Olen päätynyt liki 1,5 vuoden työnhaun jälkeen (kauppatieteiden maisteri, työkokemusta n. 7v markkinoinnin suunnittelutehtävistä)siihen, että koska työantajat eivät tarvitse minua, niin minäkään en tarvitse työnantajia. Olkoon sitten kaksipuolinen sopimus, niin asiat tasapainottuvat. Maataan sitten telkkarin ääressä ja syrjäydytään ja käväistään väliin alepasta mäyräkoira eteen. Mittani on nimittäin nyt täysi. Ei enää yhtään hakemusta, ei enää yhtään puhelinkyselyä. Paikat ovat olleet kaikkea mahdollista: omaa alaa, kaupan kassamyyjää, siivooja, teollisuustyöntekijää, opettajan sijaista, kouluttajaa, bussikuskikurssia, vahtimestaria jne jne. Kun ei, niin ei.
Goodbye maamme työvoimapula ja moniosaajien tarve.
Goodbye maamme työvoimapula ja moniosaajien tarve.
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta varmaan totta.
Se on niin tuurista kiinni.
Mutta entäpä jos kaksipuolisessa sopimuksessasi olisi toisenlainen lopputulos? Olisiko sinusta yrittäjäksi? Vaihtaisitkin Alepan mäyräkoiran oman itsesi herruuteen? Ei se ole helppo tie, mutta mikä on? Kukaan täyspäinen ihminen ei sohvalla makaamalla tee itsestään onnellista.
Tsemppiä!