Mikä helpotus, mikä kivi on vierähtänyt harteilta kun ei enää tarvitse vaivata päätään suhdekoukeroilla.
Ennen olin aina tuskaistunut ja masentunut ja itsetuhon partaalla.
Nyt olen jo pari vuotta elänyt vain itselleni, ottajia olisi ollut, mutta olen päättänyt etten enää ala siihen hommaan.
Murheita siitä vain joka kerta saa, ennemmin tai myöhemmin. Ei mitään ikuista rakkautta enää nykyään ole olemassakaan.
Ja jos ei ole,miksi ihmeessä haaskaisin aikaani ja rahaa johonkin ohimenevään humpuukkiin?
Sen sijaan voin sijoittaa kaiken liikenevän aikani ja varani vain oman elämäni parantamiseksi.
En minä sitä sano, että VOI OLLA että mieli joskus vielä muuttuu, mutta suoraan sanottuna en usko, sillä sehän olisi jonkinlaista "taantumista"..
Miksi haluisin taas elämääni tuskaa, murheita, päänvaivaa, epätoivon kyyneleitä?
Miksi ihmeessä muuttaisin mieleni?
Eron jälkeen olin pitkään varma että kuolen jos jään yksin, olin melkeinpä valmis heittäytymään minkä tahansa renttumiehen syliin.
Mutta onneksi pidin pääni ja nyt olen jo niin tottunut siihen ettei kukaan minuun koske, enkä tästä olotilasta halua luopua!
Lämpimästi suosittelen kaikille, ei suhdetta, ei murheita, kyllä se vaan näin on!!
Ennen olin aina tuskaistunut ja masentunut ja itsetuhon partaalla.
Nyt olen jo pari vuotta elänyt vain itselleni, ottajia olisi ollut, mutta olen päättänyt etten enää ala siihen hommaan.
Murheita siitä vain joka kerta saa, ennemmin tai myöhemmin. Ei mitään ikuista rakkautta enää nykyään ole olemassakaan.
Ja jos ei ole,miksi ihmeessä haaskaisin aikaani ja rahaa johonkin ohimenevään humpuukkiin?
Sen sijaan voin sijoittaa kaiken liikenevän aikani ja varani vain oman elämäni parantamiseksi.
En minä sitä sano, että VOI OLLA että mieli joskus vielä muuttuu, mutta suoraan sanottuna en usko, sillä sehän olisi jonkinlaista "taantumista"..
Miksi haluisin taas elämääni tuskaa, murheita, päänvaivaa, epätoivon kyyneleitä?
Miksi ihmeessä muuttaisin mieleni?
Eron jälkeen olin pitkään varma että kuolen jos jään yksin, olin melkeinpä valmis heittäytymään minkä tahansa renttumiehen syliin.
Mutta onneksi pidin pääni ja nyt olen jo niin tottunut siihen ettei kukaan minuun koske, enkä tästä olotilasta halua luopua!
Lämpimästi suosittelen kaikille, ei suhdetta, ei murheita, kyllä se vaan näin on!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikka itsekin olen vuosia sinkkuna elänyt ei se nyt NIIN hienoa ole! Sulla on tainnut olla todella surkeita suhteita kun noin olet "vapautunut taakoistasi." Kyllä minulla jotain liikahtaa rinnassa kun näen onnellisia tuttava-pariskuntia... Perusteletko/oikeutatko itsellesi yksinäisyyttäsi noin sinkkuna olemisen hehkuttamisella?
Oma käsi paras käsi, ei enää ikinä suhteita eikä yhdenillan juttujakaan kuin todella varoen, kuitenkin suurin osa yrittää jotenkin suhde juttuja ehdottelemaan. Oma käsi on se paras rakkauden antaja!
Ainakin omalla kohdallani koko systeemi on mennyt jo niin pitkälle, etten juurikaan edes itsetyydytä enää..
Ollessani suhteessa itsetyydytin sitäkin enemmän, aina kun ei oma kulta ollut lähistöllä, töissä esim. niin tauoilla vähän omaa kivaa..
Mutta eipä ole enää sitäkään murhetta! Nyt voin sen sijaan nautiskella tauoilla eväitäni ja antaa itseni lihota entisestään, melkein on jo 100 kiloa mittarissa, eikä harmita!
Voin painaa vaikka 200 kiloa, eikä tarvitse murehtia että meneekö mieheltä halut.
Tervetuloa läski, tervetuloa diabetes sun muut!
Elämä on sittenkin ihanaa:)
diabetes ei ole mikään leikin asia. Esim. isoisältäni meni näkö toisesta silmästä diabeteksen takia. Tuota menoa myös sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa. Haluatko sydänkohtauksen vai? Minä en ainakaan! Kävin terveystarkastuksessa ja siellä todettiin kohonneet kolesteroliarvot vaikka olen nuori, hoikka ja syön suht terveellisesti. Ruokavaliota piti muuttaa tavallista tiukemmaksi, joka johti ekaksi mässäilyyn. Nyt olen taas raiteilla. Tuo veritulpan ja sydäninfarktin ajatteleminen vie ihmeesti hohdon kaikista sipseistä ja pizzoista. Kyllä minä niitä joskus syön, mutta paljon löytyy rasvattomiakin herkkuja kuten viinirypäleet ja limu. Jos vain tykkää makeasta niin helposti saa rasvaiset herkut korvattua rasvattomalla tai kasvirasvalla, esim. kermajäätelön kasvirasvajäätelöllä. Ja tosi hyvää on! En halua pilata kenenkään herkutteluiloa, tykkään itsekin ruoasta, mutta halusin vain varottaa. Ja tosiaan jos sen diabeteksen saa niin joutuu lopullisesti sanomaan hyvästit sokerille. Jos syö normaalisti niin voi syödä pullaa ja karkkiakin kohtuullisesti. Hyvä tapa on pitää vaikka karkkipäivä niin säästyvät hampaatkin kariekselta. Mikä myös motivoi syömään terveellisesti on laihdutus, sillä silloin saa samalla näkyviä tuloksia, toisin kuin vain terveyttä ajatellessa. Emmehän näe niihin verisuoniin onko niissä kolesterolia ja kalkkeutumia vai ei, mutta laihtuminen näkyy vaa'alla ja vaatteissa. Laihtuminen muuten alentaa kolesterolia.
Eri mieltä, yksin olen minäkin mutta en halua missään nimessä lihoa ja sairastua ja voida huonosti. Vaikka en miesten takia haluisi pysyä kunnossa ja terveenä niin haluan sitä itseni takia sekä paremman olon ja terveyden takia.
Toisaalta; ihastuminen saa tsemppaamaan monilla alueilla myös itsestään huolehtimisesa. Mutta ilman sitäkin kannattaa. Jos arvostaa itseään niin hoitaa tomumajaansa niin että kunnossa pysyy.