Olemme olleet naimisissa 10vuotta.
Miehelläni ennen avioliiton solmimista oli Eirassa yksiö.
Avioliiton aikana hän osti siirtola puutarhan ja liikkeeni, myyden kaikki kolme ja ostaen ommakotitalon.
Itse en ole säästänyt pätkääkään, liike tienasi paljon ja luulen silloin voineeni maksaa velkoja.
Mieheni on maksanut koulutukseni ja maksellut nuoruuden velkojani.
Jääkö minulle mitään, vai jäänkö tyhjätaskuksi?
Nythän meillä on omakotitalo kaiken myytyämme.
Miehelläni ennen avioliiton solmimista oli Eirassa yksiö.
Avioliiton aikana hän osti siirtola puutarhan ja liikkeeni, myyden kaikki kolme ja ostaen ommakotitalon.
Itse en ole säästänyt pätkääkään, liike tienasi paljon ja luulen silloin voineeni maksaa velkoja.
Mieheni on maksanut koulutukseni ja maksellut nuoruuden velkojani.
Jääkö minulle mitään, vai jäänkö tyhjätaskuksi?
Nythän meillä on omakotitalo kaiken myytyämme.
Vastaukset 38
Vanhimmat
...jää, jotainhan hän noista vuosista on korvaava, vaan kuinka paljon jää minun osuudekseni?
Minulle jää lapset ja heidät pitää hoitaa, haluaisin tietää jääkö minulle rahaa jotta voisin saada suunnilleen samanlaisen elintason lapsilleni, jos en saa toivon lasteni silti olevan onnellisia, ettei enää ole riitaa tai painostavaa ilmapiiriä.
Tai että saisin käsirahan omakotitaloon jotta lapsilla olisi hyvä olla,ettei heidän elämä niin kauheasti muuttuisi.
...ettei tarvitsisi katsella tuota pihaa johon on jo kerinnyt kiintyä ja jota on laitellut.
Olisipa minulla varaa vielä vaikka pieneen omakotitaloon, jossa saan pihalla touhuta.
En haluaisi tulla miestäni kohtaan katkeraksi, että hän tuo nykyiseen kotiini uuden naisen joka tekee uuden pihastani, vaan haluaisin eron jälkeen nauttia omasta pihastani minäkin ja omasta rauhasta.
tunnetta, kun on painanut päähänsä ettei eroa, eikä toista vanhempiensa virheitä.
Epävarmuutta siitä että tekee oikein.
Vaan oisi jo eronnut eikä enää tarvitsisi kestää ainaista uhkailua ja vittuilua.
Kaikki epävarmuus olisi poissa ja olisi vain rauhallinen elämä.
Mielestäni se menee näin jos avioehtoa ei ole, että se puoliso jolla on enemmän omaisuutta maksaa tasinkoa. Eli jos sulla on 0€ ja miehellä 100 000 € niin hän antaa sinulle 50 000 €.
Eli ilman avioehtosopimusta jää molemmille yhtä paljon. Eli mies joko maksaa sut ulos tai myytte talon ja jaatte velkojen maksun jälkeen jäävät eurot.
Ikävää että avioliittonne päättyy ... toivottavasti kaikki yritetty, ja mahdottomaksi todettu jatkaa tai yrittää jotta onnellisuus ja tasapainoinen arki palaisi.
Ja sitten käytännön neuvot. Oletan ettei teillä ole avioehtoa. Sillä mitä miehesi ostanut omiin nimiinsä, tai velkaa ottanut vaikka ennen avioliittoanne, tai paljonko maksanut opintojasi ... avioliitos ositus tehdään osituspäivän tilanteen mukaan (peruutuspeiliin katsomatta, kuitteja kaivamatta), toki voitte keskenänne sopia toisinkin (siis sopia, ei vaatia ja määrätä). Ohessa tarkempi kuvaus osituksesta ja miten tasinko lasketaan.
Sitten on lasten elatus ja huoltajuus asiat, sekä tapaamiset. Niistäkin laitoin vakivastaukseni ... kerro jos/kun kaipaat lisäystä.
___________
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
================
Väkäsinpä koosteen aiheesta, jonka tuuttaan jatkossa elarikysymyksiin omana mielipiteenäni ”copy-paste”:na. Mielipide se on sen vuoksi, ettei näihin OLE OLEMASSA yhtä kaavaa – onneksi, koska omat vanhemmathan asiantuntijoita tässä asiassa ovat … paitsi jos ovat sellaisia puusilmiä ettei sopia osata mistään… sääli lapsia.
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Näin minä asian näkisin oikeudenmukaiseksi. Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei elatusvelvollisen pitäisi suostua, ainakaan perusteluna (ei lähde lapsen tarpeesta, vaan sinun toimentulostasi) vaikka summa voisikin olla sama.
Mutta muista että vanhemmat elatuksen määrän siis sopivat, aivan kuinka parhaaksi katsovat, ja ao. sopimus yleensä (ei pakko) vahvistetaan lastenvalvojalla tapaamissopimuksen kanssa.
Voisitko selventää, sillä mieheni sanoi ettei minulla ole mitään oikeutta "hänen omaisuuteensa",
ruvetessamme seurustelemaan lainasin häneltä 11.000mk, joka on vieläkin maksamatta, koska hän ei ole halunnut sitä ja se lankeaa maksettavaksi vasta hänen sitä pyytäessä.
Hän maksoi kouluni, joka oli 38.000mk.
Ennen avioliittoa hän omisti Eirasta yksiön.
Avioliittomme aikana hän osti siirtolapuutarhan.
Avioliittomme aikana hän osti "minulle" liikehuoneiston joka myytiin ja jossa olin töissä.
Siirtolapuutarha myytiin.
Eiran asunto myytiin.
Hän osti omiin nimiinsä omakotitalon.
Avioehto solmittiin kymmenen vuotta sitten eikä sitä uusittu, joten sen ei pitäisi olla voimassa.
Lasten huoltajuus lankeaa minule.
Miten minun käy?
... ettei meillä ole velkaa.
... mutta niin vähän, että pitäköön ne.
Elatusmaksuilla en rupea kiristämään, kunhan hoitaa
normaalin taksan että mukuloiden elämä ei tule vaikeaksi.
Miehesi on oikeassa. Kun olette avioehdon tehneet, ei tasinkoa lasketa tai makseta. Kumpikin pitää oman omaisuutensa (ja velkansa). Netto-omaisuuksia siis ei tasata.
Ei avioehto ole määräaikainen (en ainakaan ole koskaan moisesta kuullut), se on voimassa ellei sitä erikseen olla puretta. Kopio siitä löytyy maistraatista mihin rekisteröity, jos olette oman kappaleenne hukanneet.
Keskinäiset velat hieman hankalia, mutta periaatteessa olet hänelle velkaa ... mutta suullisissa sopimuksissa asiasta hieman vaikea mennä käräjöimäänkään...
Ei lasten huoltajuus automaattisesti sinulle lankea, mutta niin toki voitte sopia ... ja mieluiten yhteishuoltajuus -- koettakaa sopia lapsillenne paras ratkaisu, ei sitä mikä teille paras.
... no sinulla on se 1800 EUR miehellesi... mutta pikkumaista jos hän sitä käy vaatimaan.
Opintojesi rahoittaminen ei velkaa (paitsi jos siitä tehty velkakirja) ... tulkittakoon vaikka lahjaksi.
Kun teillä on avioehto, niin tietenkin pitää, kuin kaiken muukin omaisuutensa ... eikä maksa tasinkoa.
Hänen osuutensa lasten elatuksen tarpeesta tod.näk. huomattavasti sinun osuuttasi suurempi, mutta ei yli 100%:ia.
... ja hän (lakimies) sanoi, että se automaattisesti purkaantuu jollei sitä uusi kahden vuoden kuluttua.
Mieheni vaatii viimeisetkin siemenperunat jos haen hänestä eroa, niin hän suuttuu, eli meillä on paperilla se 11.000mk laina, jonka hän vaatii heti maksettavaksi.
Mieheni ei ole kykenevä hoitamaan lapsiaan, olemme toki keskustelleet yhteishuoltajuudesta, mutta nähneet sen mahdottomaksi, joten otan huoltajuuden ja mieheni saa tavata lapsiaan silloin kuin hän haluaa, eli käytännössä on yhteishuoltajuus, mistä hän voi luistaa jos haluaa, pääasia etteivät lpset kärsisi erosta ja saisivat pitää kummatkin vanhemmat.
Noh, kaipa määräaikaisen avioehdon voisi laatia ... mutta en kykene keksimään miksi?
Voihan olla, että mies pelkäsi avioliittonne purkautuvan jo parin vuoden päästä ja siihen haki turvaa ... en voi tietää.
Mutta tarkista siitä ehdosta mitä lukee, ja ellei siinä ole mitään "määräaikaa" niin 100% varmasti on voimassa.
Se muuttaa asioita. Se mitä siinä olette sopineet pitää tänäkin päiväna jos se on oikein tehty. Se ei vanhene.
Minusta sinun kannattaa kääntyä asiassasi asianajajan puoleen ja selvittää oikeutesi. Ymmärtääkseni puolisolle kuuluu joka tapauksessa avioehdosta huolimatta jotain jos hän on työskennellyt, joko ollut töissä tai vaikka "vain" tehnyt yhteisen hyvän eteen kotona, eli hoitanut kodin ja lapset. Ei häntä voi ihan tyhjän päälle heittää. Käsittääkseni laki tuntee käsitteet kohtuullisuus ja kohtuuttomuus...
Aivan, osituksen voi viedä oikeuteen ja vaatia kohtuullistamista. Ja neuvosi oli hyvä, juristin pakeille puhumaan asiasta ... hän kertoo näkeekö kohtuullistamista mahdollisuutena.
Ongelmana on se, että koko omaisuus oli hankittu miehen nimissä (ja ehkä velatkin hänen hoitamiaan) ja paljolti ennen avioliiton solmimista olleella omaisuudella... eli ei olla myyty "Pentin" asuntoa ja "Sirkan" mökkiä, joilla rahoills ostettu talo joka sitten vain miehen nimissä ... tähän kohtuullistaminen purisi varmasti.
Jos sitten voidaan osoittaa, että mies on pysytnyt kartuttaamaan omaisuuttaan avioliiton aikana koska nainen on hoitanut perheen muut menot, niin jälleen voi olla perusteita kohtuullistamiseen avioehdosta huolimatta. Se, että hän maksanut puolisonsa opiskelut ja ylläpitänyt perhettä sinä aikana taas hänen puolustuksensa kun kohtuullistamista vastustaa.
Yhtä kaikki, loppupelissä tuomari päättää miten kohtuullistetaan vai kohtuullisteaanko lainkaan ... ja molemmilla syytä olla melko taitavat juristit.
-ennen avioliiton solmimista oli Eirassa yksiö
-Avioliiton aikana hän osti siirtola puutarhan ja liikkeeni, myyden kaikki kolme ja ostaen ommakotitalon.
Itse en ole säästänyt pätkääkään, liike tienasi paljon ja luulen silloin voineeni maksaa velkoja.
Mieheni on maksanut koulutukseni ja maksellut nuoruuden velkojani.
Eli ennen avioliittoa oli se yksiö. Muu on hankittu avioliiton aikana. Eli omaisuutta on kartutte liiton aikana ja vaimo tehnyt työtä jossa katsoo tienanneensa hyvin. Todennäköisesti osa rahoista on mennyt yhteiseen hyvään ja omaisuuden kartuttamiseen.
Eli ehdottomasti hänen mielestäni kannattaa selvittää oikeutensa. Näillä tiedoilla vaikuttaisi kohtuuttomalta että mies pitäisi kaiken. Ja eikös tuolla avioliiton kestollakin ole merkitystä? Jos kyse olisi vuoden parin liitosta niin tilanne olisi eri...
...joten miten maksan asianajajan kulut?
toimeentulosi jollain lailla järjestyy. Saathan ainakin elatusmaksut ja jos et työtä saa niin kai jonkinlainen työttömyyskorvaus tulee.
Ja onhan ne yleiset oikeusavustajatkin olemassa. Varattomalle ei kai maksa mitään. Ei muuta kuin katsot puhelinluettelosta kunnan/kaupungin oikeusaputoimisto tms. Kunnan neuvonnasta ainakin osaavat antaa ohjeet kuinka sinne saa yhteyden.
Minusta sinun kannattaa selvittää oikeutesi. Kyseessä oleva omaisuus ei varmaankaan ole aivan merkityksetön.
...penniäkään, millä minä takaan lapsilleni saman elintason, kuin nyt.
Pitääkö minun kuunnella nöyryyttämistä lopun elämäni, jotta lapset ovat onnellisia?
Eikö minullakin ole oikeus ihmisarvoiseen elämään?
Pitääkö minun olla hiljaa mieheni vioista etten saa nyrkkiä?
Tätä minä en kyllä jaksa.
Olen todella hyvä äiti ja ajatteln lasteni parasta, siksi haluankin heille omakotitalon isänsä läheltä, jotta voivat käydä hänen luonaan niin usein kuin haluavat, mutta miksi minun vain on aina luovuttava?
Eikö häpeä jo riitä, olen kivan näköinen ja käyttäydyn kivasti, mielestäni miehelläni ei ole mitään syytä hävetä minua js silti hän tekee niin, anoppini on saanut tämän aikaan.
No turha määräänsä enempää yksittäistapausta kommentoida, Jos katsoo tilanteen sellaiseksi, ettei hyväksy avioehdon mukaista ositusta, vaan vaatii sen kohtuullistamista ... niin ensimmäiseksi mennään juttelemaan juristin kanssa, hän kertoo kantansa mitkä mahdollisuudet saada muutos ja millainen, mutta loppupelissä tuomari oikeudessa asain päätää kuultuaan kaikkia.
Aivan kuten avioehdottoman avioliitton juridiset ja taloudelliset vaikutukset tuntuvat yllättävän monet ( "ai että ennen avioliittoa saatu perintötila ONKIN mukana osituksessa?" -tyyliin) ... niin näköjään joskus myös mitä avioehto merkitsee. Yleensä avioehdollisissakin liitoissa ostellaan taloja "puoliksi" ... jolloin lainhuudoissa molemmat omistajina, ja asuntovelassa molemmat velallisia ... sellainen omaisuus ja velat tietty jaetaan puoliksi. Hieman erikoista on se, jos minä osallistuisin velan maksuun mutta en vaadi osuutta omaisuudesta ... ja tiedän että meillä avioehto. Eli vastapuoli voi argumentoida, että mitä nyt vaatii kohtuullistamista kun ei aikanaan pitänyt oikeuksistaan huolta, jos todella osallistui maksuihin.
Kyllä avioliiton kestolla on vaikutusta kohtuullistamiseen. Jos kyseessä lyhyt avioliitto, missä ei avioehtoa, on se hyvä peruste poikeata normaalista osituksesta. Ja vastaavasti, jos on avioehdollinen mutta pitkä liitto (onko 10 vuotta sitä ... se on tuomarin harkinnassa, eli paljonko nainen todella tuona aikana on maksanut miehelle merkittyä omaisuutta, tai osallistunut niin että mies voinut sitä nimiinsä hankkia) niin toki se yksi seikka mitä kohtuullistamiseen vaikuttaa.
Ja mikäänhän ei estä avioehdosta huolimatta osittaa kuten eroava pari tahtoo ja sopii keskenään... mutta kuulostaa että näkemyserot melkoiset jaosta.
Hyvin harvoin lasteen elintaso muuttumattomana erossa pysyy, ja vaikkei ihmiset eroaisikaan elämässä tapahtuu asioita jotka laskevat perheen elintasoa. Elintasolla tarkoitan lähinnä asumisvväljyyttä, taloa, perheen autoa, jne. Lasten harrastukset, vaatemenot, jne. ei pitäisi erossa muuttua, koska niiden kattamiseksi etävanhempa osuudellaan osallistuu (ns. elarit)
Ei, mutta rahako tekee lapsesi onnellisiksi ...??
>
Ei minusta pidä.
>
Onhan ero aina valinta, kahdesta pahasta valittava pienempi ... ja toivottava sekä yritettävä eron jälkeen elämä muuttuu paremmaksi. Mielestäni omakotitalo ei itseisarvoisesti sitä ole.
Tuohon melko mahdoton ottaa kantaa täällä.
romahti erotilanteessa täysin. Minä valitsin itseäni henkisesti enemmän tyydyttävän elämän. Talaoudellisesti ajatellen olin aivan hullu kun lähdin liitosta.
Mutta minä uskon, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät.
...mitä nyt laitan työttömyys, koulutus ja lapsilisäni lasten vaatteisiin ja perheen ruokaan.
Tuntuu älyttömältä, mutta lapset ovat iloisia jos riidat loppuvat ja minäkin saan heille omakotitalon. Olemme asuneet kerrostalossa ja sinne takaisin he eivät halua, ennemmin kuuntelevat riitaa, mutta eivät onneksi ole nähneet "läheltä piti" tilanteita.
Itse näin vahvaa perheväkivaltaa pienenä ja en halua sitä lapsilleni, mutta kukapa meistä ei haluaisi lapsilleen parasta ja ensin se on rahallista.
En pysty oastamaan kaikkea niin paljon kuin nyt, mutta jos puitteet edes olisivat kohtuulliset, pieni omakotitalo (4huon. ja keit.) sekin riittää.
että oletkohan tosissasi.
Miksi miehesi myi liikkeen jos se tuotti hyvin ja ymmärtääkseni oli sinun työpaikkasi?
Miksi sanot ettet ole osallistunut kuluihin jos liike tuotti hyvin? Mihin rahat menivät?
Kuka sinulle maksaa työttömyyspäivärahaa jos miehesi on niin hyvätuloinen? Tuntuu että tässä alkaa olla hieman ristiriitaisuuksia...
Ja jos todella olet työttömänä, miten kuvittelet pitäväsi omakotitaloa??
Todellakin, hyvin tehty paperi mieheni eduksi.
Ei ole pättymis ajankohtaa, eli mieheni omistaa nyt tämänkin talon ja minä en saa penniäkään.
aikoi pitää minut ilmaisena piikana ja pitää tuolla sopimuksella itseensä sidottuna koko loppuelämäni,
näinkö se on?
Uskomatonta, kuinka olen ollut naivi.
omat oikeutesi. Ota yhteys sinne oikeusaputoimistoon. Osaavat varmaan neuvo kannattaisko kuitenkin vaatia kohtuullistamista.
Liikehuoneisto jonka mieheni omisti, siihen taloyhtiöön oli tulossa putki remontti ja liike huoneistot joutuvat kohtuuttomia summia maksamaan kaikista remonteista, se oli hyvä syy mydä huoneisto
sillä olin loppuun palanut siitä työstä. Liian paljon työtä liian vähän liksaa (suhteessa), kun ajattelee että monesti pääsin klo:21.00 pois, joskus kello oli 22.30 kun olin kotona.
Mieheni oli kirjanpitäjä, en tiedä mutta uskon hänen maksaneen huoneistosta olevia velkoja, minähän olin vain hänellä vuokralla ja se ei kuulu minule.
Saan valtiolta perustyöttömyys rahaa, eli sen pienimmän.
Mieheni maksaa omakotitalo asumisemme.
Pääsen kouluun jonka jälkeen valmistun miesvaltaiselle hyväpalkkaiselle alalle ja voin maksaa loput omakotitalosta, jos jotain saan erossa käsirahaksi.
En osallistunut kuluihin, koska mieheni oli vuokran antajani, minä olin vain vuokralainen ja vuokralaiset eivät puutu vuokraajansa kuluihin.
Vaikka liikettä ei olisi myyty olisin kuitenkin lopettanut sen ammatin, olin jo nähnyt mitä se ammatti pitää sisällään eikä se ollut minua varten, en pitänyt siitä. Mieheni olisi vuokrannut tilat toisille.
Toisekseen nuorin lapsemme oli juuri sen ikäinen e9ttä tarvitsi minua eskarin jälkeen kotona ja ekan luokan alettua koulumatkoiuhinsa.
Olen aina pitänyt vanhemmuutta ja lasten turvallisuutta tärkeämpänä ennen työtä.
Nyt joudun ilmeisesti katumaan päätöstäni, tämä yhteiskunta ei arvosta kotona olevia vanhempia.
... Millä ihmeen perusteilla vaadit osituksen kohtuullistamista ja avioehdosta poikkeamista minkä olet ITSE allekirjoittanut?
Ihme jos kohtuullistuisi oikeudessa.
mä oon luullu et hyvätulosen kans naimisis oleva ei sais mitään jos on työtön, paitti ansiosidonnaista??????
Oikeusaputoimisto perii maksun tulojen mukaan, jos ei tuloja, ei myöskään maksuja.
Itselläni minimitulot, ja oikeusapu ilmainen.
Tilanteeni on melko pitkälle sama.
Täydellisesti poissulkeva avioehto.
Avioliitto 13 vuotta.
Kohtuullistamista ei tule.
Kunpikin pitää nimissään olevan omaisuuden.
Pesänjakaja pitää myös kiinni avioehdosta.
Tosin meidän omaisuus sinällään ei ole kasvanut, koska mies ovelasti maksatti minulla juoksevat menot, ja itse talletti onaa omaisuuttaan pääomatuloina pankkitalletuksiin.
Koko kiemura ei ole tässä, mutta karkeasti se menei näin.
Minä lähden siis "tyhjänpäälle", mutta lähden ylpeästi, enkä anna hänelle sitä iloa, että jäisin vaikeuksista huolimatta.
Nosta pääsi pystyyn, sinä selviät kyllä.
Kaikenlisäksi miehesi huomaa sinun voimasi, ja sen mitä menettää.
Usko itseesi, olet nainen ja selviät.
Ei tuu perussellaista jos puolisolla tuloja...eikä niitä ees kovin paljon tarvi olla
Olen maksanut juoksevia menoja, kuten ruoka ja lasten vaatekuluja, sen mitä minulla milloinkin on ollut ja mieheni on säästänyt rahat tililleen, olen siis tyhjätasku, helppo nakki, täysi typerys.
Olen pettynyt mieheeni. Kylmäveristä kusetusta. Ei hän tyhmä ole, hän on tehnyt kaiken tietoisesti. onpa rakkautta, että vie toiselta kaiken ja jättää hänelle vielä lapsetkin hoidettavaksi.
Kiitos sinulle muuttava vaimo, sain peilata keromuksestasi tilannettani. Voimia ja laksamista sinnekkin päin.
...neuvoistasi M36.
Mieheni on päättänyt muuttua, katsotaan nyt kuinka käy. Ellei muutu lähden pois vaikka ei mitään tulisikaan. Olen minäkin laittanut niitä vähäisiä pennosiani yhteiseen elämiseen, jos en olisi hän ei olisi saanut rahaa niinkään paljon säästöön.
Silloin kun minulla oli liike, kyllä siitäkin meni elämiseen rahaa kaikki millä ei liikettä ylläpidetty sekä yhteisiin hankintoihin siirtolapuutarhaamme.
Sillä perusteella olen oikeutettu kohtuullistamiseen. En minä rahojani ole tuhlannut ne on tuhlattu yhdessä ja mieheni on säästänyt suurimman osansa tuloistaan.
Nyt on niin, että hän saa perua kanssani avioehdon jos ei sitä tee on se minun aliarvioimistani ja hyväksikäyttöä, josta ei hyvä seuraa.
En edes olisi tehnyt avioehtoa ellen olisi ollut siinä uskossa, että se on voimassa vain kaksi vuotta.
Joka tapauksessa kovasti kiitoksia neuvoistasi, nyt pärjään ja olen oikeastaan muuttunut parin vuorokauden sisällä, silmäni on auenneet eikä minua enää vedetä höplästä. Aikuistunut vanhoilla päivilläni, näin sanoisin.
Järkytyksen väistyessä on tilalle tullut voima ja sisu.
Kiitos ja onnea sinne minne sitten menetkin!
Systemaattista, jonka tajuaa liian myöhään.
Mieheni tarkoitus oli tällätavoin pitää minut kotiin ja häneen sidottuna, mutta,,mutta. Minäpä kasvoinkin, ja ajattelin, etten ole ensimmäinen joka aloittaa nollasta, etkä sinä ole viimeinen, joka niin tekee.
Mieheni tarkkaili, ja kyseli kokajan tilini tilannette, ja kun se läheni nollaa, siirsi talousrahaa,(jätin työnikin hänen painostuksestaan) kaikki isommat ostokset, myös minun vaatteeni maksettiin sitten hänen kortillaan, etten vain pääse laittamaan rahaa jemmaan.
Että olin TYHMÄ.
Nyt vain kaikki miehet joihin tutustun hänen jälkeensä .....Noh aika näyttää, mutten pätkääkään luota miehiin, enkä myöskään rakkauteen.
Kun kuulen sanan rakkaus, minulle tulee mieleen vain suru ja Sääli, se ei kuitenkaan kestä, ja sillä sanalla auheutetaan niin paljon murhetta.
Siltikin olen itsestäni ylpeä, ja aion elää aikuisen naisen elämää, minulle itselleni.
Miehet minä otan ja JÄTÄN.
Nooh, tieto siitä hauska asia ettei se ole itseltä pois vaikka sitä jakaa ... hyvä jos olin avuksi.
Ja vielä parempi jos puolisosi muuttuu ... tai edes oppii. Kaikkea hyvää sille projektille, teille molemmille.
Kohtuullistamisesta vielä ... ne asioita mihin sinulla oma kantasi (pitää kohtuullistaa), ja puolisollasi omansa (ei pidä) ... ja tuomari päättää ... et sinä, ei miehesi, ja kaikkein vähiten kukaan täällä...
Ja parastahan on "yleistäen", jos puolisot tajuavat että vapaaehtoinen kohtuullistaminen on sitä "osituksesta sopimista" ... ja niin että kumpikin kokee ettei ole hyötynyt erossa, eikä myöskään jäänyt paitsi siitä mihin oikeus.
Onneksi räikeissä tapauksissa tuon huomaa oikeuslaitoskin...
... että kaikki miehet rakkaudettomia sikoja, ja jokainen nainen on jymäytettävä ja hyväksikäytettävä. Tuskin sentään....
Kyllä täällä saa lukea varsin ikäviä tapauksia muiltakin, ja aivan sukupuoleen riippumattomasti.
Niin tai näin, on inhimillistä erehtyä (parisuhteessakin), typeryyttä on vasta jos toistaa virheitä...