Näin se menee suomessa ihmisten kunniotus.
Kun olet työssä, olet hyvä ihimnen ja sussa ei ole mitään vikaa.
Nyt kun taas saa lähteä monista firmoista monta työntekijää, heistä tulee samantietn yhteiskunnan laiskamatoja ja luusereita ja sosiaalipummeja!
Vaikka heistä itsestään ei ole työttmyys johtunut.
Eikös ole jännä, miten ihmisiä arvostellaan toisten virheistä? Ihmiset heitetään ensin pihalle, ja siten osa porukasta käy kimppuun ja haukkuu lyttyyn????
Näin me työttömät monet olemme sen kokeneet. Minäkin olin kahdeksan vuotta kunnollinen ihminen toisten silmissä, ja kun firma meni konkurssiin minusta riippumattomista syistä, niin heti yleisesti arvostellaan että laiska mikä laiska sosiaalipummi. Mee töihin, mitäs valitat...ym ym??
Kun olet työssä, olet hyvä ihimnen ja sussa ei ole mitään vikaa.
Nyt kun taas saa lähteä monista firmoista monta työntekijää, heistä tulee samantietn yhteiskunnan laiskamatoja ja luusereita ja sosiaalipummeja!
Vaikka heistä itsestään ei ole työttmyys johtunut.
Eikös ole jännä, miten ihmisiä arvostellaan toisten virheistä? Ihmiset heitetään ensin pihalle, ja siten osa porukasta käy kimppuun ja haukkuu lyttyyn????
Näin me työttömät monet olemme sen kokeneet. Minäkin olin kahdeksan vuotta kunnollinen ihminen toisten silmissä, ja kun firma meni konkurssiin minusta riippumattomista syistä, niin heti yleisesti arvostellaan että laiska mikä laiska sosiaalipummi. Mee töihin, mitäs valitat...ym ym??
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käyn yhdessä työväenopiston jumpparyhmässä. Siellä on yksi työllinen muija ottanut minut silmätikukseen. Pukuhuoneessa posmottaa aina suureen ääneen työssä raatamisestaan ja väsymyksestään ja puhuu minun työttömänä olostani.
Esimerkiksi kyselee ja vihjailee, että eräät toiset ei vaan viitsi mennä töihin. Heidän työpaikallaankin on sijaisista puute, mutta kun kukaan (vilkaisu minuun) työtön ei viitsi tehdä mitään. Kun ei työ kelpaa, että mukavampihan se kellotella kotona. Ja sit tää muija kysyy joka kerran, että olenko hakenut työtä.
En ole ihan nuori, joten tuntuu loukkaavalta puuttua minun yksityisasioihini julkisesti kaikkien kuullen.
Tää parjaus alkoi jo viime keväänä ja näyttää jatkuvan...
Ensinnäkään en ole koulutettu hänen alalleen ja toiseksi todellisuudessa sijaisia ei heidän työpaikalleen palkata.
Nyt on eräs toinenkin ämmä liittynyt samaan kuoroon.
En kohta voi käydä siellä jumpassa, vaikka olen maksanut sen. Kyllä minullekin liikunta tekee hyvää.
Kohta kai meidät työttömät marssitetaan leireille pois kunnon ihmisten silmistä.
Sano soittaneesi hänen työnantajalleen ja kerro ettei pomosi mielestä heillä ole tarvetta uusiin työntekijöihin. Kerro saaneesi sellaisen vastauksen, etteivät voi palkata uusia työntekijöitä, vaikka erittäin mielellään kuulemma ottaisivat muutamien suuta soittavien laiskiaisten tilalle uusia työtekijöitä....
Jep. Kun työ loppui, katosivat ns. ystävät heti. Sukulaisissakaan ei viitsi vierailla, katsovat kieroon ja pitävät b-luokan kansalaisena. Koetin itse aluksi pukeutua kuten työlliset: suorat prässihousut, pikkutakki ja siisti tukka ja ajettu parta, Hugo Bossia iholle. Vaan ajan mittaan meni siihenkin mielenkiinto: tuulipuku ja farkkuasu tulivat tilalle, ajamaton hiuskuontalo ja pitkä liki viikon sänki nyt koko ajan. Ei kehtaa, vaan lukeutuu jo mielikuvissaankin ö-luokan kansalaiseksi. Kun menee kauppaan tai virastoon asioille, henkilökunta suhtautuu nenää nyrpistellen ja avoimen halveksivasti. Jos menisi samaan paikkaan kraka kaulassa ja puku päällä, palvelu olisi a-luokkaa. Samoin ajoittaiset hienot viiniostokset juustojen kera ovat vaihtuneet viikoittaisiin lähiöräkälässä istumisiin ja halvan "happy hour"-keskarituoppien kumoamiseen. Tuttavaporukka alkaa koostua syrjäytyneistä ex-duunareista joiden kanssa turistaan ja pelataan biljardia.
pitkälti siitä, millaisissa piireissä liikkuu ja kuinka on elänyt aiemmin. Jos nyt on ollut ihan johtajan jakkaralla ja tiputus elintasossa/rahan riittävyydessä on nopea ja kovin jyrkkä, niin voivat tietty harrastuskaverit ym. kaikota piankin.
Itse olen alalla jossa työttömyyspätkät ovat ihan arkipäivää mutta n. 6-12kk aina sitten kuitenkin tulee n. 2-5 vuoden sopimuksia eteen. Toistaiseksi voi sanoa, että aina löytyy ajallaan tehtäviä. Itse sen verran arkinen veikko ha elämä aina ollut plus ikää vajaat 30, että ei työttömyys muuta mitään. Se kun tavallaan "kuuluu" alaan.
Eipä käytännössä tarvitse muuttaa normaalista elämisestä mitään kummempia, matkustelun nyt lähinnä jättää vain pois työttömänä. Enpä ole koskaan törmännyt, että kukaan olisi edes kysynyt mitä teet. Muiden mukana kun roikkuu ja pitää yllä ns. normaaleissa rajoissa olevaa ja ulospäin ok kuvaa niin kuka siitä välittää ja missään huomaa mitä tekee.
Leviksen farkut, jalassa lenkkarit tai bootsit ja yllä farkkupaita tai huppari on suomessa niin harvinainen yhdistelmä, jotta kaikkihan heti bongaavat tuossa menevän työttömän kun tulee vastaan...:)
Pitää paikkansa, että nuoret osaavat paremmin suhtautua työttömyyteen.
Itse en ole saanut yhdeltäkään nuorelta törppöjä huomautuksia, he osaavat suhtautua terveesti ja kunnioittavasti ihmiseen, jolla ei sillä hetkellä ole töitä.
Kaikki huomautukset ovat minullekin tulleet ikähaarukassa 48-65.
Ettäs he osaavatkin olla hyviä työntekijöitä tuon ikäiset. Sen tähden he saavat pitää työpaikkansa, kun ovat niin ahkeria. Sitä he paasaavat.
Minä en ole nuori, mutta hattua nostan nuorille. He ovat paljon realistisempia ja reilumpia. Kaiken kaikkiaan nuoret eivät utele, eivätkä puutu toisten olemisiin.
Itse olen teikäläistä vähän vanhempi ja huomannut aivan saman. Jotenkin on tullut vaikutelma pääongelman olevan monella työttömällä korvien välissä.
-Enhän mä nyt voi lähteä paikkaan x kun kaikki tuijottaa-, -Kyllä hävetti olla kaupassa/virastossa/kadulla/ravintolassa kun kaikki varmasti huomasi, en ikinä enää mene sinne paikkaan- Tätä samaa virttä kuulee jo nykyään niin paljon että enpä ihmettele monella mielenterveyden kärsivän pahastikin. Itselläkin esim. muutama tuttu jotka pukeutuvat tavallisen siististi ja rahastakaan ei tavalliseen elämään ole puutetta vaikkei pröystäilläkään. Silti täysin mökkiytyneitä ja toinen ei halunnut lähteä edes. Helsinkiin kun hävettää ihmisten katseet. Elokuvateatterissa?!
Kyllä siis hiukan olisi parantamista omassakin ajattelussa ja vainoharhaisuudessa.
Joo ei kannata välittää mitään "itseään nostavista päsmäreistä", vaa ottaa vaikka se tuikku murheeseen.
Ei ole työnhakijan syy, jos ei kerran oteta töihin vaikka töitä säännollisesti hakee.
Ei ole pelkkää vainoharhaa, jos äänekkäästi vihjaillaan ja kysellään kaikkien kuullen. Jos luit edelliset viestini, en viitsi kuitenkaan niitä toistaa.
Ei ne olleet lämpöpatterit, jotka puhuivat, vaan eräs työllinen ämmä.
sanoa tälle naiselle, ettet halua keskustella hänen kanssaan. Sanot, että olet tullut jumppaamaan et kuuntelemaan hänen naljailua.
Tietenkin tilanteesi voi silloin muuttua jumpparyhmässä tukalammaksi, sillä täytyyhän muissa jumppaajissakin olla jotain pahasti vialla kun eivät ole tuon eukon päänaukomiseen puuttuneet.
Missä kaupungissa noin sairasta väkeä löytyy?
Kun ihmiset usutetaan toistensa kimppuun, niin hallitsijoiden ahneus ja kyvyttömyys unohdetaan...
Näin tehdään politiikkaa ja hallitaan.
Esim: -työvoimapula uhkaa-!
Silloin huomion voi irrottaa työttömyydestä.....