Olen 18-vuotias poika ja olen ollut nyt ensimmäisessä kunnon suhteessa 6kk. Tyttöystäväni on juuri sellainen mistä olen unelmoinut ja meillä on todella hauskaa yhdessä.
Nykyään kuitenkin kotona yksinollessani mieleen tulee jonkilainen epävarmuus että ihan vatsassa tuntuu. Onko tämä kokemattoman normaalitila? Kuitenkin kun olemme yhdessä niin on todella hauskaa ja olen hieman huolestunut. Mitä tulisi tehdä?
Nykyään kuitenkin kotona yksinollessani mieleen tulee jonkilainen epävarmuus että ihan vatsassa tuntuu. Onko tämä kokemattoman normaalitila? Kuitenkin kun olemme yhdessä niin on todella hauskaa ja olen hieman huolestunut. Mitä tulisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rauhoittele itseäsi jos epäilykset meinaa hyppiä silmille rakkaan ollessa muualla. Kyllä sä ajan myötä opit luottamaan itseesi ja kumppaniisi niin, että pystyt nauttimaan omastakin rauhasta.
Mäkin muistan miten hermoheikko olin alussa aina kun kundikaveri oli jossakin muualla syystä tai toisesta. Tuntui, että tulen hulluksi ikävästä ellen saa heti kuulla sen ihmisen ääntä tms.
Eli ihan normaalia alkuajan piinaa se vaan on. Sitä niin haluis olla toisen kanssa koko ajan, joten jopa muutaman tunninkin erossaolo tuntuu uhalta.
:)
Kyllä minä luotan häneen täysin, mutta kokoajan herää vaan kysymys "onko hän se oikea ja haluanko todella hänet" vaikka pidän hänestä kovasti ja on juuri täydellisin nainen mielestäni ja en halua menettää häntä...
Itseluottamus on sitä, että teitää selviytyvänsä elämässä eteenpäin tupsahtipa tielle mitä vaan. Ja se luottamus kasvaa pikkuhiljaa, erinäisten elämänkokemusten myötä.
Sunkin pitää vaan antaa ajan näyttää millainen tarina teistä tulee. Ei sitä voi tietää etukäteen.
Sulla on ehkä hurjasti toiveita, unelmia ja kuvitelmia rakkaussuhteen suhteen, muttei juurikaan käytännön kokemusta siitä. Siksi sä painit noiden epävarmojen tunteiden kanssa. Toisen käytöksestä/sanoista/teoista on aina helpompaa löytää sanomista kuin kääntyä ympäri ja tutkia itseään.
Kaiken saa selville vain elämällä tilanteet ja tunteet läpi, päivän kerrallaan. Silleen sitä oppii hissunkissun tuntemaan itseäänkin, sitä minua, joka muuttuu ja kasvaa koko ajan siinä toisen ihmisen vaikutuspiirissä eläessä.
Toisen voi menettää myös jatkuvalla järkeilemisellä, jarruttamisella ja edestaas heilumisella. Rakkaus kun on herkkä tunnejuttu ja siihen liittyy aina riskinsä. Ne riskit on vaan uskallettava ottaa, muutoin lienee parasta pysyä sinkkuna. : )