epäilyttämään tämä! siis se että löydän itteni 3-5 vuoden päästä samoilta lakanoilta jonku sen mun (oman)naisen kanssa.. siis vaikka toivon sitä enemmänkuin mitään muuta..
hmm.. ja kun viikonloppuna oli niin mukavaa olla baarissa, oli mulla oikee seuraakin.. ja sain painaa pään toisen viereen.. se oli mahtavinta mitä tiedän..
mutta en usko siihen ollenkaan.. musta ei ole suhteeseen.. mäen tiedä mikä siinä on! mä pelkään sitä, vaikka toivon, mä pelkään että kun rakastun niin mut petetään vaikka en ole 3-4 vuoteen seurustellu ... mä pelkään että en täytä niitä miehisyyden vaatimuksia, ja nainen lähtee ja löytää jotain muuta?!
mä olen lone wolf yksin viihdyn....
hmm.. ja kun viikonloppuna oli niin mukavaa olla baarissa, oli mulla oikee seuraakin.. ja sain painaa pään toisen viereen.. se oli mahtavinta mitä tiedän..
mutta en usko siihen ollenkaan.. musta ei ole suhteeseen.. mäen tiedä mikä siinä on! mä pelkään sitä, vaikka toivon, mä pelkään että kun rakastun niin mut petetään vaikka en ole 3-4 vuoteen seurustellu ... mä pelkään että en täytä niitä miehisyyden vaatimuksia, ja nainen lähtee ja löytää jotain muuta?!
mä olen lone wolf yksin viihdyn....
Vastaukset 7
Vanhimmat
...lopettaa ton ruikutuksen. Harvaa nimittäin kiinnostaa. Jos kerran sanot viihtyväsi yksin niin mitä hittoa valitat?
Jos et oikeasti viihdy, niin kannattaisiko jo lopettaa tuon yksinäisen suden statuksen esittely kaikille ennen kuin tajuat itsekin, kuinka noloa ja lapsellista se on. Kaipaat vain sääliä, ja sitä et ainakaan minulta nyt saa. En toki tiedä taustaasi, mutta lopulta vain ihminen itse voi potkia itsensä ylös suonsilmästä, siinä ei muiden säälittelyt auta. Kokemusta on.
Itse näin jo 10-vuotiaana parhaaksi vaihtoehdoksi elää yksin, ja tunne on vain vahvistunut vuosien ja vuosien vieriessä. Baareissa en käy, ja vaikka tarjouksia on silti tullut, on jokainen kysyjä saanut kohteliaat pakit. Toisin kuin sinä, minä en valita, koska olen itse tieni valinnut, ja tiedän sen kohdallani oikeaksi. Nautin yksinäisyyden antamasta omasta rauhasta ja ajasta ajatella asioita laajassakin mittakaavassa. Saan olla oma itseni ja kehittää itseäni joka osa-alueella. Suosittelen sinullekin lämpimästi. Toiseen ihmiseen et voi luottaa, etkä tämän varaan omaa elämääsi rakentaa. Tai tietenkin voit, mutta tulokset on nähty monta kertaa.
Jos nyt kuitenkin päätät edelleen metsästää sitä kumppania, niin kannattaisi ehkä lopettaa edes nämä lone wolf-jutut? Kiitos.
olkoon mun nikki sitten tästä lähin perkele
Toi kaikenlainen pelko parisuhteesta on kaikista pahin sinun ongelmasi. Siitä sinun täytyy päästä eroon ennekö voit kuvitella aloittavasi vakavampaa suhdetta. Se on sitä miesten perinteistä sitoutumisen pelkoa.
Jos todellakin ole kasikakkonen ni älä murehdi vielä tuollaisia asioita vaan jatka elämistä ja pidä hauskaa, kyllä ajatukset jossain kohtaa kääntyy oikeille raiteille. Sulla ei tossa iässä ole mikään kiire ajatella parisuhdetta noin syvällisesti. Tulet myöhemmin huomaamaan ku joku oikein todellinen tapaus astuu sun nokan eteen ni silloin sun ei tarvitse tuollaisia asioita miettiä ollenkaan. Siinä kohtaa sua viedään ku litran mittaa ja et pistä hanttiin laisinkaan.
Miehisiä suoritus paineita sun ei kannata pelätä ollenkaan nekin häviää aikanaan. Siihen voisin sellaisen vinkin antaa et älä missään nimessä tee sitä tyydyttääksesi omaa mielihyvää vaan tee se vain tyydyttääksesi toista ja tee sen eteen mitä vaan pystyt ja kuulostele toista niin huomaat mistä hän pitää ja jatka sillä rintamalla ni loppu tulos on taattu ja oma mielihyvä tulee siinä mukana.
siis yritän sanoa että, minut on petetty joka suunnalta en usko enää kavereihin enkä naisiin ja sen olen niillekkin sanonut.. nyt kun mulla ei niitä ole(heh jees onkai se löyhäpäisyys vieny nekin) niin en voi mitenkään pitää hauskaa, naisiakaan en saa iskettyä mistään koska, näytän aina sellaiselta tyhjäpäältä/etsijältä/tyhmältä/paskalta,
tyttöystävä kandidaatit olen pelottanut pois ainakun en tajua että mitä toikin nainen mussa näkee, vaikka niitä joskus tulee (naisia) en silti tajua mitää, mä en tajua että nainen voi olla kiinnostunut musta mä en tajua, sitten vasta ku naiselta tulee viesti että: "olit kyllä kiinnostava, ja halusin että ollaan kavereita ehkä enemmänkin, mutta kun otit sen tuolla asenteella, niin"
näitä on kandidaatteja on helvetin paljon ja kaikki harmittaa aivan vietävästi, ne kaatui kaikki siihen mun typeryyteen..
mulla on asennevamma, tai muuten vain vamma, olen liian hätäinen ja siinä se mun vika onkin..
ennen en ollut
mä olen kerran odottanut yhtä naista....
oltiin kavereita, mä rakastuin häneen (en tajunnu koko asiaa) ja hänkin muhun.. oltiin kavereita, mä en saanu sanottua, sanoin aina mä rakastan sua (ja lisäsin) kaverina.. niin meni 3 - 7kk ja sitten kun uskalsin sanoa ja soitin että mä nyt mennään elokuviin mulla on sulle tärkeää sanottavaa, nainen sanoi niin mullakin, mutta haluan sanoa sulle tämän nyt , kertoi että oli ollut muhun aivan lätkässä kauan aikaa... ja sitten kyllästyny mun odotteluun..
jatko meni näin...
mä löysin yhen Jarkon tos kk sitten ja nyt me seurustellaan... tänään meen Jarkon luo... joo joo...
raportti
odotin tarpeeksi jotta sain naisen ihastumaan ja rakastumaan mutta odotin liikaa
nykyään meneekin että olen liian hätäinen.. ja en ole saanut sitä korjattua... en vaikka yritän kuinka,(olen jopa kadottanut puhelimen viikoksi, mutta kun se löytyy... olen liian hätäinen.. jos saan numeron naiselta niin "pommitus" alkaa ja kokemuksesta voin sanoa että onneksi kukaan näistä naisista ei ole vielä poliisia "viheltäny väliin"
joo o.. kylläpä tuntuu hyvältä kertoa tämä kaikki.. nyt pitää varmaan mennä jollekkin ammattiauttajalle, jos se saisi mun pääni kuntoon. mutta tuskinpa se mitään auttaa, voi jos olis sellainen ruuvattava pää, sais laittaa jonku fiksun ihmisen pään tilalle..
Et sinä mitään kallon kutistajaa tarvitse vaan sun täytyy itse miettiä sun omia ajatuksia.
Selvästi sua kaivertaa liikaa tuo sun mainitsema juttu minkä mielestäsi itse pilasit. Et sinä sitä ite pilannut vaan kyllä osasyyllinen on tuo toinen osapuoli. Uskoisin näin et jos hän olisi sinuun ollut todellakin lätkässä niin ku sanoit ni kyllä hän siinä tilanteessa olisi itsekin tehnyt jotain. Mutta ei väitti vaan ettei jaksanut odottaa. Kuulostaa vähän teennäiseltä sanonnalta.
Opettele oleen tyrkyttämättä itseäsi liikaa sinä teet sitä nyt koska juuri toi edellinen vehtaaminen vaivaa sinua liikaa joten et uskalla edetä hitaasti ja varmasti. Pelkäät menettävän toisen vastaavanlailla uudestaan. Älä ota menneitä taakkana vaan käsittele ne opettavaisena asiana. Elämä opettaa joka päivä on vaan itsestä kiinni kuinka asiat osaa tulkita.
Tiedän kokemuksesta et tuollaiset tapahtumat särkevät ihmistä joksikin aikaa, toiset käsittelevät asiat lyhyessä ajassa ´ja toisilla se vie sit liiankin pitkään. On käsittämättömän vaikea asia ensiksi rakastua toiseen korvia myöten ja sitten tuntea se pettymys, raastava kipu sisimmässää ku asia loppuu. Elämä on rankkaa mutta rehellistä.
Sinäkin tunnut sellaiselta ihmiseltä joka ei halua lopun elämäänsä olla yksin vaan haluat itsellesi toisen rinnalle.
Jos näin haluat sun pitää kasvaa sisäisesti sekä lopettaa tuo äärimmäinen negatiivisuus ja alkaa hymyillä sekä odottaa mielenkiinnolla huomoista päivää.
niin toi mainitsemani juttu tapahtui kun olin 18 vuotta, aikaa kului tulin 20:seksi ja siinä sivussa
(nainen nro2} tavattiin internetissä se laittoi mun ilmoitukseen vastauksen ja tuntui oikealta kirjoiteltiin kuukauden ja juttu luisti, nähtiin ja juttu luisti, se antoi numeron ja kirjoitti että sä olet mahtava tyyppi, mennään shoppailemaan jne jne ja bilettämään joskus.. no viestiteltiin siinä kahtena viikkona ja puhuttiinkin puhelimessa
no se kaatui liikaan yrittämiseen, siis laitoin sille tekstiviestillä yhtenä päivänä (kun olin niin kurjana yksinäisyydestä) mitäs sulle kuuluu? (halusin piristyä) ei tullu viestiä, pilasin senkin sitte lopulta siihen että laitoin että ei saatana tarvi vastata jos ei huvita.. tiedän... vitutti niin kovaa silloin.. en tiedä mikä muhun meni.. yksinäisyys..
(nainen nro3) olin 22, tavattiin festareilla , puhe ja keskustelu sujui ja ihastuin ja se sanoi mulle heti seuraavana päivänä että ihastuin suhun! mäkin sanoin niin , olihan se nainen sellainen viehättävä23 vuotias akateeminen nainen... ja sitten seuraavat 2 viikkoa tekstiviesteiltiin ja nähtiin, näin sitä varmaan kaksi kertaa sen festivaalin jälkeen...
se jo rupesi puhumaan seksistäkin... ja oli suuri huokutus viedä sen neitsyys, (mutta en tajua mitä tapahtui mä yksinkertaisesti vain vedin pakin pääälle.. en halunnutkaan vaan laitoin taas jotain negatiivistä tekstiviestillä :)
nainen nro 4 - 9 en halua puhu, (salassapitovelvollisuus on 1,5 vuotta)
EN ole homo, miehet ei kiinnosta ei pätkääkään.. ja naiset kyllä vielä kiinnostaa, mutta pelottaa sekin että kun olen nyt 23 puolet lisää hölmöilyä olen 50 ja silloin ei enää viitti mitään yrittää, mä varmaan vihaan sen ikäisen naisen vartaloa... mä arvostan urheilullisuutta ja fyysisesti kunnossa pysymistä mutta näköjään en
ole itte pysynyt kuin fyysisesti kunnossa, henkinen minä on varmaan tollainen 10vee pikkukakara.. en tiedä...
äh.. tuntui taas mukavalta kirjoittaa..
Taitaa olla niin et useimmat miehet ovat henkisesti lähellä tuota kymmentä ikä vuotta ja välillä tuntuu et käytöskin vastaa sitä. Kovin rankkaa sulla on ollut mut sun iässä on aikaa opetella uusia asioita itsestäsi.
Jutista päätellen uskoisin että vika on vain ainoastaan siitä että et uskalla päästää ketään liian lähelle itseäsi ja tunne purkautuu noilla sinun ilkeillä tekstiviesteilläsi.
Edelleen väittäisin et sua vaivaa toi negatiivisuus ja menneet liikaa, sinun pitäisi asetella oma arvomaailmasi uusiin puihin ja miettiä asioita uudelleen.
Ei tossa sun nainen nro kakkosessa ainakaan mitään liika yrittämistä ollut vaan ihan normaalia kahden keskistä kanssa käymistä. Sulla vaan purkauitui toi ylenpalttinen negatiivisuus ku et saanut vastausta viestiisi. Sinä taidat vaan hamuta liikaa huomioita itseesi ja vedät herneen heti nenään ku toinen ei vastaa.
Minustakin tuntuu et vastaat mun viesteihin välillä aikas agressiivisesti jos luet jotain mitä et halua lukea. Karista tuo ominaisuus itsestäsi ja opettele oleen hätäilemättä asioissa.