kun on kauan ollut yksin, ja ei kukaan lämpene ikänä, mun yrityksiin.. voi kyllä se on kauheaa. meinaan mulla on harrastuksia vaikka millä mitalla, mutta niitäkään ei pysty harrastamaan kunnolla, mulla on aina kuitenkin ikävä sitä tuntematonta naista, joka odottaa jossain mua (jos odottaa) enkä pysty keskittymään mihinkään muuhun..
tää yksinäisyys
lone wolf
91116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miltäs luulet sen tuntuvan, että mielestäs olisit jo löytäny sen oikean ihmisen, mutta menetit sen.. Ei nimittäin tunnu kovin ihanalta sekään. Tietenki ajan myötä toivottavasti helpottaa, mutta tällä hetkellä tuntuu vaan mahdottomalta löytää jotain paremmin sopivaa tyyppiä. Että näin.
SIIS MÄ OLEN OLLUT KAUAN YKSIN JA KÄYN JOKA VIIKONLOPPU RAVINTOLASSA, KETÄÄN EN LÖYDÄ.. NO 2KK SITTEN OLI ERIKOINEN KERTA, MÄ LÖYSIN SIELTÄ HYVÄN NAISEN, MUTTA EIPÄ HÄN OLLUTKAAN KIINNOSTUNUT MUSTA, VAIHDETTIIN KUITENKIN NUMEROITA, OLINKO LIIAN INNOKAS SITTEN LOPUKSI?
KAIKISTA KOVITEN ÄRSYTTÄÄ SELLAINEN ETTÄ ELÄMÄ LUPAA JA SITTEN SE PUDOTTAA ERITTÄIN KORKEALTA ALAS.. SIIHEN SAMAAN YKSINÄISYYTEEN, MISTÄ ON NOUSSUT NIIDEN PARIEN PUHELUIDEN TEKSTIVIESTIEN AVULLA, sILLOIN TUNTEE ELÄVÄNSÄ.. EI MUUTEN..
on joka kerta vaikeempi palata.. Mutta mä oon jossain määrin päättäny, etten ala murehtimaan, löydänkö joskus sitä tyyppiä, joka jäisi loppuelämäksi viereen. Asiat ei murehtimalla parane. Sen sijaan räydyn yksinäisyydessä ja toivon, että olisi joku, joka halais. Sehän on aivan eri asia..
No joo, mutta eiköhän joku vielä tajua kuinka ihana ja mahtava ihminen olen jne. Vaikka tällä hetkellä itselläkin on jonkin asteinen uskonpuute oman erinomaisuuden suhteen. Hämärät muistikuvat kuitenkin siitä, minkälaista oli olla onnellinen ja siihen olotilaan toivon vielä joskus pääseväni takaisin. JepJep.
Se on kuule ollut minulla ihan samanlaista viimeiset KOLME VUOTTA! Olen mielestäni tarpeeksi hyvännäköinen, älykäs, ulospäinsuuntautunut, harrastan liikuntaa ja opiskelen sekä käyn töissä minkä kerkeän.
Baarista vain ei mukaan tartu ikinä ketään... Myönnän kyllä etten ole pelimiehiä mitä tulee naisen iskemiseen diskobaareissa. Enkä etsi yhden yön juttua kun taas sehän siellä ihmisillä tuntuu olevan hakusessa.
Pahintahan tässä on juuri se kun olen sellaista herkkää tyyppiä joka juuri tarvitsisi jonkun lähelleen. Ikävä neiti jotakuta kaivaa jatkuvasti...
Joskus minulle on snottu että olen liian kiltti, en halua loukata naista, pettää tai käyttäytyä kuin juntti...ehkä se on sitten siitä kiinni? :)
Mutta sinkkuus vastoin tahtoaan on kyllä niin väärin.
yksi vakava suhde takana, muut viritykset ovat aina päättyneet syyhyn tai tai toiseen, mutta jokainen on sanonut että on liian kova/kylmä tms näin kiltille ja herkälle tytölle. Jaaha. Jos en ole keittiössä huutava natsisika tai pirttihirmu niin ei kelpaa, mut ei kelpaa sellainenkaan. Miehet tuntuu hakevan täydellistä naista, jossa ei ole mitään puutteita. Mutta kun ne puutteethan ovat juuri osa sitä täydellistä tunnetta mikä syntyy oikean ihmisen kanssa.
Minulla on sama juttu. Yksi vakavampi suhde takana ja sen jälkeen ei molemminpuolista kipinöintiä.
Minusta tuntuu että ainakaan fiksut miehet eivät etsi mitään täydellistä naista. Kuka ihme edes haluaisi kumppanikseen täydellisen ihmisen?
Miten siitä muka syntyisi ihmissuhde jos toinen ei ole inhimillinen...
Luulisi että kiltit naiset saisivat enemmän huomioita kuin kiltit miehet. Naiselle se on enemmän sukupuolinen luonteenpiirre kun taas se on huono juttu jos mies on ns. kiltti tai herkkä.
Itse kyllä käyn baareissa, juon kaljaa, soitan rokkia ja harrastan urheilua jne. miehisiä juttuja. Mutta olen ihmisenä hyvin tunneälykäs, huomaavainen sekä ihan muuten vaan melko fiksu. Kavereita minulla on paljon ja minuun on helppo ystävystyä mutta onko se vaan niin että hyvät tyypit joutuu olemaan yksikseen?
Pari naispuolista ystäväänikin ihmettelevät miten voin olla yhä "irrallaan." Yksi syy on varmaan se että opiskelen melko miesvaltaista alaa enkä siten tapaa paljon naisia luonnollisesssa ympäristössä. Voivoi...:)
nainen eli sama ongelma mulla kuomaseni. Täytyy vaan hyväksyä että kaikille ei ole elämänkumppania suotu, joskus voi vähäksi aikaa joku löytyä matkaa taittamaan. Ei sen enempää.
Niin, voihan se niinkin olla.
Olen sitäkin pohtinut lukemattomia kertoja tuijottaessani seinää ja kuunnellessani levyjä yksin kynttilöiden keskellä.
Toisaalta minusta tulisi kyllä hyvä erakko, sellainen vähän haikaileva mutta kuitenkin... :)
"I was born to walk alone..."
otas ny houppi ittees niskasta kiinni ja lopeta toi vikiseminen. Tee asialle jotain äläkä märehdi tuossa hemmetin itsesäälissäsi et "voivoi kun kukaan ei seukkaa miu kanssa.."