Nerot tuntuvat olevan aivan oma ihmislajinsa, ihmistyyppinsä, ellei peräti rotunsa ylivertaisen älyllisen energisyytensä puolesta, erotuksena meistä tavallisista järki-ihmisistä, joiden äly on lujasti sidottu tahtoon ja sen omiin mielitekoihin, palvellakseen uskollisesti sen tarkoitusperiä vähäisiäkin juolahduksia myöten, menemättä sinne minne sillä ei ole mitään asiaa. Äly, joka on vain vakuttimien välittäjä, tiedoitsee oliossa vain niiden erityisen puolen, ja välittömät, väliliset ja ehkä mahdollisetkin suhteet tahtoomme.
Tuntuu varsin kiehtovalta ajatella, että harvat ovat ne, joille luonto on pitkin hampain vasten sen alkuperäisiä suunnitelmia, suonut yliluonnollisen kyvyn välittää ja tuottaa sävelin ja sanoin taiteen kautta efektejä ja visioita, saaden vastaanottajassaan aikaiseksi väkeviä sielullisia kokemuksia ja emotionaalisia olotiloja sekä psykofyysisiä tunnetiloja, jotka eivät sublimoidun ja objektivoidun luonteensa vuoksi konvergoi tahtoamme kiihottavien tai kiusaaviin subjektiivisiin tunnetiloihimme, jotka ovat osa varsinaista itseyttämme, minäkokemustamme eli siis minuuttamme, vaan meillä on suuri onni kokea tulla nostetuksi pois tavanomaisesta minästämme, joka ei kokemuksena ole enempää eikä vähempää kuin minuuden menettäminen, ikään kuin jokin ulkopuolelta tuleva genius alkaisi toimia, kiihdyttämättä itse todellista mielihyvää, tai pahaa, vaan ainoastaan sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahtoa enemmän taikka vähemmän vastaan hangoittelevana, pienemmän tai suuremman tuskan tai tyydytyksen kuvana heijastuen tahdosta ja sille otollisista tunteista riisutulle puhtaan mielteen alueelle, mistä kokemuksena saamme kiittää yksinomaan näiden henkien kykyä hallita siellulliset patoutumansa, sisäsyntyiset konfliktinsa ja tragiikiset kohtalontunteensa OBJEKTIIVISESTI, jolloin meillä tavallisillakin ihmmisillä on mahdollisuus osallistua niiden selittämättömään ja syvää tyydytystä tuottavaan sielullisesti puhdistavaan voimaan ja kokea kenties katharsiksen.
Tuntuu varsin kiehtovalta ajatella, että harvat ovat ne, joille luonto on pitkin hampain vasten sen alkuperäisiä suunnitelmia, suonut yliluonnollisen kyvyn välittää ja tuottaa sävelin ja sanoin taiteen kautta efektejä ja visioita, saaden vastaanottajassaan aikaiseksi väkeviä sielullisia kokemuksia ja emotionaalisia olotiloja sekä psykofyysisiä tunnetiloja, jotka eivät sublimoidun ja objektivoidun luonteensa vuoksi konvergoi tahtoamme kiihottavien tai kiusaaviin subjektiivisiin tunnetiloihimme, jotka ovat osa varsinaista itseyttämme, minäkokemustamme eli siis minuuttamme, vaan meillä on suuri onni kokea tulla nostetuksi pois tavanomaisesta minästämme, joka ei kokemuksena ole enempää eikä vähempää kuin minuuden menettäminen, ikään kuin jokin ulkopuolelta tuleva genius alkaisi toimia, kiihdyttämättä itse todellista mielihyvää, tai pahaa, vaan ainoastaan sen vastineita, sitä mikä on älyn mukaista, tahtoa enemmän taikka vähemmän vastaan hangoittelevana, pienemmän tai suuremman tuskan tai tyydytyksen kuvana heijastuen tahdosta ja sille otollisista tunteista riisutulle puhtaan mielteen alueelle, mistä kokemuksena saamme kiittää yksinomaan näiden henkien kykyä hallita siellulliset patoutumansa, sisäsyntyiset konfliktinsa ja tragiikiset kohtalontunteensa OBJEKTIIVISESTI, jolloin meillä tavallisillakin ihmmisillä on mahdollisuus osallistua niiden selittämättömään ja syvää tyydytystä tuottavaan sielullisesti puhdistavaan voimaan ja kokea kenties katharsiksen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitenköhän sulla läski oikein toi elämä menee kun sulla on aikaa ja mielenkiintoa kirjotella tollasia sitaatteja internettii... Ei vittu sun on pakko olla sosiaalisesti vajavainen.
...samaan tapaan. Lukemista helpottaisi jos jakaisit pikku kappaleisiin tekstisi.
Luinkin tuon nuotteina ja soitin melodicalla prima vista. Hyvältä kuulosti.