Suurin syyllinen tässä olen minä. Minä vaikka sinua rakastankin, en sitä kykene sinulle osoittamaan omaa saamattomuuttani. Anteeksi, että jos olet joutunut kärsimään minun takiani. Jos elämä olisi helppoa...
Toivottavasti helpottaa...
Toivottavasti helpottaa...
Vastaukset 20
Vanhimmat
jukses takaisin luokseni... selvitetään kaikki asiat yhdessä!
"Mä haluan uskoa siihen, että mä joskus tapaan ihmisen, jonka kanssa mä voin
asettaa oman koskemattomuuteni alttiiksi. Joka on muutakin kuin teoriaa ja
fyysistä akrobatiaa. Johon voi uskoa, jonka voi laskea itseensä, joka ei
jätä takaovea auki varmuuden vuoksi ja jonka takia mun ei tarvitse ripustaa
laskuvarjoa selkään. Joka antaa mun olla olin mä sitten liikaa tai liian
vähän."
Mä jo pikkasen luulin...mut elämä on.
meni pieleen miksi käytit "takaovea" ja juoksit karkuun??
Voi miten toi sun toiseks viimeinen lause vaikuttaa niin tutulta..kirjoititko sen ihan tarkoituksella vai sattumalta?
että tämä viesti ketään helpottaa. Keneltä, kenelle, ei mitään toivoa tunnistaa? Entä sisältö? Jos tämä olisi minulle, ajattelisin ensin, että ihanaa, hän sittenkin rakastaa - kaikki ei ollutkaan vain omaa mielikuvitustani enkä tehnytkään itsestäni narria tunnustamalla omat tunteeni. Ja heti perään, että hän siis mieluummin antaa minun kärsiä, kaiken muun lisäksi myös tämän "vaikenemisen" vuoksi, kuin kertoo tunteistaan minulle. Ja jos tämä olisi minulle, hän tietäisi kyllä, etten mitään häneltä vaatisi enkä käyttäisi tietoa muutenkaan millään lailla "hyväksi". Haluaisin vain, että arvostuksensa minua kohtaan, ihmisenä ja naisena, ilmenisi rehellisyytenä. Vaikkei se olekaan helppoa tässä tilanteessa.
Joka tapauksessa ajattelen ja tulen ajattelemaan häntä vain hyvällä ja toivoisin niin kovin, että minulla olisi valta ja voima hänen suuria murheitaan jollakin lailla keventää...
Enkä milloinkaan tule ymmärtämään, miksi hän pitää minua epäluotettavana. En kerta kaikkiaan keksi mitään selitystä sille. En muististani enkä kirjoittamistani viesteistä. Ellei hän sitten tarkoittanut sitä, että pelkää minun edelleen roikkuvan kiinni, ei luota minun ymmärtävän hellittää (No, täällä olen vielä kysellyt selitysten perään, mutta eihän hän lue näitä ellei ole kiinnostunut tunteistani. Livenä en häiritse.)
Jos olisi joku muu syy, haluaisin toden totta sen tietää. Haukkuisi vaikka pystyyn, syystä tai syyttä, sen kestäisin. Haluaisin saada tilaisuuden pyytää anteeksi, jos olen satuttanut. Epäluottamus on syvä haava, loukkaus, joka osaltaan estää sydäntäni paranemasta. Tunnustettava on kyllä, että asia saattaa olla myös toisinpäin, koska olen epäillyt hänen luotettavuuttaan. En tiedä, kuinka paljon se häntä häiritsee. Haluaisin korjata senkin, kertoa kaiken, mutta se on vaikeaa tilanteessa, jossa tunnen olevani ei-toivottava ahdistelija. Siis rehellisyyttä peliin, kiitos, lupaan vastata siihen rehellisyydellä.
tekstejä voi tosissaan ottaa..siinä todellinen syy..suhde ei ole kehittynyt niin pitkälle kuin kuvittelet...
tekstejä voi tosissaan ottaa..siinä todellinen syy..suhde ei ole kehittynyt niin pitkälle kuin kuvittelet...ja lisäystä, olen kyllä päivittäin näitä tekstejä lukenut, mutta mistään ei ikinä voi olla täysin varma.
yhtään mihinkään, ja olen samaa mieltä siitä, ettei näiden kirjoitusten varaan voi mitään rakentaa (epäilen vahvasti, että välillämme on joku juttu joka juontaa juurensa väärään luuloon siitä, kenen kanssa on täällä "keskustellut"). Mutta tässä tapauksessa on toinen meistä kertonut tunteensa livenä (minä). Eli tunteitteni laatu ei liene epäselvää. Jokin muu taitaa olla.
Ja myönnän, että siinä on paljolti syynä oma persoonani, olen pohjimmiltaan aivan hirveän ujo ja epävarma itsestäni naisena, ja hän ei taida sitä vieläkään tajuta. Eikä sitä, että tämä on mulle(kin) todella vaikeaa, ja vaikka tunteistani häntä kohtaan olenkin varma, en silti oikein aina itsekään 100% varmuudella tiedä, mitä meistä haluan ja varsinkaan sitä, mihin pystyn. Näitä ei taida voida etukäteen suunnitella, kun ei tiedä, miten menisi. Mutta haluaisin ottaa selvää, se on varmaa. Saattaa hän epäillä sitäkin, onko se yksi muutos tulossa elämääni vai ei. Ehkä hän luulee, että vedätän...? Eikä näe, kuinka paha olo mulla on???????????
Juu, ei tämä ollut sinulle, Juoksija (luulisin). Tämä oli taas tätä "pakko-jonnekin-pukea-sanoiksi" ajatustenvirtaa. Sori.
jos olisit Hän.. Sanoisin että syytä molemmissa, mutta sinua minäkin pitäisin enemmän syyllisenä.. Saamattomuuteen en usko, on vain siihen verhottua välinpitämättömyyttä.. Enkä usko rakkauteen joka on välinpitämätön. Olen joutunut kärsimään vuoksesi, vieläkin jokin sisälläni repii..tekee kipeää. Saat silti anteeksi, olit elämäni rakkaus..olet sitä valitettavasti vieläkin vaikka olen ns. mennyt eteenpäin jonkin verran. Pyrin irti.. Ei elämä helppoa ole, mutta miksi tekisi siitä toiselle ihmiselle vieläkin vaikeampaa omilla teoillaan..
Helpottaa ehkä.. Toisinaan.
sen minä teen.
..jos olisit Hän..tahtoisin että lakkaisit olemasta välinpitämätön..edes kertoisit syyn siihen, suoraan. Kasvotusten. Ottaisit yhteyttä..sitä haluaisin. Päästäisin kyllä menemään sen jälkeen lopullisesti, jos/kun sitä haluaisit..kunhan auttaisit löytämään sen puuttuvan pisteen.
Tuskin.
.. kuin puhuisit minulle, voisin hyvin olla alkup. kirjoittaja. Voin kertoa sinulle kaiken, jos sitä haluat. Olen niin pahoillani. Olet silti elämäni rakkaus.
...toivottavasti se "hän" en ole minä...
sinun jäävän... haluaisin vielä tuntea kosketuksesi, vartalosi, tuoksusi, liian pitkä aika mennyt... olen joka päivä halunnut koskettaa sinua, nyt lähdet pois, enkä edes näe sinua enää.
vokotella uutta kohdetta jo?
Mikä siitä tekee niin vaikeaa? Enkö sinusta ansaitse kuulla totuuden tilanteesta ja tunteistasi? Ottaen huomioon kuinka paljon minä olen tässä rypenyt ja ryvettynyt (suurimmaksi osaksi aivan turhaan).
En syytä itseäni enkä sinua. Perseelleen meni täydellisesti mutta turha näin jälkikäteen katua. Olihan siinä syytä muissakin, jotka sekoittivat pakan kokonaan... Teit ehkä niin kuin oli silloin pakko (en tiedä mitä kaikkea muuta mieltäsi silloin painoi...) mutta korjaa nyt hyvä mies tilanne ja kerro minulle mitä ajattelet ja tunnet. Ja jos et tunne mitään, päästä minut menemään. Lupaan etten häiritse sinua sen jälkeen koskaan. Nyt saattaa olla että sen vielä hulluudessani tulen tekemään...
Etkö jo tajua että minäkin pelkään? Haluan ja kaipaan sinua kuitenkin niin paljon, että ensimmäisen kerran elämässäni haluaisin kokeilla vaikka se hirvittääkin. Ei se sulje pois elämästä niitä tärkeitä asioita. Ei sen tarvitse olla helppoa jos se on muuten sen arvoista...
Mitä sinä haluaisit minun (sen toisen tekevän)?
..........
uskon (toivon) tekstisi olevan minulle. Mitäkö haluan sinun tekevän? Odotan viestiäsi, haluaisin tavata, ja keskustella asiat silmätysten.
Et ole syyllinen
yhtään enempää kuin minäkään.
Tässä vain kävi näin....
En minäkään kykene,
enkä uskalla tunteitani julistaa.
Mitä tapahtui, tapahtui...
oli uskomatonta ja ennen kokematonta.
Jos olisi helppoa,
olisinko vierelläsi???
Anteeksi sinullekin...