Olen eronnut kirkosta, koska en ole uskovainen ihminen. En kuitenkaan ole ateisti, mutta uskon johonkin muuhun, kuin siihen mitä kirkko paasaa.
Olen ollut vuoden kihloissa ja aloin miettiin, että millaiset häät voisi järjestää, jos ei kuulu kirkkoon. Ja yleensäkin, onko avioliittokin kirkon keksintöä? Onko se uskovaisten hommaa. En siis ole menossa naimisiin vielä moniin vuosiin, mutta tulipahan tällänenki asia mieleen. Kirkkohäitä en haluaisi kyllä muutenkaan.
Ehkä hienointa naimisiinmenossa olisi se, että saisi yhteisen sukunimen. Mutta eihän se voi olla ainoa syy? Rakastaa ja elää yhdessä voi mainiosti ilman avioliittoakin.
Mutta mitä mieltä ihmiset olette? Onko kirkosta eronneelle kaksinaamaista mennä naimisiin?
Olen ollut vuoden kihloissa ja aloin miettiin, että millaiset häät voisi järjestää, jos ei kuulu kirkkoon. Ja yleensäkin, onko avioliittokin kirkon keksintöä? Onko se uskovaisten hommaa. En siis ole menossa naimisiin vielä moniin vuosiin, mutta tulipahan tällänenki asia mieleen. Kirkkohäitä en haluaisi kyllä muutenkaan.
Ehkä hienointa naimisiinmenossa olisi se, että saisi yhteisen sukunimen. Mutta eihän se voi olla ainoa syy? Rakastaa ja elää yhdessä voi mainiosti ilman avioliittoakin.
Mutta mitä mieltä ihmiset olette? Onko kirkosta eronneelle kaksinaamaista mennä naimisiin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Valitettavasti heterot eivät voi rekisteröidä parisuhdettansa.
...naimisiin voi mennä ihan ilman kirkkoakin!
Avioon pääsee ilman kirkkoakin...
Hienot häät voi jäsjestää, vaikka ei kirkkoon kuuluisikaan. Niin, ja avioliitto tunnustetaan myös Suomen laissa, eli ei vain kirkossa. Historiallista taustaa en tiedä, mutta avioliittoja on ollut jo ennen kuin kristinusko tuli suomeen. Ja avioliittoja solmitaan kaikissa ainakin yleisimmissä uskonnoissa. Älä siis huoli, että asialla olisi mitään tekemistä vain tietyn uskonnon suhteen.
Itse pidin maistraattia tylsänä ajatuksena. Ja kun häätkin halusin lauantaille, milloin maistratti on kiinni... No, varasimme upean hääjuhlapaikan, ja tuomarin sinne vihkimään meidät! Tuomari toki otti siitä tuntipalkkansa, mutta suhteessa muihin häämenoihin, se oli ok.
Saatiin juuri sellaiset häät kuin itse haluttiin, ja siellä missä itse haluttiin. Eikä tarvinnut virallista hääpäivää laittaa arkipäiväksi, kun juhlat oli kuitenkin viikonlopulla.
Avioliitolla on enemmän lainturvaa kuin esimerkiksi avoliitolla. Siksikin se siis kannattaa. Ota selvää (jostain muualta kuin täältä, missä ihmiset tuppaa "tietämään" silloinkin kun eivät tiedä mitään). Ainakin erotessa, toisen kuollessa ja perintöä jakaessa (huom, vaikka avoparilla olisi testamentti toisilleen niin kalliimmaksi tulee niin periä perintöveron takia.Avioliitossa vero on pienempi ym), yritystä perustaessa, lapsia tehdessä (isyyden tunnustus, nimi ym) jne. tulee eteen asioita, joissa avioliitossa elävät ovat paremmassa asemassa kuin avoliitossa elävät.
Niin ja se rakkaus... Ah. Se on se tärkein!
Vanhempani ovat muuten olleen naimississa 35 vuotta ja he eivät kirkkoon kuulu. :)
Kiitos hienosta palautteesta. Sain siitä uusia ideoita! :) sitä lähinnä mietin, että minkälainen kaava on tuomarin vihkiessä? Kun ne uskonasiat jää pois? Tuntuu, että tekisin väärin mennessäni kirkossa naimisiin "jumalan silmien alla", kun en oikeasti perusta siitä asiasta paljoakaan. Anopin suku on körttiläisiä, joten he saavat rauhassa kauhistella..
Tuomari pitää nätin puheen rakkaudesta, sitoutumisesta jne. Ja kysyy tahdotko, ihan kuin pappikin, mutta ilman jumalan manitsemista ja mitään siunausta. Onnea taisi toivottaa. :) Ainakin meillä puhe oli ehkä liiankin lyhyt... Mutta omia toveita saa esitää!
Häät ovat teidän, joten unohda muiden mielipiteet. :)
Vaikka menisi maistraatissa naimisiin, voi halutessaan (ja anopin slaagin ja körttisuvun kyräilyn välttääkseen) käydä pyytämässä seurakunnalta avioliiton siunausta, jos toinen avioparista kuuluu kirkkoon. Siunaus toimitetaan yleensä kirkossa mutta siitä voi neuvotella papin kanssa.
Itse en kuulu kirkkoon, mutta anopin puolelta ovat kiihkouskovaisia. Anoppi oli laskea päällemme jumalan- ja sukuvihat kun ilmoitimme, että menemme maistraatissa naimisiin, mutta lepytimme sen siunauksella. Mun mielestä ei ollut liian ahdistavaa, pappi puhui nätisti avioliitosta ja pyysi jumalalta siunausta meidän avioliitolle yhdessä seurakunnan kanssa. Mä en tosin ole ateisti, vaan enemmän agnostikko, joten kyllä mun puolesta kaikki kynnelle kykenevät saa auttaa meidän avioliiton tukemisessa.
Mä olen myös sitä mieltä, että mut saa haudata kirkon avustuksella, mikäli uskovainen isoäitini on vielä elossa kun mä kuolen, mutta muussa tapauksessa ei pappia tarvita. Jos se on jollekin lähisukulaiselle niin tärkeää ja lohduttavaa, että jumala on paikalla elämän suurissa käännekohdissa, niin ei mulla ole sydäntä kieltää sitä niiltä.
Mutta olisi kyllä munkin mielestä ollut epärehellistä mennä naimisiin "jumalan kasvojen edessä" ja "jumalan yhdistämänä", koska en usko sellaisen olemassaoloon. Siunaus ei taas tuntunut niin epärehelliselta, sen voi tavallaan ottaa vastaan, jos muut sellaisen haluavat pyytää taholta jonka uskovat olevan olemassa. Ja on hyvin positiivista, jos ihmiset haluavat tukea meidän avioliittoa parhaaksi uskomallaan keinolla.
Jos tuota ny joskus maailmassa menis naimisiin, niin kyl sit jotain muuta järjestetään ku kirkkohäät. Ehkä mennään Vegasiin, eikä puhuta kenellekkään mitään! :D itse Elvis vihkimässä xD
Totta, sehän on meidän asia, et miten suhteemme kans tehään ja kuin se joskus vakinaistetaan. Tosin ukon kaks serkkua on pappina, et toivon todella, ettei hän oo suunnitellu jo toista meille vihkimään. Ei mul kyl mitään sitä siunausta vastaan oo... jos se siitä jää kiinni.
Mut ulkoilmahäät ois aivan mahtavat. Itse rakastan talvea, lunta ja pakkasta, niin karsiutuis samalla juhlavieraistakin ne arimmat pois! :) ois mageeta olla joku valkonen turkki päällä tai jotain.. oijoi, ehkä sitä täytyykin pian avioitua. Oon kuitenki sen verran vanhanaikainen, ettei suhde oo mitään, jos ei jossain vaiheessa naimisiin mennä. Ja sit ainaki jos sattuu lapsia saamaan... plaah, no se ei oo kyl tän vuosikymmenen asia.
Anopista en piittaa, et on ihan sama mitä se ajattelee. Ei sille mikään kelpaa kuitenkaan...
Kautta historian ihmiset ovat menneet naimisiin mitä erilaisimmin riitein. Ajattele vaikka jotain afrikkalaista heimoa, jossa porukka hyppii hääparin ympärillä ja tanssii ja hengaa... Niillä on sellainen rituaali, kirkolla omansa. Pariutumisriitti on varmasti yhtä vanha ilmiö kuin ihminenkin.
Hyvä tietää! Olen ehkä jo vainoharhaisuuden rajoilla tämän kirkkoasian kanssa, mutta parempihan tuokin oli varmistaa... järjestämme siis omat nuotiotanssit tulevaisuudessa ;)
Kerronpa tässä kokemuksia tuttavien häistä. Heillä sulhanen ei kuulunut kirkkoon, joten siviilivihkiminen oli ainoa vaihtoehto. Häät järjestettiin viikonloppuna ja joulukuussa. Sinä päivänä satoi oikein kauniisti valkoista puhdasta lunta ja oli pikku pakkanen. Hääpaikan piha oli koristeltu tulin ja sisällä oli lämmin tunnelma. Hääkaavaa en tarkkaan muista, mutta ihan tavalliselta vihkikaavalta se kuulosti sillä erotuksella, että jumalaan ja uskontoon ei viitattu. Puheet, tarjoilut ja tanssit olivat niin kuin kirkkohäissäkin. Sen jälkeen olen ajatellut, että moni menee kirkossa naimisiin, kun ei tiedä, että on muutenkin mahdollista järjestää kaunis hääjuhla.
Niin ja moni ei ajattele pelkästään sitä juhlaa vihkimisen jälkeen vaan itse vihkimistä. Monen mielestä kirkko on juhlavampi ja tunnelmallisempi paikka ja vieraitakin varmaan mahtuu enemmän? Mutta kai muitakin vaihtoehtoja voi olla kuin joku virasto tai kirkko?
Toisille taas kirkko on kovin vieras tila. Jos ei muutenkaan ole kirkossa käynyt vuosikausiin eikä ole uskossa, niin voi tuntua oudolta paikalta tärkeälle henkilökohtaiselle seremonialle. Kodikkaampi vihkimispaikka voi olla vaikka hirsikämppä tai vanhaan myllyyn tehty juhlahuone. Pappikin voi tulla vihkimään muualla kuin kirkossa. Ja rok-henkiset voi varata Tavastian tai vaikka stadionin jos on laaja lähipiiri.