nykypäivänä mennään avioliiton satamaan koska yhteyskunta paine on niin valta... yhteiskunta mainostaa hyvinvointia ja parisuhdetta... ja sit otetaan se mikä on vieres ja sanotaan tahdon koska et halua olla out tästä yhteiskunta maailmasta...
sen takia seurauksina on pettämisiä ja nopeitten liittojen kariutumista
sen takia seurauksina on pettämisiä ja nopeitten liittojen kariutumista
Vastaukset 30
Vanhimmat
Naisilla varsinkin on paineita avioitua. Hyviin naimisiin kun "pääsee", nostaa se statusta. Miehiltä siinä monesti vastuuntuntoa tarvitaan, jotta eivät käytä tuota juttua hyväkseen.
Avioliitto on ikivanha traditio parisuhteen virallistamisesta, ei nykyajan trendi. 80-luvulla yleistyi trendi olla menemättä naimisiin, että mennään kyllä kihloihin muttei naimisiin. Siihen oli kai muitakin syitä, esim. vähätuloisemmat kikkailivat lapsen elatusmaksuilla ja muilla yhteiskunnan tuilla vaikka pari asui yhdessä. Laki on sittemmin muuttunut eikä sellainen ole mahdollista. Ehkä nuoremmat sukupolvet pitävät avioitumista uutena trendinä, jos nyt naimisiin menevät nekin joilla ei ole taloudellisesti mitään syytä olla menemättä naimisiin.
Ihminen, joka menee naimisiin paineen takia tai toisten painostuksesta on itsestään epävarma ihminen. Se taitaa olla nykypäivänä suurempi ongelma, heikko itsetuntemus ja epävarmuus.
Eihän statuksen nousua ja taloudellista nostettakin hakevat ovat henkisesti vähän heikoilla.
Kyllä se tosin on ymmärrettävääkin, kun he katselevat työkavereittensa touhua aviosiippojensa kanssa.
En nyt tarkoita sänkyhommia.
Tuli pitkä puhelu välillä, ja juttuni on torso. Asiani käynee kuitenkin ilmi.
En ole varma mitä tarkoitit, mutta kai se vieläkin on mahdollista? Avoliitossa elävä pari tekee niin, että toinen on kirjoilla jossain muussa osoitteessa. Vaikka vanhemmillaan. Eli eivät muka asu yhdessä ja täten saavat asumistukea tms.
Tuntuu, että jotkut menevät muiden ihmisten asettamien paineiden takia naimisiin. Vaikka avoliitot on niin yleisiä nykyään. Ehkä vanhempien, sukulaisten, ystävien tai puolituttujen tai tuntemattomien takia. Monet eivät arvosta avoliittoa ja joillekin on tärkeää mitä muut ajattelee. Että he eivät ajattele, että nuo pitävät takaporttia auki, eivät ole sitoutuneita, eivät rakasta toisiaan (tai toinen ei rakasta) ovat susipareja, lapsi on "äpärä" jne. Vaikka rakastavatko kaikki avioparitkaan toisiaan tai ovat uskollisia yms.? Eihän se vain siitä ole kiinni.
Tai kysymys ei ole pelkästään siitä, että muut ajattelevat niin vaan että itsekin ajattelee tai alkaa ajattelemaan niin. On epävarma, että onko se todella näin...
Ja jotkut menevät naimisiin tietämättä miksi menevät, se vain jotenkin kuuluu asiaan. Niin on tapana tehdä...
Näin toisella kattauksella. Nykyinen vaimoni kun kovasti halusi naimisiin, niin mentiin.
Avioehtosopimuksen ansiosta avioitumisella ei ollut juurikaan merkitystä.
Kyllä vaimoni kovasti tykkää esiintyä rouva Jalluna. Hänen työssään se olikin suuri muutos.
Mitä sitten, eikö sinusta ole mukavaa että vaimosi on onnellinen ?? Voisit kai suhtautua asiaan hieman löyhemmällä pipolla. Ei se aviolitto tapa - se vahvistaa.
Kaikenlaistahan voi tietysti tehdä myös nyyaikana ja kaikenlaisia yrityksiä varmasti onkni. Nykyään laki velvoittaa ilmoittamaan tilapäiset osoitteet, kun asuminen kestää yli 3 kk. Jos joku asustelee kämpässä, jossa ei ole kirjoilla niin on suuri mahdollisuus, että jossain vaiheessa se ilmi tulee. Sitä paitsi, moniko haluaa kämppäänsä haamuja kirjoille? Se, että virallinen osoite on muualla kuin siellä missä asuu voi aiheuttaa paljon enemmän hankaluuksia kuin sen extra-tuen saaminen yhteiskunnalta.
Oliko naimisiinmenosi ainostaan kiinni siitä, että nykyinen vaimosi halusi naimisiin? Nyt hän elää siinä uskossa, että naimisiinmeno oli teidän yhteinen päätös. Onko sinulle tullut mieleen, mitä vaimosi ajattelee, jos saa joskus tietää, että avioliitto on sinulle samantekevää. Rakastatko edes nykyistä vaimoasi?
Kyllä minä edellisessä liitossani olin vaimoni toimesta niin aliarvostettu, että tämä nykyinen tilanne vähän hämmentää. Hämmentää siitäkin huolimatta, vaikka olen alani piirissä ympäri maailman tunnettu vanha mestari.
Sattuneesta syystä en sentään enää pitkään aikaan ole näkynyt tv-uutisissa.
Tietysti rakastan vaimoani, mutta ei avioituminen muuta siinä mielessä tilannetta miksikään.
Tutustuessani nykyiseen vaimooni, sanoin että sinun ei tarvitse sitoutua mihinkään, ja voit lopettaa suhteemme koska tahansa. Minä en sinua tule häiriköimään. Asemani takiakin se on mahdoton ajatus.
Ei vaimoni tyhmä ole. Kyllä hän huomasi, että en ollut sutena avioon aikomassa. Hän johdatteli minut avioitumisrituaaleihin. Sanoisinko, teki aidan varsin matalaksi.
Mutta pelkään pahoin, että jossain vaiheessa tipahdat korkealta alas. Minua loukkaisi ainakin, jos aviopuolisoni olisi mennyt kanssani naimisiin periaatteella - minulle on samantekevää!
Taidat olla melko nuori. Ei yhteiselo tässä iässä ole pilvissä leijumista.
Meillä on vaimoni kanssa harvinaisen paljon yhteistä. Molemmilla vaikea liittokin takana, joten molemmat osaavat arvostaa hyvää suhdetta.
Edes lapsemme eivät tienneet avioitumisaikeistamme. Vain todistajat olivat läsnä vihkiäisissä. Sitten kotiin vaihtamaan kamppeita ja mökille saunanlämmitykseen. Sekin oli yhteinen mieliteko.
Toivon teille onnea liitossanne. En minä leiju pilvissä, mitä vain voi matkalla sattua ja tapahtua meillekin.
Mielestäni liittomme kestävyyden ennuste on hyvä. Olen näet melkoinen realisti, kuten arvelitkin.
Moni nainen tuntuu olevan mielissään tuosta rouva -nimityksestä (vaikkei mies olisikaan niin erikoinen muiden mielestä vaan olisi vain tavallinen "Virtanen"). Neiti ei kuulosta niin kivalta.
Ja ystävissäni olen huomannut, että he jatkuvasti muistavat mainita, sen että ovat naimisissa. Jos puhumme esim. suhteeseen liittyvistä asioista. "niin kun kerta olemme naimisissa niin...".
Ainakin monet naiset uskovat siihen, että avioliitto muuttaa jotakin. Ja sekään, että moni eroaa ei huojuta heidän uskoaan. He uskovat, että juuri tämä avioliitto kestää. Vaikka niin olisi muutkin ajatelleet...
Mutta niin vain minäkin haluan naimisiin vaikka toisaalta en niin kovasti usko sen ihmeitä tekevään vaikutukseen.
Jos avioitumisella ei ole merkitystä suuntaan eikä toiseen (ei haittaa eikä hyötyä) niin sitähän kannattaa mennä sitten naimisiin jos se tekee toisen onnelliseksi. Jos kukaan ei olisi keksinyt avioliittoa eikä kukaan menisi naimisiin niin olisin varmaan tyytyväinen avoliitossakin. Kumma juttu...
Avioliitosta ei lähdetäkään kuin avoliitosta. Katselehan tuota Avioero-palstaa. Sieltä sen instituution koko kirjo on luettavissa.
Tai kai minä voisin elää avoliitossakin. Mutta miksi ei voisi mennä naimisiinkin ja mieluummin siis menisin. Minä kestäisin paremmin sen, että miehestä naimisiin meneminen on "yhden tekevää" eli hänestä siitä ei ole hyötyä eikä haittaa kuin sen, että hänellä on jotain sitä vastaan. Että siitä on jotain haittaa ja hän ei halua ehkä mennä vain minun kanssani naimisiin...
Mutta parempi tietysti olisi, että hän arvostaisi avioliittoa eikä se olisi yhdentekevä.
En ole varma mitä tarkoitit... Pitää varmaan lukea sitä palstaa.
Löytyisikö myös avoero-palsta? Niin voisi verrata!
Yksi pari ainakin onnistui tässä vuosia. Käry ei käynyt vaan tuli oikea ero. Tästä on aikaa muutama vuosi. Ehkä n. 4? Ja postithan voi laittaa (ainakin ennen pystyi) posterestanteen tai miksi sitä kutsutaan kun haetaan postista?
Väärinhän tälläinen on niitä kohtaan, jotka todella tarvitsevat tukea. Aina se on jostain pois.
Vilkaise myös Parisuhde-palstaa.
AINA on joku joka tekee väärin, mutta onneksi niitä on pieni vähemmistö. En edes jaksaisi kiinnittää huomiota. Sellaisilla ihmisillä on vain hieman eri arvot elämässä ja sen kanssa elävät he itse. Kansantalous ei muutamasta poikkeuksesta tee vararikkoa.
Avioliitto ei ole mikään "ikivanha" traditio vaan itse asiassa hyvinkin nuori ilmiö. Kyseessä on enemmänkin sopimusoikeudellinen asia kuin mikään muu. Avioliitto on esivallan eli kirkon ja kruunun määrittelemä vuoden 1734 lain Naimiskaaressa ja tätä aikaisemmin homma hoidettiin lähinnä sukujen välillä eräänlaisena kauppana. Romantiikka ja muu shitti on tullut mukaan vasta elokuvateollisuuden myötä.
Ai että ihmiset eivät ole osanneet rakastaa ja romantisoida ennen elokuvan keksimistä...? Ilmankos on niin lapsen kengissä :D
Mun mielestä useat menee avioon siksi, että uskovat olevansa sitoutuneempia avioliitossa. He tietävät avioerotilastot, mutta uskovat, että avoliitossa ero on kuitenkin vielä todennäköisempi.
Meneekö kuinka moni naimisiin ennen ensimmäistä riitaa? Monet vaan pitää avioliiton ja avoliiton erona sitä, että avioliitosta ei lähdetä heti ensimmäisen riidan tultua. Meillä on riitoja mahtunut näihin vuosiin monta vaikka riitelemmekin harvoin. Ja vieläkään ei ole kumpikaan lähtenyt. Vaikka olemme vain avoliitossa. Musta enemmän vaikuttaa esim. se kuinka kauan on oltu yhdessä. Eli ehkä, jos verrataan vaikka kahden vuoden avioliittoa (ja yhdessä on oltu esim. 3 vuotta) ja kolmen vuoden avoliittoa niin silloin varmaan avoliitosta lähdetään kyllä helpommin. Sitä ei koeta niin suureksi epäonnistumiseksi, ei ole niin sitoutunut ja antanut lupauksia. Vaikka kai joku muu pitäisi saada yrittämään kuin se että kun olen luvannut?
Ja avoliittoon mennään aika lyhyen seurustelun jälkeen. Osa kyllä avioliittoonkin, mutta ensiksi useimmiten kokeillaan ensiksi avoliittoa. Ehkä sekin selittää avoeroja? Ei vain se että ei olla sitoutuneita.
Toisaalta sinkkuuskin on nykypäivän trendi? Onko paine siis niin valtava?
Avioliitto on Jumalan säätämä asia. Naimisiinmennessä luvataan rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Se on kahden ihmisen välinen liitto, jota tulee kunnioittaa.
Raamatussa on hyviä elämän-ohjeita, myös avioliiton hoitoa varten.
Itse en ole mikään pyhimys, enkä täydellinen, eikä sitä ole puolisonikaan.
Olemme kuitenkin onnellisia elämäämme avioliitossa, toinen toistamme tukien.
Jos nyt pohditaan sitten, että mikä ero on liitolla ja avo-liitolla, eli avonaisella liitolla, niin voiko sitä niin edes sanoa, että olisi avonainen liitto...
Mielestäni avioliitto on elin-ikäinen...ja vastuu sen hoitamisesta kuuluu molemmille puolisoille.
Maistraatin sivuilta kopioitu SIVIILIvihkikaava, ei siis mitään tekemistä jumalien ja uskontojen kanssa - ainoastaan lain:
Vihkikaava
Vihkikaava on seuraavanlainen: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin".
Sitten esitetään kysymykset: "Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Miehen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Naisen Nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (Naisen Nimi): tahdotteko ottaa tämän (Miehen Nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon) Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi."
Sormuksia voidaan vaihtaa, mutta se ei ole pakollista: Jos sormuksia vaihdetaan, lausutaan seuraavasti: "Ottakaa (Naisen Nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. Ottakaa (Miehen Nimi) liittonne merkiksi sormus vaimoltanne". Lopuksi vuorossa on ilmoitus: Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.
"Maistraatin sivuilta kopioitu SIVIILIvihkikaava, ei siis mitään tekemistä jumalien ja uskontojen kanssa - ainoastaan lain:"
Eipä olekkaan, koska luterilaisen kirkon vihkikaava tunnetaan (melkein) "ainoana oikeana" ja muut kuin papit ei saa vihkiä, vaikka kuuluisi muuhun uskontokuntaan kuin luterilaiseen, niin tämän takia on siviilivihkiminen olemassa. Siviilivihkimiskaavassa, jossa kirkkoa tai uskontoa ei mainita, paitsi raamattua kyllä siteerataan, koska siellä on ohjeet avioliittoonkin, siviilivihkiminen on siis mahdollista kaikille uskontokunnasta riippumatta. Näin yksinkertaista se on.
Aviolittoja on solmittu jo varmaan pari tuhatta vuotta joten miten se voi olla "trendi"? Tietääkseni se kuuluu yhtä vahvasti yhteiskuntaan kuin syntymä tai kuolema. Ihmiset itse vaikuttavat omilla valinnoillaan ja ratkaisuillaan miten avioliitto kestää. Siihen ei todellakaan pidä mennä kevyin perustein ja siksi kun kaikki muutkin menevät todetakseen että erohan tästä tulee, kun ei olla valmiita vastoinkäymisiin tai haluta oikeasti hoitaa aioliittoa .
Siis millä tavalla tämä yhteiskunnan paine näkyy?