Olen kuullut, että mies kohtelee "naistaan" samalla tavalla kuin äitiään. Oletteko naiset kiinnittäneet huomiota siihen pitääkö se paikkaansa? Minulla ei ole kokemusta kuin yhdestä tapauksesta, jossa se tuntui pitävän paikkaansa, mutta olisi mukava kuulla toisten huomioita.
Sehän helpottaisi kovasti miehen valitsemista, jos huomaa jo suhteen alussa miehen kohtelevan kunnioittavasti äitiään, niin tietää saavansa itsekin samanlaista kohtelua myös alkuhuuman ohimentyä. Ja vastaavasti tietäs antaa kenkää heti alussa, jos mamma saa tylyä kohtelua...
Sehän helpottaisi kovasti miehen valitsemista, jos huomaa jo suhteen alussa miehen kohtelevan kunnioittavasti äitiään, niin tietää saavansa itsekin samanlaista kohtelua myös alkuhuuman ohimentyä. Ja vastaavasti tietäs antaa kenkää heti alussa, jos mamma saa tylyä kohtelua...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näin miehenä jonka välit äitiin ovat melkoisen viileät pakko kommentoida tuota. Itsestä tuntuisi ainakin todella tekopyhältä jos alkaisin teeskentelemään ylintä ystävää äitini kanssa, koska olemme yksinkertaisesti luonteiltamme ja arvomaailmaltamme niin erilaiset. Toki olen kiitollinen kaikesta vaivannäöstä mitä hän on nähnyt eteeni ja se onkin ainoa syy miksi yleensä olen enää missään yhteyksissä vanhempiini.
Muihin naissuhteisiin tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut millään tavalla tai korkeintaan siinä mielessä vaikuttanut, että vaistonvaraisesti on hakeutunut korostuneesti sellaisten seuraan joiden kanssa omaa paljon yhteisiä asioita.
Vaikkei yleistää pidäkään, voi suhteesta äitiin saada jotain viitteitä ajatusmaailmasta. Edellisellä on mielestä ihan terve suhde äitiinsä: Hän kunniottaa tätä, siitä huolimatta, että arvomaailmat ovat erilaiset ja hyväksyy erot. Kotipsykologina arvelisin hänen kykenevän arvostamaan myös muuten erilaisia ihmisiä, vaikkei näiden kanssa aina olisi samaa mieltä.
Jos mies esim. halveksuisi äitiään eikä näe tässä mitään hyvää, olisin hieman varuillani. Suhtautuminen muihinkin ihmisiin (varsinkin naisiin) kertoo mielestäni paljon.
Varmastikin sitä itse kokee suhteensa omiin vanhempiin tietyssä mielessä vajaana, kun on saanut nähdä myös paljon läheisempiä suhteita. Erittäin fiksu kirjoitus sinulta, jonka voisi aivan hyvin itsekin allekirjoittaa. :)
Kun muutin poikaystävi luokse, hän alkoi kohtelemaan minua kuin äitiään. Tottakai se siivoo ja pyykkää ja tekee ruoan ja pesee vessan ja maksaa bensat ja kuskaa ja imuroin ja käy kaupassa ja juoksee perässä roskapussi kädessä jos en nyt jaksa kättäni pidemmälle roskia viedä ja ja ja... En todellakaan.
Tämän miehen perheessä äiti on kuin piika. Paapoo nykyään kahta ammattikoulussa olevaa poikaa ja miestään, ja sen kyllä pojista huomaa, että mitään ei osata tehdä puhumattakaan oma-aloitteisuudesta. Hyviä poikia kaikki, mutta on kyllä tyttöystävillä opettamista.
että pojat varmasti osaavat opettaa, kun tietävät miten homma kuuluu hoitaa, mutta on siinä silti urakkaa opettaa suomalainen änkyräfemakko käyttäytymään oikein.
Oot ihan oikeassa tuossa.
Mutta tokihan joukkoon mahtuu niitäkin, jotka on kehittäneet aivan omat manööverinsä naisten kohtelemiseen...
Mieti itseäsi. Oletko itse miesten kanssa samanlainen kuin isäsi kanssa?
Olitko isän prinsessa ja odotat olevasi sellainen miehellesikin? Vai oliko sinulla huono isäsuhde etkä luota miehiin.
Omasta navasta löytää monesti vastauksia muidenkin käyttäytymiseen.