Kuulan sävellyksissä on usein sellaista elegisyytä, melodista eksperssiivisyyttä ja melankoli-koleerista lunteenlaatua heijastelevaa karakteristiikkaa, jota esim. Sibeliuksella harvemmin tapaa. Tuntuu joskus siltä, kuin Sibelius vaikuttaisi jotenkin joskus esim. 3. sinfoniassa, jossain määrin kevyehköltä ja ilottoman ja kevytmielisen hilpeältä railakkaan hauskuuttavan viihde-ja käyttöohjelmiston tuottajalta.
Kuulan taide kun puolestaan on tuota tummutta, synkkyyttä, omituisen surumielisyydenkin siivittämää ahdistuneisuutta, jonhon sisältyy kuitenkin sielulinen puhdistuminen ja täyttymys katharsiksen kokemuksena; jo melko nuorena Kuula sävelsi koskettavan kauniita kappaleita; kuten 21-vuotiaana valmistunut Lyö sydän sekä liediksi että sekakuorolauluksi sovitettuna, joka tuli esittää "kaameasti".
Ja pohjimmiltaanhan ne Kuulan hienosti sovittamat kansanrallitkin ovat karakteeriltaan usein huolettoman hyväntuulisia vailla syviä tuntoja; iloosia, kun Kuulan oma kieltämättä tälle maaperälle sukulaisuutensa tunnustama, suomalaisesti värittynyt, mutta aina persoonallisen ja läpensä omaleimainen melodinen ilmaisutyylinsä, sävelkielensä on väkevää ja patouuneita sielunmaisemia heijastelevaa sävelrunoutta pateettisine nousuineen. Tuuli se taivutti, nyt mua vierähän linnasta linnaan, Nils-Eric Fougstedtin orkestroimana.
Ja jo varhain hän etsi omaa ilmaisuaan vältellen tavanomisia ratkaisuja murtamalla puhtaan kolmisoinnun muunnesävelillä tai kokeillen polyrytmikkaa triolien avulla, melodian annettaessa tehdä suuriakin hyppyjä.
Kuulan tuotannolle, kuten Schubertillekin on tunnusomaista eräs merkillepantavan luonteenomainen piirre:
Tuotannon suhteellinen kvalitatiivinen tasasauhtaisuus pienimmistä teoksista suurimpiin teosten ja sävelnäkyjen välillä. olipa kyse sitten suurimnuotoisista ja laajamitaisista sinfonisisyta sävelrunoista tai liedeistä, piano-ja viulukapaleista, jiden tyylillinen kirjo ulottuu kansallisromanttisista pikkukappaleista, Piirileikki, jonka voisi tulkita omalla tavallaan karikatyyriksi Sibe salonkikelpoisesta pianotyylistä, ilman syviä vesiä, harmonisesti koksävelasteikkoa selkeään molliin yhdistyneenä käyttäviin impressioistisiin, alitajunnasta kumpuaviin psykoogisisoiviin, spiraalimaisiin usi-ja sävelnäkyihin Hitchkockin hengessä, tai orkesterisarjan Sade tai hiidet ne viorvoja viritti Edgar Allan poen kauhuromantiikan hengessä.
mutta myös ja ennenb muuta laajaan ja karakteereltaan hyvin vahtelevaan ja mino-ilmeiseen mies-nais-ja sekakuorotuotantoon, monia dramatikaltaan ja lyyriseltä herkkyydeltään vaikuttavia kananlaulusovituksia unohtamatta.
Tästä kaikesta vomme päätellä, että kuula oli hyvin monipuolinen säveltäjä, joka taisi paitsi kamarimusiikillisen, ja vokaalisen ilmaisun kaikkine sävyineen koko ilmaisuasteikolla, myös orketraalisten keinovarojen hallinnan,joka osaltaan heijastui kamarimusiikiteoksiin, ja josta lumoutuneena nykysäveltäjämmekin tämän jalanjäljissä kulkevat.
Lampaanpolskahan perustunena yleismailmalliseen kansanmelodiaan, La Foliaan, tummaan ja jykevään sointupohjaan verhottuna mollivoittoisena, on Kuulan ainoa variaatiomuoitoinen pianosävellys ja niitä harvoja muunnelmamuodolle pohjautuvia sävellyksiä ylimalkaan, jonka hän ilm. koskaan ilmoille kirvoitti, kansainvälistä kansanlauluperinnettä edustavana, kutenkin aitoa Kula-melankoliaa henkivänä järkyttävä todiste sielullissta kamppailusta. Kaikea muua klui hilpeää kansanmusisointia pelimannihengessä.
Kuulan taide kun puolestaan on tuota tummutta, synkkyyttä, omituisen surumielisyydenkin siivittämää ahdistuneisuutta, jonhon sisältyy kuitenkin sielulinen puhdistuminen ja täyttymys katharsiksen kokemuksena; jo melko nuorena Kuula sävelsi koskettavan kauniita kappaleita; kuten 21-vuotiaana valmistunut Lyö sydän sekä liediksi että sekakuorolauluksi sovitettuna, joka tuli esittää "kaameasti".
Ja pohjimmiltaanhan ne Kuulan hienosti sovittamat kansanrallitkin ovat karakteeriltaan usein huolettoman hyväntuulisia vailla syviä tuntoja; iloosia, kun Kuulan oma kieltämättä tälle maaperälle sukulaisuutensa tunnustama, suomalaisesti värittynyt, mutta aina persoonallisen ja läpensä omaleimainen melodinen ilmaisutyylinsä, sävelkielensä on väkevää ja patouuneita sielunmaisemia heijastelevaa sävelrunoutta pateettisine nousuineen. Tuuli se taivutti, nyt mua vierähän linnasta linnaan, Nils-Eric Fougstedtin orkestroimana.
Ja jo varhain hän etsi omaa ilmaisuaan vältellen tavanomisia ratkaisuja murtamalla puhtaan kolmisoinnun muunnesävelillä tai kokeillen polyrytmikkaa triolien avulla, melodian annettaessa tehdä suuriakin hyppyjä.
Kuulan tuotannolle, kuten Schubertillekin on tunnusomaista eräs merkillepantavan luonteenomainen piirre:
Tuotannon suhteellinen kvalitatiivinen tasasauhtaisuus pienimmistä teoksista suurimpiin teosten ja sävelnäkyjen välillä. olipa kyse sitten suurimnuotoisista ja laajamitaisista sinfonisisyta sävelrunoista tai liedeistä, piano-ja viulukapaleista, jiden tyylillinen kirjo ulottuu kansallisromanttisista pikkukappaleista, Piirileikki, jonka voisi tulkita omalla tavallaan karikatyyriksi Sibe salonkikelpoisesta pianotyylistä, ilman syviä vesiä, harmonisesti koksävelasteikkoa selkeään molliin yhdistyneenä käyttäviin impressioistisiin, alitajunnasta kumpuaviin psykoogisisoiviin, spiraalimaisiin usi-ja sävelnäkyihin Hitchkockin hengessä, tai orkesterisarjan Sade tai hiidet ne viorvoja viritti Edgar Allan poen kauhuromantiikan hengessä.
mutta myös ja ennenb muuta laajaan ja karakteereltaan hyvin vahtelevaan ja mino-ilmeiseen mies-nais-ja sekakuorotuotantoon, monia dramatikaltaan ja lyyriseltä herkkyydeltään vaikuttavia kananlaulusovituksia unohtamatta.
Tästä kaikesta vomme päätellä, että kuula oli hyvin monipuolinen säveltäjä, joka taisi paitsi kamarimusiikillisen, ja vokaalisen ilmaisun kaikkine sävyineen koko ilmaisuasteikolla, myös orketraalisten keinovarojen hallinnan,joka osaltaan heijastui kamarimusiikiteoksiin, ja josta lumoutuneena nykysäveltäjämmekin tämän jalanjäljissä kulkevat.
Lampaanpolskahan perustunena yleismailmalliseen kansanmelodiaan, La Foliaan, tummaan ja jykevään sointupohjaan verhottuna mollivoittoisena, on Kuulan ainoa variaatiomuoitoinen pianosävellys ja niitä harvoja muunnelmamuodolle pohjautuvia sävellyksiä ylimalkaan, jonka hän ilm. koskaan ilmoille kirvoitti, kansainvälistä kansanlauluperinnettä edustavana, kutenkin aitoa Kula-melankoliaa henkivänä järkyttävä todiste sielullissta kamppailusta. Kaikea muua klui hilpeää kansanmusisointia pelimannihengessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toivo Kuulasta. Kyllä Kuula oli loistava ja sai Sibelius komeasti hänet opetettua.=) Ikävästi kävi kansalaissodassa mutta henki elää..
"Tänään lasketaan ystävä Toivo Kuula maan kylmään poveen. Miten pohjattoman surullinen onkaan tämä taiteilijakohtalo ! Paljon työtä, lahjakkuutta ja rohkeutta – elämänrohkeutta – ja sitten kaikki lopussa."
Ei Kuula kuitenkaan koskaan ollut Sibeliuksen veroinen, vaikka taitava ja monipuolinen säveltäjä olikin.
Ehkä se synkkyys ja melankolia näkyy aina tällaisessa suomalaisuuden peruskivissä, kuin nämä molemmat ovat...
Roskaa! Kuinka joku edes voisi olla maailman nhuonointa säveltäjää huonompi?, kuten Sibeliuksesta on kirjoitettu Ranskassakin Rene Leibowitzin toimesta.
Sitä paitsi Jag vill inte sjunga på svenska!
Kuula oli ylivoimaisesti menestyksekkäämpi kontrapunktikkonakin kuin koulupoikamaista kontrapunktiikkaa viljelevä Sibelius, jonka 5. sinfonia on lähestulkoon pelkkää tremoloa.
Olen varma sitä, että mikäli Kuula olisi saanut valmiiksi Jupiter sinfoniansa sen taivaita syleilevä kosmiset mittasuhteet olisivat jättäneet Mahlerinkin varjoonsa ehkä puolitoistatuntisessa kestossaan.
Sibeliuksen kuorotuotanto on kansallisromanttisia pikkukappaleita, joita ei voi suuren taiteen kirjoihin laittaa.
No voi herranjestas, vai Ranskassa kirjoitettiin.. =) hauskaa...
Onko kaikki kritiikki totta ja asia on sitten käsitelty?
Ranskalainen kriitikko kirjoittaa että Sibelius on huono, niin se on siinä sitten, asiasta ei enää puhuta?? hölmöä... mutta et taida mikään asiantuntija ollakaan. =)
Kuka määrittää taiteen arvon? Kriitikotko?
Esimerkiksi Sibeliuksen 2.Sinfonia on yksi kauneimmista...
Kyllä Sibelius on ehdottomasti yksi maailman suurimmista säveltäjistä! Sitä ei käy kieltäminen. Ei tietenkään kaikki voi tykätä kaikesta, eikä tässä olekkaan siitä kyse..
Ai niin, jos Ranskalaiset sanoivat... no sitten... =) hehehe..
Pärjäile!
Tää on just vaan niin suruisaa, ainaskin tällasen Kuulafanin kannalta, kun ei Kuulan noita taiteellisesti kunnianhimoisimpia teoksia oikein kuule; stabat materia, oratoriomaista orjan poikaa ja orkesterilauluja..
Nii-in Kuula oli kyllä omanlaisensa tyyppi, aikamoinen. En kyllä pidä tosta, kun pistetään, että toi kuula on parempi kuin sibbe yms. Onkos siinätapauksessa sitten sellainen "paras " säveltäjäkin mahd. olemassa!?