En voi käsittää, miten kaikki viimeisimmät suhteenalut ovat päättyneet samoihin asioihin. Ensin mies on ihastunut/rakastunut, kaikki näyttää hyvältä ja itselläkin alkaa toivo heräämään että jos tässä olisi nyt se lopullinen. Kuukauden parin jälkeen alkaakin sitten alamäki. Mies aloittaa murjottamisen tai masentuu, äksyilee yms. Kysyn syytä, eikä mies osaa vastata. Vika ei ole kuulemma minussa. Vika on hänessä ja omassa suhtautumisessa asioihin. Että ei ehkä uskallakaan ryhtyä mihinkään, sillä pelkää että kaikki kuitenkin päättyy ennemmin tai myöhemmin. Onhan se niin tietysti että jos aikaisemmin parisuhteet ovat päättyneet, niin ne tulevat päättymään tulevaisuudessakin. Tuolla asenteella ei onnea voi koskaan saavuttaa. En väitä että itse olisin superrohkea ja etten ikinä miettisi tuollaisia asioita, mutta täytyyhän sitä riskejä elämässä ottaa, eikä pidä lannistua heti. Tietysti mietin myös että voiko tuollainen suhdeanalyysi ja mustien pilvien päälletuonti kuitenkin kertoa siitä ettei minua kohtaan olekaan tunteita niin vahvasti kuin mies on aluksi luullut. Ehkä kykenen itse vielä jonkinlaiseen optimismiin ja ajattelen, että jos on tarpeeksi rakkautta, niin esteeksi ei voi tulla sellaiset ongelmat, joita ei vielä ole edes olemassa, eikä välttämättä koskaan tule olemaankaan. Tätä on kuitenkin jatkunut niin kauan että väkisinkin alan miettiä, että löytyykö minulle koskaan miestä joka ei kärsi menneisyyden haamuista, joka ei murehdi tulevia liikaa, joka on valmis panostamaan parisuhteeseen ja ennen kaikkea valmis rakastamaan. Toivottavasti minusta ei ole tulossa samanlaista...kyynistä ihmistä joka ei usko enää mihinkään. Kuinka paljon rakkautta vaaditaan että toinen pystyy uskomaan kahteen ihmiseen ja siihen että joskus voi käydä onnellisestikin?
Onko "normaaleja" miehiä enää olemassa???
kyynel.
101971
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoita mulle [email protected] niin sun ongelmat on ratkaistu, jos nimitäin olet pohjanmaalta.. XD heh
sinulla on samanlainen ajatusmaailma kuin minulla et ei heti anneta periksi..täällä on kunnollinen kiva siisti ja ihan ok työssäkäyvä mies jolle parisuhde merkitsisi tosipaljon..kerroppas mistäs olet ja mailaa sähköpostiini.
en tule pettämää etkä tule pettymään..kerroppas itsestäsi minulle..viestisi tosissaan kiinnostaa minua..mies noin 35v uusimaa..
hiukan väärällä alueella liikutaan ja ikäeroakin meiltä löytyy aika reilusti :) mutta varmasti löydät vielä naisen itsellesi, tai ainakin toivottavasti.
täällä kiva siisti työssäkäyvä mies,ajattelet kuin minäkin..ei periksi pidä antaa ja heti kaataa koko suhdetta..kerroppas mistä olet?
varmasti olen kunnollinen jos vain semmoisen haluaisit..ikäni 34vkerro ja mailaa minulle...
Taas on tosimiehet tyrkyllä täällä. Heti pitää olla tyrkyttämässä omaa sähköpostiosoitettaan vaikkei aloittaja semmoista edes pyytänyt. Netti on kyllä ihan luusereiden hommia, ei kantti kestä näköjään muuten seuraa hankkia monilla.
saitko nyt mielenrauhan kun pääsit purkautumaan tänne?
Taas on tosimiehet tyrkyllä baarissa. Heti pitää olla tyrkyttämässä omaa naamaansa ja turhia juttujaan vaikkei uhri semmoista edes pyytänyt. Baarit on kyllä ihan luusereiden hommia, ei kantti kestä näköjään muuten seuraa hankkia monilla.
Kyllä meitä normaalejakin vielä on vielä olemassa.
Itse tekisin kaikkeni suhteen eteen enkä jossittelisi turhia. Ehkä se hölmö nuori sydän mutta sos ihastun johonkin en edes osaa toimia mitenkään muuten ja onhan minua tuon takia käytetty hyväksikin mutta toimisin ja tulen toimimaan samalla tavalla tulevaisuudessakin jos ja kun löydän jonkun vaivan arvoisen...
Onnea matkaan sinulle!
Kyllä normaalejakin miehiä on olemassa ! Sulle ikävä kyllä on sattunut kaikki huonot tapaukset kohdalleen. Itse olen myös vähän samassa jamassa ja välillä tuntuu et missä ne normaalit naiset ovat. Itse olen vaan tullut siihen tulokseen että ei se välttämättä huomenna löydykkään vaan se on mahdollisesti kärsivällisyyttä ja aikaa vievä prosessi. Väkisinkään etsimällä sitä ei löydä mutta uskoisin et sitten ku se kyseinen ihminen astuu esiin ni sen kyllä huomaa omassa sisimmässään. Kärsivällisyyttä tämä vaan vaatii. Matkallekin voi osua viimesen päälle mukavia ja normaaleja ihmisiä mutta jokin asia vaan jää puuttumaan. Sellaisenkaan kanssa ei välttämättä kannata yrittää jos tunteita ei itse saa peliin mukaan. Siinä pettää itseään ja myös toista.
ihmisiä niin miehistä kuin naisista, jotka eivät malta olla yksin tarvittavan pitkää aikaa käsitelläkseen mielessään ja lopulta päästäkseen yli edellisen suhteen pettymyksistä. Toive kumppanista kun ei välttämättä katoa mihinkään, vaikka usko kestävään rakkauteen olisikin horjunut.