Väitän nykyisen työttömyyden olevan enemmän tai vähemmän tarkoituksellista. Korkean työttömyyden ylläpito mahdollistaa työvoiman alennusmyynnin.
Käytänössä (teoriassa) laiton temppu toteutetaan työvoiman vuokrauksella, jossa tehtävänimikettä vaihtamalla vältetään suoranainen konflikti ja oikeussaliin joutuminen ammattiliittojen taholta, jokta voimattomina nostavat kätensä pystyyn lainsäädännön sallimman porsaanreiän, eikä lainsäätäjä, viimekädessä eduskunta tai hallitus näytä tekevän asian eteen mitään.
Myöskään yhdenkään kansanedustajan kohdalta ei ole löytynyt kanttia tehdä jotain nykyisen villin mennon hillitsemiseksi, energiaa sen sijaan näyttää riittävän parkumiseen yhä entuudestaan pienenevän äänestyprosentin johdosta.
Syytä on ei ole vaikea hakea, se löytyy läheltäkin. Puolueiden samalla lähentyessä, potentiaalisten äänestäjien, "vaalikarjan" silmissä muuttuessa yhä enemmän toistensa kaltaiseksi ja unohtaen aluperäisen missionsa ja arvonsa. Myöskin tehtävänsä ja äänestäjänsä. Kokoomuksen ajaessa vasemmistoliitosta vasemmalta ohi - ainakin tiedotuskamppanjassaan, vasemmiston unohtaessa köyhät.
Maassa ajetaan vain niiden etuja, joilla jo entuudestaan menee hyvin. Köyhät, politiikkaan uskonsa menettäneet, nuoret osin vielä sekasortoista nuoruuttaan ja aikuisuuden alkusarastuksen ensiaskeleita ottavat ovat otollista ainesta ääriryhmille. Vaikka eivät olisi heidän suoranaisia tukijoitaan, niin heidän passiivinen vastarintasa on riittävä tähän. Varoittavana esimerkkinä Hitler. Hänen noustessaan ensi kerran valtaan, saksan äänestysprosentti oli vain hiukan yli 30 %. Toivottavasti emme näe historian toistavan itseään. Valitettavasti se vain tekee näin.
Käytänössä (teoriassa) laiton temppu toteutetaan työvoiman vuokrauksella, jossa tehtävänimikettä vaihtamalla vältetään suoranainen konflikti ja oikeussaliin joutuminen ammattiliittojen taholta, jokta voimattomina nostavat kätensä pystyyn lainsäädännön sallimman porsaanreiän, eikä lainsäätäjä, viimekädessä eduskunta tai hallitus näytä tekevän asian eteen mitään.
Myöskään yhdenkään kansanedustajan kohdalta ei ole löytynyt kanttia tehdä jotain nykyisen villin mennon hillitsemiseksi, energiaa sen sijaan näyttää riittävän parkumiseen yhä entuudestaan pienenevän äänestyprosentin johdosta.
Syytä on ei ole vaikea hakea, se löytyy läheltäkin. Puolueiden samalla lähentyessä, potentiaalisten äänestäjien, "vaalikarjan" silmissä muuttuessa yhä enemmän toistensa kaltaiseksi ja unohtaen aluperäisen missionsa ja arvonsa. Myöskin tehtävänsä ja äänestäjänsä. Kokoomuksen ajaessa vasemmistoliitosta vasemmalta ohi - ainakin tiedotuskamppanjassaan, vasemmiston unohtaessa köyhät.
Maassa ajetaan vain niiden etuja, joilla jo entuudestaan menee hyvin. Köyhät, politiikkaan uskonsa menettäneet, nuoret osin vielä sekasortoista nuoruuttaan ja aikuisuuden alkusarastuksen ensiaskeleita ottavat ovat otollista ainesta ääriryhmille. Vaikka eivät olisi heidän suoranaisia tukijoitaan, niin heidän passiivinen vastarintasa on riittävä tähän. Varoittavana esimerkkinä Hitler. Hänen noustessaan ensi kerran valtaan, saksan äänestysprosentti oli vain hiukan yli 30 %. Toivottavasti emme näe historian toistavan itseään. Valitettavasti se vain tekee näin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Työvoimatoimistot ovat kotimaisen halpatyövoiman ja laittomien työtarjousten roskapankkeja tänäpäivänä. Olisi toki helpompaa luoda yhteneväinen linjaus siitä, ettei vanhanaikainen käsityöideologia ole enää riittävän tuottavaa ja että sosiaalidemokraattien vihaama teknologian linja saattaisi olla lähitulevaisuuden pelastus.
Nykyiset säännöt luovat riittävän pohjan teknologian kehitykselle, mutta turheutuneet työvoimaviranomaiset ovat itse omalla toiminnallaan tai pikemminkin toimimattomuudellaan luoneet käytännön kehitystyöstä työvoimaroskapankin. Nykymuodossaan on työttömän vika jos on huonosti koulutettu ja samaan aikaan työvoimatoimistot pyrkivät välttämään kaikki lain vaatimat työvoimapalvelut. Työttömän pitää näin ollessa palvella itseään jopa koulutusasioissa.
Martti Ahtisaari arvosteli taannoin tenologista kehitystä ja oli sitä mieltä, että olemme pian kuin jossakin saksassa ja että sosiaalinen kanssakäyminen kärsisi tästä. Me emme puhu siis Hitlerin natsisaksasta vaan työelämän kehitys-suunnasta.
Miten sitten käytännön sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten täyttämässä liukuhihnamaailmassa? Ahtisaaren mainitsema yhdessäolo perustuu uskonnollisvivahteiseen harhamaailmaan, jossa kanssaihmisen asiat kiinostavat enemmän kuin tehtävä työ. Työntekijät ei voi olla siis tietämättä, että kuka on milloinkin saanut viikonlopun aikana turpiinsa tai että kenellä on kuukautiset. Tuotteet näin ollen huonolaatuisia ja kalliita.
Mitä voisimme tehdä? Teknologian kehitys vaatii tekijältä itsessään antaumuksellista asennoitumista tehtävään työhön. Sen sijaan, että juoruaisimme toisen sukupuolitaudeista, niin ihmiset keskittyvät käsillä olevaan työhön. Käytös ehkä kaavamaista ja muodollista, mutta käytännöllistä, koska kyse oli työstä, ei ihmisestä. Loppujenlopuksi kyse on aina ihmisestä, mutta mainitsemallani kaavalla ihmisen hyvinvointi on tuottamuksellista.
Saksan tilanne ennen Hitlerin valtaannousua muistuttaa todellakin pelottavalla tavalla omaamme. Pelottavaa on vuodesta toiseen huomata, miten kokonaisia ihmisryhmiä nujerretaan, heiltä riistetään ylpeys ja omanarvontunto. Pelottavaa on vuodesta toiseen huomata, miten nämä nujerretut ihmiset itseään hieman ylentääkseen ryhtyvät nujertamaan muita ihmisryhmiä, joita pitävät itseään vieläkin alempana.
Työttömille ja syrjäytetyille ei juuri löydy puolestapuhujia. Ainoat puolestapuhujat ovat äärioikeistolaisia populisteja, jotka käyttävät tilannetta laskelmoivasti hyväkseen saadakseen itselleen valtaa ja kurjistaakseen olosuhteita lopulta entisestään. Ammattiyhdistykset ovat jo pari vuosikymmentä sitten ryhtyneet ajamaan vain omaa etuaan - viis ihmisistä ylipäänsä tai yhteiskunnan kokonaistilasta. Vasemmisto, jos sitä enää edes on, on puolestaan pettänyt ihanteensa jo kauan aikaisemmin; sillä mitä muuta on se totalitaristisen ja ihmiset nujertaneen Neuvostoliiton nuoleskelukaan ollut. Oikeisto, jonka pitäisi ajaa yksilön asiaa, on myös pettänyt meidät. EU:hun liittyessä meille luvattiin halpaa ruokaa, eurooppalaista sivistystä ja hyvinvointia, vapauksia ja vapautta ja kaiken maailman hyvää. Kaikki luvattu hyvä on äkkiä viety pois jollakin erityislainsäädännöllä tai muulla vippaskonstilla, jos sitä nyt on alkujaankaan saatu edes haistella.
Nykyinen työttömyys on todellakin täysin tarkoituksellista ja tarkkaan harkittua politiikkaa. Se nimenomaan kuuluu uusliberalistien keinovalikoimaan, jonka avulla koko maailmasta pyritään tuottamaan dysutopia, joka ei ole elokuvaa vaan täyttä totta. Ja fasismi hallinnan totaalisuudessaan sopii aivan mainiosti uusliberalistien visioihin; itse asiassa ilman fasismia uusliberalismi ei edes pärjää.
Se, mikä tätä asetelmaa voi haastaa, on itse asiassa klassinen liberalismi vapauden ihanteineen. Se on myös uskonnot ja muut ikiaikaiset filosofiat hyvän ihanteineen. Riisuttuina kaikesta jälkikäteen hallinnan tarpeisiin tuotetusta ylimäärästä nämä aatteet ovat ihmiskunnalle täysin hyväksyttävissä. Universaali kultainen sääntö: älä tee toiselle, mitä et toivo itsellesi tehtävän; tai: tee toiselle se, mitä haluat itsellesi tehtävän. Me teemme toisillemme (ja samalla itsellemme) mitä teemme, ja näin tekemällä me teemme historiaa, näin tekemällä me luomme tämän päivän.
"uskonnot ja muut ikiaikaiset filosofiat hyvän ihanteineen" = pakoa ikävästä todellisuudesta. Näillähän ne ihmiset jaksavat puurtaa vuodesta toiseen, syntymästä kuolemaan, ilman toivetta paremmasta, ilman pyrkimystä parempaan, sillä kyllä kaikki kärsimys palkitaan korkojen kanssa siellä tuonpuoleisessa... Rikkaitahan nämä ihanteet eivät kiinnosta, ja miksiköhän? Uskonnot ovat 10 kertaa pahempia huijauksia kuin mitkään lupaukset työvoimapulasta ikinä. Toiveiden ja elämättömän elämän hautuumaita.
Totta!
Olemme luisumassa fasistiseen ajatusmaailmaan.
Moniko sitä huomaa? Se ei tapahdu äkkiä, vaan tunteitamme turrutetaan vähitellen siihen suuntaan luomalla ns. yleisiä mielipiteitä.
Terveydenhuollon prioriteetit ovat askel fasistiseen ajatusmalliin: ihmisistä nähdään pelkkä hyötyarvo. Se ratkaisee hoidon tason tai tasottomuuden.
Kovuus on muotia. Viihteeksi tarkoitetuissa tositelevisio-ohjelmissa ihmisiä nolataan julkisesti. Heihin kohdistettu puhetapa on kuin sotilaallista: lyhytsanaista käskyttämistä, jossa häväistävää ikään kuin kuulustellaan.
Ihmisten intimiteettirajat rikotaan, on lupa tirkistellä ja halventaa. Sitä pidetään nautintona. Näinhän tehtiin Hitlerin Saksassa.
Häpäisytavat ovat toki erilaiset, mutta ajatusmalli sama.
Työttömiin nurjasti asennoituminen vastaa saksalaisten suhtautumiseen juutalaisiin Hitlerin aikana.
Joiltain osin on nähtävissä samanlaista lynkkausperiaatetta, kun ihmisiä ryhmitellään massoittain negatiivisten reklaamien avulla.
Työttömät häpeävät itseään, heille annetaan yleisiä ominaispiirteitä, kuten sosiaalisesti moniongelmainen, syrjäytynyt, kouluttamaton ym.
Nämä ovat aikamme "keltaisia tähtiä" työttömien puseroon.
Todellisuudessa tutkimustulokset työttömien profiloimisesta tällä tavalla ei kerro muuta kuin pitkään jatkuneen työttömyyden seurauksista.
Vallanhimo, ahneus ja raharikkaiden edessä nuoleskelu ovat tänään hyväksyttyä niin kuin 30-luvulla.
”Nykyinen työttömyys on todellakin täysin tarkoituksellista ja tarkkaan harkittua politiikkaa. Se nimenomaan kuuluu uusliberalistien keinovalikoimaan, jonka avulla koko maailmasta pyritään tuottamaan dysutopia, joka ei ole elokuvaa vaan täyttä totta.”
Olet aivan oikeassa siinä, että nykyiset ongelmat johtuvat uusliberalistisesta ideologiasta, jota meille pakottavat EU, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut uusliberalistiset kansainväliset järjestöt. Ne vaativat/pakottavat jäsenyyttä vastaan uusliberalistisia ”reformeja”, eli siis vapaakauppaa ja täysin vapaita, sääntelemättömiä markkinoita. Kaikki lainsäädäntö, joka jollain tavalla sääntelee markkinoita, on poistettava, esim. ympäristölliset lainsäädännöt, työympäristöä koskevat lainsäädännöt, ammattiliitot, jotka kierretään nykyisessä yhteiskunnassa sallimalla työvoiman vuokrausfirmat sekä ”pakkotyö” kunnissa ja yksityisissä yrityksissä.
Siksi hämmästyin kovasti kun kirjoitat: ” Se, mikä tätä asetelmaa voi haastaa, on itse asiassa klassinen liberalismi vapauden ihanteineen.”
Uusliberalismi on nimittäin periaatteessa sama asia kuin klassinen liberalismi. Uusliberalismissa yritetään nimittäin herättää henkiin juuri klassinen liberalismi ja ”pelastaa” se sosiaaliliberalismilta, joka syrjäytti klassisen liberalismin 1850-luvulla ja joka oli vallalla 1950-luvulle asti.
Voit olla hyvinkin oikeassa aatehistoriallisten käsitteiden suhteen. En kuitenkaan tarkoittanut, että ratkaisu löytyisi sen enempää uskonnoista kuin muistakaan aatteista.
Nykytilanne on aivan uudenlainen tilanne historiassa, johon täytyy löytää uudenlaiset vastavoimat. Vanhojen aatteiden epäonnistumisia on aivan turha ruveta toistamaan, mutta vanhoissakin aatteissa on aineksia, jotka voivat toimia yhteisesti hyväksyttyinä periaatteina. Nämä ainekset tai periaatteet voivat yhdistää ihmiskunnan enemmistön ennennäkemättömällä tavalla, joka voi muuttaa koko maailman.
Mielestäni ei pitäisi tuijottaa aatteisiin, vaan asioihin. Ismeihin lukkiutuminen on vain haitallista. Ismit tuottavat helposti seuraajissaan fundamentalismia, jolloin keskitytään sivuseikkoihin ja puhtaudenvarjeluun ja unohdetaan aatteen perimmäiset tarkoitukset. Siis "hyvä", "totuus", "oikeus" ja "kohtuus" unohtuvat - ellei sanoissa, niin käytännössä.
Uusliberalismin retoriikassakin puhutaan monista hyvistä ja kannatettavista asioista, kuten oikeudesta, vapaudesta ja demokratiasta. Käytännössä uusliberalismi ajaa kuitenkin hyvin pienen vähemmistön, liian rikkaiden, etuoikeuksia kaiken muun kustannuksella. Meitä häviäjiä on aina vain enemmän mitä totaalisemmin uusliberalismi maailmassa toteutuu.
Uusliberalistien intresseissä on edelleenkin pitää meidät häviäjät tukkanuottasilla toistemme kimpussa, kinastelemassa milloin mistäkin jonninjoutavuudesta kateuden ja ahneuden hengessä. Mikä on se voima, joka saa meidät lopettamaan tämän? Miten erilaiset häviäjät voivat yhdistää voimansa hävittääkseen tämän hallitsevan tuhopolitiikan? Se ei voi olla mikään syrjäyttävä, ulkopuolelle jättävä asia, kuten kansallisuus, uskonto, rotu, puolue, jne, vaan meidän on löydettävä yhteinen ihmisyytemme.
Kauankohan menee, että monet muutkin ajattelevat näin? Nyt katsottuna tämä nykyinen valtaväestö vain tyynnyttelee, varoo suututtamasta markkinavoimia, pelkää, että heidän osansa tulisi yhtä kurjaksi, kun jollain lähipiirissään. Säälittävää.
"...vasemmiston unohtaessa köyhät."
Jospa köyhät muistaisivat joskus myös vasemmiston? Vaaleissa näyttää aina siltä, että dementia ja apatia vaivaa monia työttömiä - tai likinäköisyys, koska mitä pahemmin menee sosiaaliturvan kanssa, sitä enemmän kasvaa oikeiston suhteellinen äänisaalis koko äänipotista.
Tottakait tämäkin on vasemmiston, kommareiden ja etenkin SAK:n vika.
Olihan kommarit vallassa, kun sosiaalietuuksista päätettiin. Eihän rasvanahkaiset duunarit mitään kunnon liksoista tiedä. Paksun lompakon omaavat teollisuuspamput vain asioita ajamaan, niin hyvin menee.