Tuosta palkasta mäkin pari asiaa:
Kyllähän se niin tuntuu olevan kokemusten ja kuulumisen mukaan mitä oon seurannut, että tilipussin koolla on todellakin väliä, ei munan koolla niin paljon, (no silläkin jotain merkitystä) eikä ulkonäöllä vielä vähempää mutta jos pätäkkää löytyy niin se ensinnäki antaa naiselle suoria materiaalisia mukavuuksia miehen kautta, puitteita, isompaa asuntoa, isompaa autoa, isompaa venettä ja isompia kaikkea mitä tulee elämänlaatuun.. parempia viinejä, ruokia jne...
Lisäksi raha edustaa, josko ainakin yhtä tärkeää VALTAA.. ja SE on vasta seksikästä naiselle. Mies on alfauros kun sillä on rahaa... mies voi pitää näin huolta naisestaan ja perheestään ja luo turvaa. tätä ollaan kuultu kautta aikojen ja varmaan vinha perä..
Mutta mikä on se tulotaso jolla tällaiset asiat voidaan saavuttaa?
Jos kaksi ihmistä on töissä ja sanotaan että mies tienaa vaikka 2200-2500 e/kk ja nainen siinä parin tonnin kieppeillä niin... millasia asioita tällainen pariskunta saa itselleen? Tai siis, millasia asioita VÄHEMMÄN kun jos että mies tienaa 4000-5000e /kk ?
Mielikuvat ja logiikka on sellaset asiat tässä ajatusmaailmassa että en oikeen pääse niiden jäljille?
Jos mies tienaa sen 2000e enemmän ku normituloinen mies jos tilastoja katsoo ja voidaan näin mieltää isotuloiseksi niin mitä ihan *oikeasti* mies tällöin antaa naiselle enemmän? 20 neliötä isomman mökin? 5 metriä pidemmän purjeveneen? 70 neliötä isomman talon 10 kilsaa paremmalla sijainnilla nähden vaikka duunipaikkaan ja keskustaan?
Mä en tätä vaan tajuu, oonko ainut jolla tää ongelma?
Normituloinen mies kautta pariskunta kun minusta pystyy hankkiin kaiken sen mukavuuden jonka PITÄISI riittää siihen että se onni ja aito halu syntyy kumppanien välille?
Onko mies TOSIAANKIN haluttomampi jos hän tienaa 2500e tai 5000e? tai 1900e tai 3000e ? ja eikö todella elämänlaatua saa normituloilla sellaiseksi että ei ole mielessä miehen vaihto tulojen takia? Vai onko se vain sitten valtakysymys joka kiihottaa vai mikä?? sanokaa naiset?
Tää juttu on sellanen johon haluisin mietittyjä vastauksia?
Jos jotain kiinnostaa kuka kirjoittaa ja millä tuloin niin täällä kirjottaa vajaa 30v mies joka elää keskituloisena n.2300e kuukaustuloilla ja elää parisuhteessa ja ON joutunut kokeen sen, että naiset ovat antaneet ymmärtää että kiva jos pätäkkää ois enempikin talossa, tosin nyt on löytynyt nainen jonka kanssa oon onnellinen.
mut mitä sanotte? tää aihe vaan ei lakkaa kiinnostamasta...
Kyllähän se niin tuntuu olevan kokemusten ja kuulumisen mukaan mitä oon seurannut, että tilipussin koolla on todellakin väliä, ei munan koolla niin paljon, (no silläkin jotain merkitystä) eikä ulkonäöllä vielä vähempää mutta jos pätäkkää löytyy niin se ensinnäki antaa naiselle suoria materiaalisia mukavuuksia miehen kautta, puitteita, isompaa asuntoa, isompaa autoa, isompaa venettä ja isompia kaikkea mitä tulee elämänlaatuun.. parempia viinejä, ruokia jne...
Lisäksi raha edustaa, josko ainakin yhtä tärkeää VALTAA.. ja SE on vasta seksikästä naiselle. Mies on alfauros kun sillä on rahaa... mies voi pitää näin huolta naisestaan ja perheestään ja luo turvaa. tätä ollaan kuultu kautta aikojen ja varmaan vinha perä..
Mutta mikä on se tulotaso jolla tällaiset asiat voidaan saavuttaa?
Jos kaksi ihmistä on töissä ja sanotaan että mies tienaa vaikka 2200-2500 e/kk ja nainen siinä parin tonnin kieppeillä niin... millasia asioita tällainen pariskunta saa itselleen? Tai siis, millasia asioita VÄHEMMÄN kun jos että mies tienaa 4000-5000e /kk ?
Mielikuvat ja logiikka on sellaset asiat tässä ajatusmaailmassa että en oikeen pääse niiden jäljille?
Jos mies tienaa sen 2000e enemmän ku normituloinen mies jos tilastoja katsoo ja voidaan näin mieltää isotuloiseksi niin mitä ihan *oikeasti* mies tällöin antaa naiselle enemmän? 20 neliötä isomman mökin? 5 metriä pidemmän purjeveneen? 70 neliötä isomman talon 10 kilsaa paremmalla sijainnilla nähden vaikka duunipaikkaan ja keskustaan?
Mä en tätä vaan tajuu, oonko ainut jolla tää ongelma?
Normituloinen mies kautta pariskunta kun minusta pystyy hankkiin kaiken sen mukavuuden jonka PITÄISI riittää siihen että se onni ja aito halu syntyy kumppanien välille?
Onko mies TOSIAANKIN haluttomampi jos hän tienaa 2500e tai 5000e? tai 1900e tai 3000e ? ja eikö todella elämänlaatua saa normituloilla sellaiseksi että ei ole mielessä miehen vaihto tulojen takia? Vai onko se vain sitten valtakysymys joka kiihottaa vai mikä?? sanokaa naiset?
Tää juttu on sellanen johon haluisin mietittyjä vastauksia?
Jos jotain kiinnostaa kuka kirjoittaa ja millä tuloin niin täällä kirjottaa vajaa 30v mies joka elää keskituloisena n.2300e kuukaustuloilla ja elää parisuhteessa ja ON joutunut kokeen sen, että naiset ovat antaneet ymmärtää että kiva jos pätäkkää ois enempikin talossa, tosin nyt on löytynyt nainen jonka kanssa oon onnellinen.
mut mitä sanotte? tää aihe vaan ei lakkaa kiinnostamasta...
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Ehkä näitä naisia on"! ketkä hakee hyvä tulosta miestä, mut siitä samasta jannusta ei välttämättä löydy rakkautta...eli mitä sitä hakkaa päätä mäntyyn jos saa rakkauden palon:-)!..mammona ei pelasta sitä. Musta on parasta että hallitsee rahan käytön ja nauttii sellasista asioista mihin on varaa. Mä en käsitä miksi treffi puolella on yleensä sellanen mahdollisuus kertoa palkka taso?
Nykyään vähän harmittaakin, etten ole aikoinaan tajunnut olla kiinnostuneempi miehen taloudellisesta tilanteesta. Olen aina ollut tunteella, en järjellä eläjä, mitä ihmissuhteisiin tulee. Nytkin olen avoliitossa (ollut jo 8 v.) miehen kanssa, joka tienaa noin 2000 €/kk eikä osaa ollenkaan elää järkevästi, vaan panee vähät rahansa kaikkeen turhaan: kaljaan, pizzeriassa käymiseen usein, taksimatkoihin ym. Joka kuukausi hän joutuu pyytämään joltakin lainaa, että pärjää seuraavaan tilipäivään asti. Itse elän myös pienillä tuloilla ja tässä elämänvaiheessa kun ikääkin jo on, osaisi arvostaa omistuasuntoa, hyvää autoa, kesämökkiä ym. Asun vuokra-asunnossa, minulla on 20 v. vanha autonrötiskö, etelässä lomalla olen käynyt viimeksi 10 v. sitten jne. Silti en vaihtaisi miestäni rahan takia johonkin hyvätuloiseen, vaikka parempi rahatilanne onkin haaveena. Nuorempana minulla oli jopa useita "kosijoita", joita voisi väittää rikkaiksi, eikä pelkästään hyvätuloisiksi, mutta en koskaan loppupeleissä valinnut heitä, vaan jonkun köyhemmänpuoleisen. Syy oli se, etten ollut heihin niin rakastunut, kuin köyhempiin kilpakosijoihin. Tiedän, että on olemassa myös naisia, jotka osaavat ajatella järjellä perheenperustamisasiatkin. He yleensä metsästävät miestä jostakin sellaisesta ravintolasta, jossa yleisesti tiedetään pyörivän julkkiksia ja "rikkaita". Mutta ainakin minun ystäväpiirini koostuu sellaisista "hölmöistä" kuin minä, että kaikki kärsimme köyhyydestä perseaukisten miestemme kanssa, vaikka parempaa elämää olisi ollut tarjolla itsekullekin ;)
rakkausasioissa. Minä haluaisin unelmieni miehen, enkä yhtään vähempää. Raha ei voisi korvata unelmien miestäni. Arvostan myös enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään työtä pienemmällä palkalla edistääkseen jotakin hyvää asiaa. Esim. auttamaan muita ihmisiä. Heillä on erilaiset arvot kuin näillä materialisteilla. Ja se on minusta paljon attraktiivisempaa kuin esim. hieno auto ja rolexkello.
...joka ei käy palkkatyössä vaan käyttää aikansa itsestään, kodista ja miehestä huolehtimiseen. Se maksaa paljon (mieheltä) ja vie paljon aikaa (naiselta), eikä siihen 3000€ kuukausipalkalla ole varaa. Kun muistaa että työtön aikuinen joka ei saa liiton päivärahoja on lain mukaan sen asuinkumppaninsa elätettävä. Niinpä sen miehen täytyy tienata vähintään 5000€/ kk (mielellään paljon enemmän) jotta naisen ei tarvitse tienata ollenkaan.
No, joku tykkää tommosesta elämästä ja on valmis siihen satsaamaan. Minusta ei tuollaiseen ole.
Niin aviopuolison kai on elätettävä, mutta ei laki kyllä vaadi työttömän avopuolison elättämistä? (ehkä työtön ei saa kyllä asumistukia yms. kun puoliso tienaa hyvin) Tai ei aviopuolisonkaan tarvitse toista elättää, jos toinen on tarkoituksella työttömänä. Molempien on osallistuttava elämisen kuluihin! Ei se koske vaan toista!
Ja tuli mieleen, että usein hyväpalkkainen tekee pitkiä päiviä, reissaa tms. Eli on yhteisestä ajasta pois. Joka olisi myös tärkeää.
Vielä vastaan, että jotkut miehet tosiaan haluaa että nainen jää kotiin. Tekee kotityöt ja hoitaa lapset. Mutta sehän on heidän asiansa.
Kyllä osaltaan minulle merkitsee miehen kuukausitienestit. Olen mielessäni ajatellut etten pizzerianpitäjää, roskakuskia, lehdenjakajaa tms. ammattiryhmän edustajaa halua. Tämä nyt johtuisi pelkästään siitäkin, etten halua miehen tienaavan vähemmän kuin itse. Miksi? Koska mies edustaa juuri sitä turvallisuutta ja etenkin sen vuoksi etten voi kestää kituuttamista tai miehen rahan lainaamista. Olen kyllä ollut henkilöiden kanssa parisuhteessa joilla on ihan perustulot ja vieläpä opiskeluaikoina, eikä ole arkielämässä mukavaa kun raha-asioita joutuu aina miettimään. Haluan keskittyä muihinkin elämän asioihin kuin rahan miettimiseen. Siksi on itselleni tärkeää tienata kohtuullisesti reilu 2000 e/kk, jotta pystyn elättämään itseni ja lisäksi toivon myös miehen tienaavan. En siksi että itse hyötyisin hänen varallisuudestaan, vaan siksi ettei rahaa tarvitse miettiä. Sillä useimmat riidat juontuvat rahan puutteesta. Loppujen lopuksi monikaan perustyöväestöstä ei tienaa 3000 euron summia eikä läheskään kaikki edes 2000 e/kk. Mutta jos mies tienaa esim. 1200-1400 e/kk, miettisin haluanko jatkaa loppuelämäni kituuttaen. Ei kannata laskea elämäänsä miehen tulojen varaan.
Emäntäni taitaa saada palkkaa hiukan enemmän kuin minä, mutta onhan minulla sitten kaikenlaista muuta, jossa on helposti rahaksi muutettavaakin.
Palkkanikin tosin ylittää mainitun 3000 euron "haamurajan".
ai... mitä hommia teet sitten?
Olen alani spesialisti eräässä tunnetussa voimalassa. Kun kaikki menee hyvin, ei minun tarvitse juuri mihinkään puuttua. Vastuu ja osaaminen ovat ne, joista minulle maksetaan. Lisäksi tietysti tehokkuudesta.
Pojalleni tämä oli paha juttu. Äitiinsä kun oli tullut, ei tajunnut, että pitää tietää ja osata varsin paljon, jotta pääsisi likimain samaan asemaan kuin minä. Sattumakin ratkaisee.
Ehkä olen sitten outo lintu, mutta minulle ei ole tärkeää, että mies on varakas ja hyvätuloinen. Ja minä olen vaivautunut, jos mies "maksaa kaiken". Yritän parhaani mukaan maksaa tietysti omat menoni ja puolet yhteisistä. Joskus se voi olla vaikeaa, joa mies on parempituloinen ja haluaa pitää tietyn elintason yllä. Sitten on pakko miehen maksaa enemmän jos hän välttämättä haluaa meille jotain mihin minulla ei ole varaa (minä en ole koskaan pyyänyt mitään mihin minulla ei ole varaa). Mieheni esim. on parempituloinen ja toistaiseksi säästeliäänä olen onnistunut säästämään ulkomaanmatkoihin yms. (mies haluaa enemmän matkustella, mutta kyllä minäkin haluan) ja maksanut siis omat matkani jne. Esim. venekin on ja se on maksettu puoliksi. En kyllä osta usein vaatteita yms. itselleni.
Olen aina tullut toimeen omillani ja oikeastaan se tuntuu ihan hyvältä. En halua maksattaa toisella menojani ja lisäksi en halua olla riippuvainen kestään eikä siitä tule ainakaan koskaan miehen puolelta sitten sanomista. Mies saa omilla rahoillaan tehdä mitä haluaa, kunhan maksaa puolet yhteisistä menoista. Enempää ei tarvitse.
Usein ei aina, varakkaat miehet leuhkii rahoillaan, on ylimielisiä yms. Se ei viehätä minua lainkaan. Ja luonne on paljon tärkeämpi kuin varallisuus. Tietysti olisi kiva ettei mies olisi minua paljon huonotuloisempikaan, mutta ei se ole iso ongelma.
Ja mitä autoon tulee niin minulla on alle 10 000 euroa maksanut auto, käytettynä ostettu ja olen oikein tyytyväinen! 5 vuotta uudempi kuin edellinen... Miehellä työnsä puolesta on hieno ja kallis auto, mutta sen takia en miehen kanssa ole.
Ja asunto on yhdessä ostettu ja puoliks maksellaan ja olen siihenkin tosi tyytyväinen. Molemmat olemme. Ehkä jos voittaisin lotossa, voisin sen rehellisesti sanottuna kyllä vaihtaakin isompaan ja vaikka järven rannalla olevaan.
Sen verran raha on kyllä tärkeä, että en pitäisi siitä että toinen tuhlaisi ja laittaisi rahat turhuuksiin ja ei maksaisi omaa osuuttaan menoistamme.
Ja tiedän kyllä pari naista joille miehen rahapussin koko on tärkeä ja mielellään maksattavat miehellä vaikka kaiken. Ja toinen heistä tarkoituksella etsii varakasta miestä. Toinen tyytyi köyhempään, mutta elelee silti siivellä... Että totta on, että niitäkin löytyy. Mutat kyllä joitakin miehiäkin kiinnostaa varakkaat naiset!
Kun katselin naisten toiveita, niin listoilla oli metsäpolulla käyskentely, auringonlaskun ihailua yms.
Minulla kun on palkkatyöni ohella "riesana", omakotitalon ja mökin lisäksi, alasajettu maatila metsineen ja rakennuksineen, niin noille metsäpolkukeikoille ei oikein ole aikaa.
Auringonlaskun ihailuakin rassaa usein naapurikylän pelloilta tuleva lietelannan haju..
vaan jostain muusta, vaikka sitä rahaa on kuinka paljon ei se ketään rakkausasioissa onnelliseksi tee, se helpottaa elämistä mutta mulle se ei ole tuonut sitä kaipaamaani hellyttä ja huolenpitoa, ei ne kultakorut joita en edes halua, lämmitä. Ottasin mielelläni sen rakkauden kaiken tämän rahan tilalle....
Kliseet pitävät paikkansa.. sen takia niitä toistetaankin.
Yksi näistä onkin: Raha ei tee onnelliseksi. Siihen on
kyllä joku lisännyt "mutta itken mieluummin ferrarissa kuin bussissa".
Ja oikeastaan jälkimmäinenkin tavallaan pitää paikkansa, mutta sillä hetkellä kun elämä lähtee murtumaan niin ei minua ainakaan juurikaan lohduttaisi olisiko alla ferrari vai 85 vuoden, rimaa hipoen katsastuksesta läpi mennyt golf.
Toisin sanoen.. tämä on niitä asioita joka ei ole ongelma, vaan siitä tehdään ongelma. Poikkeuksia tietysti on, mutta ei niitä
turhaan poikkeuksiksi kutsuta.
Joku jo laittoikin todella hienosti että jos työ on vaikka lähimmäisen auttamista niin se kertoo todella paljon ihmisen arvomaailmasta, ja tavallaan on merkityksellisempää kuin osakesalkku.
Parempi kysymys.
Näettekö sellaien "tavallisen palkan" kompromissina miehessä?