Onko joku elänyt tilanteessa et on antanut toiselle mahdollisuuksia monta, muuttua, ottaa rooli isänä ja puolisona. Neuvonut ja tukenut ja miettinyt, itkenyt ja uskonut ja menettänyt uskon.. Minä olen ollut jo monta kertaa eroamassa, koska en voi hyvin tässä suhteessa. Meillä on paljon asioita, jotka ei mielestäni toimi ja emme ole kumppaneita. Toinen tykkää ihmisistä, seurasta ja tekemisestä, toinen ei juurikaan. Sit päädyin taas eroon, kun olin jo niin ahdistunut et pelkäsin. Toinen sai minut taas antamaan mahdollisuuden. Ajattelin et pystyn. Sit toinen otti roolin isänä, teki paljon lapsen kanssa ja kotona muutenkin (viikon). En vaan saa uskoa takaisin. En millään. Haluaisin, mut pelkään liiikaa ettei tämä säily pitkään näin. Nyt toinen yrittää ja tekee tosissaan, mut en voi enää siihen uskoa. En voi ottaa häntä lähelleni, en koskea.
Saanko uskon ja luottamuksen takaisin? Tarvitsen aikaa ja ymmärrän et toinen ei sitä haluaisi antaa. Mun pitäis antaa kaikki anteeksi ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Voiko niin tehdä. Olen mielestäni antanut anteeksi ja uskonut jo monet kerrat, mut toinen ei silti ole silloin toiminut. Nyt en mitenkään saa ajatuksiani pois siitä kaikesta mitä tässä avioliitossa on ollut ja miten mies on ollut isä lapsilleen (meillä yksi ja aikaisemmasta yksi). Ymmärrän et miehellä alkaa pinnakiristyä, kun on nyt toiminut toisin ja sit ei saakkaan ansaitsemaansa kohtelua ja huomiota. Mut mä en viikon perusteella vielä usko ja en tiedä uskonko ikinä... Voi että pitää olla raskasta tämä kaikki pähkäily! Hän sanoi et mun pitää nyt antaa anteeksi ja muuttaa käytökseni tai sit muuttaa pois.
Auttakee, jos jotain keksitte!! Tai olette olleet vastaavassa tilanteessa. Saanko sen kaiken pois mielestä ja uuden alun..
Saanko uskon ja luottamuksen takaisin? Tarvitsen aikaa ja ymmärrän et toinen ei sitä haluaisi antaa. Mun pitäis antaa kaikki anteeksi ja aloittaa tyhjältä pöydältä. Voiko niin tehdä. Olen mielestäni antanut anteeksi ja uskonut jo monet kerrat, mut toinen ei silti ole silloin toiminut. Nyt en mitenkään saa ajatuksiani pois siitä kaikesta mitä tässä avioliitossa on ollut ja miten mies on ollut isä lapsilleen (meillä yksi ja aikaisemmasta yksi). Ymmärrän et miehellä alkaa pinnakiristyä, kun on nyt toiminut toisin ja sit ei saakkaan ansaitsemaansa kohtelua ja huomiota. Mut mä en viikon perusteella vielä usko ja en tiedä uskonko ikinä... Voi että pitää olla raskasta tämä kaikki pähkäily! Hän sanoi et mun pitää nyt antaa anteeksi ja muuttaa käytökseni tai sit muuttaa pois.
Auttakee, jos jotain keksitte!! Tai olette olleet vastaavassa tilanteessa. Saanko sen kaiken pois mielestä ja uuden alun..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vähän samanlainen tilanne oli minulla. Uskoin ja annoin uutta tilaisuutta niin monta kertaa, että lopulta en enää itse kestänyt sitä, vaan masennuin niin että siitä toipuminen otti pitkään. Nyt olen päättänyt, että muutan pois. Se puhtaalta pöydältä aloittaminen ei vain onnistunut. Teoriassa olisi mahdollista, että jonkin aikaa erossa oltuamme se voisi onnistua paremmin, mutta tilanne meni kyllä jo niin pahaksi, että tuskinpa minä saan tätä nollattua enää sittenkään.
Mutta se mikä pätee yhdelle, ei päde toiselle. Meillä kävi näin, sinulla voi käydä paremmin.
Yksi viikko on liian lyhyt aika näin tärkeässä asiassa. Sinä olet kestänyt tätä tilannetta jo pitkään. Jos puolisosi ei ole valmis antamaan sinulle enmmän aikaa asian päättämiseen kuin yhden viikon, on se luettava KIRISTYKSEKSI ja tämä on jo selvä merkki sinulle siitä miten paljon hän on muuttunut.
Sit seuraavana päivänä hän kysyi että mitä olen päättänyt. Sanoin et noista vaihtoehdoista sen pois muuton. Ei pöytä puhdistu noin vaan. Sit päivän taas mulkoili ja oli töykeä. Sit illalla vielä heittää et ei tarvitse sit tyrkyttää lasta hoitoon, kun en ole tässä suhteessa luottanut hoitoon ja siksi halusin eron. Sit myöhemmin taas tulee et ei tosissaan tarkoittanut ja ei halua et lähdetään. Haluaa yrittää. Yksi mahdollisuus taas. Vain yksi, hän muuttuu.
Kuinka hän muuttuu, kun ei syvemmin mieti ja kehitä tapojaan toimia. Sanoo aina pahasti ja loukkaa. Saa oloni kurjaksi. Sit kun olen loppu, niin alkaa pyytää anteeksi ja lupaa muutosta.
Ihminen ei muutu. Miehesi nyt vain on tuollainen. Han voi jaksaa miellyttaa ja naytella parikin kuukautta, mutta eikohan ne asiat pian ole niinkuin aina ennenkin. Ihminen ei muutu. Kokemusta on. Ja niinhan sita sanotaankin
" Ihminen ei koskaan muutu, han vain unohtaa millainen oikeasti on "