mutta mitä jos jää yksin?

Itsellä on sama ongelma, huolettaa helvetisti että jos sitä jää yksin. Muutama vuosi sitten ajatteli että kyllä tässä vielä hyvin ehtii mutta nyt alkaa olla jo liikaa ikää.

"on se helvetin kurjaa, kun( ne joita olen pitänyt renttuina paskoina naistennaurattajina) onkin parempia ihmisiä kun minä joka olen kohtelias ja suvaitsevainen, ihminen

hei kuulkaa olen täysin paskaa, ei mulla ole ketään 50 vuoden päästäkään.. joten se siitä.. :)"


tolla asentella ihan varmaan oot

lopetat tuon itsesäälissä rypemisen. kyllä se nainen sieltä tulee vastaan....sitäpaitsi ei tuolla asenteella pääse pukille =)

"hei kuulkaa olen täysin paskaa, ei mulla ole ketään 50 vuoden päästäkään.. joten se siitä.. :)"

Aivan tasan tarkkaan olet yksin tolla asenteella. Kiinnostaako ketään naista mies joka mielestään on täyttä paskaa. Olisiko pieniä itsetunto-ongelmia?

jos olemuksestasi huokuu että olet etsimässä naista jo heti kättelyssä vakavissa aikeissa, niin varmasti kaikki säikähtää ja sanoo että haluaa olla vain kaveri.

Ja toisaalta... Oletko huomannut että aika moni seurustelu alkaa juuri siitä että ollaan ensin vain kavereita? Siinä saa rauhassa hieman aikaa tutustua toiseen varovaisemmin ja voi samalla osoittaa omat parhaat puolensa. Jos 2kk päästä toinen edelleen haluaa olla vain kaveri, niin sitten vasta tarvitsee oikeasti huolestua.

Nykyinen poikaystäväni ei ensi aloitteeni jälkeen lämmennyt oikein ollenkaan, kun oli jo niin pinttynyt poikamies. Sovittiin että ollaan vain kavereita ja tavataan aina silloin tällöin ja tehdään kaikkea mukavaa yhdessä. Pikkuhiljaa 2,5kk kuluttua on tykästytty toisiimme niin täysillä, että pelkän kaveruuden voi unohtaa...

Ei kannata tavoitella koko pakettia kerralla, vaan pieninä askelina.

Joo, kyllä sitä joskus miettii ihan samaa. Entä jos ei koskaan enää tapaa ketään? Toisaalta yritän ajatella niin, että SFW. Elämää voi elää ilman parisuhdettakin. Saapahan ainakin päättää omista asioistaan, menoistaan ja tuloistaan. Ei tarvitse kysyä voiko lähteä kahdeksi kuukaudeksi samoilemaan Malesiaan. Senkun lähtee vaan.

Ajattele, että minä pähkäilen täysin päinvastaisia asioita. Minä olen aina ollut parisuhteessa ja olen mietiskellyt miten mukavaa olisi joskus kokeilla itsenäistä elämää. Tosin olen kyllä ajatellut, että voisin alkaa aika pian kaivata kainaloa johon nukahtaa, joten se siitä..
Kyllä sulle kuule ihan varmana joku löytyy!! Ennemmin tai myöhemmin:) olet niin nuorikin vielä!

huoli. Kyllä se vähän masentaa olla ikisinkku ja vielä nöin hyvä tyyppi kuin minä. Ei vaan tunnu naisia kiinnostavan huomaavaiset, älykäät ja tunteilla varustetut miehet. Baareissa ei just huvita naisia metsästää kun se pukille pääseminen ei tod. ole se tärkein asia minulle. Eikä ne täältä kotoakaan tule hakemaan. Ja voi perkele kun olen vielä niin ujokin ettei kehtaa mennä kadulla kyselemään puhelinnumeroita ohikulkijoilta...

Täällä olisi yksi 35 vuotias ikisinkku lisää. On onneksi ollut joitakin seurustelu elämäni varrella mutta "sitä oikeaa" ei ole vastaan tullut. Ja tässä iässä alkaa tuntua siltä että ei varmaan tulekaan. Eihän minua kohta huoli kukaan enää sen takia että en ole koskaan edes asununut naisen kanssa saman katon alla. Toiset sentään on jo toisella kierroksell lapsineen kaikkineen. Ja ei TODELLAKAAN lohduta se että aina kaverit jaksaa muka lohduttaa että kyllä se vielä jostain tulee sullekin. Vittu kun ei vaan näy tulevan. Olen sosiaalinen ja monet naiset tykkää olla seurassani ja olen kuulemma mukava. No mikä sitten mättää että seurustelu kumppania ei vain löydy. Ehkä se on sit ulkonäkö, jos kerran muuten olen niin kiva.

Ja kylläpä muuten ärsytttää kun jotkut vielä kehtaa kirjoitella että "kaipaavat" sinkkuutta kun koko ajan pörrää naisia ympärillä. No mikä mättää, sen kun vaan suhteet poikki ja viettämään sitä "mukavaa" sinkku elämää !!

Pahinta tässä on todellakin se että alkaa mennä jo usko koko touhuun eikä kiinnosta edes yrittää mitään suhdetta. Ja se asenne valitettavasti näkyy päällepäin ja silloin ei ainkaan saa mitään. Oravanpyörä on valmis, ja paha sellainen.

Kaikkeen tähän auttaisi kun löytäisi yhden KUNNOLLISEN suhteen niin palautuisi usko elämään. Kynnys siihen vaan on valitettavasti ylivoimaisen korkea.

Vittu tajuatteko että sinkkuelämä on oikeasti hauskaa. Mä kitisin viime suhteessa että ku ois kivaa olla vapaa. nyt oon, ja on kivaa. Vittu kyllä te naisen löydätte, ette ehkä hyvää mutta kuitenki. Tuhannet naiset ajattelee samoin kun te miehet jotka itkette yksinoloanne. Niin onhan niitä naisia mutta onnelliseen loppuelämään tarvitaan varmaan se kuuluisa oikea. Siinä asiassa voi kyllä ollakin jo pessimisti, vittu niitä ees ole olemassa.