välillä yksinkin. Ymmärrän kieltä suhteellisen hyvin, joten pysyn mukana perheen sisäisissä sekä myös mieheni ystävien kanssa käymissä keskusteluissa. Se seikka tekee minunkin vierailuistani mieluisan, kuin myös se että kaupunki on minulle tuttu, ei tarvitse käyttää aikaa "pakollisiin nähtävyyksiin".
Matkustelemme mahdollisuuksien mukaan myös muihin maihin, aina lomamatkamme päämäärä ei ole Englanti.
Meillä on niin että käymme kotimaassani (minä olen se ulkomaalinen :D)
sukulais käynnillä noin kerran kolmessa vuodessa. Muut lomat vietämme muualla,
esim. tänä kesänä käytiin Islannissa :)
Minulla ei ole enää "kavereita" kotimaassa kun siitä on jo sen verran kauan,
joten se toki helpottaa. Ei enää tarvi käydä kahvilla seurustelemassa
ja lähisukulaiset puhuvat englantia.
Myös lähi-sukulaiset käyvät täällä suomessa vähintään kerran 2v.
Joten, nähty on toisiaan vähintään kerran 1,5 vuodessa tämän noin 10v. ajan :)
Vaikka mieheni sekä minun tekee mieli käydä kotimaassani
(joka sattuu olemaan japani)useammin, varsinkin syömässä ihanaa ruokaa :)))
ollaan vielä nuoria ja haluamme katsoa myös maailmaa.
Ja varsinkin, kun ajattelee tulevaisuutta...
sitten joskus kun lapsia on, loma keskittyy varmasti "isovanhempien tykönä käymiseen".
Joten nyt on vielä aikaa ja rahaa matkustella muuallekin !
Näin meillä :)
Silloin kun käymme kotimaassani, lähdemme myös lomalle !
Esim. viimeksi olimme 3 viikkoa, josta viikon olimme aivan kahdestaan, ilman ystäviä, sukulaisia.
Matkustamme kotimaassani, jossa en ole itsekään käynyt.
ja väh. yksi yö luksus täysihoito-hotellissa :)
Sillä pystyy myös kompensoida !