eräs erittäin hyvä ystäväni, sanotaan nyt vaikka Piia on löytänyt miehen, vaikkapa Antin, josta minä en pidä ollenkaan. Minusta Antti on melkoisen epämiellyttävä kaikessa pinnallisuudessaan, enkä minä kykene viihtymään hänen seurassaan ollenkaan. Meillä ei ole mitään yhteistä, mikä ei tosin ole tärkeääkään, eihän hän minun mieheni olekkaan. Mutta minusta piia "tyytyy" johonkin muuhun kuin minkä arvoinen hän oikeasti olisi. Haluaisin ystäväni saavan miehen joka rakastaa häntä sellaisena kuin hän on, muutakin kuin ulkokuorta. Uskon että Piia ei ihastuksen myllerryksessä näe Anttia kokonaisuudessaan. MInä idioottina kerroin Piialle "sievistellen" kuinka Antin koen ja näen, ja nyt kärsin siitä nahoissani.KOen että Piia ei haluakaan minua enää niin mielellään viettämään iltaa heidän kanssaan. Ja äh. en tiedä miksi kirjoitan tänne, mutta pakko jonnekin on turhautumiseni purkaa. Kuinka te olette kokeneet pitkäaikaisen ja läheisen ystävän uuden miehen kuvioihin tulon? Varsinkin jos ette häntä hyväksy, kerrotteko ystävällenne ettette hänestä ole erityisemmin ihastuneet?
Harmillista kun illanvietto yhdessä ei olee enää niin mukavaa, Piian entinen avopuoliso oli nykyiseen nähden aarre.
Harmillista kun illanvietto yhdessä ei olee enää niin mukavaa, Piian entinen avopuoliso oli nykyiseen nähden aarre.
Vastaukset 9
Vanhimmat
puutu siihen mitä toinen haluaa..eihän se jumalauta tarvitse sinua miellyttää jos toista se miellyttää.. olet sairas ja tarvitset apua.. ei sinun kaverisi pidä valita sellaista kumppania mikä sinua miellyttää..tajuatko miten typerältä se kuullostaa, hanki oma elämä eläkä puutu toisten elämään liikaa. aivan varmasti tulehdutat välit ystävääsi olemalla itsekäs.. miettisit vähän!!!
Itselläni oli sellainen tilanne myös alkaessani seurustella nykyiseni kanssa, ettei kaverini ensin ymmärtänyt mitä hänessä nään jne.. paljolti sen vuoksi koska paras frendini ja mies olivat todella samanlaisia luonteeltaan, itsenäisiä, itsepäisiä, vahvat mielipiteet omaavia.(syy miksi niin rakastuinkin..) Kesti hieman aikaa ennen kuin tottuivat toisiinsa ja ennen kaikkea jakamaan minut. Mustasukkaisuus on ihan ymmärrettävää, mutta älä anna sen mennä liian pitkälle. Jos ystävyys on todellista ystävyyttä se kestää erimielisyydet ja te selviätte. Sitä paitsi "Antti" ei ole sinun viihtymistä varten vaan "Piian". Voihan olla että mies on kaverillesi täysin väärä, mutta ihmisen täytyy jokaisen tehdä myös ne omat virheensä. Mahdollisen eron tullessa älä ole se joka sanoo " mitä minä sanoin!" vaan ole YSTÄVÄ ja tue!
en mäkään voi sietää kaverin ukkoa. Toinen on niin rakastunut, ettei huomaa vaikka mies on läpimätä kahlitseva hyväksikäyttäjä, jolle ystävä on näyttelyesine, itseluottamuksen jatke, äiti ja huoltaja. Miestä siinä tyypissä ei ole minkään vertaa. Oli minullekin aluksi niin huomaavainen ja ystävällinen, mutta kun sai vakituisen, niin johan muuttui ääni kellossa. On inhottavaa tajuta, kuinka sokeaksi ja tyhmäksi rakkaus voi tehdä.
Ei kannata sanoa mitään, enkä sanokaan, ei se silti ole minun ongelmani. Mutta jos jokupäivä hänen silmät aukeaa niin sanooko sitten, että miksen minä sanonut mitään..
Minun ystäväni ei hyväksy miestäni, teennäisesti esittää kyllä muuta. Ei ystävyyssuhde voi toimia näin! Välit on nyt aika viileät, silloin tällöin kysellään kuulumisia s.postilla ja pari kk sitten kävin lapsen synttäreillä, siinä kaikki. Ystävästä luovun kuitenkin mieluummin kuin elämäni miehestä!!
Nyt on minut ymmärretty kyllä väärin.
Siis turhautunut olen jollain tavalla siitä että kun näen että mies on "piialle" jollain tasolla ikävä. Hän ei siis kohtele Piiaa kuten toivoisin Piian miehen häntä kohtelevan ja arvostavan. Ohan hän niin ainutlaatuinen ja paras ystäväni. Yksi parhaista ihmisistä koko maailmassa. Hyväksyn siis tämän suhteen toki, koska ei ole minun asiani siihen puuttua. Kyseesssä kun on siis kaksi aikuista ihmistä, enkä minä itse ole kumpikaan osapuoli tässä suhteessa. KOko asia ei minulle kuulu. Piian kysyessä minulta mitä mieltä miehestä olen, kerroin mielipiteeni "sievistellen". En voinut valehdellakaan hänelle. Mutta tuntuu vaan niin ikävältä kun tiedän Piian ansaitsevan parempaa.Rakkaalle ihmiselle kun ei tietenkään halua kuin sitä parasta.
Aion olla ystäväni tukena, jos suhde päättyy tai on päättymättä. Aviliittoon asti vaikka. Mutta silti pieni toivonääni päässäni kieltämättä soi siitä että Piia saisi sen parhaan miehen.
En voi sanoa että katuisinkaan sitä kun kerroin Piialle kuinka miehen koen.Tulen minä toimeen miehen kanssa ilman mitään konfliktia, toimeen kuten kenen tahansa kanssa, mutta en siltikään voi sanoa pitäväni hänestä. Harmi vain jos tämä mielipiteeni ihmissestä vaikutti illanistujaisiin. Ehkä kannattaisi vain liittyä Piian kanssa miehen ihailijakerhoon ja olla todellisesta "tunteestani" miestä kohtaan hiljaa....
Ei ole sinun asiasi hyväksyä ystäväsi miestä.
Se on hänen asiansa, ei sinun.
Ystävyys on sitä, että ystävä hyväksytään sellaisenaan.
Itseasiassa tuli tunne, että oletkohan sittenkin mustasukkainen tuosta miehestä tai peräti kateellinen, siis sisimmässäsi, kun tuollaisia ajattelet. Varmaankin olisi itsetutkiskelu paikallaan..
mulla on jokseenkin sama tilanne. kaveri seurustelee onnessaan erään mielestä aika ääliön tyypin kanssa. eihän se minulle tietenkään kuulu ketä kaverini tapailevat, mutta en aio valehdella mielipiteestäni. ja olenkin selvästi ilmaissut ystävälleni tämän.
kaverini sitten otti puheeksi minun antipatiani tätä miestä kohtaan. hänen mielestään minun tulee tutustua kunnolla ja tulla toimeen miehen kanssa.
minusta se on turhaa koska mies lähtee pitkälle työkomennukselle muutaman kuukauden päästä. miksi minun tulisi uhrata kallista vapaa-aikaani ja energiaani johonkin ääliötyyppiin?
suureksi harmikseni välit ystävääni ovat viilentyneet. toisaalta mietin että miksi pitäisi luopua mielipiteistä. ihmiset muuttuvat ja joskus kasvavat erilleen.
samantapainen, mutta niin, että ystävämme avioliitto oli alussa normaali, mutta nyt vuosien myötä se on muuttunut huonoksi. Minun on vaikea hyväksyä tämän ystävämme vaimon käytöstä. Hänestä on tullut oikea suolapatsas. Kaikki hauskuus ja ilo on hänestä kadonnut. Sitä, paljonko siihen on jokin tämän miehen tekemä syynä, en tiedä. Lasten saannin jälkeen heidän elämästä on tullut käsittämättömän totista. Ei todellakaan voi enää hauskaa pitää yhdessä. Tämä nainen on kuin myrkyn niellyt semmoisina iltoina. Minä en ole tehnyt mitään, mistä olisi aihetta moiseen, eikä miehenikään. Ja nyt olen huomannut, että hän on kaikkia kohtaan samanlainen. Surullista, vaikea enää suunnitella mitään kivaa heidän kanssa.
Nyt tämän muutoksen myötä tämä nainen on tosin tullut lapsellisen mustasukkaiseksi. En tiedä, onko hän kaikille naisille yhtä mustis kuin minulle. Minä joudun työasioissa olemaan tämän miehen kanssa enempi tekemisissä nykyään, mutta viihteellä me emme saisi olla näköjään ollenkaan tekemisissä, kun tämä nainen on tunkemassa väliin. Ja minä en todella hakkaile hänen miestään, olen onnellinen omani kanssa.
Minullakin oli ystävä, joka yritti epätoivoisesti löytää elämänsä miehen. Melkein poikkeuksetta hän kuitenkin tapasi pinnallisia tyyppejä ja jopa patologisia valehtelijoita. Itse olen tosi kriittinen miehiä kohtaan ja aistin usein miehistä, että kaikki ei ole ok. Välimme viilenivät pariin otteeseen, kun hän seurusteli tiiviisti. Joku voi tulkita tämän mustasukkaisuudeksi puoleltani. Kun suhteet sitten kariutuivat, "ystäväni" alkoi taas pitää tiiviisti yhteyttä ja suunnitella yhteisiä menoja. Kun seuraava mies löytyi, sain taas jäädä taka-alalle. Kun suhteissa meni huonosti, "ystäväni" purki minulle pahaa oloaan. Pari miestä joiden kanssa hän ehti seurustella vakavasti (?) pitivät samanaikaisesti yllä toista suhdetta.
Välimme menivät lopullisesti, kun lopulta sanoin hänelle tuosta pompottamisesta. Ystäväni loukkaantui verisesti ja haukkui itsekkääksi. Noin vuoden kuluttua hän otti yhteyttä ja olisi taas halunnut olla kuin ennenkin. Kuuntelin taas samoja vanhoja miesjuttuja aikani ja tiesin etä emme voisi enää palata entiseen. Omassa elämässäni oli ehtinyt tapahtua paljon ja asenteeni oli jotenkin muuttunut. Jostain kumman syystä olin tavannut elämäni miehen melkein heti sen jälkeen, kun ystävyytemme oli katkennut. Ehkä en ollut aiemmin ollut valmis...