Joillekin se merkkaa ja joillekin ei. Pinnallisille kyllä ja taviksille ei. Se siitä. Jos jotain haluaa niin ostetakoon jokainen sen itse omilla rahoillaan. Jos jotain ylimääräistä jää käteen sen jälkeen kun kulut on laitettu puoliks niin fine! Mun ei tulis pieneen mieleenkään, että liksalla on väliä, kunhan käy töissä ja ylipäätään on tuloja joilla tulee toimeen. Pistetään nyt piste tälle sonnanjauhamiselle! Kiitos!
Lopettakaa jo se palkkakeskustelu
se on typerää
9641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oikeassa olet, turhaa keskustelua. Olen ollut mieheni kanssa yli 2 ja puoli vuotta, enkä tiedä paljonko hänen palkkansa on, ei kuulu minulle.
Jos fiksu kolmikymppinen mies tulee käymään luoksesi kalliilla autolla (yli 50 000€) ja pyytää joskus luoksensa syömään, (hienoon omakotitaloon), ja on ansainnut kaiken itse eikä silti ole liian kiinni töissään eikä brassaile rahalla, niin
Väitätkö että ei vaikuta. Raha ei tee kusipäästä kiinnostavaa mutta valintatilanteessa auttaa ja paljon.
Paitsi ehkä pissaliisoja, ei aikuista järkevää naista. Ei pätkääkään.
Tiedän muutaman oikeasti rikkaan ja fiksun ja sivusta seuranneena voin sanoa että kaltaisiasi "järkeviä" aikuisia naisia on loppupeleissä aika vähän.
Raha ei tuo onnea eikä edes edesauta sitä vaikka niin väitetään. Se tuo vaan taloudellista turvaa ei muuta. Mulla on mitä tarviin ja pakollisten jälkeen jää kivasti palkasta "törsättäväksi" ja osa liikenee vielä säästöönkin. Toki sitä olis kiva jakaa ne pakolliset jonkun kanssa, mutta tilipussin paksuus ei siinä paina gramman vertaa.
Tosi mukava niille, joilla sitä on enemmän, mutta tuskin ne sen takia yhtään onnellisempia on.
Tuskin siitä haittaakaan on. Miksi olisi? Mutta se ei asiaa ratkaise. Vaan miehen luonteen piirteet jne.
Se, että nainen sanoo, että miehen ei tarvitse olla varakas ei tarkoita että hänen on välttämättä oltava pienituloinen. Pitäisikö ihana mies lempata vaan siksi, kun hänellä on liikaa rahaa? Ettei vaan kukaan luule, että nainen on rahojen perässä... Sillä ei siis ole merkitystä suuntaan eikä toiseen... Oma mieheni on isompi tuloisempi kuin minä, mutta minä maksan asuntolainasta puolet ja muistakin yhteisistä menoista. Ja hänen palkkansa on noussut niistä ajoista kun tapasimme. Eli en suinkaan silloin ihastunut hänen rahoihinsa tai jatka suhdetta sen takia, kun mies pääsi hyviin hommiin. Ja en kyllä kysynyt hänen palkkaansa!
Sitten on niitä joita ei edes haittaa vaikka joku olisi kusipää, koska raha on tärkeintä. Meitä on moneen junaan. Uskokaa vaan...
Ja eihän mies ole suhteessa aina se jolla on isommat tulot...?
Esim. erään ystäväni mies on rikas. Tai mikä nyt on rikkaan raja, mutta hänellä on omakotitalo ja hyväpalkkainen työ jne. Ja ystäväni on oikein fiksu ihminen.
Muilla ystävilläni miehet eivät ole rikkaita. Ja he ovat erittäin fiksuja, järkeviä ihmisiä joilla elämänarvot on kohdallaan. Eikä top1 ole raha...
Ehkä olen sattunut sitten saamaan ystävikseni harvinaisuuksia! (Mitä he varmaan ovatkin, mutta jos vain suhtautumista rahaan ajatellaan nyt.)
Selittäkääpä miksi keskituloiset tai pienipalkkaisetkin onnistuvat löytämään jopa aviopuolison? Onko käynyt niin, että naisella ei ole vain käynyt flaksi rikkaiden miesten kanssa? Ja vaihtaa kyllä sellaiseen kun tilaisuus tulee?
Katsos kun niitä rikkaita ja fiksuja miehiä ei riitä jokaiselle. Ehkä 1/50 on rikas ja vain harvat rikkaat ovat muutenkin fiksuja.
PS. Minä en ole rikas enkä niin fiksukaan ja näinkin pärjää :)