Toistensa ensimmäiset

Kaikilla ihmisillä on suurinpiirtein samanlaiset sukupuolielimet, rakastelun syvyys tulee rakkaudesta, ei sukupuolielinten koosta, muodosta tai niiden käyttötavoista.

Voit kokeilla panoja tai olla kokeilematta, mutta saatko rakkautta ja tyydytyksen, se onkin toinen juttu?

Jos sulla on tuollaista.. älä riko sitä.
Elimet on about samanlaisia tosiaan. Suhde on rikki, kun on petetty.

Mulla ei oo ollut mitään tarvetta lähteä merta edemmäs kalaan. Miehelle se sitten olikin vaikeempi homma ja kävi koittamassa uistintaan syvemmissä vesissä. Katuvana palasi takasin, ei kuulemma ollutkaan yhtään mitään niin erilaista ja hienoa, mitä oli kuvitellut. Harmi vaan, että sekin piti kokea kantapään kautta. Älä mee tekemään mitään niin typerää, keksikää mielummin yhdessä jotain uutta teidän seksielämäännne.

20-vuotiaana aloin seurustelemaan 16-vuotiaan tytön kanssa, ja kumpikin oli toisen ensimmäinen. Suhdetta jatkunut kuusi vuotta nyt.

Mä olen olluk koko elämäni aikana vain oman aviomieheni kanssa. Tavattiin 16 vuotiaina ja oltiin molemmat toistemme ensimmäiset kerrat. Yhdessä on opeteltu rakastamisen salat ja tiedetään tarkalleen mistä toinen pitää. Aikaa on kulunut nyt 20 vuotta! Vaikka meillä seksi sujuukin edelleen loistavasti, silti joskus mietin jäänkö jostain paitsi...

Seksi on luonnollisestikin erilaista eri ihmisten kanssa - ihmiset kun ovat erilaisia, eikä kyse ole pelkästään elimien samanlaisuudesta tai erilaisuudesta. Kannattaa kuitenkin miettiä onko seksi ylipäänsä sen arvoista, että kannattaa suhde riskeerata kokeilunhalun vuoksi. Joidenkin mielestä se on sen arvoista, toisten mielestä ei. Turha siinä muiden on moralisoida tai neuvoa; joillekin seksi ja kokeilunhalu ovat yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin toisille ja valitettavasti nämä halut eivät aina parisuhteessa kohtaa.

Me ollaan toistensa ties kuinka monennet ja tiedetään, millaista on olla erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi ollaan hyvin tyytyväisiä siihen mitä meillä on.

Silti tekee välillä mieli jotain toista kuin omaa. Ihminen nyt on sellainen, kuvittelee mitä voisi olla. Ei ole kuitenkaan mitään järkeä rikkoa toimivaa suhdetta mielikuvien takia.

..itse olen naimisissa miehen kanssa jolle neitsyyteni menetin eikä kyllä ole tehnyt mieli vierasta kokeilla.
En usko, enkä tunne jääneeni mistään paitsi.

Minä menetin neitsyyteni 17 vuotiaana miehelle, jonka kanssa olin seuraavat 10 vuotta. Jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja parisuhdekriisi iski yhtäaikaisesti. Oli pakko saada kokeilla jotain muuta. Niinhän siinä sitten kävi, että ero tuli. Nyt kun siitä on kulunut jo vuosia aikaa voin vain todeta että kokeilu kannatti. Olen ollut yhdessä tämän "kokeiluni" kanssa siitä saakka.

Olemme eläneet avoliitossa nyt viisi vuotta ja pari lastakin on siunaantunut perheeseemme. Naimisiin menostakin on jo puhuttu.
Olen itse menettänyt/luovuttanut poikuuteni avovaimolle, joka todella tuntui oikealle ratkaisulle. Mahdollisuuksia poikuuden menetykseen tosin oli monia jo kouluvuosina, mut jotenkin vaan halusin sen säilyttää sitten sille Oikealle.
Viime aikoina on sitten alkanut kalvaa ajatus takaraivossa siitä, että näinköhän sitä jää jostain paitsi sit kuiteskin...?? Kerranhan täällä vaan ollaan.
Mahdollisuuksia pettämiseen työni puolesta olisi vaikka kuinka ja paljon, mutta en ainakaan vielä ole houkutuksiin sortunut.
Pelottaa vain ajatus, että mieli tekisi kokeilla koko ajan enemmän ja enemmän. Rakastan ja kunnioitan avopuolisoani maailman eniten, mutta kun tämän asian kanssa rakkaudella ei ole mitään tekemistä. Haluisin vaan kokeilla sänkyhommia jonkun muunkin kanssa ja that's it. Ei mitään muuta.