Vaikeutta ollut parisuhteessa pitkään,tunnettu 14 vuotta naimisissa 8.Yksi 3,5 poika.
luhyesti sanottuna vaimo ilmoitti illalla ett suhde on ohi,rupesi pukemaan poikaa lähteäkseen vanhemmilleen,sanoi lähtiessään vievänsä erohakemuksen postiin.Hätäännyin ja yritin estellä lähtemistä ja yritin keskustella,Fyysisesti en siis lyönyt tai käsiksi käynyt,laitoin vain kättä eteen ja pyörin edessä estääkseni lähdön.
Tämäpä soitti poliisit paikalle ja niiden tultua ei jäänyt keskustelemaan tilaanteesta poliisien pyynöistä huolimatta.
Vielä lähtiessään ilmoitti että lasta saan valvotusti tavata.....mitä ihmeen kummaa...toki on riidelty lapsen kuullen mutta en ole ikinä sitä vahingoittanut.Valvotusti tavata...auttakaa mailma kaatuu päälle ja vielä tämä.miksi ihmeessä naiset ovat noin äärettömän pahoja,lapsi rupesi itkemään ja sanoi että ikävä tulee ja vaimo pyöri estämässä lapsen kanssa keskustelua.
No vaimo siis lähti ja poliisit jäivät kanssani keskustelemaan,yrittivät vajavaisesti neuvoa..
Mitä minun nyt ensimäiseksi pitää tehdä ja minne mennä että saisin lapseeni kontaktin,voihan olla että asiat lähtevät käyntiin vasta useiden päivien /viikkojen päästä jossa määrätään tapaamisjutut.En todellakaan halua olla nyt määräämätöntä aikaa näkemättä lastani.Yritin sanoa ett viikonloppuna haen luokseni lapsen,eikä käy millään sain kommentin vastaan...ikävä lasta...auttakaa...auttakaa....
Nytkin kyyneleet valuvat poskia pitkin,kai jonkinlainen sokki päällä?
En tiedä miten muutenkaan tässä kaupungissa selviän,ei sukulaisia,ei oikeita ystäviä...
luulin että asiat hoituisivat parisuhteen osalta parhain päin,mutta näin kävi.
On toki ennenkin lähtenyt "nyt tämä loppuu"mutta muutaman päivän päästä palaillut takaisin,mutta nyt meni jo poliisin soitto asteelle,eli ei hyvältä näytä ei.
No,lähdenpä päivystykseen hakemaan sairaslomaa valmiiksi aamuksi,en hemmetti uskalla ajohommiin nukkumatta/tässä mielentilassa lähteä...paha olla..
luhyesti sanottuna vaimo ilmoitti illalla ett suhde on ohi,rupesi pukemaan poikaa lähteäkseen vanhemmilleen,sanoi lähtiessään vievänsä erohakemuksen postiin.Hätäännyin ja yritin estellä lähtemistä ja yritin keskustella,Fyysisesti en siis lyönyt tai käsiksi käynyt,laitoin vain kättä eteen ja pyörin edessä estääkseni lähdön.
Tämäpä soitti poliisit paikalle ja niiden tultua ei jäänyt keskustelemaan tilaanteesta poliisien pyynöistä huolimatta.
Vielä lähtiessään ilmoitti että lasta saan valvotusti tavata.....mitä ihmeen kummaa...toki on riidelty lapsen kuullen mutta en ole ikinä sitä vahingoittanut.Valvotusti tavata...auttakaa mailma kaatuu päälle ja vielä tämä.miksi ihmeessä naiset ovat noin äärettömän pahoja,lapsi rupesi itkemään ja sanoi että ikävä tulee ja vaimo pyöri estämässä lapsen kanssa keskustelua.
No vaimo siis lähti ja poliisit jäivät kanssani keskustelemaan,yrittivät vajavaisesti neuvoa..
Mitä minun nyt ensimäiseksi pitää tehdä ja minne mennä että saisin lapseeni kontaktin,voihan olla että asiat lähtevät käyntiin vasta useiden päivien /viikkojen päästä jossa määrätään tapaamisjutut.En todellakaan halua olla nyt määräämätöntä aikaa näkemättä lastani.Yritin sanoa ett viikonloppuna haen luokseni lapsen,eikä käy millään sain kommentin vastaan...ikävä lasta...auttakaa...auttakaa....
Nytkin kyyneleet valuvat poskia pitkin,kai jonkinlainen sokki päällä?
En tiedä miten muutenkaan tässä kaupungissa selviän,ei sukulaisia,ei oikeita ystäviä...
luulin että asiat hoituisivat parisuhteen osalta parhain päin,mutta näin kävi.
On toki ennenkin lähtenyt "nyt tämä loppuu"mutta muutaman päivän päästä palaillut takaisin,mutta nyt meni jo poliisin soitto asteelle,eli ei hyvältä näytä ei.
No,lähdenpä päivystykseen hakemaan sairaslomaa valmiiksi aamuksi,en hemmetti uskalla ajohommiin nukkumatta/tässä mielentilassa lähteä...paha olla..
Vastaukset 56
Vanhimmat
Onnea
Jos sää oot alle 80w, niin sulla on viellä mahdollisuus aloittaa kaikki alusta.
Kuule naisia on maailma täynnä! Zemppiä sulle, kattele huomenna vaikka sitä lounaspaikan myyjätärtä...oisko siinä uusi mahdollisuus:)
Huomaa kyllä, ettei sinulla itselläsi ole lapsia.
Ikävää että joudut kokemaan tuollaista.
Huoltajuudesta tuskin kannattaa sinun vielä huolta kantaa. Vaikka ero tulisikin, niin yhteishuoltajuudesta yleensä lähtään liikkeelle. Tapaamisoikeutta ei voi toinen osapuoli noin vain oma-aloitteisesti rajoittaa, sellaiseen tarvitaan jo aika painavia perusteluita. Ilman oikeuden käsittelyä lähestymiskieltoja tai rajoituksia ei yleensä saa läpi. Eli, ei tilanne aivan niin paha kuitenkaan ole.
Kohta täytän 38.Mutta kaikkein pahinta on se ett tässä viime rakastelu kerta yritelmän aikana rupesi arvioimaan penistäni,toivottatavasti ei jää pysyvää traumaa.(ei nyt kaikkein suurin jos ei pieninkään)Ihmeesti vaan kelpas sen 14 vuotta
Sä vaan olet tehnyt pitkän aikaa jotain aivan käsittämättömän väärin. Ja et ole halunnut puhua vaimos kanssa ennenkuin nyt kun poliisit on paikalla.
Sitä saa mitä tilaa. Karman laki. Teoistaan vaan joutuu maksamaan. Voi voi.
...Että kun poliisit tulivat,VAIMO ei jäänyt mistään mitään keskustelemaan poliisien useasta kehoituksesta huolimatta.tilanne jopa kääntyi niin että virkavalta ymmärsi minua kun oli nähnyt vaimon toimintatavan ja käytöksen
ja keskusteltu on,olen jopa joskus niin aamuyölle että kaikesta yö keskusteluista järkyttyneenä en ole enää saanut unta ja pitänyt otta saikkupäiviä töistä.Juuri kun uneen pitäisi vaipua niin on ääretön järkyttäminen ja shokeeraminen alkanut ja eukko vaatinut"nyt nukutaan"nuku siinä sitten...Ja juttuhan on niin että kun työkseni kuljetan ihmisiä niin sitä vastuuta nukkumatta en ota että jotain sattuisi.
kuulsotipas vaan tutulta......
en vielä ole lukenut muita tekstejä, mutta jatkan...
harmi jos niin on käynyt. :(
Toivotan sulle voimia ja jaksamista kaikestahuolimatta ja kyllä se aurinko vielä risukasaanki paistaa, usko pois.
Jos sun olo käy oikeen ahistavaks tilaa aika lääkärille ja pyydä päästä juttelemaan "kriisi polille" (en oo varma sen oikeesta nimestä) tai psyk.erikoissairaanhoitajan kans tereyskeskuksessa. Keskusteleminen auttaa ja ne osaa kuunnella ja neuvoa sua. Yksin ei kannata jäädä murehtimaan. Jos ei muuuta niin soita jollekki kaverille tai sukulaiselle.
Toivotan sulle parempaa jatkoa!
..mielenkiintoiselta..
siis sinä sanot että et koskaan ole pahoinpidellyt häntä ja poliisit piti soittaa paikalle. Ja jos hän hakee valvottua tapaamista..?
Olisiko mahdollista että et vain itse näe omia takojasi? Nimittäin näitä pahoinpitelijöitä on jotka eivät myönnä tekojaan vaikka muijalta on puolet naamasta poskella.. Voisiko olla että vaimollasi on aihetta tekoihinsa?
Jos on, hae apua!
Jos ei, niin hanki asianajaja.
kerroinhan jo ett hätäännyin yksinjäämisestä ja lapsen menettämisestä,laitoin kättä eteen että älä mene ja pyörin edessä että mietihhän vielä asiaa.
Ei halunnut jäädä pohtimaan joten mielenkuohussaan soitti sitten virkavallan paikalle.Ei kyllä noudattanut poliisin kehoitusta jäädä asiaa selvittämään vaan poistui paikalta.
No miksi vaimosi sitten lähti??.Ei varmaankaan ihan ilman syytä,jotain kait sen takana täytyy olla,sitä en tiijjä onko se syy riittävä naiset tuntien....
relsax! istu ja ihmettele. Anna ajan kulua, nyt alkaa aika pitää itsesi koossa. Pahinta on jos et ymmärrä syitä, mutta varmaan pikkuhiljaa...
Jos hän on ennenkin lähtenyt, on tämä kai ollut odotettavissa. Oletko ottanut vakavasti, kuunnellut missä vika, missä kiikastaa..,
Jos nyt kuitenkin vaan yrittäisit selvitä lähipäivistä. Sellaistahan sattuu, joka päivä.., avioerot ovat tätä päivää, olet silti isä, ei se ole loppu.., kyllä selviät. Sitäpaitsi kaikki voi muuttua jopa paremmaksi. Et ole yksin.
eli hellitä hieman, kyllä se siitä...
Meneppäs ja kurkista minun juttujani, miten voi riidellä ja toinen ei älyä mitään.
Oletko kova ottamaan viinaa?
Vittuiletko?
On paljon asioita joita et ehkä ole kuunnellut, kun vaimosi on yrittänyt sinulle sanoa.
Toinen yrittää kontaktia ja toinen lyö jalat alta, pidemmän aikaa, ei ero yht äkkiä tule.
Olet kokenut järkytyksen ja olet vielä shokissa. Kyllähän se on niin, että joskus ero tulee yllätyksenä vaikka tiedostaisikin, että kaikki ei ole kunnossa. Niin kävi minullekin, mies ilmoitti hankkineensa asunnon ja kaikki on loppu. Minä olisin halunnut koettaa ratkoa ongelmiamme yhdessä. Onneksi saatiin kuitenkin juteltua asioita, vaikka ero siitä sitten tulikin.
Parhaiten autat itseäsi puhumalla ystävien tai ammatti-ihmisten kanssa. Pura pahaa oloa myös ulkoilemalla ja anna tunteiden tulla. Älä pelkää itkeä, jos siltä tuntuu. Jos et pysty nukkumaan hae lääkärin apua, olo pahenee, jos tulee nukkumishäiriöitä. Tiedän kokemuksesta. Pidä huoli itsestäsi, sillä järkytys menee ohi ja rupeat sopeutumaan asioihin.
Näin kaksi vuotta sitten eron kokeneena sanoisin, että aika parantaa ja joskus on parempi erota, sillä toista ei voi väkisin pitää luonaan. Itselleni ero on näin jälkikäteen ollut hyvä asia; opin tuntemaan itseni ja löysin itselleni sopivamman kumppanin.
Muista, että sen pimeän tunnelin päässä on valo, kunhan sen tuskan ja luopumisen vain jaksaa käydä läpi. Ja muista myös, että lapsen isyyttä kukaan ei voi viedä sinulta. Tulet aina olemaan osa hänen elämäänsä ja sen vaimosikin ymmärtää kun rauhoittuu. Koettakaa sopia tapaamiset ym. lapsen etua ajatellen. Muista kertoa lapsellesi, että rakastat häntä ja erosta huolimatta et hylkää häntä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Haluat siis kertoa, että vaimosi, tuosta vaan, otti lapsen ja häipyi. Kun yritit estellä menemällä eteen, hän soitti poliisit paikalle! Erittäin vaikea ottaa tähän mitään kantaa, koska uskon ihan vakaasti, että jätit jutusta pois kaikki itsellesi epäedulliset puolet eli syyt, jotka johtivat tilanteeseen. Tai olet ehkä niitä miehiä, jotka eivät, kuten joku muukin tuolla epäili, näe omissa toimissaan koskaan mitään väärää. Sanon suoraan: En usko, että vaimosi lähti poikanne kanssa, vieläpä poliisin turvaamana, ilman syytä, luotasi pois. Kun nyt pyydät täältä myötätuntoa tuntemattomilta ihmisiltä, niin kerro myös rehellisesti oma osuutesi tapahtumiin. Sillä autat eniten itseäsi.
Linkitän aikaisenpia viestejäni tähän:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000009959181#22000000009959181
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000009989745
Tuohon viimeisenpään linkkiin littyy se lähteminen,hakee epätoivoisasti töitä ja ilmoitti että eräällä paikkakunnalla olisi hänen alansa töitä.Asuisi siellä viikot lapsen kanssa ja minä täällä kodisamme.Mutta eilen satuin muistamaan että mihin paikkakunalle hän töihin hakeutumassa niin samalla paikkakunnalla asustaa hänen teenjuonti tuttavuutensa,jota siis selkäni takana tapaamassa,jollloin lähetin kieltämättä hattuilevan tekstiviestin asiasta.Kotiin tultuani puoliso ei puhunut mitään,jos en minäkään.menein päiväunille,jonka aikana lähtenyt vanhemmilleen lapsen kanssa,jossa nykyisin viettänyt aikaa enemmän kuin kotonamme.Loppuillasta saapui kotiin ja varoitti että parisuhteestamme hän ei jaksa/halua puhua...enpä malttanut mieltäni vaan taas illan yksin olleena rupesin keskustelemaan turhautuneena,ahdistuneena parisuhteestamme.Jolloin hän sai asiasta kyllikseen ja rupesi tekemään lähtöa taas vanhemmilleen..tästä tämä palaakin alkuperäiseen keskusteluun.
Ps.Kesällä mökillä taas oli minua uhkaillut ja kiusannut lopettamisella,siellä sitten tilanteen jo rauhoittuneena aloitti saman jankutuksen uudelleen,jolloin kyllä nappasin hiilihangon käteeni tyyliin ett"anna olla jo ja lopeta"en olisi sillä mitään tehnyt,ainut vaan ett oli viesti hänelle ett en jaksa enää tätä,lopeta.Josta hän on nyt saanut aseen vedota minun pahuuteen ja hirveyteen.Toki minäkin väärin tein.
Ja meinaa tätä asiaa käyttää hyväkseen siten että lasta saisin valvotusti tavata
Eikö ole parempikin, että nainen lähti, jos kertomasi pitää paikkansa ja uskon, että pitää. Lasta ei kyllä saa siihen sekoittaa eli kyllä sun pitää saada lastasi tavata ja tietenkin ilman valvontaa. Millainen suhde sulla on lapseesi? Vaimosi on ilmeisesti kokoajan uhannut lähtemisellä ja erolla ja ollut välillä vanhempiensa luona. Ei tuollaista elämää kukaan jaksa… Vaikka varmasti on nyt vaikeaa, kun kaikki on vielä levällään. Anna tilanteen rauhoittua ja yritä keskittyä omaan elämääsi, johon tietysti kuuluu myös lapsesi, se asia pitää hoitaa heti kuntoon. En tiedä, sanonko nyt ihan tyhmästi, mutta älä ota vaimoasi takaisin kotiin, jos on tullakseen. Ei sun tarvitse kaikkia kestää! Todennäköisesti kierre vain jatkuisi ja uhkailuja olisi jatkossakin. Nyt keskityt omaan elämääsi ja hoidat lapsen tapaamiset yms!
Voimia syksyyn sulle.
OK. Kiitos. Luin taustalinkkisi ja en voi sanoa muuta, kuin mitä nimim. Sannakin sanoi. Liitollanne ei näytä olevan tulevaisuutta.Miksi jatkaa, kun toinen noin selkeästi haluaa eron ja ilmeisesti on liiton ulkopuolisia suhteitakin. Päästä siis irti ja suostu eroon. Mene kuitenkin oikeusaputoimistoon ja hanki itsellesi asianajaja, ettei vaimosi onnistu sulkemaan sinua kokonaan pois lapsenne elämästä. Onhan periaatteessa mahdollisuus sinullakin saada itsellesi lapsen huoltajuus. Luulen, että riitanne loppuvat sillä hetkellä, kun lakkaat vastustamasta eroa. Anna vaimosi mennä, vaikka vaikealta tuntuukin. Väkisin ei saa ketään pidettyä ja olisiko se minkään arvoista.
joten voisit pyytää anteeksi, sehän on pelottavaa, kammottavaa..,
mutta sitten onhan tuossa kauheesti paineita ollut jos työtä on puolisos hakenut epätoivoisesti. Tää on tätä työttömyyspolitiikkaa osittain, mikä osaltaan ajaa ihmisiä suuriin vaikeuksiin
Luin minäkin linkkisi eikä muuta voi sanoa, kuin että vaimosi haluaa eron.
Anna hänen mennä. Ei ole mitään mieltä jatkuvissa riidoissa, lapsikin kärsii.
Kyllähän tuo pettämistä on vaikka ei ole sängyssä ollutkaan, minun mielestä.
Hoida asiat kuntoon, niin saat tavata lastasi.
Niin hullusti ei elämä ole että hän heitä voisi viedä.
Näin ulkopuolisen silmin uskon sinun vielä löytävän uuden naisen ja onnen.
Ehkäpä vaimollasi on joitakin traumija väkivaltaan liityen ja siksi hän pelkää sinua, en nyt tarkoita sinun aiheuttaneen niitä.
Kyllä sinä pärjäät, pää kylmänä vain.
kertomuksesi kosketti, minä myös ns jätetty osapuoli,jossa mies laittoi paperit ja meillä 3 vuotias lapsi ja lisäksi vielä vauva!
Alkushokin jälkeen se tasaantuu,pyri ajattelemaan vain päiväkerrallaan,minä hain neuvolapsykologin yms apua. Älä mieti liian pitkälle atukäteen asioita vaan vain vaihe kerrallaan ja siten pääset ulos,mullakin tuore tilanne sillä 4 viikkoo sitten asia tuli yllättäen.
¨Luin minäkin kirjoittamasi, ja samaan tulokseen päädyin kuin moni muukin:vaimosi todellakin haluaa jatkaa elämäänsä ilman sinua. Raaka tosiasia, jonka kanssa sinun on vain elettävä, oli taustat tai omat pyrkimyksesi mitkä tahansa. Ketään kun ei voi vangita ja pitää väkisin suhteessa.
Ilmeisesti tämän jo olet jotakuinkin niellytkin, ja suurin hätä tuntuu olevan lapsesta. Sekään ei ole mikään ihme, ja pahalta tuntuu näin tuntemattomanakin ajatella miten kolmivuotiasta on jo tähän mennessä riepoteltu sinne tänne.
Sinun pitää pitää pääsi viileänä, niin vaikealta kun se kuulostaakin. Tästä eteenpäin sinun tekemisiä arvioi vähintään sosiaali/lastensuojeluihmiset, ja toki soisi että myös vaimosi tekemiset otetaan syyniin. Ikävä kyllä Suomessa erotessa lähes automaatisti lapset jäävät äidilleen, isät kun yleensä ovat niitä ketkä eivät ole vastuutaan lapsista ottaneet, niitä ketkä lähtee.
Jos sinulla ei tunnollasi ole hiilihankoon tarttumista isompaa rikettä, sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet saada lapsen huoltajuus itsellesi, mutta helpolla se ei tule onnistumaan.
Etenkin jos ratkeat ryyppäämään tai heittäännyt muuten avuttomaksi -mikä ei auta ketään- saat unohtaa koko vaihtoehdon, ja myös syyn lopulliseen alamäkeen.
Jos sinulla on yhtään tahtoa jäljellä, niin pidä tärkeinpänä tehtävänäsi saada lapsen huoltajuus. Siinä on tekemistä niin paljon, ettei ole aikaa jäädä itsesääliin kieriskelemään;homma vaatii näyttöjä. Ja yksi näyttö sinulla ainakin on, sinä olet jäänyt lapsen kotiin, sinä olet lapsen isä. Ei äiti sitä voi kieltää, eikä voi omintoimin tapaamisia - huoltajuutta estämään. Häntäkin isompia tahoja on, vaikka hän nyt tuntuukin vahvasti ajattelevansa olevansakin maailman napa ja kaikista vahvin.
vaimoasi, ja edesmennyttä liittoa toki pitää ja voi surra, mutta älä käperry surkuttelemaan tilannetta, vaan pidä ohjat omalta osaltasi tiukasti käsissäsi.
Kyllä kuule elämä kantaa. On asioita, joille ei voi mitään, ne pitää vain hyväksyä, mutta niille, joille jotain mahtaa, pitää ehdottomasti tehdä sen minkä pystyy, parhaalla mahdollisella tavalla.
Neljä vuotta yhdessä ,aamulla sanoi rakastavansa minua ja ettei erota ikinä .Päivällä tuli poliisien kanssa hakemaan tavaroitaan ,oli jonkinmoinen sokki en ole lyönyt enkä uhkaillut .Joskus on ollut pientä kinaa jostakin asiasta mutta aina on sovittu.On täysin pohja pois elämältä ,en tiedä näänkö enää aamua .Tuska on valtava ja yksinäisyyden pelko .
Elä sure,eipä ole ei tänään paljon naurattanut minuakaan.Iltapäivällä vaan tuli viesti häneltä ett sopinut välittäjän tänne arvioimaan asuntoa,sunnuntaina käyvät arvuutelemassa automme arvoa ja myyntiin haluaa sen heti.
Suunnattomasti vaan suuttui kun en nimeäni ole heti pistämässä asunnon myynti toimeksiantoon,vetosin siihen että liian nopeasti tapahtuu liian paljon.
Olenpa pöljä kun vielä yritän vaan miettiä ett kyllä se siitä ja että ei tulisi tehtyä hätiköityjä päätoksiä.
kävinpä muuten ammatti ihmisten juttusilla illansuussa kun rupesi tuntumaan kestämättömältä,varsinkin kun tuli tieto asunto&auton myynti haluista.
Olipa hyvä että kävin,helpotti paljon ja jatkossakin voi käydä jos haluaa.kannattaa harkita myös sinun mennä apua hakemaan jos on liian paha olla,Päivistyksestäkin saa yleislääkärilta nukahtamis& kevyesti rauhoittavia juttuja,ei tilapäisesti käytettynä ois varmaan huonokaan vaihtoehto.
Vielä vaan suren lapsen "kidnappausta"ja määrittelemätöntä näkemis ajankohtaa.
Soitin myos aamulla kaupungin lastenvalvojalle,voi mennä montakin viikkoa kun saa ajan neuvotteluihin
että näin mukavissa merkeissä täälläkin..
Tsemppiä
En ryhdy puoskaroimaan asioita mitkä liittyvät henkisen tuskasi hoitoon -- hyvä että hait apua, käytä lääkkeitä kuten asiantuntijat ovat suosittaneet.
Lapsesi suhteen huolesi oikein ymmärrettävät, jaksan uskoa että kun akuutti tilanteenne rauhoittuu ... ja varsinainen eroprosessi alkaa ... vielä kun pidät pään kylmänä (juu, helppohan se nyt on munkin neuvoa), ja asiaa ruvetaan lastenvalvojalla sovittelemaan --- niin tulos voi olla ihan hyvä kaikille.
Ja ellei, niin siihenkin on keinonsa isällä (tai äidillä) aivan järjestelmän puitteissa ... palaa palstalle jos alkaa tuon puitteissa tökkimään.
Mutta tuo omaisuus osuus sitten ... arvioidahan saa kumpi vaan ja kenen puolesta tahansa ... mutta ei mitään myydä ilman sinun lupaasi ihan lähi kuukausien aikana vaikka mikä olisi. Eli, älä siitä stessiä ota juuri nyt... vaikka vituttaahan se. Ota selvää oikeuksistasi, ja mitä ositus tarkoittaa sekä kuinka se tehdään ... sovussa sopiminen siinäkin viisainta (molemmille).
Jaksamista joka tapauksessa, ja jäitä hattuun...
siksi haluaa kiirehtiä asiaa koska asuu nyt lapsen kanssa tilapäisesti vanhenpiensa luona,ja haluasi rahat liikkeelle mahdollisimman pian että pääsisi hankkimaan omaa asuntoa.
Minä hänelle sitä jo aikoinaan suosittelin ett tilanteen tullen hänellä paikka minne mennä,minulla ei täällä ketään sukulaisia,paikkaa minne mennä.
En haluasi häntä tahallani kiusata suoranaisesti vaan hölmöyksissäni aavistuksen hidastelen tapahtumien kulkua ett jos ois mitään mahdollisuuksi minkään suhteen,ei taida olla ei
Tosiaan, joku sanoikin että arvoja voi käydä arvuuttelemassa kuka vaan. Esimerkiksi autoa ei voi laillisesti myydä kuin sen omistaja, elikä hän kenen hallussa on rekisteriotteen ilmoitusosa.Tosin niitäkin näppärästi väärennetään, mutta sanoinkin että laillisesti.
Talonmyynnistä en osaa sanoa mitään,mutta käsittääkseni sinullakin on sanasi sen oikeellisuuteen sanottavana, ellei sitten koko hoito ole vaimosi nimillä. Joten uskoisin, että voit olla rauhallisin mielin, haluta voi ja saa ihan mitä vaan, eri asia, toteutuuko.
Vaimollasi on todella hankala näyttämisbuumi, ja minua edelleenkin kylmää lapsen kohtalo, mutta toivottavasti tämä päivä on ollut sinulle hieman helpompi, ja saat ensiyönä nukuttua.
Nukkumattomuus on suora tie hulluuteen, etenkin jos se on viitoitettu noin napakasti muine merkkeineen.
Pidä lippu kuitenkin niin korkealla kuin kykenet,äläkä sorru samaan typeryyteen mitä vaimosi harrastaa.
Et sinä ole yksin, täällä jossain on monta ihmistä, jotka haluaa että jaksat.
Tsemppiä.
Ei mitään muutosta tänäänkään.tulinpa käymään vanhemillani ettei tartte tyhjässä kodissame yksin möllöttää(harmi vain että välimatkaa toistasataa kilometriä)
Vaimo oli poissa ollessani käynyt kodissamme kun tiesi että en ole paikalla,ilmoitin hänelle että mitään irtainta ett vie ku jakamisesta ei ole neuvoteltu,saas nähdä onko kehoitus purrut,voiko saada sanktioita jos mesonut siellä ja vienyt mielivaltaisesti yhdessä ollesamme hankittuja tavaroita,vaikka miten olisi omillla rahoillaan ostanut?
Yritin vanhemmileen soittaa joiden luona lapsi ja puoliso majailee että mitä lapselle kuuluu ym lapseen liittyvää,eivätpä vastanneet puhelimeen.
Eikä myöskään vaimo kun teksti viestillä lapsesta yritin asioita kysellä,muuhun vastasi kyllä mutta ei lapsea koskevaan asiaan.
Yritin myös erään tahon kautta nopeuttaa asiaa että olisin pääsyt lasta tapaamaan,mutta täytyy nyt kuitenkin odotella arkeen ett asiaa pääsee hoitamaan...
KOVA ON IKÄVÄ LASTA!
Nukkuminen on hoitunut nukatamis tai kevyesti rauhoittavilla lääkkeillä,olisin jo varmaan seonnut jos niitä en tässä tilanteessa olisi avukseni käynyt.
Tosin pelkään varsinkin rauhoittavia lääkkeitä ottaa joita en montakaan tässä aikana ole ottanut,ainoastaan nukkumaan mennessä.Eipä ole hyvä maine niilläkään pillereillä.
... meinaan se, kuka mitäkin ostanut kun avioeroa ruvetaan osittamaan eikä avioehtoa ole, on merkityksetöntä. Tosin sinuna kyllä valokuvaisin koko asunnon ja tekisin listan siitä mitä siellä on, jos sattuu rouvalle iskemään äkillinen dementia kun ositusta ruvetaan suorittamaan.
Ja jos sieltä jotain vie niin vieköön, osituksessa se on mukana silti (pl. henkilökohtainen omaisuus, eli vaatteet, meikit, korut) -- eli ei siitä kummempia sanktioita ole. Siitä sitten on, jos myy yhteistä omaisuuttanne alihintaan (omaisuuden hukkaamista), mutta siitä tuskin on pelkoa.
Sinuna menisin maanantai aamuna lastenvalvojalle, keskustelemaan. Sitten poliisin pakeille, mitä tehdä kun oma lapsi on "kidnapattu" (olette edelleen avioliitossa, ja sinä mitä suurimmassa määrin lapsen huoltaja). Auta armias jos sinä olisit samat koukerot tehnyt, istuisit varmaan jo nyt poliisivankilassa tutkintavankeudessa...
Pidä kirjaa mitä tehnyt, säästä tekstarit, nauhoita puhelut jos mahdollista ... niille voi olla vielä käyttöä. Koeta olla rauhallinen, älä provosoidu ... pahinta mitä voit tehdä on mennä riehumaan tai "hakemaan heitä kotiin" ... mieti mitä sinä tahdot kun ero tulee ... millainen huoltajuus, tapaamiset, elarit ... valmistaudu, ota selvää faktoista -- ole itse yhteydessä lastenvalvojaan ensin, älä lamaannu.
Onko muuten eroa haettu vielä? Ellei, niin tiedäthän sen että hänen (tai sinun) ottamat velat ovat mukana osituksessa...
Lähtiessään otti kaapista käräjäoikeudelle ekan vaiheen anomuksen,sanojensa mukaan vei heti postiin,enkä epäile ett ei ois vieny...vauhti oli sitä luokkaa muutenkin toimissaan...
Olipa muuten senkin jo kaappiin jemmannut valmiiksi ....
... olipa teatraalista ... sen kupongin täyttää käräjäoikeuden kansliassakin viidessä minuutissa ... säästää postimaksun ja hieman nopeammin saa "saapunut" leiman... eikä tarvitse edes mainita sulle.
Noh, tuolla päivämäärällä (milloin jätetty) merkitystä vain osituksen kannalta, tuon päivän jälkeen hankittu uusi omaisuus tai velat eivät mukana osituksessa.
Ihan hyvä jos vähän aristelet ja vierastat lääkkeitä. Ei niistä ole tarkoituskaan tehdä ylimpiä ystäviään, ainoastaan renkiä tilanteessa, jossa ne ovat kuitenkin pienemmät mahdolliset pahat.
Päivä kerrallaan.. huimaahan tuo meno tästä sivustakin, mutta joskus on kyyti kovaa ja kylmää. Tulee väkisinkin mieleen seuraava lausahdus: ei se vaúhti vaan äkkipyssäys. Tiedäthän tämän :)
Luin karmaisevan kirjoituksesi. Valitettavasti löydän vaimostasi samoja piirteitä kuin parista (nais)ystävästäni. Masennus saa aikaan tympääntymisen senhetkiseen elämään ja ruoho aidan takana alkaa kiinnostaa. Uusien ystävien löytyminen, saa oman kumppanin tuntumaan entistäkin vastenmielisemmältä. Ystäväni hakivat eron, eivät vain uskaltaneet tehdä heti alussa lopullista ratkaisua, vaan ensin myrkytettiin ilmapiiri niin, ettei kotona voinut olla. Ja vielä syytettiin siitä miestä. Sitten lähdettiin- palattiin -lähdettiin.. Et ole yksin, tiedän sen.
Älä ole nahjus! Ilmeisesti vaimollasi on jo toinen.Olisi vain ollut reilua sinua kohtaan kertoa se suoraan. Nyt on sinun aikasi ottaa elämäsi ohjat käsiisi, eikä alistua toisten riepoteltavaksi.
Nuku, syö ja ulkoile. Lapseesi saat yhteyden vaikkapa appivanhempiesi kautta, jos he ovat selväjärkisiä.
Jaksamisia
paska tilanne.
minulla suunilleen sama. tuossa edellä tuli pääosin huippu hyviä vinkkejä sulle ja mullekkin. minun vaimo otti ja lähti 2 lasta. ei kivaa ei.
jos haluut kirjoittaa voit jos jaksat. [email protected]
Ihan mielenkiinnosta kysyn että millä perusteella vaimosi otti lapsenne mukaansa jos paikalla oli myös poliisit? Olisit ilmoittanut poliiseille että lapsi jää omaan kotiinsa vaimo saa mennä jos on mennäkseen?
En siinä tilanteessa moista ymmärtänyt,olin jotenkin poissa tolaltani,itkin ja yritin vain päästä lapsen kanssa juttelemaan,jonka vaimo tehokkasti esti.
Eli periaatteessa voisit vaatia että vaimosi tulee luovuttaa lapsi takaisin kotiinsa siihen asti että huoltajuus- ja tapaamisoikeudet on ratkaistu...Toki vaimosi tulee oletettavasti kieltäytymään tästä mutta voit tarvittaessa käyttää paikalle olleita poliiseja todistajina siinä että et käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti vaimoa ja lasta kohtaan vaan vaimosi vei lapsen kotoansa vaikka tämä ei olisi halunnut lähteä.
En nyt viikonloppuna saa mitään hoitumaan,yritin kyllä eräältä taholta apuja taas tänään.
Mutta kenelle kertomasi asian esittäisin?
Lastenvalvojalle johon jo perjantai-aamuna olin yhteydessä? vai jollekkin muulle taholle,kelle?
Harmi vaan että en muista poliisien nimiä jotka kävivät,eivät kyllä esitelleet itseään.Mutta kai sen sieltä poliisi asemalta saa selville päivämäärän ja kellon ajan mukaan ketkä kävivät meillä.
Luulen myös että puoliso yrittää käyttää lasta aseena siihen että en suostunut allekirjoittamaan asuntomme myyntisopimusta.En ole sitä allekirjoittanut siksi että mielestäni asiat menevät liian nopeasti eteenpäin ja pelkään että tulee vielä katumapäälle,ja myyntisopimusta vaikea sitten purkaa.Piti kyllä lasta itsellään jo ennen sitä joten eipä varmaan tilanne miksikään muutuisi jos ilmoittaisin allekirjoitukseni laittavani?
Poliisi kirjaa kaikki tapahtumat ylös joten poliisiasemalta kyllä selviää ketä paikalla oli.
Paikkakuntasi sosiaaliviranomaiset/lastenvalvoja ovat varmaan ne viranomaiset joilta voi kysyä neuvoa ja apua. Yksi paikka mistä kanssa voi saada apua on lastensuojelun keskusliitto http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=3
... liittyy tuohon myyntisoppariin. Jos arvaan, niin kyse toimeksiannosta välittäjälle.
Noh, suostu siihen mutta vaadi että hintapyynti pistetään riittävän korkeaksi, niin korkeaksi että jos joku sen maksaa niin olisitte myyneet joka tapauksessa (siis ilman nykyistä sotkua) ... sano että jätetään vaikka tinkavaraa. Katos, ellei tarjous ole pyydettyä summaa, ei sitä tarvitse hyväksyä ...
Pikkuisen kun nyt aluksi selailin linkkiäsi.niin tulee kyllä mieleen että lapsen äiti ei todella tajua lapsen parasta,toisaalta hirveän säälittävää,toisaalta no,jääköön sanomatta.
Kyllä vaan suretta surettaa lapsen puolesta. tekisi mieli laittaa tuo linkki lapsen äidin sähköpostiin ,mutta en taida uskaltaa.saa ja keksii sen kautta kuitenkin jotain asetta minua vastaan.joten antaa olla laittamatta.
Mietin vaan edelleen että miten korkeasti koulutettu äiti voi toimia noin kuin toimii...
Ja myyntisopimus uusitaan kerran kuuussa. Toinen kuvio mitä kannattaa käyttää mikäli haluat asunnon itsellesi on käyttää lunastushintana parasta tarjousta "vähennettynä" myynti ym. kuluilla, jotka menisivät asuntoa myydessä.
Niin valitettavasti tätä tapahtuu todela paljon ja viejänä ei todellakaan aina ole äiti, se voi olla myös isä.
MUTTA-
Kysyin asiaa ammatti-ihmisiltä ja sain neuvon, että lasta ei ole pakko antaa lähtijän mukaan, vaan lapset saavat olla kotonaan, kunnes asiasta on muuta sovittu lastenvalvojan kanssa. Eriasia on jos lasten turvallisuus on uhattuna. Eli olisi kannattanut kysyä poliiseilta mikaa heillä oli hälytyksen syy. Jos vaimo oli satuillut riitaa tms. et pysty estämään lähtöä. Valitettavasti.OLe kuitenkin rauhassa. Jos olet ollut 'kunnolla' ja ei ole näyttöjä sinua vastaan, saat varmasti tavata lastasi. Ole kuitenkin järkevä ja tee itsekin sopimuksia lastenvalvojan kanssa, äläkä luota siihen mitä vaimosi sanoo sovitun asiasta.
Toivon voimia kaikille muillekkin asian kokeneille ja muistutan, että ei kaikki äidit ole noin pahoja, sitä voivat olla myös isät.
viimeisemmäksi on tapahtanut monenmoista.su illaksi oli vaimo kutsunut asunnon välittäjän asunollamme,oli myös itsepaikalla.Ilmoitin että katselkoot vaimon kannssa asuntoa,nimeäni en laita mihinkään.käynnin päätteeksi välittäjä ja vaimo tinkasivat nimeäni paperiin.En laittanut niin en.Mutta iltapäivällä tänään kävin sitten itse nimeni raapustamassa asunnon välitys sopimukseen.OLIPA KOVA PAIKKA MINULLE iltapäivällä menimme kauppaamaan autoamme autoliikeisiin.ja Yllätys yllätys,vaimo rupesi ehdotelemaan että menisinkö lapsemme kanssa omia vanhenpiani morjestamaan viikonloppuna.Olipa jotain positiivistäkin tässä asiassa huomattavissa.Hienoa,jos sanansa pitää?
Sain lastenvalvojan Kanssa sovittua ajan tapaamiseen itselleni ja vaimolleni ens viikon maanantaille.Vielä pitkä aika sinne saakka,mutta ainakin aika on varattu.
Olen autonmyynti reissulla ruvennut vaimoa pikkuhiljaa kypsyttämään yhteishuoltajuuden suuntaan,eron pamahtaessa viime viikolla päälle tilanne oli se ett Vain valvotusti saisin lasta tavata.nyt oli sopeutumassa minun ja lapsen yhteiseen viikonloppu reissuun,Tosin sellaiseen paikkaan missä muitakin ihmisiä kuten vanhenpieni luona.pelkää että en olisi lapsen seurassa"tasapainoinen" vaan että surisin lapsen nähen kohtaloani ja lapsi vaistoaisi pahan oloni .Ei pidä paikkaansa,tosin voihan ne ensimmäiset kerrat olla raskaita kun lapsesta pitäisi luopua.
Mutta edelleen jännitän että miten sujuu lapsen asioiden neuvottelu ensiviikolla.
Lähinnä sitä että minkä kannan vaimo ottaa yhteishuoltajuuteen loppujen lopuksi?
Mitä käytännön eroa on yhteis ja etä huoltajalla,en ole kerennyt tässä mielentilassa ja tilanteessa perehtymään asiaan.Korkea aika olisi jo syventyä kunnolla asiaan minun.
marssijärjestys lienee lastenvalvoja,riitatilanteessa käräjäoikeus...entä sitten.Missä tilanteessa voisi olla apua lastensuojeluun tukeutumisessa,voiko saada sieltä apuja huoltajuuskysymykseen.
Anteeks,tyhmiä kysymyksiä,mutta nyt olen senverran "selvinnyt" tilanteesta että tekee kunnolla mieli ottaa asioista selvää.
Toisaalta jollain tavalla tuntuu että vaimo alkaisi olla ratkaisustaan epävarma ja jotain "lähestymistä" hänen puoleltaan voisi olla tapahtunut.Vaiko vaan turhaa toivoa,huojentunut korkeintaan että asiat alkavat rullata eteenpäin?? niin ainakin itse väittää kivenkovaan että paluuta takaisin tuloon ei ole ! ! Vaikka viipyy asunollamme koko illan keräten tavaroitaan ja keskustellen tapahtuneesta,tai no minua syylistäen tapahtuneesta,auttaa käytännön järjestelyissä.Mutta ripeämminkin tavaroiden kokoaminen ja poistuminen paikalta voisivat tapahtua...no jospa hän häviää lopullisesti elämästäni sitten kun kaikki asiat ovat selvää pässinlihaa...vaikka eihän kai lopullisesti koskaan,aina varmaan tulee asioita joiden takia yhtettä joutuu pitämään?
Nyt ihan ekaksi ... onko se erohakemus jätetty vai ei !? Jos rupeatte jakamaan omaisuutta tässä vaiheessa, maksat vaikka autosta osuutensa hänelle käteisellä, ja hän sen jälkeen jättää vasta erohakemuksen ... vaarana on että sinun osuutesi jaetaan uudelleen (jos sattuu "unohtamaan" saamansa osuuden).
Toivottavasti pyynti laitettiin riittävän hyväksi asunnonmyyntisoppariin ... alle sen ei voi pakottaa myymään.
Hyvä jos lastenvalvojalle on aika. Valvottujen tapaamisten vaatiminen saa kyllä puolisosi melko naurettavaan valoon lastenvalvojalla ... valvotut tapaamiset lähinnä pedofiileille ja lasten hakkaajille (noh... ja rapa juopoille jotka osoittaneet että lapsen huoltaminen ei onnistu mitenkään normaalieissa tapaamisissa) -- ei koske sinua.
Se mitä exäsi voi vaatia on yksinhuoltajuus... se on lähinnä juridinen yksityiskohta, ei vaikuta päivittäiseen elämään mutta joskus voi olla HYVINKIN tärkeä asia. Yhteishuoltajuus tarkoittaa että olette molemmat virallisesti lapsen huoltajia ... eli, toinen ei voi esim. yksin päättää hakea lapselle passia ... tai vaihtaa tämän sukunimeä, tai, tai. Lastenvalvoja kyllä selvittää ... ja lähtökohtana on yhteishuoltajuus, ellei painavia syitä miksi pitäisi olla yksinhuoltajuus. Koska lapsen oltava jossoin kuitenkin kirjoilla, yhteishuollossakin toinen vanhemmista on "varsinainen huoltaja" (jos nyt termin oikein muistin), tai lähivanhempi puhekielessä, ja toinen on etävanhempi (joka on se kumpi maksaa elarit)
Nuo eivät sitten liity tapaamisiin, yhteishuollossa voi olla hyvinkin suppeat ja harvat tapaamiset .. tai yksinhuoltajuudessa vaikka vuoroviikoin. Sopikaa ne niin miten parhaaksi katsotte ... ja lapsen edun huomioiden.
Sitten tulee elarit, niiden määrittämisestä laitan tähän loppuun "vakivastaukseni".
Aivan, ellei lastenvalvojalla synny ehdotusta minkä sinä tai exäsi voi hyväksyä, juttu menee käräjäoikeuden ratkaistavaksi ... siihen ei kannata mitenkään pyrkiä, mutta joskus pakko.
Ja sitten sinne lastenvalvojalle menet siististi pukeutuneen, rauhallisena, hyvin valmistautuneena (tiedä mitä tahdot, mihin et suostu, mieti perustelut) ... ja jos liian vaikeaksi menee, niin pyydä aikalisä ja varatkaa toinen aika. Älä ala syyttlemään, korottamaan ääntäsi tai mököttämään ... jos exäsi niin tkee, niin onneksi olkoon sinulle. Muistuta itsellesi, että lastenvalvojalla ollaan sopimassa siitä miten lapsenne kohdalla (joka kaikkeen syytön) asiat parhain päin järjestetään ... siellä ei olla terapioimassa suhdettanne tai syyllisiä etsimässä.
Tsemppiä!
***************************
I VAIHE - määrä
Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:
a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia [email protected]
b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 420 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)
320 + 320 x 0,95 + 320 x 0,90 = 912 ekee (eli 912/3 = 304 e/kk keskiarvona per lapsi)
Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 420 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).
c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).
II VAIHE - jako
Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.
Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).
Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.
Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!
III VAIHE - vahvistaminen
Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).
Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.
”nollas” VAIHE – lapsen etu
Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.
Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).
Vaimon puheisen perusteella on hakemus jätetty.Ilmoitusta sen käräjäoikeudelle saapumisesta ei ole minulle tullut.Pitäisikö tulla.Onko merkitystä onko hän hakenut ero yksin /yhdessä.Meinaan vaan että aikaisemmin tehtiin jo yhdessä "erohakemus harjoitelma"jossa minun nimi,jota en kuitenkaan postiin vienyt,Meinaan tällä sitä että jos löytänyt hakemuksen jossa minun nimi ja laittanut sen postiin nyt lähtiessään kodista pois.Eikö siis joka tapauksessa joku ilmoitus erovaiheen ekan osan saapumisesta käräjäoikeuteen pitäisi minulle tulla?.Joka tapauksessa nyt on elettävä sen mukaan että eroa on haettu.
On se vaan järkyttävää,aamulla soitti minulle että ei pääse kanssani yhteistä autoa kauppaamaan,auton myyntiin olemme viime aikoina keskittyneet.
Oli vaimolla puhelimessa taas vauhti päällä,huuti/paasasi miten ja missä sitä autoa kaupataan ja pikkuisen ennen puhelun katkaisuaan kuului taustalta lapsemme ääni ÄITII.....ja nappasin luurin korvaan,eipä tuntunut hyvältä ei...
Sitä vaan olen miettinyt että lapsi kärsii enemmän tollaisen hermostuneen ja mielivaltaisen äidin kanssa.
Eikö tämmoiset asiat jo kuulu lapsensuojen piiriin.olisi hänen lapsen kanssaan käyttymimistä muutakin asiaa mut en nyt kuitenkaan taida tässä kaikkea ruveta purkamaan
Ei sillä ole käytännössä merkitystä onko hakenut eroa yksin vai yhdessä (siis sillä sun allekirjoittmamalla)... mutta sillä voi olla ISO juridinen vaikutus onko eroa haettu minä päivänä, etenkin jos jo olette osittamassa!
Tiedon saat käräjäoikeudesta (teitä lähinnä olevasta, jonne hakemus jätetään), soita ja kysy onko se-ja-se hakenut minusta avioeroa. Ilmoitus sinulle tulee kyllä, mutta siihen voi mennä viikko vaikka hakemus jäetty eilen.
Kuten sanottu, jos jaatte omaisuutta ennen kuin hakemusta jätetty, voi exäsi keksiä vatia sinun osuutesi osituksen uudelleen kun hakemus todella jätetty ... jos oikein ketku on.
Onko auto teidän molempien nimissä? Onko siitä velkaa? Mistä kiire ...
Kaikella ystävyydellä ... oletko täysin vakuuttunut omasta tasapainoisuudestasi, ja kyvystä huoltaa lasta äitiään paremmin? Voi olla, mutta kyllä nyt on viisainta olla kärjistämättä tilannetta yhtään enempää ... neuvotelkaa lastenvalvojalla, sopikaa siellä lastanne koskevat asiat (ei, kohtuuttomuuksiin ei tarvitse tai pidä suostua siellä kummankaan) ... sitten hoidatte osituksen ja erottelun ... ja jatkatte elämäänne lapsen vastuullisina vanhempina omilla tahoillaan.
Olimpa aikeissa tässä aikaisemmin kiittä sinua mutta enpä tiedä "oletko vakuutunut omasta tasapainoisuudestasi"kommentin jälkeen onko paljoa kiitelemistä..
olen varman mielestäsi liiaksi käyttänyt tätä keskustelua "päiväkirjanani"mutta jos olen niin olen.
Toki olen näissä lakiasioissa tietämätän ja kokematon.
Mutta enpä tiedä ett minkä kanavan kohta keksisin pahan oloni purkuun,nyt ainakin lenkille..
jokainen ihminen on tasapainottomassa tilassa kun lattia viedään jalkojen alta. Älä sinä onneton mies ota itseesi, kaikki eronneet tietää millaista eroaminen on. Voimia sinulle kovaan koitokseen ja tasapainoista elämää jossain vaiheessa jonkun uuden ihmisen kanssa. Ja tietysti oman lapsesi.
Kiitos ymmärtämisestä ja tukemisesta,niin minäkin uskon että ei tämä minun tilanteeni niin ainutlaatuista ole.
Jos jotain lainoppinutta ärsyttää ettemme puolison kanssa toimi hänen mielestään kaikkien lakipykälien ja tietyn marssijärjestyksen mukaan,eikä kenenkään pitäisi siitä ärsyyntyä.(tarkoitan että keskenään jo tavaroita jaamme,autoa,asuntoa kaupataan).molemmilla on suunnaton rahapula ja tarve päästä omiin asuntoihimme muutamaan.Tämä on meidän tapamme toimia.pääasia että asiat järjestyvät ja toimivat sovitulla tavalla.eikö.
Toki olen tietyllä tavalla varuillani ja valppaana puolisoni suhteen kaikenaikaa...
Onhan sinulla lupa ja oikeus olla tuskastunut, järkyttynyt ja järkkynyt -- kukapa ei olisi.
Kysymykseni tarkoitus oli saada sinut edes hetkeksi katsomaan tilannetta "ulkopuoisena" ja mikä lapselle parasta (koska sitä mm. lastenvalvoja tulee tekemään)... ja jos olet todella ja aidosti sitä mieltä, että lapsellasi juuri nyt äitinsä luona huonompi olla kuin sinun kanssasi, niin ole ihmeessä yhteydessä lastensuojeluviranomaisiin, mutta perusteluiksi heille ei riitä että on lasta ikävä. Ja ennen tuota liikettä, mieti kuinka se voi vaikuttaa jatkossa tapaamisiin ja huoltajuuteen ... sekä teidän vanhempien väleihin (jotka lapsen vuosi syytä kehittää asiallisiksi heti alusta)
Tätä palstaa saa kukin käyttää aivan miten tahtoo (tai no, melkein ... ks. ylläpitäjän ohjeistus), päiväkirjan kirjoittaminen erinomainen ajatus (vaikka sitten tänne) ...
Täältähän se tietoisuus avioeroon liittyvistä koukeroista selviää (omaisuus, lapsi, jne.) ... ja vielä suuremmasti mm. lastenvalvojalla. Ikäviä asioita, mutta kyllä niistäkin selviää, kun on pakko.
Kyllä minä hetikohta tajusin viestisi sisällön,en ole loukkantunut,enkä halua sinuakaan loukata.
melko tiukoilla ollaan molemmat vaimo ja minä,illan oli taas tavaroitaan pakkaamassa ja neuvottelemassa asioistamme,yritin taas suostutella yhteishuoltajuutteen,ja sanoa ettemme lastenvalvojalla äärettomästi toisiamme sättisi.viranomaisiahan he ovat(mietin vaan että jos tarpeeksi riitelemme niin kohtahan he katsovat että lapsi joutaakin huostaan otetuksi.No ei kai kuitenkaan....
Oli kyllä mielestäni asunnolla käydessään kamojaan hakemassa vaimo jotenkin huomattavan poikkeuksellinen.tiukka paikkahan tää on hänelle jos minullekkin....
mutta kiitos avustasi,kuten kaikille muillekin asiaan tässä vaiheessa kirjoittaneille
ei mene kovin kauaa kun vaimosi katuu lähtöään ja eroaan, tulee ja pyytää päästä takaisin. Selittää kahdeksan kaunista ja yhdeksän hyvää mitä on eronne aikana miettinyt ja oivaltanut.
Käytännössä se suhde, jonka puolesta hän nyt noin kiivaasti taistelee, alkaa mennä mäkeen, ja siinä vaiheessa sinä kiltti onneton mies pääset taas arvoon arvaamattomaan.
... ei tarvii selitää, ymmärrän että nyppii ja helposti kirjoittaa (saati sanoo) mitä ei ihan tarkoitakaan ... olen hyvin paatunut kommentoija, et loukannut ... kuten ei se ollut tarkoituksikaan sinua kohtaan ... tilanteessa missä "puolustus alhaalla" ;-) ... kunhan hieman koetin ystävällisesti "ravistella"
Kyllä asiat järjestyy (teille molemmille)... tolkku mukana, lapsi mielessä, ja pilvilinoissa elämättä (joka ei takoita itsesäälissä rypemistä ... viikko tolkulla ainakaan) ... äläkä hukkaa otetta elämään, hyvääkin on vielä tulossa.