Tiedän, että ei aivan kuulu tällä palstalle, mutta kerrompa kuitenkin. Itselläni on vaikeaa olla täysin omana itsenäni työpaikalla. Minulla on selkeästi työminä/yksityiselämäminä. Tietysti on hyvä, jos nämä kaksi eri maailmaa pystyy pitämään erossa toisistaan, mutta kun pohtii omaa luonnettaan, niin kyllä sitä on stressaavampi omista sanomisistaan ja reagoimisestaan työpaikallla. Usein on oltava hiukan teennäinenkin, jotta toinen ei loukkaantuisi esim. kertoessaan hänen mielestään hauskoja asioita, ihan vain säilyttääkseen kohtuullisen sosiaalisen aseman työyhteisössä- Hermot ovat kuitenkin välillä aika tiukalla ja tuntuu, että niille henkilöille joiden kanssa synkkaa tuntuu puhuvan vähän liikaakin omia mielipiteitään jne, kun taas joillekin on vaikeaa saada sanotuksi paria sanaa enempää. Olen tosin nuori, joten ehkä nämä elementit kuuluvat työyhteisön dynamiikkaan. Tosin jos sattuisi joskus ihastumaan johonkin työkaveriin, johonkin kivaan naiseen, tulee vaikeuksia sitten siellä treffeillä olla täysin omana itsenään, toinen osapuoli voi pettyä/säikähtää huomatessaan jotain sovinnaista työpersoonaa monivivahteisemman persoonan. Mielipiteitä asiasta...
Oma persoona työpaikassa
Jarno85
31007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
(sorry, tästä tuli ylipitkä... toivottavasti siitä on sulle kuitenkin jotain apua)
Veikkaisin, että osaksi sun brobleema johtuis siitä, että olet vielä nuori. Kokemus karttuu kyllä ajan kanssa ja pienellä harjottelulla ja opit siten sen miten työyhteisö toimii.
Pelkäätkö kenties astuvasi jonkun "vanhemman" duunarin varpaille, jos olisit eri mieltä hänen kanssaan tai heittäisit oman idean esiin? Aina tulee astuttua jonkun varpaille etkä voi tosiaankaan miellyttää kaikkia eikä sun pidäkkään. Se ei silti saa estää sitä, ettet voisi tuoda omia ajatuksiasi esille. Jos olet aloittanut vasta vähän aikaa sitten nykyisen hommasi (esim. vuoden sisään) on sulla jotain sellaista mitä muilla ei ole. Sä et ole vielä rutinoitunut, joten kyseenalaista paljon. Sulla on "freesit" silmät ja näet epäkohtia ja parannuskohteita ja tuo ne reippaasti esille vaikka vain kysymällä "mä en oikein ole tajunnut miksi tämä juttu tehdään tällä tavalla, kun sen tuntuis voivan tehdä helpomminkin?"
Ole mielummin oma itsesi ja reilu kaikkia kohtaan: autat kun pystyt, pyydät reilusti apua kun sitä tarviit ja välillä vaikka et tarviskaan (toinen tuntee itsensä tärkeäksi), annat tunnustusta sille jolle se kuuluu, mutta älä jätä itseäs varjoon muiden kustannuksella, otat muiden mielipiteet huomioon, kiität ja osaat myös pyytäää anteeksi tarvittaessa niin sinut hyväksytään takuulla. Reilu työkaveri kyllä uskaltaa olla myös eri mieltä, kunhan esittää asiat niin, että ei loukkaa kenenkään persoonaa vaan keskustelee vain asiasta niin kaikki on ok. Koskaan ei kannata tyrmätä kenenkään ajatuksia tai ideoita suoralta kädeltä vaan kuunnella mitä toinen sanoo ja mielummin sanoa sitten vaikka et "tossa on kyllä pointtia/ajatusta, mutta mietiskelin tässä, että voisko sen tehdä näin ja näin tai voisko se olla näin ja näin ja mitäs mieltä te/sä oot?" Kysy aina muidenkin mielipidettä, se on ensinnäkin tosi kohteliasta, mutta mikä tärkeämpää, otat sillä tavoin työkaverisi huomioon ja tavallaan pyydät heiltä "apua" idean kehittämisessä. Ei ne tietenkään aina mene läpi, mutta saat samalla itsevarmuutta ja ylempi taso (pomot) huomaa, että olet oma-aloitteinen. Itselleni kävi niin, että pomot kiinnitti huomiota ja hups, nyt ollaan taas pykälää korkeammalla :)
Ihmiset kyllä näkevät, jos olet teennäinen ja varot liikaa mitä sanot ja se herättää epäluuloja yms. joten älä yritä miellyttää liikaa. Hyvä kuitenkin pysyä sen työyhteisön kiusankappaleenkin kanssa väleissä, koska et voi tietää koska hän on siinä asemassa, että voi sanoa urasi etenemisen kannalta jotain tms.
Liika omien ajatusten "suodattaminen" ja analysointi on siis pahasta eikä hyödytä ketään. Aiheutta sulle itselles vaan stressiä. Koita rentoutua ja ottaa pieniä askelia kerrallaan. Periaatteessa voit jutella duunissa ihan mitä vaan ihan kenen kanssa vaan kunhan vältät mauttomuuksia, rivouksia, seksistisiä kommentteja tai muita asiattomuuksia. Ketään EI haukuta tai arvostella selän takana ja jos sulle joku kertoo jostain jotain pahaa, niin koita olla puolueeton ja sanoa vaik jotain tyyliin "joo, onhan se tosi ikävää, et se on ollu sua kohtaan tollanen, mut mistäköhän se johtuu? Sillä voi olla jotain ongelmia mistä me ei tiedetä." tms.
Ei se aina helppoa ole, mutta mä olen varma, että sä pärjäät ja kun vaan juttelet ihmisten kanssa ja kyselet niiden työstä, mielipiteistä yms. Olen varma, et yks päivä huomaat, että sua arvostetaan kummasti reiluna jätkänä ja hyvänä työkaverina.
Se on hyvä, jos sulla on mielipiteitä, mutta niitä ei sitten kannata tuoda esille liian voimakkaasti. Neuvoisin, että älä väitä mitään ns. absoluuttisena totuutena vaan esitä se niin, että se perustuu siihen mitä NYT asiasta tiedät. Ole myös valmis muuttamaan mielipidettäsi, jos faktat tms. sen kumoaa. Sillä sitä arvostusta vasta saakin kun osaa reilusti sanoa, että "täytyy myöntää, että olet oikeassa. En tiennykkään, että se on tuolla tavalla" tms. ja sun tietotiedot senkun lisääntyy...
Olin toimistotöissä ja siel porukka jäykkää kuin rautakanget. Ei voi ymmärtää miksi porukka niin pidättyväistä kun työ oli niin helppoa et apinakin ois osannut 2 viikon koulutuksen jälkeen tehdä. Pitkäveteisiä päiviä kun olin päivän työt tehnyt 2-3 tunnissa ja loppupäivä piti istuskella tyhjän panttina tuppisuuna. Otin hatkat.