Minua ei lakkaa hämmästyttämästä ihmisten luja usko siihen, että omat töppäilyt pysyisivät ikuisesti salassa.
Juuri nytkin katselen vierestä tuttavapariskunnan katkeraa eroa, kun pariskunnan mies sai tietää vaimollansa olleen suhde työtoveriinsa. Yli kymmenen vuotta sitten ollut ja vain muutaman kuukauden kestänyt suhde saa nyt pariskunnan eroamaan ja jakamaan omaisuutensa. Pariskunnan teini-ikäiset lapset kärsivät tilanteesta kovin, puhumattakaan nyt vanhemmista. Pieni hairahdus historiassa kostautuu tänään isona onnettomuutena.
Pariskunnan vaimo ei kuulemma uskaltanut aikoinaan tunnustaa asiaa miehelleen ja luuli sen jo kokonaan unohtuneen ja ettei kukaan saisi siitä enää koskaan tietää. Mutta ainahan nämä jutut jossakin vaiheessa kantautuvat jonkun sellaisen korviin, joka ei malta pitää suutansa kiinni. Niin kävi nytkin. Mies sai kuulla asiasta naispuoliselta työtoveriltaan (vaimonsa tuttava)firman kesäkekkereissä ja siitähän se riemu sitten repesi.
Niin. Olisiko katkera ero vältetty, jos vaimo olisikin aikoinaan reilusti kertonut tapahtuneen? Hankala sanoa, mutta asian peittely ja siihen liittyvä valehtelu eivät tilannetta ainakaan parantaneet. Jos asiaa kylmästi ajatellaan, niin ehkäpä tuon suhteen olisi pitänyt loppuakin siihen pettämiseen. Turhan paljon tuossakin tehtiin yhteisiä asioita ja rakennettiin petokselle pohjautuvaa tulevaisuutta. Niin paljon turhaa työtä ja hukkaan heitettyä aikaa.
Tästäkin esimerkistä näemme, että epärehellisellä parisuhteella ei ole tulevaisuutta. Se loppuu aina - ennemmin tai myöhemmin! Ja jos loppuu myöhemmin, sitäkin katkerampaa se sitten on...
Juuri nytkin katselen vierestä tuttavapariskunnan katkeraa eroa, kun pariskunnan mies sai tietää vaimollansa olleen suhde työtoveriinsa. Yli kymmenen vuotta sitten ollut ja vain muutaman kuukauden kestänyt suhde saa nyt pariskunnan eroamaan ja jakamaan omaisuutensa. Pariskunnan teini-ikäiset lapset kärsivät tilanteesta kovin, puhumattakaan nyt vanhemmista. Pieni hairahdus historiassa kostautuu tänään isona onnettomuutena.
Pariskunnan vaimo ei kuulemma uskaltanut aikoinaan tunnustaa asiaa miehelleen ja luuli sen jo kokonaan unohtuneen ja ettei kukaan saisi siitä enää koskaan tietää. Mutta ainahan nämä jutut jossakin vaiheessa kantautuvat jonkun sellaisen korviin, joka ei malta pitää suutansa kiinni. Niin kävi nytkin. Mies sai kuulla asiasta naispuoliselta työtoveriltaan (vaimonsa tuttava)firman kesäkekkereissä ja siitähän se riemu sitten repesi.
Niin. Olisiko katkera ero vältetty, jos vaimo olisikin aikoinaan reilusti kertonut tapahtuneen? Hankala sanoa, mutta asian peittely ja siihen liittyvä valehtelu eivät tilannetta ainakaan parantaneet. Jos asiaa kylmästi ajatellaan, niin ehkäpä tuon suhteen olisi pitänyt loppuakin siihen pettämiseen. Turhan paljon tuossakin tehtiin yhteisiä asioita ja rakennettiin petokselle pohjautuvaa tulevaisuutta. Niin paljon turhaa työtä ja hukkaan heitettyä aikaa.
Tästäkin esimerkistä näemme, että epärehellisellä parisuhteella ei ole tulevaisuutta. Se loppuu aina - ennemmin tai myöhemmin! Ja jos loppuu myöhemmin, sitäkin katkerampaa se sitten on...
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tähän voisin heittää vastakysymyksen: miksi ihmiset kertovat? En tarkoita nyt puolisoita vaan ulkopuolisia ihmisiä. En tajua, miksi helvetissä joku täysin ulkopuolinen henkilö menee kertomaan kymmenen vuotta sitten tapahtuneesta asiasta.
Mielestäni tuollaisissa tilanteissa pitäisi ennen kaikkea kunnioittaa toisten avioliittoa, ja pitää turpa kiinni. Kyse on 10 VUOTTA vanhasta asiasta. No OK, jos esim. parhaan ystävän mieheni eläisi suhteessa parhaillaan, voisin harkita kertomista. Puhuisin kuitenkin ensin suhteessa elävän kanssa, ja suosittelisin kertomista ihan itse.
Mutta miettikää: 10 vuotta!! Kun ihminen kuulee niin loukkaavan asian, hän varmasti voi raivoissaan vaatia ositukset ja allekirjoitukset eropaperiin saman tien. Myöhemmin voi silti kaduttaa.
Eli maltti on valttia, erityisesti silloin, kun tekee mieli laittaa nokka toisten asioihin. Ja pakko laittaa vielä yksi klisee: älä petä, niin ei tarvitse kertoa.
että jokin helvetin vanha asia kerrotaan, koska monesti sen voidaan ajatella olevan jo ikään kuin vanhentunut ja merkityksetön.
Mutta mikä saa täysin ulkopuoliset ihmiset kertomaan enemmän tai vähemmän tutuille henkilöille näiden puolisoiden suhteista? Kertoja varmasti käsittää, että hän aiheuttaa melkoisen kriisin tuttavalleen kertomalla asian, joka ei varsinaisesti hänelle edes kuulu.
Eipä silti, jos oma puolisoni pettäisi minua, haluaisin sen kyllä jostakin kuulla. Mieluimmin kuitenkin häneltä itseltään, kuin joltakin ulkopuoliselta.
klisee lisää... Anteeksi voi antaa, etenkin ikivanhat jutut.
Mutta helppoa se ei ole oli asia miten vanha tahansa.Sitä enemmän se loukkaa kun on ollut vuosia "narrina"omassa suhteessa.Eipä ihme että lakanat menee jakoon.
Jos mun miehen täytyy mennä ja pettää mua, niin siinäpähän pankoon. Jos rakkautta ja seksiä riittää kotonakin, lainat lyhenee eikä tule nyrkistä naamaan, niin fine by me. Varsinkin, jos tapaus on sattunut ennen Kristusta, niin aivan sama: en halua tietää. Herrasmies ei kerro kaikkia törttöilyjään vaimollensa!
No teillähän on sitten just niin kuin meillä! Ei tarvis mullekaan tulla kenenkään juoruilemaan siidereissään kuinka mun mies on tehnyt sitä ja tätä. Ymmärrän, että maailma on täynnä haluttavia ja hyvännäköisiä naisia, eikä satunnainen hairahdun ole poissa meidän liiton arvosta saati minun ihmisarvostani.
Mikähän nämä ihmiset saa todellakin käyttäytymään noin idiootisti ja astumaan toinen toistensa varpaille? Hollywood-leffat...?
Että maailmassa on ainakin kaksi pariskuntaa jossa osataan olla herrasmiehiä ja fiksuja vaimoja.Epäilen kyllä että puhuisitteko samaan tapaan jos puolisonne sittenkin lipsauttaisi jotain mehukkaasta menneisyydestä.Sittehän se totuus vasta paljastuisi teidänkin avomielisyydestä.
mikä moka. Mikäs herrasmies se olisi, joka vaimolleen lipsauttelee turhia totuuksia? Tosin minulle kyllä voisi halutessaan tunnustaakin, ei siinä mitään...
Mutta tiedättekö; kertominen on paljon helpompaa kuin salaaminen tietyntyyppisille ihmisille ja joillekin juuri päinvastoin. Nyt tulee päivän paras neuvo: Tehkää aina se mikä teistä tuntuu vaikeammalta.
tuossa kävi noin: Kymmenen vuoden takaisen asian takia tuli ero. En usko, että erolta olisi vältytty silloin 10 vuotta sittenkään jos asia olisi tullut ilmi jo silloin.
Jos joku olisi kertonut minulle mieheni 10 vuotta vanhasta syrjähypystä niin olisin käskenyt kertojan pitää huolta vain omista asioistaan. Tuskin olisin edes ottanut asiaa puheeksi mieheni kanssa, koska siitä ei olisi mitään hyötyä eikä iloa kenellekään.
..se etu että tietää seurustelleensa petturin kanssa.
Minullakin oli hyvin varma mielipide siitä, miten toimisin, jos mieheni jäisi kiinni pettämisestä. Tilanne on ikävä kyllä täysin toinen sitten, kun todella joutuu siihen tilanteeseen. Mieheni uskottomuuden selvittyä minulle (avioliittoa takana 30 vuotta) olin/olen täysin hukassa. Ne varmat mielipiteet hävisivät tuhkana tuuleen.
varma. Se on miten sen ottaa. Olen vaihtanut asennettani uskottomuuteen siinä määrin, ettei mieheni uskottomuudella olisi mitään sen kummempaa merkitystä. Jos yhtäkkiä taas olisikin niin sitten olisi. Ei kuitenkaan niin paljon, että pelihousuni repisin siihen paikkaan... Sen verran olen maailmaa nähnyt ja kuullut, ettei mikään ihan tavallinen enää paljoa hetkauta.
Omalla asenteella on tärkeä merkitys jokaisen elämässä. "Elämä ottaa, elämä antaa" -ajatusta voi soveltaa parisuhteessakin joka kohtaan. Aivan turha jumittaa ja pohtia miksei elämä vain anna koko ajan. Elämä nyt ei vain mene niin. Tosiasia, joka on hyväksyttävä.
Mieheni jäi kiinni pettämisestään, vaikka tuo suhde oli loppunut jo paljon aiemmin. Parisuhteemme olisi voinut selvitä, jos mieheni olisi kertonut pettämisestään heti ensimmäisen kerran jälkeen tai viimeistään jutun loppumisen aikoihin. Jos suhteesta saa kuulla joltain tuttavalta, joka ei kestä elää kaksinaamaista elämää kohdatessaan petetyn, peli on usein menetetty.
Minusta on kyllä tosi outoa, että toisen elämään ei saa puuttua, jos kyse on petetylle kertomisesta. Toinen nainen tai mies saa puuttua toisten parisuhteeseen olemalla suhteessa varatun kanssa tai pettäjä saa puuttua puolisonsa elämään pakottamalla tämän tietämättään elämään omien periaatteidensa vastaisesti. Jos mietitte, kertoako petetylle tietämästänne suhteesta, voitte ensin hienovaraisesti kysellä, onko pariskunnalla esimerkiksi avoin liitto tms. Jos petetty on ehdottomasti ulkopuolisia suhteita vastaan, kertokaa rauhassa epäilystänne. Se on täysin oikein.
semmoinen pahainen juorukello, vaikka olet itsekkin kokenut ikäviä asioita "tuskin ovat koskettaneet sinua kovinkaan syvältä" jos olet valmis kertomaan muiden ihmisten suhteista ja tekemään paljastuksia jotka vaikuttavat muiden kuin itsesi elämään hyi hiivatti. ehkä kaikkien kannattaisi näissä asioissa vain pitää omistansa huoli eikä mässäillä muiden asioilla
Taas täällä määkii joku sloggimuori, joka on rakentanut koko elämänsä miehensä ja kylän juorujen varaan. Oletko lukenut liikaa Seiskaa tai katsonut liian monena päivänä viikossa Salkkareita, kun kehotat ihmisiä tiedustelemaan, onko kaverilla avoin suhde.
Toisten asioihin ei saa missään tapauksessa puuttua! Varsinkaan silloin ei ole syytä aukoa turpaa, jos kyseessä on joku Abrahamin aikainen juttu. Hanki elämä!
Olen kyllä kanssasi täysin samaa mieltä.Ja kukapa tietää tämän asian paremmin kuin se joka on omalla kohdallaan joutunut sen tuskan kokemaan jonka petetyksi tuleminen aiheuttaa.
Myös sinun kohdallasi abcde.Ajattele vaihteeksi elämää joskus muidenkin ehkä elämää kokeneemman kannalta.Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen mielipiteitä tuohon sävyyn.Hanki sinä "elämääsi" suvatsevaisuutta ja vähän ymmärrystä toisia ihmisiä kohtaan.
Mikä sinä olet tuomitsemaan minun mielipiteitäni? Jos ajatukseni eivät olisi sinua häirinneet, niin tuskin olisit silmilleni erikseen hypännyt. Jos olet suuri suvaitsija, niin suvaitse sitten siinä samalla minun suvaitsemattomuuteni: en ymmärrä naisia, jotka ripustautuvat mieheensä. Jos toisen pettämistä ei voi antaa anteeksi, niin ei kun eropaperit vetämään ja uusi mies kehiin. Turhaa täällä on haukkua toisia naisia jne. Usein vilkaisu omaan peiliin tekee hyvää!
Sekö on ripustautumista mieheen jos rakastaa toista?Eihän petetyn tunteet kuole välttämättä samalla sekunnilla kun saa tietää että puoliso on pettänyt.Ripustauminen ja rakkaus on kaksi aivan eri asiaa.Miksi sitten niin moni pikaisesti eronnut harmittelee jälkeen päin tekoaan ja kaipaa entistä puolisoa?Mitä se on silloin?En tiedä kumpaan puoleen sinä kuulut pettäjiin vai petettyihin vai ihanko lonkalta heittelet mielipiteitä,mutta jotenkin vain tuntuu että et ole asiasta oikein perillä.Sinusta on kai vain hauskaa kutsua toisia ihmisiä ties miksi ja antaa kuva että sinun mileipide on se oikea.
Tämä palsta tuntuu olevan aivan turha jos täällä ei saa purkaa tuntojaan ilman että joku on lyömässä lokaa silmille ja vähättelemässä toisen tunteita.On väärin että petettyjä morkataan vaikka he eivät ole YLEENSÄKÄÄN syylisiä puolison petturuuteen,kyse on lähinnä pettäjän itsekkyydestä ja kypsymättömyydestä.
Poistaako kertominen pettämistä? Ei poista. Muuttaako se menneisyyttä? Ei muista. Tässä alkuperäisessä tapauksessa liittoa oli kestänyt KYMMENEN VUOTTA. Pettäjä oli varmaan jo itsekin pitkälti unohtanut pettäneensä. Luultavasti liitto oli ihan kunnossa, kun pari kerran oli yhdessä. Näin ainakin on oletettava, kunnes toisin todistetaan.
Kertoja siis rikkoi liiton tuomalla esille jonkun ikivanhan jutun. Jos hän olisi ollut hiljaa, liitto olisi jatkunut onnellisena mahdollisesti hamaan kuolemaan saakka. Kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Nyt tyytyväinen taitaa olla ainoastaan kertoja, joka saa vahingoniloa toisten liiton rikkomisesta. Petetty tuskin on tyytyväinen siitä, että hänen liittonsa loppui. Pettäjäkään ei varmasti ole tyytyväinen, lapsista puhumattakaan.
Olet mahdottoman hyvä esimerkki ihmisestä joka ei kykene omalta hermoilultaan näkemään muuta kuin omat villahousunsa ja mielipiteensä.
Eli silloin, kun pettää ei kannata kertoa siitä kenellekään, ei juorutäti ystäville varsinkaan. Siispä omana tietonanne pitäkää, kun petätte.
On aika kummallista vähätellä toisen kokemuksia yhden jutun perusteella. Mutta vääntääkseni rautalangasta juttuni pointti oli se, että itse olisin halunnut kuulla mieheni pettämisestä ensijaisesti häneltä itseltään. Koska hän ei sitä itse kertonut, olisin ollut myös erittäin tyytyväinen, jos joku toinen jutusta tietävä olisi sen tehnyt. En kehoita ketään kertomaan päin naamaa varoittamatta puolison pettämisestä, mutta ainakin itse olisin ottanut pettämistiedon vastaan mielelläni myös joltain muulta kuin pettäjältä itseltään. Jos sinua itseäsi on petetty ja olisit mieluummin ollut tietämättä juttua, niin sinulla on tietysti oikeus mielipiteeseesi, muttei se minun kokemukseni arvoa muuta.
Minua ei olisi loukannut yhtään toisten "puuttuminen" asioihini, koska tietämällä pettämisen olisin saanut itse välittömästi päättää, mitä teen elämälläni. Nythän sen päätöksen teki mieheni, joka "pakotti" minut tyytymään joksikin aikaa petetyn naisen rooliin, vaikka se oli vastoin yhteistä sopimustamme. Mielestäni miehelläni ei ollut siihen sen suurempaa oikeutta kuin kenelläkään muullakaan. En tosin pidä kenenkään ulkopuolisen velvollisuutenakaan pettämisestä kertomista. Ei tämä yhteiskunta pelkän parisuhteen ympärille ole rakennettu, kyllä tänne muitakin ihmissuhteita mahtuu. Pahaksi onnekseni pettämisestä ei tiennyt kukaan oma ystäväni, ainoastaan miehen kaverit.
Sitä paitsi esimerkiksi työpaikkapettämisistä ei voi sanoa, etteikö ne vaikuttaisi myös muiden kuin pettäjän elämään. Yleensä pidetään itsestään selvänä, että kukaan ei paljasta juttua, vaan pettäjää/pettäjiä pitää suorastaan suojella. Jos on niin kova hinku juosta vieraissa, siihen ei kannattaisi sotkea ihmisiä, joiden oma moraali joutuu koetukselle. Pettämistapaukset tekee hallaa usein myös työilmapiirille monestakin syystä. Turha itkeä, jos joku paljastaa jutun.
Jos sinusta sloggien käyttäminen tekee ihmisestä "elämää elämättömän" niin saattaapa se joskus olla päinvastoinkin. Itsensä varassa elävien naisten ei tarvitse miestä miellyttääkseen sekstistisesti pukeutua. Voi vaikka olla slogeissa tai ilman vaatteita...
Mutta mikä kenenkin mielestä on toisten asioihin puuttumista? Myös vaikeneminen on joskus ja sillä ei pääse vastuusta esimerkiksi itsensä edestä. Itse olen kerran seurannut yhtä työpaikkaromanssia (mies naimisissa, nainen sinkku, tapahtui pienellä paikkakunnalla). Itse asiassa eniten harmittaa, ettei itsellä ollut rohkeutta kertoa miehen vaimolle, koska ennemmin tai myöhemmin juttu tulee ilmi. Tässä tapauksessa siis myöhemmin ja se oli miehen vaimolle tosi traumaattista, koska hän tajusi hyvin pian todella monen tienneen jutusta. Toisaalta juttu oli myös tosi hankala koko työpaikalle, koska ihmiset joutuivat puhelimessa valehtelemaan vaimolle miehen työmatkoista jne. Tämä siis tapahtui ennen kännyköitä.
En minäkään kertoisi kenellekään kymmenen vuotta vanhasta jutusta, mutta kun ei alkuperäistä juttua paremmin tiedä, niin enpä osaa kertojan motiiveja kommentoida. Mielestäni kirjoituksen ydin oli siinä, että jos pettäjä olisi jutun itse aikoinaan kertonut, enää ei syntyisi pahaa jälkeä.
Juuri näin. Itse olen kertonut kerran pettämisestä, jonka todistajaksi melkein jouduin. En siis juorunnut siitä kolmansille ja neljänsille tahoille, vaan kerroin asiasta suoraan aviovaimolle, joka oli täysin tietämätön miehensä seikkailusta. Myöhemmin selvisi, että aviomiehellä oli ollut vispilänkauppaa useammankin naikkosen kanssa ja taisipa siinä sivussa kokeilla vielä miehiäkin.
Itseä ihmetytti koko tilanteessa juuri tuo keskenkasvuisuus eli pitää mennä naimisiin ja hankkia lapsia, sitoa toinen itseensä, vaikka nuoruus on elämättä. Myöhemmin vaimo kiitti, et kerroin. Aluksi järkytys, mutta kuulemma ero parempi kuin elää valheessa. Antoi myös kenkää eräälle tutuistaan, joka tiesi asiasta, mutta ei kertonut pettämisestä. Voiko tuollaista edes kutsua ystäväksi?
"Itse olen kertonut kerran pettämisestä, jonka todistajaksi melkein jouduin."
Siis "melkein jouduit" todistajaksi. Et kuitenkaan joutunut. Kerroit siis jotain, jota et ollut itse todistamassa. Meilläpäin tuollaista kutsutaan juoruiluksi. Se, ettet juoruillut asiaa pitkin kyliä, ei muuta sitä, että kerroit vain omia luulojasi eteenpäin. Mistä sinä tiesit, että tilanteessa petettiin? Kertoiko joku muu sen sinulle? Miksei tuo joku muu kertonut asiaa miehen vaimolle?
Eivätkö ihmiset ymmärrä, miten vakavan asian kanssa pelaavat, kun kertoilevat luulojaan ja kuulemiaan juoruja eteenpäin? Minusta toisten suhteisiin ei pidä puuttua. Mutta jos nyt joku kuitenkin puuttuu, niin KERRO VAIN ASIOISTA, JOTKA VARMASTI TIEDÄT. Oikein vituttaa tuollainen "melkein jouduin todistajaksi, joten kerronpa sitten eteenpäin" -meininki.
Ei ulkopuolinen kertakaikkiaan saa mennä puuttumaan toisten ihmisten suhteeseen! Tiesipä jotain pettämisiä tai muuta vastaavaa. Sillä tämä ulkopuoleinen ei tiedä kaikkia totuuksia tästä suhteesta muutenkaan.
Ei ole kysymys siitä mitä se petetty kenties haluaa kuulla tai olla kuulematta. Kävikö muuten mielessäsi, että petetty ei todellakaan halua kuulla sitä uutista jonka olisit hälle valmis kertomaan?
Ja vielä, kuinka moni petetty on iloinnut kun on saanut kuulla totuuden? Entä kuinka monta onnellista elää pettäjän kanssa tietämättä asioista yhtään mitään? Mikä oikeus on jollain ulkopuolisella hajoittaa toisten onni?
Minulle on yrittänyt avautua pikku siidereissään vaimoni työkaveri, koskien heidän ulkomaan reissujaan. Sanoin, että saapi pitää kaiken omana tietonaan ja olla hiljaa. Minua ei tuo niin paljon kiinnosta, ei se järvi soutamalla kulu ja on tässä maailmassa tähdellisimpiäkin asioita kuin joku yksittäinen nussimistapaus. Enkä voi tietenkään olla edes varma olisiko sieltä tullutkaan totuutta, olisihan tämä ns. työkaveri voinut yrittää pelata minua hänen lakanoidensa väliin myös. Ihan sama, mutta vietän itse helppoa ja täyttä elämää rakastamani puolison sekä lapseni kanssa. Minun rakkauteni ei ole niin omistushaluista, että se kuolisi yhteen nussimis-sessioon. Samoin itsetuntoni kestää myös tämän. Miettikääpä sitä :).
En ollut tietenkään iloinen, kun kuulin mieheni pettämisestä, mutta olen kyllä kertojalle kiitollinen. Kukaan ei varmaan päin naamaa ilmoita, että miehesi/vaimosi kävi vieraissa. Sinullekin kertomista yrittänyt henkilö teki mielestäni ihan oikein, kun hienovaraisesti yritti kertoa asiasta ja sinä ilmoitit, ettet halua kuulla.
Luulen, että omat ystävät kyllä tietävät, kenelle kannatta kertoa ja kenelle ei. Täysin ventovieraalle kertominen on tietysti kysymysmerkki.