Muutamia päiviä sitten nimimerkki "Heimo" pohti, onko mustavalkoisuus ikäsidonnaista. Olen joskus itsekin ajatellut, että joskus olisi virkistävää pohtia parisuhdeasioita omassa ikäryhmässään tai viiteryhmässään.
Jotenkin tuntuu siltä, että näillä palstoilla pyörii valtavasti herkässä iässä olevia nuoria ihmisiä, jotka eivät kestä eriäviä mielipiteitä, eivät ymmärrä ajan vaikutusta parisuhteeseen jne. Usein tuntuu myös siltä, että nämä nuoret kiihkoilijat haistattavat v-sanat suoraan päin naamaa, jos joku uskaltaa nähdä vähän omien periaatteidensa ohi ja tulkita tapahtumia sidoksissa tilanteeseen.
Iän sijasta olisi mahdollista myös jakaa väkeä vaikka pitkässä parisuhteessa eläneisiin ja muutaman vuoden seurustelleihin. Tai miten olisi palsta nimeltä "Uskollisuus", jossa jokainen voisi kertoa, miten omassa suhteessa on onnistuttu välttämään kiusaukset, ja kuinka yksiavioisuus palkitsee jne. Onhan täällä kaksi avioliittoonkin liittyvää palstaa: avioliitto ja avioero.
Tämä ei ollut mikään pettämisen puolustuspuhe, ja toisaalta on ihan avartavaa jutella nuorienkin ihmisten kanssa. Enkä unohda sitä, ettei laajakatseisuus oli aina sidoksissa ihmisen ikään. Joskus vaan tuntuu, että tämän palstan keskustelut ovat toivotonta vääntämistä ilman toisen osapuolen kuuntelemista, jossa ei hyväksytä yleisesti kuin yksi ainoa mielipide: pettäminen on maailman pahin asia.
Jotenkin tuntuu siltä, että näillä palstoilla pyörii valtavasti herkässä iässä olevia nuoria ihmisiä, jotka eivät kestä eriäviä mielipiteitä, eivät ymmärrä ajan vaikutusta parisuhteeseen jne. Usein tuntuu myös siltä, että nämä nuoret kiihkoilijat haistattavat v-sanat suoraan päin naamaa, jos joku uskaltaa nähdä vähän omien periaatteidensa ohi ja tulkita tapahtumia sidoksissa tilanteeseen.
Iän sijasta olisi mahdollista myös jakaa väkeä vaikka pitkässä parisuhteessa eläneisiin ja muutaman vuoden seurustelleihin. Tai miten olisi palsta nimeltä "Uskollisuus", jossa jokainen voisi kertoa, miten omassa suhteessa on onnistuttu välttämään kiusaukset, ja kuinka yksiavioisuus palkitsee jne. Onhan täällä kaksi avioliittoonkin liittyvää palstaa: avioliitto ja avioero.
Tämä ei ollut mikään pettämisen puolustuspuhe, ja toisaalta on ihan avartavaa jutella nuorienkin ihmisten kanssa. Enkä unohda sitä, ettei laajakatseisuus oli aina sidoksissa ihmisen ikään. Joskus vaan tuntuu, että tämän palstan keskustelut ovat toivotonta vääntämistä ilman toisen osapuolen kuuntelemista, jossa ei hyväksytä yleisesti kuin yksi ainoa mielipide: pettäminen on maailman pahin asia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
viestisi oli sanomaltaan aikuisen ihmisen kirjoittama!!olen itse aikuinen ja en ole enää musta-valkoinen ihmissuhteisiin liittyvissä ongelmissa,-saatika ratkaisuissa, joita jokainen tekee. yksi ratkaisu sopii yhdelle, toinen toiselle!! olen itse ollut 30v. naimisissa ja ajattelen asioista nykyään toisin kuin nuorena. joten siis ihmiset: suvaitsevaisuutta ja myötätuntoa. ihmiset ja elämän tilanteet muuttuvat ja ainahan uuttakin voi oppia, saatika kokeilla....
Kuinka oikeassa olettekaan siskot. Kuinka oikeassa. Miten paljon sitä onkaan oppinut vuosien varrella kokemuksen, niin oman kuin vanhempien ja viisaampien kautta.
Elämässä ei ole enää vain mustaa ja valkoista vaan myös upeita värejä kaikkine sävyineen ja lisää tulee joka päivä.
niin, ajattelet eri tavalla kuin ennen. Emmekö me teinit kolmekymppiset saada ajatella kuten sinä ennen? mekö synnymme viisikymppisiksi koska sinä tiedät tien?
uskollisuus on kuten uskonto: joillekin se sopii, toisille ei.
Ei uskollisuus ole kuin uskonto paitsi ehkä niille, jotka eivät anna uskottomalle ihmiselle ihmisarvoa ollenkaan.
Oikeassa elämässä kaikella on kääntöpuolensa. Elämää ei vain voi elää siten, että jättää kaikki ikävät asiat väliin ja omistautuu ihanille ja hyville asioille.
Pohdiskelin tässä vielä, että voisihan tämän palstan jakaa myös siten, että toinen olisi nk. terapiapalsta ja toisessa voitaisiin keskustella muuten vaan.
Koen itse usein ahdistavana jaon pettäjiin ja petettyihin. Jos uskallan ottaa vähän liberaalimman kannan johonkin keskusteluun, minuutin päästä joku huutaa päin naamaa, että taidat olla itse petturi, kun et kannata pettäjien kuolemantuomiota. (Oho, kukas nyt liioitteli.)
Mikä pettäjä? Mikä petetty? Tunnen kyllä yleiset määritelmät, joita tällä palstalla käytetään. Toisaalta, hyvin monissa tilanteissa sympatiani asettuvat tasaisesti sekä pettäjän että petetyn puolelle. Joissakin tilanteissa jopa näen pettäjän petettynä ja pettyneenä, kun puoliso kohtelee kylmästi, ei huolehdi toisen seksuaalisista tarpeista tms. Jotkut tilanteet saattavat vain ajaa uskottomuuteen. Epäihanteellista, mutta elämänmakuista.
Ehkäpä en sitten vain kykene tarpeeksi selväjärkiseen ajatteluun. 70-luvun hasispöllyissä kun synnyin.
On myös ikäryhmäpalstoja, joissa voi jutella kaikenlaisista asioista, tästäkin. Joskus tosin tuntuu että siellä vasta mustavalkoisesti ajatellaan... suvaitsevaisuutta itsekin peräänkuuluttaisin, laajempaa ajattelua, kykyä asettua toisen asemaan oli hän pettäjä tai petetty.
Tuolla keskustelulistassa on kehitysideat-palsta johon voi laittaa ehdotuksia palstoista ja muustakin, ihan vinkkinä jos haluat viedä asiaa eteenpäin. :)
Tuota minäkin olen miettinyt: eikö se sitten ole pettämistä, että parisuhteen toinen osapuoli lakkaa olemasta kiinnostunut läheisyydestä ja/tai seksistä, eikä mahdollisesti halua edes puhua asiasta? Sillä jos siihen yhteiseen sopimukseen kuuluu, että vieraissa ei käydä, kai siihen kuuluu yhtä lailla myös se, että kotona "saa"?
Vai onko toisella oikeus yksipuolisellä päätöksellä esim. lakkauttaa parisuhteen seksielämä kokonaan? En nyt puhu satunnaisista viikkojen tai edes muutamien kuukausien hiljaisemmista kausista - tarkoitan vuosiin venyvää parisuhdeselibaattia.
Olisihan se hyvä näille ahdasmielisille tehdä ihan ikioma palsta. Täällä kun on tullut törmättyä tuohon ikärasismiin. Sitten kun joku nelikymppinen ihminen ilmoittaa olevansa tämän vain reilu parikymppisen naisen kanssa, niin aletaan haukkua sitä nelikymppistäkin tyhmäksi ja tietämättömäksi tai mitä tahansa, mitä keksitään, kun ikää ei voi vedota. Jep, kannatan ehdottomasti palstan kahtia jakoa, päästäisiin teistä eroon.
Siis ilmoittaa olevansa samaa mieltä parikymppisen kanssa, jäi pois tuosta alusta.
Ei nämä jutut ole välttämätä mikään ikäkysymys.Jos jätetään teiniihastumiset poijes.Jokainen meistä kokee pettämisen omalla tavallaan,oli sitten kysymys jommasta kummasta osapuolesta.Kirjoituksesta saa sen kuvan että tässä on lähdetty puolustelemaan pettävää osapuolta ja syyllistämään petettyä.Olen kokenut itse petetyksi tulemisen pitkässä parisuhteessa.Se ei ole todellakaan helppoa.En suhtautuisi asiaan noin kevyesti kun kirjoittaja.Kyllä pettäjä todella löytää syitä miksi näin kävi,kysymyksessä ei ollut mikään yhdenillanjutttu.Vastaavasti petettynä aloin syyllistää itseäni tapahtuneeseen.Olemme yhdessä erelleenkin,mutta se tärkein keskinäinen luottamus on mennyt ja sen rakentamiseen menee aikaa eikä se varmaankaan palaa samanlaisena.Ole joutunut olla lohduttajan vastaavissa tilanteissa ystävilleni,jotkut niistä ovat päättyneet välittömään eroon,toiset jatkuneet vaihtelevalla menestyksellä.Ei ole todellakaan ikäkysymys.Asia on niin perusteellisen olennainen parisuhteessa että silloi kyllä tulee väistämättä mustavalkoinen tilanne ja jokainen kokee sen tavallaan.En todellakaan lähisi etsimään syyllistä petetystä ja ihmettelemään miksi hänen avarakatseisuutensa puuttuu.
Tämä on juuri sitä tarkoittamaani mustavalkoisuutta: koska et tuomitse ehdottomasti, sinun täytyy kuulua leiriin b. eli pettäjiin. Tai sitten leiriin c. eli pettäjien puolustajiin.
Mihin perustuu luulosi, että olen pettäjä? Mihin perustuu käsityksesi siitä, että suhtaudun ko. asioihin kevyesti? Enkö ilmaise itseäni tarpeeksi voimakkain sanankääntein? Pitäisikö minun ajatella asioista juuri samalla tavalla kuin sinä? Miksi minun pitäisi tuntea juuri sinua kohtaan ehdotonta myötätuntoa?
Ja muuten, koskaan en ole aviomiestäni pettänyt.
Sinä peräänkuulutat suvatsevaitsevaisuutta.Kuitenkaan et anna muiden ajatella ja elää laillaan,et siedä ajatustesi arvostelua ja niiden kyseenalaistamista.Sinä se ahdasmielinen mustavalkoisuudessasi olet.Muuten kuulun niihin joita on petetty ja kusetettu viimeisen päälle.
Ikä sinänsä ei tee viisaaksi, mutta kokemuksista oppii jos osaa. Kun elämä kolhii tarpeeksi, niin tyhmäkin joutuu joustamaan.
Itse olen pettänyt ja joutunut petetyksi. Oma petoshistoria alkoi nuorena miehenä, kaverit seurusteli kuka mitenkin vakavasti, ja uskollisuus silloin oli sitä sun tätä. Eli siinä opiskellessa oppi vakavalle suhteelle,vaarallisen elämäntavan. Sitten kyllästyi ainaiseen bilettämiseen ja aloin seurustella "vakavasti" kun sopiva ehdokas löytyi. Alku oli kuitenkin aika rankaa, kummalakaan ei ollut oikeaa mallia tähän vakavaan suhteeseen. Mentiin aikanaan kuitenkin naimisiin, mutta yhteydet säilyivät vanhoihin kavereihin, ja typerä ajatus siitä että toista ei saa rajoittaa, se ei toki tarkoittanut hyväksyntää mistään sivusuhteista. Mutta kun vanhat kaverit kummallakin omilla tahoillaan elivät vielä elämää, joka ei tukenut kenenkään vakavaa liittoa, niin tietäähän miten siinä kävi. Meidän suhde ei ollut rehellisellä pohjalla, vaan kuvaan tuli kummalakin näitä kiellettyjä hedelmiä. sitä ei silloin kyennyt näkemään, miten sellainen vieraannutti meitä toisistamme. koska kummalikin oli oma salainen elämänsä, niin eihän kunnon lähentymistä voinut tapahtua. Elettiin kuitenkin yhdessä, ja minusta se vieraiden naiminen, jos kohdalle sattui ei vaikuttanut omaan suhteeseen mitenkään. Yleensäkään en nähnyt. tai edes ajatellut tuollaisissa yhden yön jutuissa oelvan mitään väärää. Se oli sellasta kolmekymppisen ajattelemattomuutta. Minulla oli myös kaksi vakipanoa, joita kävin hoitamassa, kun silmä vältti, parikertaa vuodessa. Omatunto ei antanut enenpään mahdollisuutta. Koska kuitenkin se vieraissa käynti hiukan kaihersi jossain syvällä.
Aika kului ja ylitin neljänkympin paalun. Silloin on aika normaalia, että mies alkaa ajatella, mitä on saanut elämässä aikaan. Nämä vieraissa käynnit tuntuivat silloin väärältä, ja lopetin sen ja myös nämä kaksi "vakisuhdetta"
Huomasin siinä, kuinka jokainen ihminen näkee elämän vain oman päänsä kautta. Toinen panoni sai jonkinlaisen kohtauksen, en ollut mitään luvannut, ja oletin myös että hekin kokevat suhteen vain mukavana seksisuhteena, joka nyt on jatkunut epäsäännöllisesti kymmenen vuotta. Tajusin että toinen oli olettanut mielessään tämän pitkäkestoisuuden takia, että minulla olisi ollut syvempiä tunteita häntä kohtaan. Siitä oli tullut hänen oma "totuutensa" No asiat selvisivät kuitenkin, mutta itse järkytyin asiasta, ja päätin etten ikinä sotkeennu mihinkään. Elämä kulki taas parivuotta, ja siinä oma mieli selkiintyi näkemään, kuinka olin ryssinyt elämääni ansiokkaasti. Kuivittelin vaimostani hänen olevan "kunnollinen". siinä taas esimerkki miten hahmotamme elämää oman pään kautta.
Tuli päivä jolloin vaimo jäi kiinni pitkästä suhteesta, se oli vaikea paikka. Itse tiesin omat tekemiseni, mutten kyennyt hyväksymään hänelle sitä samaa. Aviokriisi oli todellinen ja syvä, koska vaimo oli hyvin rakastunut. Mies vain sattui olemaan kunnon pukki, jolla näitä panoja oli silloinkin aika monta. Taas kävi selville, miten ihmiset elää aina omissa illuusioissaan, vaimon käsitykset olivat niin erilaiset. Terapiaan mentiin, ja sitä herkkua riitti, kun elää alettiin purkaa pöydälle. Vaimon suhteet oli kestänyt aina noin vuodesta kahteen ja niitä riitti alusta loppuun, omini jo kerroinkin. lopuksi voin sanoa että erottiin terveinä, ja tällä tarkoitan että kaappien tyhjentäminen luurangoista oli molempien jatkon kannalta, se ainoa viisas teko siihen mennessä.
Tänäpäivänä minua säälittää se, että ihmisten on aina itse kuljettava se tie väärään, ennenkuin opitaan. Jotkut ei opi koskaan. Aina löydetään itselle oikeutus tehdö mitä vain, ja luullaan että oma tilanne oikeuttaa jotenkin paremmin kuin naapurin. Ihmisen psyyke on niin rakentunut, jotta selviäisi omista ryssimisistä.
Itselle on tosi helppo valehdella, ja uskoa se vielä ilman kritiikkiä.
Aika jännä homma, miten kerta toisensa jälkeen täällä puolustellaan selkärangattomuutta, kaksinaamaisuutta ja epärehellisyyttä samoin perustein. Sitä ollaan niin "kokeneita", "avarakatseisia" yms. Tämä on ilmeisesti nykyaikaa, eihän pummeistakaan enää puhuta pummeina vaan syrjäytyneinä ja rikollisetkin ovat kai nykyisin vain "harhautuneita olosuhteiden uhreja". Miksei sitten toki kaikki muutkin epärehelliset, epäluotettavat ja selkärangattomat kusipäät voisi olla tosiaan vaikkapa vain "kokeneita" ja "avarakatseisia". Näin se sivistys etenee. Vai onko se sittenkään sivistystä, että unohdetaan tyystin sellaiset vanhat kunnon perusarvot kuin rehellisyys, lupausten pitäminen ja muiden ihmisten kunnioittaminen?
Rehellisyyteen, lupausten pitämiseen ja kunnioittamiseen perustuu minunkin avioliittoni, jota on kestänyt jo hyvän tovin. En ole yhdessäkään viestissäni kehottanut ihmisiä pettämään.
Sinä "piiloivaat" minua ja mielipiteitäni ilman perusteita. Totta kai ymmärrän, että pettäminen itsessään väärin. Luulen, että samaa mieltä on jokainen tähän ketjuun osallistunut.
Mutta tekeekö minusta selkärangattoman, jos en osoita hairahtanutta yksilöä sormella ja riistä puheissani häneltä ihmisarvoa. Teenkö väärin, jos ajatuksissani ymmärrän petturia, vaikken hänen teolleen antaisikaan aplodeja. Teenkö väärin, jos tutkin pettämisen taustatekijöitä sen sijaan että langetan heti julkisen häpeän? Oletko itse koskaan oppinut enemmän anteeksiannon ja armahduksen myötä sen sijaan että saat julmasti päin näköä.
Yritän vain sanoa, että aina ulkopuolisen ihmisen ei tarvitse reagoida tilanteeseen vain kahdella tavalla: osoitan suurta suosiota tai tuomitsen ehdoitta. Elämä ei mene ihanteiden mukaisesti koskaan. Liittyipä vastoinkäymiset ja itselle tehdyt myönnytykset sitten työhön, opiskeluun, taloudellisiin asioihin tai perhekuvioihin.
Ymmärrän, että tekstini kuulostaa monesta ihmisestä varsin selkärangattoman ihmisen puheelta. Ajatuksiani on varsin hankalaa perustella varsinkin sellaisille ihmisille, jotka ovat tulleet rankasti petetyiksi.
Olen toki saanut anteeksi tekosiani, ja niistä oppinut. Eihän kukaan täällä ole synnitön. Samoin olen saanut teoistani myös rangaistuksia, ja niistäkin oppinut. En tiedä kumpi sitten on opettavaisempaa. Ehkä jonkunlainen rangaistus aina tulisi kuitenkin pahasta teosta saada. Suurin osa ihmisistä kun ei valitettavasti muuten tunnu oppivan yhtään mitään (eivätkä kaikki sittenkään). Valitettavaa on, että usein niistä pahoista teoista kärsivät eniten täysin viattomat ihmiset, eivät ne väärintekijät. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että nyky-yhteiskunnassa ollaan aivan liian "ymmärtäväisiä" kaikkia väärintekijöitä kohtaan (aviorikos ei enää ole rikos, päinvastoin saavutuksena sitä jo suorastaan pidetään ja murhaajat ja raiskaajatkin juoksevat vapaina pitkin katuja). Väärintekijöiden uhreille sen sijaan ei myötätuntoa/apua/oikeutta enää heru (en tiedä missä vaiheessa tämä homma on kääntynyt päälaelleen).
Olen myös antanut anteeksi väärintekijöille, mutta on tekoja joita ei yksinkertaisesti voi antaa anteeksi. Tai ainakaan niiden jälkeen ei voi kyseiseen ihmiseen luottaa niin paljon, että haluaisi tämän kanssa olla missään tekemisissä.
Toisekseen ihmettelen myös sitä, kuinka nykyisin niin kovin monet vähättelevät pettämistä, ja puolustelevat sitä sanomalla, että "se vain tapahtui". Ei se kikkeli sinne pimpsaan ihan itsestään, huomaamatta, livahda. Eli "baarissa vain viattomasti juteltiin ja sitten vain yhtäkkiä huomasin, että meillä oli pissivehkeet sisäkkäin". Ei tämä ole mitenkään uskottava selitys. En minä ainakaan ole koskaan nähnyt ihmisten juoksentelevan baareissa, töissä yms. sukupuolielimet paljaana ja muna pystyssä/pillu märkänä. Jos tällaisen olisin nähnyt, niin silloin tuo "se vain tapahtui" olisi ihan uskottava selitys.
Yleensä pettäminen kyllä vaatii (jopa niissä yhden yön jutuissa) aikamoista suunnitelmallisuutta (voisikin puhua täydessä ymmärryksessä suoritetusta, kylmän suunnitelmallisesta petoksesta). Ensin lämmitellään sitä partneria tuntikausia (pahimmissa tapauksissa kuukausia), halaillaan, pussaillaan ja päätetään minne lähdetään "jatkoille" (harvat aktia kuitenkaan suorittavat yökerhossa tai työpaikan kahviossa). Eikä missään vaiheessa tätä prosessia (joka siis yleensä kestää useista tunneista useisiin kuukausiin) tule mieleen se oma puoliso, hänelle annetut lupaukset tai se paha olo, jota hänelle (ja mahdollisille lapsille) ollaan aiheuttamassa? Pitäisikö tämä uskoa? Ja jos näin todella on, minkälaisesta ihmisestä on kysymys, ja minkä arvoista on hänen "rakkautensa"? Kysynpähän vain, kun en kertakaikkiaan ymmärrä.
Pummikaan ei ole ainoastaan pummi vaan ihminen, rikollinenkin on ihminen, jolla on todennäköisesti inhimillisiä tunteita. Ymmärrän hyvin alkuperäisen kirjoittajan pointin eli olla tuomitsemaatta ihmisiä yhden ainoan teon perusteella. Itse olen eroamassa miehen pettämisen takia, mutta en silti suhtaudu pettämiseen täysin mustavalkoisesti. Omalta osaltani pettämisen paljastumisesta eroon päätymiseen on kulunut reippaasti aikaa. Yksi syy on se, että mieheni on edelleen muutakin kuin pettäjä. Hän on edelleen hyvä rakastaja, hyvä isä jne. Pettäminen on hänen pahin munauksensa, muttei se ole ainoa syy avioliittomme kaatumiseen. En missään tapauksessa syyllistä itseäni pettämisestä, koska mieheni teki valinnan, minkä jälkeen meidän avioliittoamme on mahdoton korjata. Muttei mieheni ole pelkkä pettäjä tai toisaalta en myöskään minä ole pelkkä petetty, vaan meillä molemmilla elämässämme myös muita "rooleja".
Jos omaa elämääni taaksepäin mietin, niin kyllä nimenomaan ikä ja elämän kokemus on tuonut elämään harmaita sävyjä mustan ja valkoisen lisäksi. Mielestäni nuoruuteen kuuluu tietty idealistisuus ja kaikkitietävyys. Kieltämättä minusta olisi tosi kiva kirjoitella joskus pelkästään samoja asioita eri kantilta kokeneiden kanssa. Kaksikymppinen viime kesänä naimisiin mennyt saa elää oman elämäänsä ja oppia kantapään kautta. Totta on kuitenkin, että esimerkiksi pettämiskeskusteluissa saan ns. toiselta naiseltakin omaan elämääni järkevämpiä kommentteja tai ajattelemisen aihetta kuin ko. vastanaineelta ensirakkautensa kanssa naimisiin menneeltä.
ikäkysymys tuo mustavalkoisuus. Pikemminkin kokemus-/elämänasennekysymys. Empatia, objektiivisuuskyvyt, itsetunto, omien ongelmien selvittely/ratkaisutaidot yms. yms. vaikuttavat myös.
Mustavalkoiselle ihmisille on erittäin tyypillistä tuo "eivät kestä eriäviä mielipiteitä". Keskustele siinä sitten asiasta, kun toinen on päättänyt olla vain ja ainoastaan oikeassa. Kaikki muu on tuomittavaa. Miettikääpä immeiset onko ko. malli parisuhteessa kovin rakentava mihinkään suuntaan. Voisipa oikein väittää, ettei uskottomuus parisuhdetta tuhoa vaan tuo mustavalkoisuus.
Öö.. pettäminen käsittääkseni sanana on negatiivinen eikö? Jos sanot että petit kumppaniasi, toteat samalla tehneesi huonon jutun.
Ylipäätään oli kyse mistä asiasta tahansa suhteessa, eikö kyse ole siitä että kummankin hyväksyntä asialle tarvitaan jotta hommat toimis.. vaikkei toinen ko. asiasta pitäisikään.
Miksi sun tarvii todeta että ei ollut puolustuspuhe? Tuntuuko siltä että se saatettaisiin ymmärtää puolustuspuheena?
Haistattelevat v-sanat on toki ikäviä ja on enemmän kuin todennäköistä että asialla ovat hyvin nuoret ihmiset. Eri ikäryhmien mustavalkoisuuskysymysten erot olisi hyvin helppo selvittää täälläkin liikkuvien keskuudessa järjestämällä jokin yksinkertainen galluppi.