Olemme 26 ja 27 vuotiaat kivan näköiset, älykkäät, hauskat ja rehelliset naiset. Valmistumassa korkeakoulusta ja elämä mallillaan. Molemmilla meillä on kaksi lasta, mutta emme koe sitä huonoksi asiaksi vaan päin vastoin rikkautena elämässämme.
Kummankin meidän elämäämme leimaa epäonnistuminen ihmissuhteissa. Tällä iällä tuntuu olevan vaikeaa jo aitoihin, itsensä kanssa sinuina oleviin miehiin tutustuminen. Olemme kokeilleet deittipalstoja sekä ravintolassa tutustumista. Toistaiseksi tuloksena on ollut toistuvia pettymyksiä.
Emme suinkaan väitä olevamme täydellisiä, mutta kaikinpuolin pidämme itseämme "hyvänä saaliina".
Kaipaisimmekin vinkkejä siitä kuinka voisimme kohdata "sen oikean" tai ainakin tutustua rehellisiin ja avoimiin miehiin vaikka ihan ystävinä. Mukava olisi myös kuulla onnellisia tarinoita onnistuneista ihmissuhteista ja siitä kuinka sielun kumppanit ovat tunnistaneet toisensa. Meille voi myös kirjoittaa suoraan osoitteisiin
[email protected] sekä
[email protected]
Oikein aurinkoista kesää kaikille!
Kummankin meidän elämäämme leimaa epäonnistuminen ihmissuhteissa. Tällä iällä tuntuu olevan vaikeaa jo aitoihin, itsensä kanssa sinuina oleviin miehiin tutustuminen. Olemme kokeilleet deittipalstoja sekä ravintolassa tutustumista. Toistaiseksi tuloksena on ollut toistuvia pettymyksiä.
Emme suinkaan väitä olevamme täydellisiä, mutta kaikinpuolin pidämme itseämme "hyvänä saaliina".
Kaipaisimmekin vinkkejä siitä kuinka voisimme kohdata "sen oikean" tai ainakin tutustua rehellisiin ja avoimiin miehiin vaikka ihan ystävinä. Mukava olisi myös kuulla onnellisia tarinoita onnistuneista ihmissuhteista ja siitä kuinka sielun kumppanit ovat tunnistaneet toisensa. Meille voi myös kirjoittaa suoraan osoitteisiin
[email protected] sekä
[email protected]
Oikein aurinkoista kesää kaikille!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vautsi!
Must on tosi makeeta, et tollasiikin naisii viel löytyy. Kuulostaa tosi hyvältä. Oon ite ihmetelly, mistä vois löytää tasapainosii ja aitoi naisii. Pistän teille meilii viel tänää. Meilaillaan!
T:Tontse
Joo
On se kyl sil viissiinki, et monasti naiset on aika kieroja. Sitä luvataan kaikkee ja halutaan herkkä miestä, mut sit ei kuitenkaan haluatkaan. Ykskin lupas mulle vaikka mitä, mut ei sit pitänykään lupaustaan. Mun mielestä se on ihan ok, et mies itkee ja vaik olis ekoist reffeist kyse. Justiin tänään tapasin yhen kivan naisen deitistä. Se sano ettei ulkonäköö kato, mut sit huomasin kyl heti, että kun tää misu mut näki, ni katteli pitkin nenän vartta ja kohta jo lähti meneen. En oo mikään supermalli, mut ulkonäkö ok. Ja tunteet on. Naiset on ronkeleita.
Akateemiset naiset eivät useinkaan tunnu tietävän, mitä he mieheltä vaativat ja odottavat. Päiväunissa toivotaan miehen olevan uudella valkoisella E-sarjan mersulla ratsastava ekonomi. Urheilullisuus ja kuuluminen "piireihin" tuo plussaa. Päiväunilta herättyään vaatimustason kykenee ylittämään komeahko akateeminen ja empaattinen mies.
Väittämäni perustuvat akateemisen tuttavani tilityksiin (ah, tätä yleistämisen ihanuutta). Jos hänen ajattelutapansa kuulostaa tutulta, jäätte loppuiäksenne kohtaloaan surkutteleviksi yh-äideiksi. "Sitä oikeaa" ette tältä planeetalta löydä. Mukaanne saattaa välillä tarttua miehiä, mutta ennen pitkää he poistuvat kuvioista, koska eivät kykene täyttämään alati muuttuvia vaatimuksia. Teillä on vielä toivoa, jos ette omaa tuttavani lähes perfektionistista luonnetta.
Ehkä teillä on sama ongelma kuin minulla ja asutte seudulla, josta sopivia ehdokkaita ei löydy lapiollakaan? Toivoisin tyttöni olevan jokseenkin älykäs ja edes siedättävän näköinen tapaus. Valitettavasti tällä seudulla (etelä-pohojammaa) ei liiku vapaana naisia, jotka täyttäisivät nämä vaatimattomat kriteerit, ei ainakaan minun ikäryhmässäni (26v). Ravintoloissa en ole käynyt viimeiseen puoleen vuoteen etsimässä "sitä oikeaa". Deittipalstoihin en ole vielä turvautunut, koska olen luullut niiden olevan todella toivottomien tapausten valtakuntia. Varmaan pitää muuttaa muualle, jos haluaa itelleen sopanhämmentäjän löytää. :)
Ei tässä kukaan ole surkutellut, saatika epätoivoon vaipunut. Kunhan vain totesimme totuuden.
Olisi päiväunista huolimatta mukavaa kuulla siitä mistä ihmiset ovat toisiaan löytäneet ja vinkkejä siitä mistä sitä oikeaa pitäisi etsiä.
Tiedämme mitä mieheltä haluamme tai sanotaan sitten vaadimme, eivätkä nämä kriteerit ole alati muuttuvia vaan ihmisten perusominaisuuksia.
Ja "sen oikean" löytämisestä... Jos oikeasti ajattelet noin, niin sääli, koska elämä kenen kanssa tahansa voi olla tyydyttävää, mutta miksi tyytyä tyydyttävään kun voi saada parempaa???
"Ja "sen oikean" löytämisestä... Jos oikeasti ajattelet noin, niin sääli, koska elämä kenen kanssa tahansa voi olla tyydyttävää, mutta miksi tyytyä tyydyttävään kun voi saada parempaa???"
Liekö tuohon paljoakaan lisättävää. ;)
Terveisin nimimerkki:
Vain vanha Bemari, eikä edes akateemista tutkintoa
... et mielummin yksin kun huonossa suhteessa. Siis vaikkapa alkoholistin kanssa. Jos ei joku kolahda, ni ei me hengailla kenenkän kanssa vaan sen vuoks, että olis JOKU. Kyllähän siinä täytyy olla muutakin kuin se, että kysyyssä on mies.
Ei ihmisiä voi laittaa mitenkään paremmuusjärjestykseen, mutta kyl yhteensopivuudella jotain merkitystä on. Toinen sopii paremmin kun toinen. Toki täytyy pystyä joustamaankin, mut täytyyhän suhteen perustua jonkinlaiseen yhteensopivuuteen.
Melkeimpä aioin jo vastatakin viestillä,mutta
lause >Ja "sen oikean" löytämisestä... Jos oikeasti ajattelet noin, niin sääli, koska elämä kenen kanssa tahansa voi olla tyydyttävää, mutta miksi tyytyä tyydyttävään kun voi saada parempaa???
Vaikka täyttäisinkin nuo peruskriteerit, niin en rohkene yrittää. Sitähän voi joutua tosiaan tuohon osastoon 'tyydyttävä' (pitikin mennä vuodattamaan tapojeni vastaisesti, ei taida olla paras päivä).
Ja siitä oikean löytämisestä: toivoisin itse löytäväni jostain viattomasta paikasta kuten lenkkipolulta tai kirjastosta.
Mutta tietenkin se oikea löytyy aina sieltä, mistä vahiten odottaisi, muutenhan se olisi väkisin etsimistä rajatusta joukosta.
Ja sitten hiljennytään hurraamaan maailman suurimman urheilutapahtuman finaalille !
"...kivan näköiset, älykkäät, hauskat ja rehelliset naiset. Valmistumassa korkeakoulusta ja elämä mallillaan."
*hymyilee*
Luonnollisesti. Kukapa noin täydellinen sortusi rimanalitukseen ja erehtyisi tutustumaan johonkin tavalliseen talliaiseen. Täytyyhän nyt joku "taso" sentään säilyttää...
Aiot(te)ko tosiaan löytää sopivaa seuraa? Pilvilinnoista luopuminen voisi olla yksi askel kohti edistystä.
Anyway - jokainen taaplaa tyylillään ja toivotan onnea valitsemallanne tiellä.
Siis... Kuka on sanonut olevansa täydellinen?? Tavallisia ihmisiä mekin olemme, joten täydellisyydestä on vaikea puhua..
Kyse ei siis ole siitä, että emme haluaisi tutustua niihin tavallisiin talliaisiin, vaan kun heitä on niin vaikea löytää.
Se jos haluamme miehiltä rehellisyyttä, avoimuutta, huumorintajua ja katseen kestävää ulkonäköä, ei mielestämme ole pilvilinnojen rakentelua.
Ja katseen kestävällä ulkonäöllä emme tarkoita muuta kuin, että ihminen käy parturissa, peseytyy ja katsoo mitä päällensä laittaa... Onko se niin paljon vaadittu???
Teidän ystävysten pulma taitaakin olla juuri siinä, että ette vielä ole oivaltanut muuatta seikkaa: "katseenkestävyys" on niitä varmimpia keinoja löytää tyhjiä kuoria. Poikkeus voi säännön vahvistaa, mutta sellaisen löytäminen on yhtä todennäköistä kuin voittaa lotossa kaksi pääpottia peräjälkeen.
Jokainen itseään kunnioittava ihminen huolehtii siisteydestään, mutta siinä vaiheessa, kun aletaan arvioida hiusmallia tai pukeutumistyyliä, menee metsikköön - minun mielestäni. Ja nimenomaan niin, että se viimeisintä trendiä noudattava ulkoinen tyyli kavaltaa ihmisen sisäisen maailman olevan hiukan heppoisista eväistä rakennettu.
Miksi tarvitsisi etsiä hyväksyntää ulkoisella olemuksella, jos on jotain arvokkaampaa annettavaa?
Miksi viitsisi kiinnittää huomiota johonkin niin vähäpätöiseen seikkaan kuin vaatteisiin? Varsinkin kun ne heitetään kuitenkin pois heti kotiin päästyä... ;)
Ei hätää tytöt! Odottakaa vielä, että täytätte
sen 35v... Kyllä luonto sitten opettaa.
Sitten teilläkin on aikaa roikkua chatissa
lukemassa teinipoikien r*nkku-fantasioita.
Mutta hauskaa kesää, lomat alkoi nyt! :)
Kuulostaa omituiselta, että täällä tunnutaan laitettavan ihmisiä jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. Kysehän ei koskaan ole siitä, vaan keskinäisestä yhteensopivuudesta. Jos olen pysynyt mukana noissa aikasemmissa kommenteissa, luulen, että "tyydyttävällä" tarkoitettiin sitä, että ei tunnu hyvältä, mutta pidetään kiinni, jottei oltaisi yksin. Olen kyllä sitä mieltä, että vielä nykyaikanakin voidaan vaatia/toivoa eräänlaista sielujen sympatiaa. Siis sitä, että tunnetasolla natsaa, yhteenkuuluvuutta ja keskinäistä ymmärrystä.
...kyllä minusta tuntuu että helmenkalastaja puhuu totuuden sanoja....olen järkytyksekseni huomannut että kaikki alle kolmikymppiset siistin näköiset naiset ovat sellaisia joita ei edes kannata hakeen esim.tanssimaan, ensin he luulevat että mies on vaan pyrkimässä sänkyyn tai sitten jos ei kaveri ole tarpeeksi lipeväkielinen niin niitä vältellään, ja naistenhakutunnilla tai naistentansseissa nämä typyt seisovat seinustalla ja syrjäsilmin sitten seuraavat miehiä ,hakemaan eivät tule vahingossakaan.
Kyllä naiset saavat syyttää omaakin käytöstään jos ei miestä löydy, ja luulen kyllä että tekin olette päästäneet ohitsenne sellaisia miehiä joilta olisitte sen onnen saaneet jota haette.
Kun tässä kevään aikana on käynyt ulkona ja katsellut naisten tyyliä niin kyllästyttää kummasti, ei huvita mennä minnekkään, aitoja ja vilpittömiä ihmisiä joilla on sydän paikallaan ei yleisiltä paikoilta kannata etsiä, ja täältä netistä ei enää huvita yrittää, niin monta on jo ehtinyt tavata ja he ovat olleet kyllä suurimmaksi osaksi ongelmatapauksia .
Tiedän, että minuun suhtaudutaan yleisillä paikoilla juuri noin. "Siinäkin taas niin ylpeä nainen, ettei tavallinen mies kelpaa".
Olen ainakin miesten mielestä kaunis. Olen kuitenkin itsestäni erittäin epävarma. Harvoin ketään tanssimaan haen. En oikeastaan tiedä miksi. Kai siinä on pelko torjumisesta ja osaks syynä myös jossain määrin perinteinen ajattelu siitä, että miehen kuuluisi tehdä aloite. (Eihän se toki nykypäivänä ole ehdoton juttu.) Ylpeä en kuitenkaan ole - päinvastoin.
Tiedostan kyllä oman ongelmani, en vain osaa sille mitään tehdä. Seison seinäkukkasena ja toivon, että joku mukava pyytäisi tanssimaan. Näytän luultavasti ylpeältä, vaikken sitä ole. Tiedän, että harva uskaltaa tulla hakemaan kun ajattelee, etten lähde kuitenkaan. Usein sitten paikan humalaisin mies rohkaisee mielensä ja pyytää.
Itsekin juon, enkä pistä pahakseni vaikka toinenkin olisi juovuksissa, mutta räkäkänni on liikaa.
Sitten kun kieltäydyn (kauniisti ja kiittäen) saan päälle kirosanoja tyyliin "luulet olevas parempi kuin muut". Vaikken todellakaan luule. En vain välitä toimia kenenkään tukipylväänä sen jälkeen kun omat jalat eivät enään kanna.
...ja kyllä sen tajuaa ettei se aina ole niin helppoa, negajuttu ettei sitten mitään pääse syntymään, ei miehenä ole aina niin kiva olla hakemassa, varsinkin kun on aina selvinpäin.
Jos pidät itseäsi kauniina niin valitse paikan kivoin mies ja pyydä tanssimaan?Jos mies huomaa että nainen on kiinnostunut ja pitää tyylistä niin miehen on helppo alata jutteleen, toista on jos menee hakeen ylpeen näköistä naista niin siinä on vähän tumput suorina ja puhuminen vaikeeta, ja mitä paremman näköinen nainen niin sitä vaikeempi...
...Yleensä ne jotka tulevat hakeen miestä ovat niitä joista ei kiinnostu, itseä paljon vanhemmat tai epätoivoiset...
Piristys nyt pikkasen Caaleppi. Ei tuollaista synkistelyä - varsinkaan näin kesällä, kun linnut laulavat ja blondit kulkevat mineissä...
Ihan kohtaansa olis taas nettitreffeille lähtö sitä omaa helmeäni kalastamaan: tärppää tai sitten ei. Kuka kävisi koskaan uistelemassakaan, jos vesiperästä masentuisi?
Ja perjantaina lavatantsuihin, jos nyt ei nappaa :)
miten kateellisia ihmisiä nämä teille vastanneet,
mutta mitäpä tällaisilta palstoilta oikeastaan voisi edes odottaa.
Hyvää jatkoa teille toivottavasti tärppää.
....