uskottomuus...,
kertokaa nyt hyvät ihmiset onko REHELLISYYS enää mitään ?
onko se kenenkään korkein toive enää, olenko itse rehellinen toiselle, enkö valehtele ?
omatunto, omatunto, olethan siellä?
kertokaa nyt hyvät ihmiset onko REHELLISYYS enää mitään ?
onko se kenenkään korkein toive enää, olenko itse rehellinen toiselle, enkö valehtele ?
omatunto, omatunto, olethan siellä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
osaa olla hiljaa,
ettei
turhaan
satuta
sivullista,
osatonta,
viatonta,
syytöntä.
Olet oikeassa sillä sivullisia, osattomia, viattomia, syyttömiä, ja petettyjä ei joka tilanteessa tarvitse satuttaa kertomalla asioita oman omantuntonsa rauhoittamiseksi. Pettäjä kärsiköön itse. Sanoit asian erittäin osuvasti.
Miten rehellinen ihminen voi elää salatun tietonsa kanssa kuitenkaan? Vaikka kertomatta syyttömille säästääkin heitä, mutta itseään hän ei voi pettää ja usein juuri lopulta kertominen tuo vasta rauhan itselle.
Itse pidän rehellisyyttä korkealla, mutta elämän myötä ikävä kyllä huomannut sen olevan yhä enemmän vaikeammin toteutettava. Maailma on muuttanut meidät.Rehellisyys on jotain, jota pidetään tyhmyytenä.
eli jos joku varastaa sinulta vaikka jotain, niin saa kuulla että "olipa tymä kun jätti sen siihen..." tms
eihän hyväuskoisuus ja viattomuus ole rikos eikä väärinteko !
petos, pettäminen tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin ja jokatapauksessa jäytää omaatuntoa
Jos sillä ei ole muuta merkitystä
kuin huono omatunto ?
Sellaisen syyn ymmärrän,
että halutaan myös toisen kärsivän
omista virheistä.
Sellaisen syynkin ymmärrän,
että pelkää jonkun toisen kertovan
tai kiristävän tiedolla.
kuin toista.
Ei se sitä tekoa tekemättömättömäksi saa,
vaikka kertoisi koko maailmalle.
Jos pettäminen ei aiheuta elämänmuutoksia,
ei kai se ole rehellisyyden kantilta
mikään pakko kertoa.
Woisko se olla rehellisyyden kantilta
oikea tapa olla satuttamatta toisen
wiatonta sielua, joka tulisi kärsimään turhaan?
rakkaudetta jättäminen on.
petos on välissänne, siksi se ei kannata
olen umpirehellinen. en pystynyt pettämään miestäni vaikka mieli teki. paljon. tunteeni toista kohtaan kuitenkin riipi suhdettamme kunnes se päättyi eroon. mieheni löysi toisen. niin tai näin, ehkä sittenkin on niin, että pahinta pettämistä on se, että ei kerro toiselle, vaikka tunteita on toisaalle. mene ja tiedä.
En ole omatuntosi, mutta kyllä meitä "vanhanaikaisia" vielä on.
Itseni ohjenuora on elää niin, etten teoilla tai ajatuksilla loukkaa kumppaniani.
Kerron toki kaikesta mitä teen rehellisesti, säästyy epäilyiltä ja riidoilta ja saa toisen luottamuksen.
Vaikka minä nyt en kyllä mitään mainittavaa teekkään.
omatunnon kai pitäisi alkaa soimaan jo siinä vaiheessa ennen kuin pettää, eikä sitten jälkeen päin yrittää saada sillä itselleen anteeksi tekoaan, kun on ollut rehellinen ja kertonut. Jos on niin sivyden sipuli mukas, niin silloin se pettäminenkin pitää jättää tekemättä.
Oksettaa ihmiset, jotka on muka sit niin rehellisiä, kun ensin on salaa käyty toisen kans painimassa.