Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä jo yli 20 vuotta j tästä ajasta yli 9 vuotta naimisissa.Meillä on kolme lasta 4,7 ja 8 vuotiaat. Minä olen ollut työnarkomaani. Työaikani on ollut periaatteesa 9-18, mutta sen jälkeen on ollut vielä kaikenlaisia asennuskeikkoja, joten päivän pituus on ollut monesti yli 10 tuntia on jatkunut 6 päivänå viikossa jo monen vuoden ajan.Työpäivän jälkeen
koittanut "vapaa-aika" on mennyt lasten kanssa kiukutteluun nukkumaanmenosta - he tietysti siitä ettei isällä ole ollut aikaa ja minä siitä, että olen ollut väsynyt ja uupunut. Vaimo tässä oravanpyörässä on jäänyt oikeastaan täysin vaille huomiota. Lukuisia ja taas lukuisia kertoja hän on asiasta maininnut.Hän on sanonut ettei hän paljon vaadi,vähän arvostusta kotitöistä, pientä huomiointia. 3 vuotta sitten
sanoin hänelle haluavani erota(en todellisuudessa
halunnut)sanoin sen vain satuttaakseni häntä.Tämä johtui hänen valtavasta mustasukkaisuudestaan.Noin 8 vuotta sitten ilmoitin hänelle, että minulla oli yhdellä laivaristeilyllä ollut säpinää yhden työkaverini kanssa ja että olin lähes mennyt sänkyyn hänen kanssaan. Tästä alkoi helvetti epäilyjen suhteen, joka sitten päätyi tuohon eroilmoitukseen. lapset ovat saaneet erittäin turvallisen kodin ja he ovat hyvin tasapainoisia tällähetkellä.Seksi on sujunut eikä ole ollut mitään suurempia ritojakaan. Olin kuvitellut, että suhde toimii...
Puolitoista viikkoa sitten lauanatai-iltana vaimo sitten pudotti pommin. Hän ilmoitti tapailleensa vierasta miestä. Hän ei olisi ilmoittanut suhteesta ellei mies olisi mennyt kertomaan.Heti sunnuntaina hän oman ilmoituksen mukaan kävi kuitenkin lopettamassa suhteen.Seuraavana yönä otin häneltä kännykän ja siellä todellakin oli viesti, että hän lopettaa suhteen.Mutta sisällössä vain oli jotain järkyttävää muutakin:hänen sydämensä jää sykkimään miehelle, ainoastaan lapset pitivät hänet kotona.Minulle hän sanoi, ettei hänellä ole mitään tunteita minua kohtaan ja teko ei hänestä tunnu edes väärältä. Hän on kyllä ihanasti ollut apuna lohduttamassa, kun minulla on ollut itkuinen ja epätoivoinen hetki.Olemme kummatkin sairaslomalla, hän otti lomaa ollakseen minulle seurana. Päivisin olemme puuhastelleet yhdessä:käyneet kävelyillä, kaupassa juotu kahvia jne. olemme jopa nauraneet yhdessä.hän on saanut oloni tuntumaan jopa hyvältä Olemme saunoneet melkein joka ilta, mutta saunan jälkeen minun on pitänyt kääntää pää pois, jotten näkisi hänen vartaloaan(jota olen pitänyt himoittavana).Kosketuksia, halauksia tai suukotuksia ei myöskään ole saanut antaa. Tänään kysyin, miten voisin näyttää rakkauteni.Hän vastasi,ettei mitenkään.Ensimmäistä kertaan hän on tänään itkenyt, mutta se olisko se itkua sen toisensuhteen lopettamiseta.Sen jälkeen jäi sohvalle nukkumaan. Ensimmäistä kertaa hän ei ole vierelläni yötään nukkumassa tämän prosessin aikana.Enkä minäkään saa unta.Onko jotain muuttunut hänen salarakassuhteessaan? haluaako hän tällä ihanuudellaan tehdä mahdollisesta eroilmoituksesta vielä pahemman pommin Vai haluaako hän tehdä eron helpoksi minulle? onneksi hän ei ole maininut haluavansa erota olen saanut hänen sanojensa mukaan jäädä vain siksi, että lapset tarvitsevat myös isän.mitään muuta hän ei ole luvannut. Tuntuu kauhealta
Selviääkö petetyksitulemisen tunteesta?
Miten selviää erosta?
Vaimo ei halua jutella meidän tulevaisuudesta yhtään mitään.
Miltä tää ulkopuolisista vaikuttaa?
olisko tässsä mahdollisuuksia jatkaa?
koittanut "vapaa-aika" on mennyt lasten kanssa kiukutteluun nukkumaanmenosta - he tietysti siitä ettei isällä ole ollut aikaa ja minä siitä, että olen ollut väsynyt ja uupunut. Vaimo tässä oravanpyörässä on jäänyt oikeastaan täysin vaille huomiota. Lukuisia ja taas lukuisia kertoja hän on asiasta maininnut.Hän on sanonut ettei hän paljon vaadi,vähän arvostusta kotitöistä, pientä huomiointia. 3 vuotta sitten
sanoin hänelle haluavani erota(en todellisuudessa
halunnut)sanoin sen vain satuttaakseni häntä.Tämä johtui hänen valtavasta mustasukkaisuudestaan.Noin 8 vuotta sitten ilmoitin hänelle, että minulla oli yhdellä laivaristeilyllä ollut säpinää yhden työkaverini kanssa ja että olin lähes mennyt sänkyyn hänen kanssaan. Tästä alkoi helvetti epäilyjen suhteen, joka sitten päätyi tuohon eroilmoitukseen. lapset ovat saaneet erittäin turvallisen kodin ja he ovat hyvin tasapainoisia tällähetkellä.Seksi on sujunut eikä ole ollut mitään suurempia ritojakaan. Olin kuvitellut, että suhde toimii...
Puolitoista viikkoa sitten lauanatai-iltana vaimo sitten pudotti pommin. Hän ilmoitti tapailleensa vierasta miestä. Hän ei olisi ilmoittanut suhteesta ellei mies olisi mennyt kertomaan.Heti sunnuntaina hän oman ilmoituksen mukaan kävi kuitenkin lopettamassa suhteen.Seuraavana yönä otin häneltä kännykän ja siellä todellakin oli viesti, että hän lopettaa suhteen.Mutta sisällössä vain oli jotain järkyttävää muutakin:hänen sydämensä jää sykkimään miehelle, ainoastaan lapset pitivät hänet kotona.Minulle hän sanoi, ettei hänellä ole mitään tunteita minua kohtaan ja teko ei hänestä tunnu edes väärältä. Hän on kyllä ihanasti ollut apuna lohduttamassa, kun minulla on ollut itkuinen ja epätoivoinen hetki.Olemme kummatkin sairaslomalla, hän otti lomaa ollakseen minulle seurana. Päivisin olemme puuhastelleet yhdessä:käyneet kävelyillä, kaupassa juotu kahvia jne. olemme jopa nauraneet yhdessä.hän on saanut oloni tuntumaan jopa hyvältä Olemme saunoneet melkein joka ilta, mutta saunan jälkeen minun on pitänyt kääntää pää pois, jotten näkisi hänen vartaloaan(jota olen pitänyt himoittavana).Kosketuksia, halauksia tai suukotuksia ei myöskään ole saanut antaa. Tänään kysyin, miten voisin näyttää rakkauteni.Hän vastasi,ettei mitenkään.Ensimmäistä kertaan hän on tänään itkenyt, mutta se olisko se itkua sen toisensuhteen lopettamiseta.Sen jälkeen jäi sohvalle nukkumaan. Ensimmäistä kertaa hän ei ole vierelläni yötään nukkumassa tämän prosessin aikana.Enkä minäkään saa unta.Onko jotain muuttunut hänen salarakassuhteessaan? haluaako hän tällä ihanuudellaan tehdä mahdollisesta eroilmoituksesta vielä pahemman pommin Vai haluaako hän tehdä eron helpoksi minulle? onneksi hän ei ole maininut haluavansa erota olen saanut hänen sanojensa mukaan jäädä vain siksi, että lapset tarvitsevat myös isän.mitään muuta hän ei ole luvannut. Tuntuu kauhealta
Selviääkö petetyksitulemisen tunteesta?
Miten selviää erosta?
Vaimo ei halua jutella meidän tulevaisuudesta yhtään mitään.
Miltä tää ulkopuolisista vaikuttaa?
olisko tässsä mahdollisuuksia jatkaa?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Vaimosi haluaa olla tukenasi nyt, kun sinulla on vaikeaa. Hän ehkä tuntee, että on aiheuttanut sen, ja siksi haluaa hyvittää jollain tapaa. Se, että hän oli viestin lähettänyt, kertoo sen, että haluaa olla kanssasi. Tunteet ovat vain kuolleet, tai ne ovat toista miestä kohtaan voimakkaita, koska hän haluaa olla lasten takia kanssasi.
Älä ihmettele sitä, ettei vaimosi seksiä halua, naiselle se on paljon enemmän tunnepitoinen asia kuin miehelle. Anna hänelle aikaa.
Ehkä kannattaa keskustella asiasta ulkopuolisen kanssa. Mahdollisuus on niin kauan, kun ei ole erottu.
vaan akka. ei se paremmaksi muutu. hän on heikko!
Eli mies saa pettää , mutta nainen ei . Tässä tapauksessahan mies oli se joka petti ensin, eikö?
Miksi vaimoni haluaa olla tukenani edelleen? Kuitenkaan hän ei halua osoittaa minkäänlaisia tunteita minua kohtaan,hän kyllä keskustelee kanssani, mutta esim. minkäänlaisia myötätunnon ilmauksia en ole eroittanut.Hän ei myöskään anna minun osoittaa mitään.Kun olen kysellyt hänen suhteestaan, hän on melko hyvin kertonut asioista.Joistakin asioista hän kuitenkin vaikenee kuin muuri. Haluaako hän säilyttää jotain juttuja vain itsellään vai haluaako hän säästää minua vai tuleeko ne jossain vaiheessa vielä rumasti silmille.Kysymykseen heidän välisestään seksistä hän sanoi, että mitään seksisuhdetta ei ollut.Kysyin olisitko ollut valmis siihen, hän ei vastannut.Tosin se tuli silmille, kun löysin kondomin hänen lompakostaan.Seksi heidän välillään ei kuitenkaan olisi se pahin juttu, vaan hyvin vahva tunneside tuntuu pahemmalta.Välillä hän saa
kikatuskohtauksia, kun radiosta tulee jokin kappale, joissa puhutaan miehen yksinjäämisestä tai eroista.Voi miten pahalta se tuntuukaan.Hän kyllä pyytää anteeksi ja sanoo ettei sillä ole mitään tarkoituspohjaa.Iskelmäradion kuuntelu on kuulunut heidän yhteisiin tapaamisiin.Hän sanoo vain, että tulee muistoja mieleen.
Kun sovittiin, että saan jäädä saman katon alle hän mainitsi siitä, että tää kyllä tulee oleen sitten erittäin hankalaa.Hän epäili tai ehkä hän tiesi, että esim.kun tulee tekstitiviesti mitä minulla silloin liikkuukaan mielessä. Tai jos hän lähtee ulos tyttökaverinsa kanssa, mitä mielessä liikkuu silloin.Hän sanoi, että sitä hän ei kestä, että minä alan niistä kysellä.Hän on tänä aikana kaksi kertaa lähtenyt autolla illalla ja ollut n.tunnin verran pois.Ekalla kerralla kysyin, oliko hän ollut sen miehen kanssa ja hän vastasi että ei ollut.Ekalla kerralla hän oli erittäin hyvällä tuulella lähtiessään, elehti tosin jotenkin hermostuneesti
ikäänkuin pikkutyttö odottaessaan joulupukkia.Lähtiessään hän oli valmis antamaan suukonkin.Hän kysyi minulta voisko lähteä ja minä annoin luvan, vaikka tuntui ja varmasti myöskin näkyi helvetin pahalta.Toisella kerralla en uskaltanut enää kysyä olivatko tavanneet? Kesken toista kertaa häneltä tuli hyvin iloinen viesti,jossa hän halusi minun lämmittävän saunan ja , että saunoisimme yhdessä.Tullessaan hän tuoksui hajuvedeltään.Ennen lähtöä hän ei sitä ollut laittanut.En kysynyt myöskään hajuvedestä tai ehkä vain pelkäsin vastausta.Peiteltiinkö sillä ehkä miehen partaveden tuoksua, jos he olivat tavanneet ja syleilleet. Vai haluttiinko vain tuoksua ihanalle kotiintullessa tai heidän mahdollisessa tapaamisessaan.
Olen ilmoittanut hänelle, että silloin, kun hänelle tulee mahdoton ikävä tätä miestä kohtaan,
hän voi avoimesti laittaa tälle tekstiviestin, mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että hän lähettelee niitä salaa. Olisiko siinä ollut myöskin yksi syy, minkä takia hän sanoi, ettei ole koskaan tuntenut oloaan yhtä hyväksi.Kielletyn hedelmän makuhan kuulemma on erittäin makoisa.
Pää hajoo kohta, kun ei saa selvää vastusta. Hän sanoo, että on otettava päivä kerrallaan.Perjantaina kävimme kuitenkin kaupassa.Ostimme jo pari joululahjaa lapsille,hänen aloitteestaan.Haluaako hän kuitenkin jatkaa suhdetta vai oliko se jokin muu signaali?
Mistä ootte hakenu apua te muut jotka olette kokeneet jotain vastaavaa?Itse olen käynyt psykiatrilla yhden kerran.Sinnekin vaimoni ystävällisesti saattoi minut.Vaimo varasi ajan.
Miksi?Halusiko hän minulle apua vai halusiko hän, että olisin valmiimpi vastaaottamaan tulevan.Psykiatri pyysi vaimon sisään istunnon lopuksi ja kertoi miepiteensä mistä tämä johtuu.Hän suositteli parisuhdeterapiaa ja jotain perheneuvontaa, mutta näihin vaimo ei ole halukas lähtemän.Lähtisi varmaankin, jos pyytäisin, mutta hän sanoi joskus, että ei oikein usko niihin juttuihin.Ootteko käyneet? Onko ollut apua?
Tuskaisia ovat päivät ja erityisesti yöt.
Vastailkaa!
hän rakastaa sinua. Mielestäni on tärkeää, että sinä selkeästi ilmaiset sen, että haluat jatkaa avioliitossa. Vaimosi on ollut aloitteellinen varaamalla sinulle psykiatrin ajan, katkaisemalla salasuhteensa. Ole sinäkin aloitteellinen osoittaessasi hänelle, miten tärkeä hän on sinulle ja että todella haluat muuttaa liiton paremmaksi ja jatkaa.
Me miehet ollan aika tolloja joskus. Mennään naimisiin ja hylätään vaimo kotiin hoitamaan lapsia. Rakkauden osoitus on sitten se, kun tehdään paljon töitä perheen eteen. Näin tein minäkin, mieleenikään ei tullut, etteikö kaikki olisi hyvin. kun vaimoni jäi kiinni suhteesta, oli se suuri järkytys. Pariterapiassa alkoi asiat sitten selvitä. Ei riitä naiselle sellainen, niillä on erilaisia tarpeita. Miehen pitää pystyä huomioimaan, rupattelemaan naiselle tärkeistä asioista, osoittaa myös sanalliseti se välittäminen. Hoitaa sitä suhdettaan, ennenkuin on liian myöhäistä.
Turha sinun on ihmetellä, kun vaimosi ei nyt kykene mihinkään tunneilmaisuun. Tällä hetkellä hänellä on asiat sekaisin. Voi mennä kuukausia, meillä meni noin vuosi, ennenkuin vaimo palasi tunnetasolla meidän elämään. Ja sen vuoden aikana käytiin terapiassa, selvittelemässä mitä kukakin suhteelta haluaa. Se on kuule kova itsetutkiskelun paikka. Koko pakka menee uusiksi jos oikeasti haluaa jatkaa. Jatkosta päätetään yhteisesti, joten se vaatii keskusteluja, mutta vaimosi tarvitsee aikaa tällähetkellä. kuitenkin sinunkin pitää pystyä vakuuttamaan nyt, että hänen kannattaisi jatkaa sinun kanssasi. Kysy itseltäsi pystytkö anteeksiantoon joka sitten pitää, kun asiat on vatuloitu, niin ne jää sitten historiaan. Sinuna yrittäisin saada vaimosi yhdessä parisuhdeterapiaan, koska asiat näyttävät olevan täysin lukossa teillä.
Olin kuin vaimosi. Kakkua haluaa sekä syödä että säästää samaan aikaan. Teillä on yhteinen historia ja tietysti vaimosi välittää sinusta. Ehkä ystävänä. Mielessä on varmasti toinen mies. Kenties heidän yhteiset suunnitelmat ovat vielä kesken. Pitkän suhteen lopettaminen tekstiviestillä voi olla tarkoitettu vain sinun rauhoittamiseksi.
Toisen tunteilla leikkiminen on julmaa. Mieti, pelkäätkö vain jäädä yksin vai välitätkö todella vaimostasi kaiken kokemanne jälkeen. Pettäminen on aina niin iso asia, että sen yli pääseminen voi olla vaikeaa. Mahdollistahan se tietysti on, mutta sisintään ja itseään pitää kuunnella rehellisesti.
Voimia sinulle. Olet isojen asioiden edessä ja niiden kanssa ei kannata kiirehtiä. Rehellinen keskustelu voisi olla alkua. Tosin pettämistä puolin ja toisin kokeneena voin sanoa, että rehellisyys on todella vaikeaa. Toista ei kuitenkaan haluaisi loukata, vaikka pahimman on jo tehnyt.
Kuulostaa aika oudolta että tutkit vaimosi lompakkoa ja puhelimensa tekstiviestejä, tunnetko mustasukkaisuutta ja vihaa tehdessäsi löytöjä - miksi tutkit ylipäätään??
Terapiaan teidän pitäisi mennä yhdessä mutta valitettavasti itsekään en niihin oikein usko, vaimo on meillä taas se joka uskoo.
Tärkeintä on se oma tahto - siihen voit vaikuttaa. Vietä aikaa vaimosi kanssa kun kerran teillä tuntui olevan mukavaa - siitä se juoni löytyy, jos löytyy ja seksistä pidät ajatuksesi poissa. Sinun täytyy vietellä vaimosi uudelleen - jos onnistut toinen mies todennäköisesti unohtuu aikanaan. Ryhdyt siksi mieheksi joka joskus olit.
Osoitat luottamuksesi lopettamalla mustasukkaiset kyselyt ja käsilaukun, lompakon, takin taskujen jne tutkimiset.
Eiväthän ne auta kuitenkaan, pahentavat vain tilannetta sillä ne ahdistavat kumppania.
Joillekin siitä on hyötyä, toisille ei.
Meille se oli hyvä, koska tahtoa jatkamiselle löytyi, mutta keskinäinen kommunikointi pätki pahasti. Rehellisyyteen ei aina kykene ilman ulkopuolista "tuomaria" joka ohjaa keskustelua, ja estää turhia tunteenpurkauksia. Ennenkuin terapiasta voi apua saada, on siellä sitten kyettävä avautumaan, joten myös terapeutin taidot ovat siinä ratkaisevassa roolissa. Jos ei ulkopuolisen kanssa kykene tai halua puhua, on sitten täysin turha yrittää.
"Turha sinun on ihmetellä, kun vaimosi ei nyt kykene mihinkään tunneilmaisuun. Tällä hetkellä hänellä on asiat sekaisin. Voi mennä kuukausia, meillä meni noin vuosi, ennenkuin vaimo palasi tunnetasolla meidän elämään."
Jos tuossa tilanteessa vielä kiristetään, uhkaillaan tms, niin ei sitä jaksa, ja on pakko saada päästä keinolla millä hyvänsä tuosta ulos. Omasta kokemuksesta sanon, että erilleen muutto ja yksin olo vasta kohdallani on selkeyttänyt ajatukseni, ja jos nyt voisin vielä yrittää.
kuului mennä:
Omasta kokemuksesta sanon, että erilleen muutto ja yksin olo vasta kohdallani on selkeyttänyt ajatukseni, ja nyt voisin vielä yrittää.
Mieheni oli todellinen työnarkomaani ja kuntoiluaddikti, minulle hänellä ei ollut aikaa. Yritin puhua asiasta tuloksetta. Koska tuntin itseni täysin hyljätyksi avioliitossa löysin miesystävän, jolla oli halu kuunnella ja antaa aikaa ja huomiota.
Koska vaimosi lopetti salasuhteensa se on selvä siesti siitä, että hä haluaa jatkaa kanssasi. Naisella ovat suhteessa aina tunteet mukana ja on luonnollista että hän vielä ikävöi ystäväänsä. Koska teillä on lapsia kannattaa ehdottomasti yrittää jatkoa. Tällaisen kriisin voi kääntää myös avioliiton voimavaraksi, vaikka se ei helppoa olekaan. On hienoa, että olet itse ymmärtänyt sen, että olet ollut liian kiinni työssä. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa, naiselle on tärkeä kuulluksi tuleminen.
Sinulle sanoisin, että niin makaa kuin petaa. Avioero on todella vaikea ratkaisu, sen tiedän kokemuksesta. Me ehdimme olla jo pitkään erossa kun sain exältäni sähköpostia, että vasta nyt hän ymmärtää minun arvoni ihmisenä ja puolisona, valitettavasti vain muutama vuosi liian myöhään.
- Älä käytä henkistä/fyysisitä väkivaltaa
- Älä kiristä
- Älä uhkaile
- Älä halveksi
- Älä estele
- Anna anteeksi, siis oikeasti
- Anna aikaa
- Anna huomiota
- Kuuntele mitä toinen on halunnut
- Yritä toteuttaa puolison toiveita
- Lähtekää kahdestaan jonnekin, vaikka joku yllättävä paikka, jossa ette ole ennen käyneet. Esim. viikonloppu Pariisissa tai Wienissä?, tai jos tämä on tavanomaista, niin jotain muuta mikä vaimoasi sytyttäisi. Patikointiviikonloppu lapissa?, risteily- ja shoppailumatka Tukholmaan?, viikonloppu kylpylässä kotimaassa tai ulkomailla?, laskettelemaan alpeille?, viikon rantaloma?, kaukomatka paratiisisaarille?
- Älkää tehkö ainakaan lopullista eroa, ennen harkinta-ajan päättymistä vaan pitäkää portit auki.
- Älkää hakeko lopullista eroa, ellette ole varmoja. Joka kolmas katuu eroaan.
- Älkää ajatelko mitä muut teistä ajattelee
- Yrittäkää viimeiseen asti vaikka erilläänkin
Kiitos tuestanne.Olo vaan on tällä hetkellä täysin avuton.Vaimo on kieltänyt kaikki tunneilmaisut.Jutellaan kyllä, mutta, jos yritän hieman kääntää puhetta siihen suuntaan, että haluaisin hänen tietävän kuinka paljon hän merkitsee minulle, hän alkaa vetäytyä kuoreensa.Illat ovat kaikkein pahimpia, silloin en saa muutakuin yhden sanan tai max.yhden lauseen mittaisia vastauksia. onko hänellä menossa,jokin edellisen suhteen nollaus vai yrittääkö hän saada minut itse tajuamaan irrottautua suhteesta.Entistä enemmän hän naureskelee itsekseen, kun kysyn voinko osallistua iloon, hän sanoo, että nää ei oo mitään.Mutta kun ne tuntuvat lähes pilkkaamiselta, poissulkemiselta. Lisäksi koko tää päivä on häneltä mennyt textareiden parissa. Aina, kun tulen samaan huoneeseen, hän vaihtaa seuraavaan.Kun katselen häntä, hän naurahtaa ja kysyy,miksi tuijotan.Onko se flirttiä?Onko se jokin keino tehdä itsensä vaikeasti tavoitettavaksi?Onko nämä jotain testiä siitä, että haluanko hänet vielä oikeasti takaisin, vaikka olen sen jo hänelle sanonut.Kostoa omista tuntemuksistaan ennen toista suhdetta? Nauttiiko hän katsella, kun toinen sätkii särjen lailla?
Oikeastaan täydellinen välinpitämättömyys tuntuu aivan tornadolta.
aika julmaa leikkiä vaimosi harrastaa sinun tunteilla. siedät moista? rakkaudesta? ulkopuolisen on helppo sanoa, että tilanne näyttää vaikealta ja yksipuoliselta. ehkä tarvitsette aikaa. yritä selvittää itsellesi, mitä haluat.
Ei mulla ole mitään muutakaan syytä sietää.Nyt just mä oon kyllä aivan loppu.Varasin ajan psykiatrille, mutta se on vast akahden viikon päästä.Mä sekoan ennen sitä, jos vaimo jatkaa vielä kauankin.Tänä iltana, kun lapset saadaan nukkumaan, on sovittu keskustelevamme, mutta vaimo jo ilmoitti , että kaikkiin kysymyksin hän ei kuitenkaan ole halukas vastaamaan????????????Eikö ne ole vielä hänellekään selvillä? Anna aikaa, oli joissakin kommenteissa.Minusta vaan tuntuu siltä, ettei minulla ole sitä.
Minäkin tunsin liitossani, että aika loppuu. Jotenkin se epätoivo ja ahdistus sai aikaan tunteen, että asiat on selvitettävä suuntaan tai toiseen. Päätös on saatava aikaan, olipa se miten raskas tahansa. Päätös erosta toi helpotuksen, koska kumpikaan ei jaksanut enää yrittää. Luovutusero. Mutta päätös helpotti. Raskasta on, en ole osannut kuvitellakaan etukäteen, miten raskasta eroaminen voi olla. Kävin ammattiauttajan juttusilla ja se helpottaa.
Äkkiratkaisut voivat olla väsyneenä ja ahdistuneena vaikeita, mutta minä ainakin väänsin asioita kuukausikaupalla. Koko ajan. Pää tuntui sekoavan, kun kääntelin suhdetta kantilta toiselle. Nyt jatkan siltä pohjalta, että ero on edessä. Kaikesta huolimatta ajattelen, että minä selviän tästä. Niin monet muutkin ovat selvinneet. Sinäkin selviät. Ota ohjat omiin käsiisi. Voimia.
Luota vaimoosi. Varaudu pahimpaan, toivo parasta. Joskus pitää päästää irti saadakseen kiinni. Pura tunteitasi - jos et vaimollesi, jollekin muulle. Itke viikko tai itke kaksi. Mene syvälle suruusi ja piehtaroi itsesäälissä. Eräänä kauniina päivänä huomaat, että itku ei enää tule, että elämässä on sittenkin enemmän hyvää kuin pahaa. Ja että te olette vain pieni osa maailmankaikkeutta. Samaa mitä ennen oli, et saa takaisin ikinä koskaan. Jos niin on tarkoitettu, palaatte yhteen, jos niin ei ole tarkoitettu, on tarkoitettu jotenkin toisin. Elämä jatkuu SILTI. Näin kiteyttäisin omat petetyksijätetyksihylätyksi tulemisen ja tällä hetkellä asumuserokipuilut. Tsemppiä sinulle!
P.S. Ja ne eropaperit ovat vain paperia. Aina voi mennä uudelleen naimisiin jos siltä tuntuu!
älä painosta vaimoasi tekemään ratkaisua, mutta tietysti sinun on ajateltava itseäsikin, että mitä kaikkea sinun tulee sietää.
Onko yhteinen kahdenkeskinen matka mahdoton ajatus? Kannattaa muistaa, että pieni rahallinen panostaminen suhteeseen tässä vaiheessa on pientä, verrattuna mahdolliseen eroon ja osituksiin jne. Toisaalta taas suoranainen lahjominen on turhaa, ja todennäköisesti vaan naurattaa, ellei jopa yökötä vaimoasi.
Tuosta tekstailusta vaikea sanoa, onko kyseessä vain tilanteestanne raportointi, sillä tämä toinen mies olla edelleen se, jolle vaimosi ehkä edelleen haluaa purkaa tilannettanne, ja voihan olla että mitään sen kummempaa ei ole. Mutta on tietysti hyvinkin mahdollista, että sinulle on vain vakuuteltu suhteen olevan loppu, mutta tosiasiassa tämä toinen odottaa, koska eroatte.
Saimme lapset nukkumaan.Otimme muutaman oluen.Vihdoinkin hän avautui minulle. Hän kertoi melko avoimesti suhteestaan.Kysyin jostain syystä uudellen seksistä.Hän vastasi, että mitään seksisuhdetta ei edelleenkään ollut. Siihen ei kuulemma ole tarvetta, kun tunneside on riittävän vahva.Kummatkin olisisvat kuulemma olleet valmiita siihen.Kertoessaan siitä hän näytti naiselta, joka haluaisi rajua rakastelua.Hätkähdin!!! Lähes koskaan hän ei ole näyttänyt yhtä himoittavalta.Hän kysyi, että miksi vasta vuosien välinpitämättömyyden jälkeen, tällaisen tilanteen tullessa eteen, minä ilmaisen todelliset tunteet, jatkaen , että minun arvomaailmani on ollut aivan jossain muualla kuin hänen luonaan. Myönsin, että olen pelännyt enemmän pomon raivoa kuin hänen.Hän kysyi, olinko pitänyt häntä niin arvottamana, ettei hän kelpaisi kenellekään muullekaan.En ollut ajatellut koskaan niin . Olin vain pysynyt ajatuksessa siitä, että minulla on aina vaimo kotona odottamassa minua.Hän oli itse sanonut, että hän on yhden miehen nainen ja tähän asti olin pitänyt häntä rehellisyyden perikuvana.Minä paskahousu!! Siitä minusta tuntuu nyt.Sanoin sen myöskin vaimolleni.Hän vastasi ,miksi saatana sanot sen vasta nyt.Kertoi myöskin, että hänen ajatuksensa ovat koko ajan tämä toisen miehen luona ja että mitä olin kuvitellut saavuttavani jäätyäni tähän suhteeseen.Hän oli tosi ihmeisään siitä, miksi oikein roikun tässä suhteessa vaikkei toivoa kuulemma ole näkyvissä.Sanoin hänelle yrittäväni muuttua siksi mieheksi ,jota hän on joskus rakastanut.Turhaan perhaps? ja onnistuuko se edes.Hän muistutti siitä,että sairaslomat loppuu pian ja mitä sitten, kun arki koittaa.Hän näkee toista miestä koko työpäivän... Kysyttyäni haluaisiko hän minun häipyvän, hän piti pitkän hiljaisuuden ja vastasi ettei halua vastata.Kaiken vuodatettuaan hän vetäytyi yöpuulle olohuoneen sohvalle, koska tiesi sen satuttavan minua,Sanoin hänelle, että oma vuode on kuitenkin paras paikka nukkua, mutta kuulemma sohva tuntui parhaimmalta.Hyvätyöt kuitenkin toivotettiin.Toisaalta näyttää sysimustalta, mutta toisaalta kaikkea ei ole tyrmätty, pahasti hakattu kuitenkin on,
Hyvä että saitte puhuttua, sitä varmaan kannattaa jatkaa, ja ehdottomasti syyttelemättä.
Koska vaimosi ei vastannut kysymykseen, pitäisikö sinun häipyä, voi olla merkki siitä, että hän ei kuitenkaan ole varma mitä haluaa.
Roiku vaan rauhassa, jos vaan kestät ja haluat, sillä aika voi kyllä muuttaa vaimosi ajatukset, jos tämä toinen suhde laantuu. Mutta voi tietysti ottaa aikaa, ja miten itse jaksat.
Jos vaan suinkin onnistuu (ja edelleen, jos vielä itse haluat jatkaa), niin yritä keskittää ajatuksia muualle, sillä asian jatkuva miettiminen kuluttaa varmasti. Ehkä jos asiat menee omalla painollaan, eikä vaimo koe, että painostat tekemään ratkaisun (se voi olla ero), niin hän voi alkaa katsoa sinua uusin silmin.
Heips.
Menkää ihmeessä terapiaan. Perheneuvolaan pääsette varmasti asiakkaiksi, koska lasten etu painaa aina eniten, ja teillähän on alle 13-vuotiaita lapsia.
Lycka till!
Jokainen muuttuu, myös suhde.
Itse et ole täysin samanlainen kuin vaimosi kanssa aloittaessasi, eikä vaimosi ole samanlainen kuin sinut tavatessaan.
Se on hyväksyttävä tosiasia.
Mutta miksi heittää taistelematta pois se hyvä, jota suhteessa vaikuttaa kuitenkin vielä olevan?
Turhia eroja on liikaa.
Toivottavasti onnistutte.
Itselleni kävi kutakuinkin vuosi sitten samalla tavalla. Tosin en ollut liikaa poissa vaan liikaa paikalla ja toinen ahdistui siitä. Kaipasi kuulema tilaa ja omaa rauhaa. Se oma rauha sitten löytyi työkaverin sylistä.
Jos siltä tuntuu että vaimosi haluaa lähteä elämään omaa elämäänsä, anna hänelle se tilaisuus. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka järkyttynyt, hätääntynyt, v...ntunut ja turhautunut olet tuossa tilanteessa. Koeta silti pitää pää kylmänä, sopia järjestelyistä rauhallisesti ja yritä pitää oma pääsi ja fysiikkasi kasassa jotta jaksat käydä läpi tuon koettelemuksen.
Älä kelaa liikaa vaimosi ja tämän "uuden" tuttavuuden välisiä asioita, ne eivät kuulu sinulle. Jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä ja joko käy niin että "routa porsaan kotiin ajaa" tai sitten toinen vaihtoehto on että suret aikasi ja aloitat rakentamaan omaa elämääsi uudestaan.
Vaimosi tuntuu olevan kutakuinkin yhtä eksyksissä tuossa tilanteessa kuin sinäkin olet, hän on vain tehnyt asiassa jonkinmoisen aloitteen tilanteesta poispäästäkseen.
On toki "perseestä" että hänellä ei ollut voimia ratkaista tilannetta yksinään. On loukkaavaa sinua kohtaan että hän on hankkinut itselleen jo uuden kumppanin vaikkei ole vielä edellistäkään suhdetta saattanut loppuun saakka. Voin kokemuksesta sanoa että kyllä hänellekin vielä "maksun päivä" koittaa henkisesti, tajutessaan mitä hän on omalle elämälleen, lastensa elämälle sekä sinun elämällesi tehnyt, yrittäessään parantaa omaa pahaa oloaan.
Voimia sinulle koettelemustesi keskellä.
..on itse sitä omaa oloaan parantaa, jos ei toinen ole halunnut asian eteen tehdä mitään.
no niin.Vaimo ilmoitti , kun olimme jälleen kerran saunomassa, että nyt hänellä on juteltavaa.Odotettiin kumminkin, että saatiin lapset nukkumaan.Vaimo ilmoitti, että hän on aikeissa jatkaa uutta seurustelusuhdetta niinkauan, kunnnes selviää, mitä he kummatkin suhteelta haluavat.Olin kuolla.Vakuutin hänelle, että minä haluan jatkaa tässä suhteessa.Hän vain kylmästi totesi, että minä tapoin kaiken olemalla monta vuotta välinpitämätön.Hän oli kuvitellut, että tunteenikin ovat kuolleet.Hän ei ollut käsittänyt, että ne olivat vain piilossa.Kerroin hänelle , että jos hän vain antaisi aikaa mulle , hän näkisi, että minäkin todella osaan näyttää tunteeni ja osoittaa hänelle, että hän on minulle kaikkein tärkein.Hän eí uskonut tosin ei totaalisesti tyrmännytkään.
Hän jäi kiinni puhelinsoitosta rakkaalleen. Onnekseni(???)tunnen tämän henkilön ja tiedän hänen puhelinnumeron.Soitin hänelle.Vaimo tottakai raivostui.Kysyin mieheltä (hän oli kohtalaisessa humalassa)mitä tämä aikoo vaimoni suhteen.Hän vastasi, ettei juuri nyt ole kunnossa vastaamaan siihen.Sovimme kuitenkin, että tapaamme huomenna illalla, kunnes hän palaa telttaretkeltään.Pyysin, ettei tämä kertoisi vaimolleni soitosta ja hän lupasi olla kertomatta.Kun tulin sisälle tupakalta,vaimolle kuitenkin tuli textari,jonka vaimo sitten näytti minullekin.Siinä mies kertoi tapaavansa minut huomisiltana ja jatkoi, että se suhde oli sitten siinä.Vaimo murtui ja säntäsi ulos. Jälleen puhelinsoitto rakkaalleen.Mies oli luvannut ilmeisesti jotain muuta kuin textarissa, koska vaimo esiintyi kohtalaisen tyynesti sen jälkeen.Jatkoimme juttelua. Pyysin edelleen saada jatkaa suhdetta ja näyttää että haluan olla hänen kanssaan.Hän vetosi siihen, että riippuu siitä mihin päin ohjailen keskustelua salarakkaan ja minun välisessä keskustelussa.Jos heidän suhde loppuisi, loppuisi myös meidän suhde.Jos heidän suhde saisi jatkua, jäisi vielä hiuksenhieno mahdollisuus meidänkin suhteelle.
Jotenkin kuitenkin sain sen vaikutelman, että tämä toinen mies olisi helpottunut, jos näiden välinen suhde loppuisi.Vaimolle hän oli puhelimessa ilmeiseti kertonut,että haluaisi jatkaa.Rauhoitteliko?Laitoin tälle textarin, jossa kysyin mitä tämä oli edellisessä viestissä halunnut kertoa(olin sen jo nähnyt, koska vaimo näytti sen).Laitoin myös, että vaimo romahti sen luettuaan.Olisko tämä mies kertoillut uuden puhelun aikana vaimoa rauhoittavia pelkästään sen takia, että hän halusi rauhoitella.Vai olisko tuo oikeesti halunnut jatkaa.Eipä ota selvää.Ei! Nyt menee itselläkin niin sekavaksi, että parempi kuin odotetaan huomista.
On valehdellu sinulle suhteensa laadun rankasti.
On vissiin omien tekojensa oikeutukseksi saanut omassa päässään sinusta täyspaskan. Vaimosi tarvitsisi jotain hoitoa, tuntuu olevan sillä asteella. Kun ei pysty tuossa tilanteessa tuntemaan minkäänlaista katumista, on sellainen jo paha merkki, noin mielenterveyden kannalta.
Olen eroamassa minäkin, tosin eri syistä kuin sinä, sillä meillä ei kummallakaan ole toista kumppania tiedossa.
Mietin itseäni, jos olisin tilanteessasi. Nyt teillä on asetelma, että sinä toisaalta haluat pitää vaimosi, mutta samalla varmasti mietit, mitä hyvää ja parempaa siinä toisessa miehessä on. Mielessäsi kilpailet hänen kanssaan.
Oman itsetuntosi kannalta sinun pitää sanoa vaimollesi, että olet valmis ja halukas jatkamaan liittoa, mikäli hän jättää ja unohtaa toisen miehen. Et voi elää ja yrittää olla vaimosi mieliksi ja samalla miettiä, että onkohan tekstareita ja tapaamisia ollut. Ja kait sinullakin on jotain toiveita, mitä vaimoltasi haluat, jotta liitosta tulisi sellainen kuin haluat.
Vaikka tällä hetkellä sinusta tuntuu pahalta ja maailma on romahtamassa niskaasi, on putken päässä varmasti valoa. Jos yhteiset vuodet olisivat sinulle olleet merkityksettömiä, et surisi tätä. Surusi osoittaa sen, että olet omasta mielestäsi ollut hyvässä liitossa. Mietit myös lasten kohtaloa. Lapsi selviää aina, jos vanhemmat selviävät. Lapselle on parempi, että vanhemmat asuvat eri osoiteessa kuin nähdä vuodesta toiseen huonoa liittoa. Et kait halua opettaa lapsellesikaan, että hyvä parisuhde on sellainen kuin teillä nyt on?
Jos teille ero tulee, niin vaadi vähintäänkin lapsesi yhteishuoltajuutta. Kun vaimosi toimii nyt niin kuin toimii, voi häneltä jatkossakin odottaa miltei mitä vaan. Totuus kun on se, etteivät tuollaiset liitot loppujen lopuksi kovinkaan usein kestä, vaan kariutuvat siihen, että eronnut alkaa surra myös sitä omaa menetettyä liittoa ja huomaa, ettei pysty antamaan sille uudelle kumppanille sitä mitä suhde vaatisi. Se aiheuttaa jossain vaiheessa riitoja.
Ja sitten vielä: Onko sinulla paluuta entiseen, niin ettet koko ajan miettisi, onnistuuko liitto jatkossa? Oletko varma, että pystyt pyyteettömästi rakastamaan vaimoasi kaiken tuon jälkeen?
Aitini sanoi: "On parempi yksin kuin huonon kumppanin kanssa". Tätä mietin aina, kun iskee epävarmuus, ollaanko tässä oikealla tiellä.
Olen kertonut vaimolle,miten mielettömästi haluaisin, ettei kaikki kaunis, mitä me on saatu rakennettua ,tuhoutuisi.Olen kertonut miten paljon haluaisinkaan liiton jatkuvan.Olen yrittänyt sekä sanoin että teoin.Ei mitään vastakaikua.Ehkä hiven myötätuntoa.Mulla ei oo enää keinoja.Hän haluaa jatkaa tapaamisia toisen miehen kansssa, nähdäkseen mihin se "rojekti", kuten he sitä kutsuvat, päätyy.Siis kädet ovat sidotut. ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa.Miten pieneksi ja avuttomaksi tällaisen edessä tuntuukaan.Mies, jolla kuitenkin on ollut keskivertoa ehkä parempi itsetunto.Kaikki toiveet ovat nyt illassa, kun tapaan sen toisen miehen.Toivottavasti se yöllä saamani mielikuva oli todellinen.Mies kuulosti helpottuneelta, kun suhde todennäköisesti päättyisi siihen tapaamiseen tai ainakin saisin toivottavasti vihjeen siitä , että näin olisi tapahtumassa.Mitä sitten, jos mielikuva oli ihan väärä.Viimeinenkin oljenkorsi on katkennut.Mä hajoon. Vaimosta todennäköisesti en saa tukea.Iltaan on pitkä aika.
onneksi muistit että ystävät on olemassa myös näitä hetkiä varten.. varovasti sitä juomaa sitten ;-P
Hei pepe38
Olipa tuskallista lukea tarinaasi.Elän samanlaisessa tilanteessa kuin sinäkin.Meillä kaikki vain alkoi jo viime helmikuussa - tässä edelleenkin ollaan ja yritetään.Aluksi mieheni käyttäytyi paljolti samoin kuin vaimosi, hän sanoi ettei meidän liitossamme mikään enää tunnu miltään, ja että hän on tässä vain lastemme takia.Nyt hän sanoo rakastavansa minuakin, mutta...Ei suostu luopumaan "tyttöystävästään".Hän on löytänyt hyvän ystävän ja minä olen niuho, kun en sitä voi hyväksyä,kun ei heidän välillään ole seksiäkään. Minusta se on epäolennainen seikka ja tekee asiasta tavallaan vielä pahemman. Kun kyse olisikin pelkästä himosta, mutta ei, tämä toinen nainen on niin mukava,ihana,hauska, tosi hyvä tyyppi kaiken kaikkiaan.Niin ettei hänestä voi luopua, ei vaikka vaakakupissa toisella puolella on perheemme,kolme lastamme,parinkymmenen vuoden yhteinen historia.
Olen sanonut miehelleni, että sitten on luovuttava minusta. Hän ei halua erota. Elämämme on ollut hyvää eikä ole syytä lähteä, ei muuta kuin että hän on hullaantunut toiseen. "Kyllä tämän liiton tällainen pitäisi kestää."Päivittäiset puhelinsoitot, tekstarit ja tapaamiset siis jatkuvat.Kotona mieheni ei ole läsnä.
Tilanne meillä on siis kestänyt kahdeksan kuukautta.Paljon ei olla edetty. Raskasta on ollut, välillä hyviäkin hetkiä. Kesälomalla oli mukavaa, silloin kun emme ole paikkakunnalla meillä on mukavaa, mutta kun palaamme, juttu jatkuu. Rakastan vielä miestäni tosi paljon, mutta en luota häneen lainkaan.En tiedä onnistuuko tämä enää, mutta aion yrittää vielä.Sitten voin ainakin olla itse puhtain omatunnoin, kävi miten kävi.
Hae itsellesi apua, käy lääkärissä, pyydä unilääkkeitä tai rauhoittavia pahimpiin hetkiin.Harkitse masennuslääkitystä. Puhu jollekin muulle kuin vaimollesi, ystävälle, veljelle, siskolle, joku varmaan löytyy. Älä painosta vaimoasi kyselemällä ja vahtimalla. MUTTA Älä alistu kynnysmatoksikaan, ei sinun tarvitse hyväksyä kaikkea mitä päällesi kaadetaan.Et ole syypää tilanteeseen. Kaikki me teemme elämässä virheitä, mutta jos on naimisissa ja tyytymätön, on muitakin tapoja toimia kuin ryhtyä salasuhteeseen.Vika ei ole sinun!!!!!
Onnea sinulle, ja minullekin. Kävi miten kävi, helppoa ratkaisua ei ole. Tästä painajaisesta ei herää, mutta kyllä me selvitään, ja tuhkasta noustaan.
Kävin tapaamassa miestä sunnuntaina.Olin viettänyt koko iltapäivän samoillen lenkkipoluilla.Keskustelumme sujui ihan hyvissä merkeissä ei riitaa, ei syyttelyä.Mies oli hyvin anteeksipyytävä, mutta sanoi, ettei hän pystyisi katkaisemaan suhdetta.Kun tulin illalla kotiin, vaimo oli tosi mukavalla tuulella.Hän sai viestin mieheltä.Kysyi voisiko käydä tapaamassa tätä?Sanoin, etten voi estääkään sitä.Lähdettyään hän laittoi viestin kuinka pahalta tuntuikaan lähteä.Tultuaan kotiin hän halusi halailla .Sängyssä hän pyysi päästä kainaloon.Aamullakin vielä hän tuli syliini.Mieheltä tuli viesti, että hän haluaisi Vaimon tulevan käymään lopettamaan suhde.Vaimo vietti siellä koko päivän.Välillä tosin tuli viesti, jossa kertoi sen suhteen olevan ohi, mutta vaikeaa on.Tultuaan kotiin hän ei ole sanonut sanaakaan.Sanoo ettei millään ole väliä.
En todellakaan tiedä, mitä nyt pitäisi tehdä.Itse olen henkisesti todella väsynyt,fyysisestikin.En voi paljon olla avuksi.Haluaako hän edes sitä?
Mutta uskotko,että pelkästään näillä sivuilla moni ajattelee sinun tilannettasi ja toivoo sinulle parasta.Sen,mikä sinun parhaasi on tässä tilanteessa,näyttää vain tulevaisuus.Voimia sinulle.Yritä olla tekemättä mitään tyhmää ja epätoivoista,koska tulee vielä päivä,jolloin tämä kaikki on vain mennyttä painajaista.Olet onnellinen joko puolisosi tai jonkun muun kanssa (tätä et vielä usko,en minäkään uskonut ennen).Muista,että tulevaisuudessa odottaa jotain sellaista ihanaa,mitä et nyt voi edes kuvitella.Iso halaus sinulle.