Pitkän liiton kestoon en kai ole ainakaan vielä sopiva vastaamaan, koska olotila vaimona on jokseenkin lyhyt. Olemme oleet naimisissa vasta vähän reilun vuoden. Täytyy kyllä myöntää, että hanskat tiskiin tekisi mieli välillä vetäistä. Ehkä avioliiton, kuin minkään muunkaan liiton kestämiseksi ei voi muuta kuin tahtoa. Tahtoa rakastaa, antaa anteeksi, hyväksyä omat ja toisen tekemiset sekä tekemättä jättämiset. Ja vaikka ei toisinaan niin kovasti tahdokaan, peruspäätös tahtomisesta, mikä papin tai tuomarin edessä luvataan, on tehtävä ja mietittävä jo ennen liiton solmimista. Blaa blaa, samalla tässä yritän vakuuttaa itseäni, että olen näin tehnyt.. Juuri nyt on hankala vaihe meneillään. Mies juo, ainakin minun mielestäni liikaa, joka viikonloppu. Yhteistä aikaa ja tekemistä ei juuri ole. Tuntuu yksinäiseltä, vaikka ollaankin yhdessä. Meillä ei osata keskustella asioista ääneen. Minä naputan tai heittäydyn ilkeäksi. Mies on hiljaa ja juo lisää. Jos en reagoi mitenkään, on tulos sama. Lopulta taas puhutaan ja ollaan niinkuin mitään vaikeutta ei olisi ollutkaan ja taas kuvio lähtee rullaamaan alusta.
Kuinka kauan tahtoo tahtoa? mikä on liian aikaista lopettaa tahtominen? tai koska tahtoo liian kauan? Onko oikeutta tahtoa toisen muuttuvan? onko järkevää elää liitossa siksi, että on luvannut tahtoa, eikä voi antaa periksi?
No minä ainakin vielä tahdon, mutten ole varma tuleeko liitosta mielettömän pitkä. Hankalia aikoja varmasti on aina suhteessa ja toisessa..
Kuinka kauan tahtoo tahtoa? mikä on liian aikaista lopettaa tahtominen? tai koska tahtoo liian kauan? Onko oikeutta tahtoa toisen muuttuvan? onko järkevää elää liitossa siksi, että on luvannut tahtoa, eikä voi antaa periksi?
No minä ainakin vielä tahdon, mutten ole varma tuleeko liitosta mielettömän pitkä. Hankalia aikoja varmasti on aina suhteessa ja toisessa..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä erosin vuoden avioliiton jälkeen, kun tajusin tehneeni elämäni suurimman virheen. Kaikki oli sitä mieltä että eihän nyt vuoden avioliiton jälkeen voi erota!!!! Mutta minulle ratkaisu oli pelastus ja nyt elelen onnellisena elämääni uuden mieheni kanssa. Avioerot ovat siinä mielessä nykyaikaa, että ihmiset ovat itsekkäämpiä kuin ennen eivätkä haaskaa elämäänsä onnettomassa liitossa. Onneksi vielä nykyäänkin on tietysti liittoja jotka kestävätkin:) Yritä keskustella miehesi kanssa! Jospa molemmilla riittäisi tahtoa jatkaa!
avioliitto todella tahdon asia.. eikö se siis olekkaan rakkaus..? Minä taidan siis olle hakoteillä omassa liitossani..=)
Oliko teillä ongelmia ennen kuin menitte naimisiin? Onko mies alkanut vasta nyt juomaan liikaa jne.? Kirjoitit kyllä hankalasta vaiheesta, eli vaikuttaisi siltä, että aiemmin ei ole ollut hankalaa.
vuoden yhteisolo alkaa olla jo tutustumista mieheen ihan tavallisena ihmisenä huonoineen puolineen. kummankin osapuolen on muokattava itseään siihen tähdäten että ollaan yhdessä vielä kauuuaann...
ihminen voi vain muuttaa itse itseään sitä ei tee kukaan muu.mutta miestä voi johdatella siihen loukkaamatta hänen ylpeyttään. se on vaikea näin selittää mutta esim. kehumalla ja käytä naisenvaistoja niitä tarvitaan. suostuisiko miesi siihen että ottaisitte yhdessä vaikka joka toinen viikonloppu yhtenä iltana vaikkapa kapakassa tai mikä ihaninta nuotion äärennä lammenrannalla tai tuttavien luona ja keksikää muutakin tekemistä yhdessä.
älä luovuta ainakaan ihan heti